Hei. Ja varoitus. Tämä teksti tulee olemaan jossain määrin tämmöinen tunteidenpurkaus-teksti.
Minä ja mieheni, sekä kaksi lasta ja koira asumme n. 2v vanhassa omakotitalossa, jonka rakensimme silloin kun asiat olivat mallillaan. Molemmille tuli säännöllisesti palkka ja laskut tuli maksettua. Asioiden huononnettua mieheni jäi työttömyyskorvaukselle (korotetulle) ja pankin kanssa sovimme pienemmästä lainan lyhennyksen kk-erästä.
Mieheni on työskennellyt rakennusalalla, mutta varsinaista koulutusta hänellä ei siihen ole. Nyt kun tuli sitten mahdollisuus aloittaa rakentamisen koulutus, josta saisi ihan ammattinimikkeen, niin vastaanotto oli hieman "kuivahko".
"Minä en tuommoisia tarvitse!!" Koulutukseen sisältyisi työssäoppimista yli 300 tuntia, ja se nostatti miehessäni käsivarsien karvat pystyyn!
Yritin selittää, että vaikka hän on muutaman vuoden tehnyt rakennuspuolen hommia, niin se ei tee hänestä vielä "ammattilaista".
Se työssäoppiminenkin on kuulemma sellaista "pakkotyötä" jota suoritetaan koulutuksen opettajan omassa firmassa, tiesi mieheni kertoa. Varmuutta tähän ei siis ole. Voihan olla että työssäoppimispaikka pitää etsiä ihan itse!
Olen tuumaillut, että jos kaikkeen uuteen asenne on jo valmiiksi huono tai muuten vaan metsässä, niin miten sitä ikinä voi ihminen selvitä ja suoriutua uusista asioista?? Se, kun sanotaan, ettei "koulunkäynti enää ole minun juttuni" ole mikään puolustus sille, etteikö ihminen voisi sitä hetken kestävää koulutusta aloittaa. Meinaan jos haluaa tässä samassa talossa asua vielä jokusen vuoden. Talon lainoja ja muita elämisen kustannuksia ei kaikkia maksella yhden lähihoitajan palkalla!!
Minä ja mieheni, sekä kaksi lasta ja koira asumme n. 2v vanhassa omakotitalossa, jonka rakensimme silloin kun asiat olivat mallillaan. Molemmille tuli säännöllisesti palkka ja laskut tuli maksettua. Asioiden huononnettua mieheni jäi työttömyyskorvaukselle (korotetulle) ja pankin kanssa sovimme pienemmästä lainan lyhennyksen kk-erästä.
Mieheni on työskennellyt rakennusalalla, mutta varsinaista koulutusta hänellä ei siihen ole. Nyt kun tuli sitten mahdollisuus aloittaa rakentamisen koulutus, josta saisi ihan ammattinimikkeen, niin vastaanotto oli hieman "kuivahko".
"Minä en tuommoisia tarvitse!!" Koulutukseen sisältyisi työssäoppimista yli 300 tuntia, ja se nostatti miehessäni käsivarsien karvat pystyyn!
Yritin selittää, että vaikka hän on muutaman vuoden tehnyt rakennuspuolen hommia, niin se ei tee hänestä vielä "ammattilaista".
Se työssäoppiminenkin on kuulemma sellaista "pakkotyötä" jota suoritetaan koulutuksen opettajan omassa firmassa, tiesi mieheni kertoa. Varmuutta tähän ei siis ole. Voihan olla että työssäoppimispaikka pitää etsiä ihan itse!
Olen tuumaillut, että jos kaikkeen uuteen asenne on jo valmiiksi huono tai muuten vaan metsässä, niin miten sitä ikinä voi ihminen selvitä ja suoriutua uusista asioista?? Se, kun sanotaan, ettei "koulunkäynti enää ole minun juttuni" ole mikään puolustus sille, etteikö ihminen voisi sitä hetken kestävää koulutusta aloittaa. Meinaan jos haluaa tässä samassa talossa asua vielä jokusen vuoden. Talon lainoja ja muita elämisen kustannuksia ei kaikkia maksella yhden lähihoitajan palkalla!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miehen kunnia ei anna periksi istua koulunpenkille yhteiskunnan vaatimuksesta. Aika tyypillinen asenne. Machoillaan kuin pikkupojat ja eletään sitten vaikka työttömyyskorvauksella, kunhan ei tarvitse tehdä jotain vain muiden käskystä.
Hän siis hoitaa kotia sillä aikaa kun sinä olet töissä kodin ulkopuolella? Sen nyt ainakin luulisi sujuvan, koska on kyse oman, itse rakennetun (?) pesän hoitamisesta.
Yhden tutun työtön mies lähti kiltisti työvoimakoulutukseen siksi, että vaimo nosti kotona niin *tanallisen metakan siitä, mitä kotona olevan hommiin kuuluu silloin kun toinen on töissä. Hänhän sen tiesi kun oli siirtynyt juuri kotiäidin roolista takas työelämään, joten miehellä ei ollut vastaan panemista - ellei halunnut menettää kotiaankin siinä rytäkässä.
En tiedä millainen töytäys sen sinun siippasi saisi aktivoitumaan, mutta kannattaa kyllä kokeilla erilaisia kannustuskeinoja.
Sano sille ukolleisi, että sen on mentävä kurssille hakemaan se ammattitutkinto, jos meinaa ikinä työllistyä. Pakota se sinne kurssille.
Olen aina ihmetellyt miten avopuoliso voi pakottaa toista tekemään sellaista mitä toinen ei halua. Tässä on taas tällainen aloitus ja epäilen, ettei se ole edes provo. Toisaalta 300 tuntia työssäoppimista tuolla alalla on aika vähän.
Eiköhän miehesi osaa arvioida millainen koulutuspätkä on kyseessä ja tekeekö sillä nimikkeellä mitään. Monta kertaa työttömille tarjotaan mitä ihmeellisempiä koulutuksia, joihin ei edes kannata into piukassa paukata.
Ehkäpä mietit asioita uudelleen ja miehesti etsii todennäköisesti uutta työtä tai parempaa koulutuspaikkaa.
Vain antamalla arvoa toinen toisillenne voitte onnistua.
Mieti mitä jos miehesi sanoisi sinulle, että piti sinunkin kouluttautua lähihoitajaksi kun ei siitä juuri palkkaa saa.
Ei olis kiva, vai?
"Mieti mitä jos miehesi sanoisi sinulle, että piti sinunkin kouluttautua lähihoitajaksi kun ei siitä juuri palkkaa saa."
Nythän mies sanoo, että hoidappa perheelle leipä pöytään kun itseä ei hotsita.
Kyllä minä kun tein uutaman vuoden raksahommia 20 vuotta sitten niin musta tuli ammattilainen. Työnantajat kehui ja sain vakityöpaikan kun olin hyvä ja osaava työntekijä eikä pomot ollut enään neuvomassa et miten pitää tehdä. Miehes on vaan tyhmä ja laiska eikä halua edes tehdä töitä.
Joo on se hienoa kun toinen osapuoli pakottaa toista tekemään jotain sellaista mikä ei yhtään toista kiinnosta. Tseppiä vaan avoliittoon.
Voisikohan mies saada osan harjoittelusta korvattua sillä aikaisemmalla työkokemuksellaan... ainakin meidän oppilaitoksessa toisella alalla pysyi. Eikä tuo nyt edes kuulosta hirveän pitkältä harjoittelulta. Enkä usko että olisi pakko mennä sen opettajan ilmaiseksi työvoimaksi. Sinne menee jos ei löydä muualta paikkaa. Ainakin meillä harjoittelu on mahdollista suorittaa niinkin, että siitä saa pikkuisen palkkaakin...
Tokihan se on hieman väärin, eihän toista saa pakottaa mihinkään... mutta jos aikoo tehdä alan töitä jatkossa vielä ja taloustilanne vaatii, niin luulisi ukon lähtevän sinne koulutukseen, edes kokeilemaan. Voihan sen koulun jättää keskenkin, jos on sietämätöntä.
Harjoittelupaikan saa ihan varmasti itse etsiä, jos semmoisen jostakin vain löytää. Ja hyvä mieshän löytää.
Miksei se voisi käydä ammattitukintoa? Yleensä jos ei ole tutkintoa, niin työnantaja päättelee (ja tässäkin tapauksessa päättelisi aivan oikein!) ettei itsensä kehittäminen paljoa kiinnosta.
Oppisopimuksella opiskelemaan ammatti! Siitä saa palkkaa ja ammatti hoituu siinä sivussa. Pari päivää kuukaudessa koulua.