Kyllä se on sillä tavalla, että tässä meidän suhteessa se kitkan aiheuttaja on appiukko. Jos nyt jotain kitkaa on edes pakko aiheuttaa...
Appiukko on vereensä ja henkeensä yrittäjä. Aina ne yrityshommat ei ihan onnistu. Tulee velkaa, konkurssia, ulosotto on hengittämässä konkurssipesän niskaan, yritykset menee nurin, perustetaan uusi... Ja sitten kun ollaan ulosmittaamassa jotain tärkeää materiaa, niin suvun poikien pitäis olla ottamassa omiin nimiin pankista lainaa, että saadaan appiukon sotkut selviteltyä.
Suvun poikalapsilla on kaikilla omat puolisot, perheet, omat asunnot, talot, lainat. Ja kaikkien näiden päälle pitäisi vielä ottaa vähän lisää lainaa, että isäukko pääsee kuin koira veräjästä ensin hölmöiltyään asiansa. Jos ja kun kieltäytyy, niin isäukko raivoaa, että "on se kumma kun hän on lapsiaan ruokkinut, kylvettänyt ja vaihtanut vaippoja, ja nyt kun apua tarvitaan niin ei auteta!"
Minä olen omalle miehelleni sanonut, että vaikka appi on kuinka hänen isänsä, niin hänen sotkujaan ei meidän tarvitse selvitellä!! Toisen poikansa vaimoa hän nimitteli lutkaksi ja akaksi (selän takana tietenkin) kun hän ei suostunut antamaan talon rakentamiseen tarkoitetuista rahoista osaa appiukon firman "pelastamiseksi". Sitten kuitenkin naaman edessä ollaan niin mielin kielin.
Ärsyttää. Vituttaa. Jokainen hoitakoon omat sotkunsa ja solmunsa. Jos on niin pahasti asioissa solmussa, niin hittoako sitä laittaa omien lastensa niskoille??
Ja kun omat lapset kehtaa ja uskaltaa kieltäytyä auttamasta lainan muodossa, niin sitten syy on meidän miniöiden. Paha, paha miniä. Minä. Blaah!!
Appiukko on vereensä ja henkeensä yrittäjä. Aina ne yrityshommat ei ihan onnistu. Tulee velkaa, konkurssia, ulosotto on hengittämässä konkurssipesän niskaan, yritykset menee nurin, perustetaan uusi... Ja sitten kun ollaan ulosmittaamassa jotain tärkeää materiaa, niin suvun poikien pitäis olla ottamassa omiin nimiin pankista lainaa, että saadaan appiukon sotkut selviteltyä.
Suvun poikalapsilla on kaikilla omat puolisot, perheet, omat asunnot, talot, lainat. Ja kaikkien näiden päälle pitäisi vielä ottaa vähän lisää lainaa, että isäukko pääsee kuin koira veräjästä ensin hölmöiltyään asiansa. Jos ja kun kieltäytyy, niin isäukko raivoaa, että "on se kumma kun hän on lapsiaan ruokkinut, kylvettänyt ja vaihtanut vaippoja, ja nyt kun apua tarvitaan niin ei auteta!"
Minä olen omalle miehelleni sanonut, että vaikka appi on kuinka hänen isänsä, niin hänen sotkujaan ei meidän tarvitse selvitellä!! Toisen poikansa vaimoa hän nimitteli lutkaksi ja akaksi (selän takana tietenkin) kun hän ei suostunut antamaan talon rakentamiseen tarkoitetuista rahoista osaa appiukon firman "pelastamiseksi". Sitten kuitenkin naaman edessä ollaan niin mielin kielin.
Ärsyttää. Vituttaa. Jokainen hoitakoon omat sotkunsa ja solmunsa. Jos on niin pahasti asioissa solmussa, niin hittoako sitä laittaa omien lastensa niskoille??
Ja kun omat lapset kehtaa ja uskaltaa kieltäytyä auttamasta lainan muodossa, niin sitten syy on meidän miniöiden. Paha, paha miniä. Minä. Blaah!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vanha viisaus:
Ei pidä heittää hyvää rahaa huonon rahan perään eli jos törppöilee, niin tappiot poikki ja sillä selvä.
Elinkelvottomia firmoja ei pidä koskaan alkaa tukemaan, eikä myöskään kelvotonta yrittäjää. Appesi on surkea yrittäjä jos hänellä firma toisensa jälkeen menee konkurssiin. Tuollaisten henkilöiden pitäisi tyytä olemaan palkollisena eikä tuhlata tavarnatoimittajien, asiakkaiden ja sukulaisten rahoja epäonniseen harrastelijoiden puuhasteluun.
Sanotte vaan että ei. Mitä se muka tekis, jättäs perinnöttömäksi? ;-)
Terveisin: yrittäjä itsekin
N INKÖ