Avioero. Suren, miksi? Sitä en tiedä, olen tyytyväinen tilaani. suru aina yllättää, kyyneleet virtaavat pitkin poskiani, olen kaupassa. Eihän kukaan huomaa surua minussa? Haluan yksin surra ja olla yksin tunteeni kanssa. Surenko mennyttä, epäonnistumista? En tiedä, näin nyt vaan on, tunne on kuin kuolema olisi kohdannut minua ja perhettäni. Yritän kaiken vanhan pyyhkäistä pois ja aloittaa uuden sivun. Kuinka tulen onnistumaan, sen tulevaisuus näyttää.
Suru, milloin päästät minut vapaaksi?
tuulentuiske
5118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
JOSKUS
Sur helpottaa vain suremalla. Ja pitääkin surra kun sen aika on. Helpottaa jos psytyy jakamaan, keskustelemaan ja kirjoittamaan vaikka päviäkirjaa. Kyllä se sitten alkaa seestymään ja linnut laulavat yhä kauniimmin ja ja välillä jo ihan ilovirttä.
Niin, näin se varmasti on, keväällä ehkä jo paree..kiitos
Avioero on raskas kokemus, vaikka elämä olisikin muuttunut paremmaksi ja varmasti tietäisi tehneensä oikean päätöksen. Silti surettaa, masentaa ja on enemmän tai vähemmän hajalla. Surutyötä siinä joutuu tekemään, tahtoi tai ei.
Yksi aikakausi on peruuttamattomasti ohi. Itsetunto on nollilla ja vie oman aikansa, ennenkuin oppii olemaan armelias itselleen ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Et ole yhtään huonompi ihminen, vaikka olet eronnut. Tulevaisuutesi on omissa käsissäsi, vain sinä voit tehdä tulevasta elämästäsi hyvän elämän. Voit aloittaa tyhjältä pöydältä ja rakentaa elämäsi vähän kerrassaan juuri sellaiseksi, kuin itse haluat. Nyt sinun ei tarvitse tehdä kompromisseja vaan voit ihan itse päättää mitä haluat ja millaiseksi haluat vastaisen elämäsi tehdä. Katso eteenpäin ja unohda se, mitä et voi muuttaa.
Kun hyväksyt itsesi ja pidät mielesi avoinna elämän tarjoamille mahdollisuuksille, huomaat että onni onkin siellä omien korvien välissä. Rohkeutta ja voimia sinulle.
Niin, järjellä ei nyt asioita voi ajatella, tunteet ovat liian pinnalla. Juuri tätä kaipaan, järjen ääntä ja katsetta eteenpäin. Kiitos