Olen hiukan alle 30v. naikkonen joka on käynyt nyt yli 10vuotta yhteistä taivalta isäntänsä kanssa.
Eräs asia on askarruttanut minua ja miestäni, emmekä ole päässeet järkevään lopputulokseen tässä pohdinnassa.
Ystävät ympärillämme ovat kaikki menneet naimisiin, osa vasta kihloihin. Kahvipöydässä aina esittelevät "ihania" sormuksiaan ja muistelevat kuinka upea oma hää/kihlauspäivä olikaan. Useimmilla on jo lapsiakin.
Minä ja mieheni emme kuulu kirkkoon, emme halua naimisiin emmekä myöskään aio pyöräyttää lapsia. Näitä em. pidetään aina jotenkin täydellisen parisuhteen kulminoitumisina.
Haluaisimme kuitenkin jollain tapaa "symboloida" yhteisen (ihan yhtä hyvän ellei paremmankin) liittomme ilman perinteisiä ja kirkollisia avioitumisriittejä ja hapatuksia.
Haluaisinkin nyt esittää kysymyksen mahdollisille kanssamatkaajille tai hyviä ideoita omaaville yksilöille: Miten te rekisteröitte / rekisteröisitte avioliittovapaan suhteenne? Mikä olisi se esine tai riitti joka symboloisi juuri teitä?
Kiitos etukäteen vastauksista!
Eräs asia on askarruttanut minua ja miestäni, emmekä ole päässeet järkevään lopputulokseen tässä pohdinnassa.
Ystävät ympärillämme ovat kaikki menneet naimisiin, osa vasta kihloihin. Kahvipöydässä aina esittelevät "ihania" sormuksiaan ja muistelevat kuinka upea oma hää/kihlauspäivä olikaan. Useimmilla on jo lapsiakin.
Minä ja mieheni emme kuulu kirkkoon, emme halua naimisiin emmekä myöskään aio pyöräyttää lapsia. Näitä em. pidetään aina jotenkin täydellisen parisuhteen kulminoitumisina.
Haluaisimme kuitenkin jollain tapaa "symboloida" yhteisen (ihan yhtä hyvän ellei paremmankin) liittomme ilman perinteisiä ja kirkollisia avioitumisriittejä ja hapatuksia.
Haluaisinkin nyt esittää kysymyksen mahdollisille kanssamatkaajille tai hyviä ideoita omaaville yksilöille: Miten te rekisteröitte / rekisteröisitte avioliittovapaan suhteenne? Mikä olisi se esine tai riitti joka symboloisi juuri teitä?
Kiitos etukäteen vastauksista!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mikäs vika sormuksessa on? Se on kätevä ja niitä on kaikenlaisia jokaisen makuun, sormuksesta myös muut tietävät että henkilö on varattu (joskus sekin on tarpeen) Sormuksen tarkoitushan on tosiaan viestiä myös muille henkilön siviilisääty, ja jotain muuta symbolia ei toiset ymmärrä. Itseänne varten voitte hankkia lisäksi erilaisia symboleja, esim joku muu koru, yhteinen kirja tai nimikkomukit, merkki talon seinään...
Jos suhteeseen haluaa avioliittoa vastaavan lain turvan, on syytä tehdä keskinäinen testamentti ja laittaa vakuutuksiin toisensa edunsaajiksi, hankkia kaikki isompi omaisuus kummankin nimiin ja pitää kuitit tallessa kalliimmista hankinnoista. Niin täyttyy avioliitonomainen taloudellinen omaisuudensuoja ja näillä asiakirjoilla myös tunnustatte toisenne läheisimmäksi omaiseksi ilman maistraatin tai papin osuutta.
Kun paperit on kunnossa, voitte juhlia asiaa omalla tavallanne, ja asian juhlistaminen tuottaa tunteen, että kuulutaan aikaista sitoutuneemmin ja kestävämmin yhteen.
Miksi ostaa mitään symbooleja kun ei ole mitään suhdetta,ei kavereille tarvitse sormuksia ostaa eikä muutakaan.
Kateuden kukko laulaa niin kirkkaana että ihan pää punoittaa.
Kadehtimista siinä on ettei ole mitään eikä halua mitään,möllötetään vaan.
Ja kaikkienko pitäisi vääntää kakaroita tähän mätään maailmaan ja mennä naimisiin ja leikkiä niin hiton onnellisia asuntovelkojen painaessa päälle?
Ei toisen elämä ole toista parempi, on vain eri ratkaisuja
Jos ei ole sormuksia, on se möllöttämistä? Mitä tiedät pariskunnan elämästä ja aktiviteeteista?
Ja yhteisiä haaveita, tavoiteeita, harrastuksia ja tähtäimiä, unelmia, suunnitelmia jne voi olla muitakin kuin avioliitto.
Mielikuvitukseni on vissiin liian tiiviissä yhteydessä suomalaiseen kulttuuriin, jossa perinteinen sormus symboloi liittoa. Sormus ja ruusut - siinä minun mieleni mukaiset symbolit. Se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi toisille.
Mikäli haluatte omanlaiset juhlat niin miettikää asiaa yhdessä. Ehkä pitkältä yhteiseltä taipaleelta tai sen alkuajoista muistuu mieleen se yhteinen juttu, mille vaikka yhdistämisjuhlat voi rakentaa. Näkisin tällaisenkin tapahtuman juhlana - niin perinteinen olen :)
Miksei se voisi olla myös jonkun kauan haaveillun asian toteuttaminen - vaikka benjihyppy tandemina?
Yhteinen tatuointi?
Mitä haittaa on sormuksista?
Keksikää itse omat juttunne niin ovat varmasti omia.
Maistraatissa on varmasti ihan fiksua käydä, mutta sormuksia ei kannata ottaa. On ihan yleistä varsinkin tietyillä aloilla ettei sormuksia saa käyttää työturvallisuuden ja hygenian takia, että ne sormukset jää ihan arkikäytöstäkin kokonaan pois.
Ei kannata kuunnella näitä typeriä juttuja täällä. Omasta mielestäni sormus on jotenkin todella ahdistava sormessa enkä koskaan ole jaksanut pidempää aikaa sormusta sormessa pitää, siis missään sormessa.
Kun itse tietää olevansa varattu niin se on tarpeeksi. Ei siihen tarvita sormusta näyttämään muille että "mäpä oon varattu". Jos se sormus on vahvin sidos suhteessa niin taitaa olla heikko suhde, meinaa se sormus on aika helppo siitä sormesta ottaa pois.
Ja jos joku tulee iskemään kun ei ole sormusta, niin aika helppoa se on vaan sanoa olevansa varattu.
Meillä sama juttu, ei sormuksia eikä haluta lapsia. Suku kyllä ihmetteli mutta nykyään taitaa olla niin, että meillä kuitenkin koko suvun onnellisin suhde.
Fiksuja sanoja! Meillä on vähän sama homma. Sormukset on unohdettu juuri tuon epäkäytännöllisyyden takia. Plus että kumpikaan "ei osaa olla" korujen kanssa.
Ja antaisihan ne hyvän syyn sukulaisille sun muille alkaa "koskas häät on" vouhkaamisen koska sormukset on niin vahvasti yhteydessä kirkolliseen näkökantaan. Kihlojen jälkeen on mentävä naimisiin jne..
Ja nuo pelot siitä että joukko miehiä/naisia mystitsesti hyökkäisi baarissa samantien kankkuun kiinni jos ei ole sormusta on aivan omituinen.
Kuten sanoitkin, ne (todella harvassa olleet) iskuyrittäjät saa helposti ja yksinkertaisesti karkotettua sanomalla että olen varattu.
Joku yhteinen elämys voisi tosiaan olla hauska kuten hyppy uuteen nimim. sanoi, juuri tuollainen benjihypyn kaltainen, tosin ei ehkä niin hurja.
Tatuointikaan ei kuulosta huonolta, mutta ehkä se jää kuitenkin enemmän ei kuin kyllä puolelle.
Kiitos hyvistä ideoista teille jotka todella tajusivat mitä ajan kysymykselläni takaa ja osasivat vastata järkevästi ilman katkeria kettuiluja :)
enemmänhän tuo sitoutuminen on ollut kirkon keksimä juttu..
joten miksi haluatte ns. sitoutumista jos ette ole kirkossa.
jotenkin kuulostaa aika tekopyhältä ja ns. hifistelyltä tuo teidän touhu.
en itsekään ole mikään uskovainen saatika käy kirkossa, mutta en siltikään pidä perinteikyyttä ja kirkollisia sakramentteja "hapatuksena" tai kissanristiäisinä.
minulle avioliitto on tärkeä asia, ja haluan naimisiin nimenomaan kirkossa, en hyväksyisi "maistraattihäitä". ja naimisiin aion mennä vain kerran elämässäni.
joku kaunis paikka/maisemakin kelpaisi vihkimispaikaksi, muttei maistraatti.
hyväksyn tiettyyn pisteeseen saakka toisten ratkaisut, kun eihän ne minuun loppupeleissä vaikuta millään lailla, mutta tuollainen "sitoudutaan yhteen muttei kuitenkaan"- meininki on naurettavaa, anteeksi nyt vaan.
en itsekään tahdo prinsessahäitä, mutta kyllä haluan että vihkimisemme aviopariksi mieheni kanssa on ikimuistoinen, eikä ihan mikä tahansa juhlapäivä.
se on kuitenkin suuri päätös sitoutua toiseen ihmiseen loppuelämäkseen.
Itse en varmaan ole mikään mies magneetti, kun ei noita miehiä ole ympärilläni niin hirmuisesti pyörinyt ja kiusaksi asti ilman sormustakaan. Kieltämättä itse en aina hoksaa jos joku yrittää iskeä ja sitten kun alan asiaa epäillä niin en aina kehtaa sanoa olevani varattu, jos olenkin ymmärtänyt väärin ja minua ei ollakaan iskemässä! Mutta jos nyt on ihan selvä tapaus niin totta kai sanon.
Aika heikko ihminen, jos ei ilman sormusta pysty pysymään uskollisena... Jos on uskottomuuteen taipuvainen niin epäilen kyllä, että ei siitä sen uskollisemmaksi muutu simpsalapim vaan kun sormus isketään sormeen. Kyllä huijaa itseään, jos uskoo, että kaikki joilla on sormus sormessa ovat uskollisia? Sormus ei mielestäni muuta mitään mitä ei ole jo olemassa, mutta se voi olla merkkinä jostain olemassa olevasta. Jos niin haluaa. Onhan näitä kaikenlaisia merkkejä.
voittehan tekin sormukset vaihtaa jos haluatte. ei se sen kummallisempaa tarvitse olla! itsehhän te päätätte mitä se tarkoittaa, eikä yhteiskunta!
Eihän suhdetta voi "rekisteröidä" tekemättä siitä virallista, ts. heteropari avioituu ja homopari rekisteröi suhteensa.
Kihlaus on vain keskinäinen sopimus liiton virallistamisesta, mutta sillä ei enää nykyään ole mitään laillista merkitystä.
Tehän voitte järjestää ihan millaisen juhlan haluatte ja nimetä sen miten haluatte. Sillä ei kuitenkaan ole muille mitään merkitystä, eikä taida kaveripiirikään sitä mitenkään noteerata. Hankkikaa vaikka yhteisiä osakkeita.
Kannattaisi muuten tutustua avioliittolakiin, niin ymmärtäisitte, ettei avioliitto ole vain sormuksia, ruusuja ja kirkollisia riittejä, vaan kahden ihmisen keskinen sopimus, jolla on ihan juridisia vaikutuksia elämäänne.
Ehkä voisitte turvata omaisuutenne toisillenne. Sehän juridinen hyöty avioliitossa on, että puolison kuollessa toinen perii.
Eräs tuntemani avopari on käsittääkseni tehnyt molemminpuolisen testamentin. He ovat 35- ja 38-vuotiaita. Mielestäni ainakin ihan järkevä ratkaisu, sillä kuoleman sattuessa toisen omaisuus menisi muuten hänen omaisilleen, eikä avopuolisolle. Varmaan perintöveroasiat ovat erilaiset kuin olisi avioliitossa, mutta tulisipa ainakin omaisuus kohdennettua elämänkumppanilleen.
Jos avioliitto ei muuta mitään niin miksi mikään muukaan symboli tms.? Jos en olisi mennyt naimisiin niin en olisi kyllä millään tavalla symbolisoinut avoliittoamme, minulle sillä ei olisi ollut mitään merkitystä.
Jokainen tietysti tyylillään ja jos sillä itselle on merkitystä niin mikäs siinä. Jotkut hommaavat sormukset ja jopa kutsuvat niitä kihlasormuksiksi ja "sormustamista" kihlautumiseksi. Mutta jos ei ole aikomusta mennä naimisiin ja "kihlaus" ei liity avioitumiseen mitenkään ja avioliitto on ehkä jopa ihan "nou nou" niin miksi kutsua sitä kihlaukseksi? Se vaan sekoittaa. Ehkä joillakin onkin tarkoitus sekoittaa... Se kun on monelle selkeä merkki, että ihminen on varattu, kun sormus on vasemmassa nimettömässä. Koska kihloissa/naimisissa oleva kait on "varattu"?
Sisareni on ollut 15 v "kihloissa" ja ei ole suostunut avomiehensä kosintoihin. Me taas olemme naimisissa ja mieheni aikaan kosi ja kihlauduimme, mutta emme hankkineet sormuksia. Vihkisormus meillä on. Sormuksenhan voisi laitaa johonkin muuhun sormeen. Tai hommata jotkut kaulakorut tai tehdä paperille jotkut lupaukset tms.. Haluatteko, että muutkin tietää teidän rituaalistanne ja symbolistanne ja sen merkityksestä vai riittääkö, että te tiedätte?
Kahvipöydässä aina esittelevät "ihania" sormuksiaan ,"ihan yhtä hyvän ellei paremmankin"´. Näistä tekstisi kohdista tulee mieleen, että onko kyse siis muille vakuuttamisesta? Epäilettekö, että muut pitää suhdettanne huonompana, kun ette ole kihloissa/naimisissa?
Silloin sen pitäisi varmaan olla sormus tai jotain muuta näkyvää mitä esitellä kahvipöydässä tms.?