...luontaista kattoaan korkeammalle, ja se määräytyy enimmäkseen sellaisilla perusteilla mitä
Ja se katon paikka vaihtelee paljon isommalla välillä kun mitä mies voi kehittyä.
Oletetaan että kiinnostavuuden teoreettinen maksimiarvo on 100, tarkoittaen sitä kuinka moni nainen keskimäärin olisi hänestä kumppanina kiinnostunut.
On miehiä jotka lähtevät 30 pisteestä ja voivat kehittää sitä 60:een, ja on miehiä jotka lähtevät jostain 1:stä ja voivat nostaa sitä korkeintaan jonnekin 2:n tienoille eli vaikka kuinka yrittäisi niin ei siltikään ole kovin kiinnostava.
Molemmissa tapauksessa mies on nostanut kiinnostavuuttaan sadalla prosentilla, mutta siinä missä ensimmäisen saumat ovat parantuneet niin että 6 naista kymmenestä kelpuuttaisi hänet (jos muut jutut osuvat kohdalleen). Sen sijaan jälkimmäisen mahdollisuus lähempään tuttavuuteen ei ole edelleenkään kovin kehuttava.
Oletetaan armeliaasti, että tason parantaminen toimii aritmeettisen eikä geometrisen jonon mukaan, eli siis "suoralla viivalla". Silloinkin 1:n pisteen miehen tarvitsisi nähdä noin viisinkertaisesti vaivaa päästä edes 30 pisteen miehen lähtötasolle, jos oletetaan että jokainen sadan prosentin nosto auttaa seuraavaa etappia niin, että se on puolet helpompaa. Jos ei, niin sitten se urakka on 30-kertainen.
Joka tapauksessa, jos asia olisi näin, niin 30 pisteen miehestä itsensä 60 pisteen mieheksi nostanut ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi muka niin vaikeaa nostaa suosiotaan naisten parissa.
MIstä sitten saadaan nuo lähtötasot ja luontaiset katot? Monesta tekijästä. On ihan turha kiistää esim. sitä että mies jolla on selkeästi hyvä testosteronitaso, on useimpien naisten mieleen, se asia on jo todistettu. Mutta testeronitasosi on mikä se on, eikä siihen voi juurikaan vaikuttaa. Sitä ei myöskään voi rajattomasti nostaa ilman ettei sillä olisi todella vaarallisia sivuvaikutuksia.
Miehen pituus on useille naisille tärkeä tekijä. Helposti voisi kuvitella, ettei se kuitenkaan ole mitenkään iso juttu. Mutta enpä usko, että kovin moni nainen olisi valmis ottamaan kumppanikseen kääpiömiestä vaikka olisi muuten kuinka miellyttävä mies. Eli jossain kohtaa sen lyhyyden voittamisen haaste alkaa olemaan liian kova.
Ja sitten jotkut naiset haluavat mieheltään älykkyyttä. Älykkyys on myös asia jonka parantamiseen eteen ei paljoakaan voi tehdä. Sillä on pärjättävä, mitä saatu on.
Sitten tekijöitä millä voi vaikuttaa. Tottakai varallisuudella. Jos olet vähävarainen, saatat joutua sivuun siksi, koska nainen ei uskalla ottaa riskiä mitä pennitön mies mukanaan tuo. Epäilemättä siihen auttaisi, jos on omillaan toimeen tuleva, tai varakas tai hyvätuloinenkin. Miljonäärit harvoin ovat yksinäisiä, joten voisi kuvitella, että varallisuuden kasvattaminen on keino, jolla voi kiinnostavuuttaan parantaa. Uskoakseni on kuitenkin jokin piste, minkä jälkeen nainen rakastuu ennemmin miehen rahoihin kun mieheen itseensä. Sellainen suhde tuskin toisi miehelle onnellisuutta. Siksi rahankin auttava vaikutus on rajallinen.
Minkälaisia ajatuksia edellinen teoria teissä herättää? Toivoisin, että mietitte asiaa tartumatta lukuihin - ne ovat keksittyjä, ja pelkästään havainnollistavat ideaa - ja vaipumatta sen enemää yltiöromanttiseen idealismiin, kuin nihilistiseen inhorealismiinkaan.
Ja se katon paikka vaihtelee paljon isommalla välillä kun mitä mies voi kehittyä.
Oletetaan että kiinnostavuuden teoreettinen maksimiarvo on 100, tarkoittaen sitä kuinka moni nainen keskimäärin olisi hänestä kumppanina kiinnostunut.
On miehiä jotka lähtevät 30 pisteestä ja voivat kehittää sitä 60:een, ja on miehiä jotka lähtevät jostain 1:stä ja voivat nostaa sitä korkeintaan jonnekin 2:n tienoille eli vaikka kuinka yrittäisi niin ei siltikään ole kovin kiinnostava.
Molemmissa tapauksessa mies on nostanut kiinnostavuuttaan sadalla prosentilla, mutta siinä missä ensimmäisen saumat ovat parantuneet niin että 6 naista kymmenestä kelpuuttaisi hänet (jos muut jutut osuvat kohdalleen). Sen sijaan jälkimmäisen mahdollisuus lähempään tuttavuuteen ei ole edelleenkään kovin kehuttava.
Oletetaan armeliaasti, että tason parantaminen toimii aritmeettisen eikä geometrisen jonon mukaan, eli siis "suoralla viivalla". Silloinkin 1:n pisteen miehen tarvitsisi nähdä noin viisinkertaisesti vaivaa päästä edes 30 pisteen miehen lähtötasolle, jos oletetaan että jokainen sadan prosentin nosto auttaa seuraavaa etappia niin, että se on puolet helpompaa. Jos ei, niin sitten se urakka on 30-kertainen.
Joka tapauksessa, jos asia olisi näin, niin 30 pisteen miehestä itsensä 60 pisteen mieheksi nostanut ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi muka niin vaikeaa nostaa suosiotaan naisten parissa.
MIstä sitten saadaan nuo lähtötasot ja luontaiset katot? Monesta tekijästä. On ihan turha kiistää esim. sitä että mies jolla on selkeästi hyvä testosteronitaso, on useimpien naisten mieleen, se asia on jo todistettu. Mutta testeronitasosi on mikä se on, eikä siihen voi juurikaan vaikuttaa. Sitä ei myöskään voi rajattomasti nostaa ilman ettei sillä olisi todella vaarallisia sivuvaikutuksia.
Miehen pituus on useille naisille tärkeä tekijä. Helposti voisi kuvitella, ettei se kuitenkaan ole mitenkään iso juttu. Mutta enpä usko, että kovin moni nainen olisi valmis ottamaan kumppanikseen kääpiömiestä vaikka olisi muuten kuinka miellyttävä mies. Eli jossain kohtaa sen lyhyyden voittamisen haaste alkaa olemaan liian kova.
Ja sitten jotkut naiset haluavat mieheltään älykkyyttä. Älykkyys on myös asia jonka parantamiseen eteen ei paljoakaan voi tehdä. Sillä on pärjättävä, mitä saatu on.
Sitten tekijöitä millä voi vaikuttaa. Tottakai varallisuudella. Jos olet vähävarainen, saatat joutua sivuun siksi, koska nainen ei uskalla ottaa riskiä mitä pennitön mies mukanaan tuo. Epäilemättä siihen auttaisi, jos on omillaan toimeen tuleva, tai varakas tai hyvätuloinenkin. Miljonäärit harvoin ovat yksinäisiä, joten voisi kuvitella, että varallisuuden kasvattaminen on keino, jolla voi kiinnostavuuttaan parantaa. Uskoakseni on kuitenkin jokin piste, minkä jälkeen nainen rakastuu ennemmin miehen rahoihin kun mieheen itseensä. Sellainen suhde tuskin toisi miehelle onnellisuutta. Siksi rahankin auttava vaikutus on rajallinen.
Minkälaisia ajatuksia edellinen teoria teissä herättää? Toivoisin, että mietitte asiaa tartumatta lukuihin - ne ovat keksittyjä, ja pelkästään havainnollistavat ideaa - ja vaipumatta sen enemää yltiöromanttiseen idealismiin, kuin nihilistiseen inhorealismiinkaan.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Tämä kirjoitus todistaa vain sen, että sinä et voi nostaa tasoasi.
Ehkä, mutta eihän se tarkoita että olisin väärässä?
Onneksi sinulta sentään löytyi älykäs ja mielenkiintoinen kommentti.
Alussa lause katkesi. Jättäkää ensimmäinen kappale lukematta. Sitä selvitetään myöhemminkin
Julkisuudella voi nostaa tasoaan lähes rajattomasti. Et mainitse myöskään sosiaalisia taitoja, joita voi kehittää. Ulkonäköään voi kehittää. Pituus ja testosteroni on sivuseikkoja. Samoin älykkyydessä riittää maksimissaan 115 ÄO. Tuon ylittävä ÄO voi olla jo haitaksikin. Luettelet vain sellaisia ominaisuuksia, jotka jotenkin muka itsestään toisi naisia sinulle, etkä kiinnitä huomiota siihen, että naisin hankkiminen vaatii aktiivisuutta ja taitoja. Pituus ei liity siihen, testosteronissa riittää, että on terveellä tasolla tai voi hankkiutua hoitoon. Rikkaus ja huippuhyvä ulkonäkö on pelkkiä kainalosauvoja, joiden avulla naiset kävelee luoksesi, mutta nuo nyt on marginaalisten miesten onnenpotkuja muutenkin. Kaikkein tärkein on tuo, että oikeasti opettelee naisten iskemistä.
Julkisuuteen pätee sama ihan sama kun varallisuuteenkin: jos julkisuus on ainoa meriittisi, tuskin pärjäät pitkälle. En usko että BB-tyypitkään saavat naisilta ihan vain siksi että ovat julkkiksia, tai ainakaan kovin monelta. Kuka se olikaan se nuori poliitikonalku joka BB:ssä oli mutta häädettiin heti alkumetreillä? En usko että hän sillä meriitillä naisia kaatoi, koska oli muuten niin tylsä.
Sosiaaliset seikat ovat juuri niitä joiden parantamisen vaikeutta on sellaisen vaikea ymmärää, jolle niiden parantaminen on luontaisesti helppoa. On ihan selvää, että kaikista ei voi tulla Usain Bolteja, koska kaikki ymmärtävät ettei kaikilla voi olla vastaavia fyysisiä edellytyksiä. Mutta jostain syystä kuvitellaan, että sosiaaliset taidot ovat sellainen, joita kuka tahansa voi kehittää mihin pisteeseen tahansa jos vain viitsii. Uskomus istuu syvässä: vaikka jokainen kenties sisäistääkin, että kaikista ei voi tulla Bill Clintonin tapaisia väkijoukkojen innostajaa.
Itse asiassa keskustelin jokin aika sitten pitkään aiheesta erään ystäväni kanssa. Hänkin oli vakaasti sitä mieltä että menestys on kiinni enemmän sosiaalisista taidoista kun mistään muusta, mutta kun kysyin miten voin sosiaalisia taitojani kehittää, ei hänellä ollutkaan antaa siihen vastausta.
Älykkyyskin on niin epämääräinen käsite, ettei sen mittaamiseen ole ÄO:ta parempaa keksitty. Sekin riittää erottelemaan joukosta kehitysvammaiset. Kukaan ei varmaankaan väitä, että kehitysvammainen pystyisi jumppaamaan aivonsa neron tasolle jos vain viitsisi. Edellä jo totesin kuinka huippu-urheilijat ovat fyysisesti kykenevämpiä.
Siis sekä fyysinen voima että älykkyys on asioita joista voidaan todeta, että paraskaan yritys ei mitenkään välttämättä johda kummoiseen parannukseen.
Miksi oletetaan, että sosiaalinen kyvykkyys olisi sellainen ominaisuus, jossa mitään rajoja ei ole, vaikka sosiaaliseen kyvykkyyteen ei ole kehitetty edes ÄO:ta vastaavaa mittaria joka sekin on puutteellinen?
Olipa taas kärjistyksiä. Heti aletaan vertaamaan joihinkin maailmanmestareihin. En minäkään sanonut, että sosiaalisia taitoja voi kehittää loputtomiin, mutta kyllä niitä voi kehittää. Voisit ajatella sitä niin, että mikä on se sinun ihanneminäsi, milloin olet parhaimmilasi. Jos sosiaalisissa tilanteissa jännität, etkä ole parhaimmillasi, niin juuri tuota puolta on mahdollista kaikkien kehittää. Se, että olisit parhaimmillasi myös tuntemattomien naisten kanssa, etkä vain tuttujen kavereiden, äidin tms. kanssa, on se mihin pitäisi jokaisen pyrkiä.
ÄO ei tosiaan ole mikään kaikenkattava mittari. Sen vuoksi sen ei tarvitse ollakaan kuin riittävän korkea, että kykenee oppimaan ja korjaamaan omaa käytöstään. Tuosta on tutkimustakin tehty, että 115 ÄO on sellainen yläraja jonka yläpuolella jokaisella on teoriassa mahdollisuus saada Nobelin palkinto. Eli siis 120 ÄO ja 185 ÄO ihminen voi saada Nobelin palkinnon yhtä todennäköisesti.
Sosiaalisia taitoja oppii hankkiutumalla sosiaalisiin tilanteisiin aivan kuten uimaan oppii hyppäämällä altaaseen. Ei kukaan ole sanonut että se helppoa on ja totta kai se pelottaa jos ei osaa uida, mutta riittävästi harjoitusta, niin voi mahdollista tuoda paras puolensa esille niissä sosiaalisissa tilanteissa eikä vain yksin kotona. Siitä siinä on kyse, eikä mistään clintonmaisesta massojen villitsemisestä.
"Sosiaalisia taitoja oppii hankkiutumalla sosiaalisiin tilanteisiin" on mantra jota toistetaan kuin sen toistaminen tekisi siitä totta. Mutta jos sinulta puuttuu edellytykset kerätä siitä kokemusta ei se auta, vaan pyörit lähtoruudussa vaikka kuinka yrittäisit päästä eteenpäin. Sadat pakit naisilta ei tarkoita, että seuraavat sata olisivat yhtään sen helpompia.
Otan tähän hieman poikkeavan esimerkin. Miten kuvailisit värejä syntymästään asti sokealle? Opit sosiaalisista tilanteista, jos sinulla on edellytykset ensinnäkin havaintojen tekemiseen ja sen lisäksi kyky tehdä oikeita johtopäätöksiä. Jos sinulla ne ovat kunnossa, et voi ymmärtää koko asiaa, että kaikki eivät olisikaan onnekkaita.
Eli olet aspergeri vai? Jos sinulla on joku neurologinen poikkeavuus mikä estää sinua ymmärtämästä sanatonta viestintää tai tunnistamaan tunteita ihmisten kasvon ilmeistä, niin tottahan se vaikeuttaa ja rajoittaa sosiaalisuuden kehittymistä, mutta uskoisin, että aspergeritkin voivat kehittää sosiaalisia taitojaan, vaikka eivät yhtä hyvin kuin muut.
Tuo että otat vastaan sadat pakit (epäilen että olet edes tehnyt niin monta aloitetta, ehkä se yksi tai kaksi aloitetta tuntuu sinusta sadalta) ja toimit silti samalla tavalla kertoo taas siitä, että älykkyytesi ei ole todennäköisesti riittävä, koska tyhmäkin koira oppii, että päätään seinään lyömällä ei saa herkkupalaa vaikka löisi sen siihen sata kertaa.
Oppiminen on sitä että osaa muuttaa toimintaansa, kun huomaa, että joku toimintamalli ei tuota tulosta. Jos olet todella tumpelo niin ehkä se sata erilaista yritystä tosiaan vaaditaan ennen kun onnistut, mutta huomaa, että niiden pitää olla tosiaan erilaisia yrityksiä.
a) en ole väittänyt että olisin itse saanut satoja pakkeja, tai edes yrittänyt sataa naista. Mutta voitko väittää ettei täällä esiintyisi sellaisia jotka tätä väittävät?
b) jos älykkyys ei riitä niin eikö se sitten ole nimenomaan todiste fyysisistä vajavaisuuksista eikä pelkästä yrityksen puutteesta? ÄO ei tätä mittaa, se mittaa ongelmanratkaisukykyä joka on eri asia kun virheistään oppiminen. Jos meillä olisi jokin tunne-ÄO niin sillä ehkä voisi. Eli oletko lopulta samaa mieltä teoriastani, että paraskaan yritys ei riitä aina paikkaamaan omia vajavaisuuksia?
a) en muista että täällä kukaan olisi pakkien määrällä kehunut, tuntuu olevan yleisempää se että ei edes uskalleta lähestyä naisia koska pelätään niitä pakkeja. Ihan oikeasti ei tule yhtään mieleen joka olisi sanonut että on määrätietoisesti pyrkinyt iskemään naisia ja saanut sadat pakit. Mies1985 on ehkä lähimpänä, mutta hän onkin asperger ja hänen lähestymisyrityksensä ovat aina vähintäänkin omalaatuisia ja tyyliltään samanlaisia ja joten mitään oppimista ei ole tapahtunut.
b) No kyllä normaalijärkinen voi oppia oppimaankin, kunhan joku huomauttaa että ei kannata samalla tavalla aina toimia. Kysehän on usein myös pelosta ja/tai tottumuksesta, että tehdään asiat tietyllä tavalla eikä haluta tai uskalleta kokeilla erilaisia lähestymistapoja.
Totta kai tietyt puutteet rajoittaa. En ole missään vaiheessa sanonut että kaikilla olisi yhtä helppoa kehittää sosiaalisia taitojaan, mutta jos ei ole suorastaan neurologisesti poikkeava tai kehitysvammainen tai vastaavaa, niin kyllä sitä voi itseään kehittää (jopa nuo poikkeavat voivat kehittää vaikkeivät yhtä hyvin). Toisilla se vaatii enemmän töitä kuin töisillä, sehän nyt on selvää.
Vähän hämäräksi nyt jää tuo sinun ajamasi asia. Yritätkö nyt löytää rationaalista todistetta vanhalle kaavalle ATM=ATM=ATM?
Kyllä tasonsa nostaminen on mahdollista, vaikka se on toisille helpompaa kuin toisille.
Jos tarkoitat parhaalla yrityksellä sitä, että ei siis edes epäonnistumisten jälkeen kokemuksesta pysty oppimaan, jotta lopulta onnistuisi, täytyy kyseessä jo olla vajaaälyinen mies.
Jokainen normaaliälyinen pystyy oppimaan naisensaannin jos vaan siihen tarpeeksi satsaa ja tekee töitä. Eikä odota saavansa Jennifer Lopezia.
Mutta tietysi ihan aidosti vajaaälyisiltä ei elämässä ihan kaikki onnistu, ei välttämättä naisensaantikaan.
"Kyllä tasonsa nostaminen on mahdollista, vaikka se on toisille helpompaa kuin toisille. " - enkö minä juuri tätä kirjoittanut aloituksessani? Olemme siis samaa mieltä. Olemmeko molemmat väärässä vaiko oikeassa?
Minä vain lisäsin sen, että toisille se on niin paljon vaikempaa että se voisi yhtä hyvin olla mahdotonta. Aiheesta ei liene tehty tutkimuksia, joten tuskin voit osoittaa todeksi muun kuin sen, että sinun ja tuntemiesi ihmisten kohdalla homma on toiminut. Mutta voitko olla varma että oma kokemuspiirisi muodostaa edustavan otoksen kaikista parinvalintamarkkinoilla liikkuvista ihmisistä? Ettei vain vahingossa olisi lähes huomaamatta taakse jäänyt ihmisiä, jotka eivät vaan olleet niin miellyttäviä, että olisit jaksanut heidän elämästään edes sen vertaa kiinnostua?
Ja pyydän, älä tee minusta markkina-arvoteoreettikoa mitä en ole. Minä olen kutakuinkin ainoa tässä keskustelussa joka ei ole puhunut mistään ATM:istä. Tein aloituksessani sen virheen, että ylipäätään puhuin tasoista. Olisi pitänyt puhua kiinnostavuudesta, joka on paljon kuvaavampi käsite kun epämääräinen ja turhan vahvasti MAT:hen viittaava "taso".
Sinun esimerkit on tässä olleet sitä luokkaa että "värisokeasta kehitysvammaisesta kääpiöstä ei voi tulla Usain Boltia tai Bill Clintonia".
Vaikket käytäkään MAT-termejä, niin puhut ihan samasta asiasta, eli yrität pohtia onko olemassa ihmisryhmää (olkoot nimeltään vaikka ATM), joka ei yksinkertaisesti voi nousta korkeampaan haluttavuustasoon parisuhdemarkkinoilla. MA-teoreettikko olet tämän perusteella vaikket edes haluaisi.
Tuo on ihan itsestäänselvää että toisilla on paremmat lähtökohdat kuin toisilla. Siitä ei tarvitse edes noin pitkää aloitusta tehdä. Mutta ilmeisesti haluat myös väittää tai arvella, että tämä tietty luuserijoukko (ATM) ei edes kykene parantamaan tasoaan tai kiinnostavuuttaan. Ainoa asia mikä tällaisen voi estää (vakavien fyysisten puutteiden lisäksi, kuten vammaisuuden tms.) on vain se mitä kunkin luuserin mielessä on, eli heidän psyykkeensä. Varmasti näillä ATM:illä on mielenterveysongelmia ja tarvetta kieltää todellisuus ja uskoa näihin "olen noiduttu"-juttuihinsa. Että tavallaan he eivät voi nousta korkeammalle. Eivät ainakaan ennen kuin saavat pääkoppansa sellaiseen ojennukseen, että alkavat tehdä töitä itsensä eteen sen sijaan että keksivät täällä jotain puolivillaisia teorioita miksi juuri he ovat noiduttuja.
On oikeastaan ihan turhaa arvella että voiko jostain peräkammarin tyypistä tulla halutumpaa naisten silmissä, jos tämä peräkammarin tyyppi ei tee mitään asian eteen. Jokaisella keskiverrosti älykkäällä ja fyysisesti terveellä ihmisellä on mahdollisuus kehittää itseään. Jos ei halua tai uskalla niin se on osittain oma valinta ja ehkä osittain sellainen psyykkinen ongelma, jota voi yrittää jonkun ammattiauttajan kanssa käsitellä.
Oli täällä joku saanut kolmessa vuodessa 60 pakit. Sanoi muistaakseni kehittyneensä niin ettei enää naiset haistatelleet...
Samaa mieltä älykkyydestä. Jos haluaa naisia salimakena ja jyystärikarjuna, niin paras äo on pikemminkin alle 100 kuin yli 100. 90 olisi varmasti oikein sopiva. Jos taas haluaa kaataa naisia komeana menestyjämiehenä, tai lipevänä jännä-ähkijänä, niin sopiva taso olisi noin 110. Aivot leikkaa sen verran, että tajuaa hyvin kaiken mitä ympärillä tapahtuu, mutta ei kuitenkaan ole niin älykäs, että alkaisi kyseenalaistaa mitään. Naiset eivät pidä miehistä, jotka kyseenalaistavat status quon. Paitsi tietenkin jos salimake kyseenalaistaa nyrkillä, niin se on naisista seksikästä.
Tason nousu ei kulje noin lineaarisesti 100% nostojen avulla, vaan tietyillä jutuilla voi nousta kerralla vaikka 2000% tai enemmänkin.
Siinä olet varmaan oikeassa että on tietty kattoraja siinä, että minkälaisen naisen saa omalla jollain ihanteellisella tasollaan, mutta sekin on oikeastaan se ihannenainen juuri sinulle. Jos alat haaveilemaan jostain Hollywood beibeistä ja miljonäärinä porskuttelusta, niin onhan sekin teoriassa mahdollista, mutta sitten pitää panostaa siihen, että muutat sinne Hollywoodiin ja alat elokuvatuottajaksi tms. Eli teoriassa voit nostaa tasoa hyvinkin korkealle, mutta jos haluat ylittää oman ihannetasosi, niin se vaatii tosiaan jättimäisiä voimainponnistuksia.
Kaikki luvut ja suhteet ovat vain hatusta heitettyjä arvioita joka ei muuta itse ideaa, jonka ydin on se, että jos sinulla on johonkin edellytykset, sen saavuttaminen tuntuu sinusta helpolta, tai ainakin kohtuulliselta. Jos omaat kyvyn rakentaa miljoonien omaisuuden, muiden kykenemättömyys siihen tuntuu pelkältä saamattomuudelta.
Kerro minulle se "juttu", jolla esimerkiksi kehitysvammainen tai kääpiö voi parantaa sen 2000% ja tehdä itsestään muihin kun poikkeustapauksiin vetoavan mieskandidaatin? Toki useimmat miehet eivät ole kumpiakaan, mutta äärimmäisesimerkeillä pyrin vain osoittamaan että ajatukseni ei ole lähtökohtaisesti epälooginen.
Tyypillisen ätmiin tyyliin kehittelet mahdottomia tilanteita ja kärjistettyjä esimerkkejä. Jos olet kehitysvammainen, niin se on tietysti hankala lähtökohta. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin keskivertoihmisiä. Totta kai marginaalisilla tapauksilla voi olla sekä etulyöntiasema (syntynyt komeaksi ja rikkaaseen sukuun) tai heikompi asema (vammainen tms.).
Tässä sulle listaa kääpiöistä, jotka ovat nostaneet tasoaan eivät pelkästään 2000% vaan vielä enemmän. http://www.popcrunch.com/7-midget-celebrities-with-girlfriends-twice-their-height/
En muutenkaan ymmärrä miksi itket sitä, että sinusta ei voi tulla miljonääriä tai et voi seurustella huippumallien kanssa. Kuten tuossa ylempänä totesin, niin jokaisella on tosiaan joku yläraja, jonka ylittäminen ei periaatteessa ole edes tarpeellista jollei ole ahne ja halua aina kaikkein parasta. Ja tuon ylärajankin yli voi "huijata" itsensä esim. juuri rikkauksilla ja kuuluisuudella jne. Nämä on tietenkin poikkeustapauksia, mutta teoriassa mahdollisia jokaiselle jota oikeasti kiinnostaa se hollywood-elämä.
Älä pistä sanoja mun suuhuni, en ole itkenyt ettei minusta voi tulla miljonääriä, taikka etten voi seurustella huippumallien kanssa. En itke omaa kurjuuttani, vaan pohdiskelen mahdollista selitystä siihen miksi yhdet sanovat, että sosiaalisia taitoja voi kehittää vaikka kuinka samalla kun toiset sanovat, että mitkään yritykset eivät auta.
Selvä. Esimerkkisi on kuitenkin tuollaisia kärjistyksiä (Usain Bolt, Clinton jne.).
En usko tuohon että mitkään yritykset eivät auta. Sellaista puhuu yleensä ne jotka eivät ole oikeasti yrittäneet, tai ovat yrittäneet ehkä vähän jotain, mutta lannistuneet kun tulosta ei tullut tarpeeksi nopeasti.
Sitten on tietysti niitäkin, jotka eivät oikeasti edes halua muutosta elämäänsä, koska ovat oppineet tietynlaisen elämän ja käyttäytymismallin mukavaksi ja turvalliseksi.
Eli siis jos joku sanoo että on satoja kertoja yrittänyt, niin hän valehtelee? Oletko joskus ollut itse paikalla toteamassa asian? Kuinka pitkään jaksaisit hengailla jonkun ikuisesti epäonnisen seurassa ennen kuin uskoisit? Anna kun arvaan: et kertaakaan, mutta olisit silti vakuuttunut ettei moinen väite voi pitää paikkaansa?
No onhan se mahdollista että joku on saanut sadat pakit eikä yhtään myöntävää, mutta siinä tullaankin just niihin oppimisvaikeuksiin. Sehän on se kuuluisa hulluuden määritelmä tehdä asiat toistuvasti samoin ja odottaa erilaisia tuloksia.
Jep jep, on paljon helpompaa jumittaa palstalla ja vänistä omasta saamattomuudesta ja naisten pihtarihuoruudesta kuin elää ihmisten parissa irl.
Ei voi olla totta. Jos ihminen ei voi vaikuttaa tasoonsa näyttää että näiden ap:n juttujen pohjalta maahamme yritetään lanseerata jotain uutta kastilaitosta. Täällä palstoilla voi joku tyyppi keksiä vaikka mitä omia kyynisiä ja pseudo- tieteellisiä laskelmakaavoja ihmisistä. Puistattavaa ja moukkamaista!
ÄO on keksitty jo kauan aikaa sitten, eikä se ole tuonut mukanaan kastilaitosta joten miksi olettaisin sellaisen tulevan vaikka joskus pystyttäisiinkin eristämään joku ÄO:hon verrattavaissa oleva suurimman sosiaalisen kyvykkyyden suhteellisen luotettavasti mittaava tunneälyosamäärä?
Mistä johtuu raju henkilökohtainen hyökkäys aloitukseen, jossa ei syyllistetä ketään eikä toisteta vanhoja kaavoja, vaan yritetään ymmärtää miksi jotkut kokevat sukupuolten välisen kanssakäymisen ylivoimaisen vaikeaksi samalla kun toiset eivät näe siinä ongelmaa?
Olenko jotenkin henkilökohtaisesti loukannut sinua esittämällä teorian, jonka mukaan olisi mahdollista että sosiaalinen heikkolahjaisuus ei olisikaan ihan pelkästään vain siitä kärsivän omaa syytä?
Pahoittelen todella kärkästä kirjoitustani erheenä tähän kohtaan, todellakaan ei ollut mitään henkilökohtaista, mutta närkästykseni, jota en kohdista Sinuun, johtui usein tällä palstalla kirjoitetuista ylä- ja ala-tasomääritelmistä liittyen ihmisiin, sillä kyseisissä jutuissa kommentit ovat monesti niin mauttomia ja kärkkäitä. Se ikäänkuin riitti tekemään ällistyttävän havainnon miksi kyseistä termistöä halutaan niin innokkaasti tuoda esille ja ikäänkuin lanseerata keskustelutasolle. Myönnän etten edes lukenut kokonaan kirjoitustasi ennen omaani ja pyydän anteeksi, koska nyt luettuani sen tekstisi on oikeasti ajatuksia herättävä hyvästä mausta kertova ja asiallinen analyysi.
katsopa Yle areenasta ohjelma ÄO:n historiasta: Mitä ÄO kertoo.
Voi olla, että jokaisella on se potentiaalinen maksimi, jonka yli ei pääse. Mutta yksikään ätmi ei ole potentiaalisella maksimitasollaan. Ja 99,9% varmuudella jokainen ätmi saa naista potentiaalisella maksimitasollaan. Eli jos tavoitteena on saada nainen seurusteluun ja / seksiin, niin kannattaa tehdä töitä tasonsa nostamiseksi. Mutta jos on tavoitteena saada Beckhamin tyyliin kirkuvia tyttölaumoja peräänsä, eikä muu riitä, niin ei ehkä kannata edes alkaa töihin sitä kohden, kun onnistumismahdollisuus on mitätön. Parempi vaan jäädä tietokoneelle itkemään kalja toisessa kädessä.
Vastineena edellä esittämääsi väitteeseen väitteeseen normaaliälyisten naisensaannista. Tiedätkö oikeasti älykkyydestä riittävästi - esimerkiksi olet opiskellut aihetta yliopistolla tai muuta vastaavaa, että voit faktana sanoa, että "jokainen normiälyinen pystyy oppimaan naisensaannin", vai onko kyseessä vain vahva mielipide?
Varsinaiseen aiheeseen: Lääketiedessä ollaan jo opittu, että masennus on monisyinen ongelma, Masennukseen on havaittu olevan fysiologisia syitä kuten serotoniinivaje. Lyhyesti sanottuna on todettu, että masentuneen syyllistäminen masennuksestaan ja kehoitus tarttua itsestään ei auta ratkaisemaan ongelmaa. Aiemmin näin kuitenkin vakaasti uskottiin.
Oletko aivan varma, että parimarkkinoilla pärjäämiseen ei missään tapauksessa ole eikä voi olla mitään vastaavaa fysiologista selittävää tekijää? Vaikka tiedetään, esim. että testosteronin vajaatoiminnasta seuraa mm. heikentynyttä lihasvoimaa, uniongelmia ja masentuneisuutta? Oireyhtymä on yleinen vasta yli 40-vuotiailla miehillä, mutta en oikeasti usko että sen yleisyyttä on paljoa edes tutkittu nuoremmissa, koska suurimmalla osalla miehistä testosteronitaso on riittävä, ja ne joilla ei ole nujerretaan väittämällä esimerkiksi, että syy on pelkässä viitseliäisyydessä.
Jos nyt suoraan sanotaan, niin ihan naurettavaa alkaa täällä vaatia jotain yliopistotutkintoa aiheesta, ennen kuin voi esittää mielipiteitä. Tuollaisella skeptikkoasenteella voit periaatteessa kumota ihan minkä tahansa väitteen ja alkaa filosofoimaan, että ehkä meitä ketään ei ole oikeasti olemassa, koska siitä ei ole mitään riittävän uskottavia todisteita tms.
Jokainen normaaliälyinen ja terve ihminen pystyy kehittämään itseään. Tämä on ihan terveen järjen perustelu. Jos ihminen ei ole terve tai jos hän on vajaaälyinen niin hänellä ei ole tarvittavia edellytyksiä. Todistustaakka on tässä nyt sinulla, että miksi näin ei olisi. Et ole esittänyt yhtäkään kunnollista perustelua miksi terve ihminen ei voisi kehittää sosiaalisia taitojaan. Ainoat esimerkkisi ovat sellaisia että oletetaan että ihminen on fyysisesti sairas tai mielenterveysongelmainen (vammainen, neurologisesti poikkeava tai masentunut).
Mitä muita esimerkkejä voin edes esittää, kun kivenkovaan väität että normaaleilla ihmisillä ei ole mitään sen suurempia ongelmia? Ei tietenkään ole, jos lähdet siitä olettamuksesta että ongelmia on vain jos on jollain tavalla epänormaali. Joku voisi kutsua tuota peräti kehäpäätelmäksi.
Normaaliuteen riittää, että ei ole neurologisesti poikkeava, kehitysvammainen tai muuta vastaavaa. Myös monet mielenterveysongelmat on sellaisia, että niitä ei välttämättä omin avuin selvitetä.
Enkä sano ettei normaaleilla ihmisillä olisi ongelmia, vaan että se on mahdollista jokaiselle.
Mutta eikö monet mielenterveysongelmaiset ole tavallaan vain toisinajattelijoita ja leimattu siksi mielipiteidensä perusteella ?
Voi tietysti olla monenlaista sairautta ja vammaa, henkistä tai fyysistä taustalla. Ne juuri tiputtavat ulos normaaliälyisten / perusterveiden joukosta.
Pointtini siis oli, että jokainen normaali pystyy oppimaan naisenhankinnan. Epänormaalit ovat asia erikseen ja toivottavasti pääsevät mahdollisuuksien mukaan hoitoon jos epänormaaliutensa / sairautensa tms. heitä haittaa.
Jos nyt pystytään tässä naisensaannissa, niin sehän on ihan toisinajattelijasta itsestään kiinni haluaako ajatella niin, ettei naista saa. Ei siihen mikään leima liity. Ätmi saa mennä vaikka hautaan ylpeänä toisinajattelijaneitsyenä. Tosin en ymmärrä miksi nämä itse toisinajattelunsa valinneet sitten itkevät naisten perään?
On varmaan helpompaa itselle jos löytyy joku synnynnäinen tekijä (kuten ehdottamasi matala testosteronitaso) joka aiheuttaa naisongelmia.
Itse olen enemmän sen teorian kannalla että naisten kanssa epäonnistuneet miehet joutuvat kuolemanspiraaliin jossa epäonnistumiset ruokkivat uusia epäonnistumisia. Se on sellainen suo ettei sieltä noin vain noustakaan.
Syy on siis naisissa ja näiden pihtailuissa. Toisessa ketjussa ehdottamani pihtaus ja sinkkuusvero naisille (koska nainen saa miehen aina halutessaan) olisi askel tasa-arvoisempaan ja oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan, josta myös naiset hyötyisivät kun masentuneet miehet eivät kuormita sairaaloita ja raiskaa naisia puutteessaan.
Naisten pihtaamisesta valittavat miehet ovat ensimmäisenä juoksemassa pakoon kun joku nainen osoittaa kiinnostusta. Sitten vingutaan palstalla häntä koipien välissä "mutku se oli ruma".
Ja tuskin oli kuitenkaan. On vaan niin kiva jatkaa valittamista ja vinkumista ja naisten haukkumista vaikka vika löytyy itsessä.
Tarkoitin siis mielenterveyspotilaat.
Joku raja on kaikilla, eikä kukaan pysty miellyttämään kaikkia. Paras keino on saada naamansa julkisuuteen, sillä ei niin keharia miestä tai naista olekaan ettei se joillekin kelpaisi. Ongelma onkin vain että miten tavoittaa heidät ja siinä tulee siis tämä julkisuus avuksi.
Kiinnostava ketju ja itseltä aiemmin mennyt ohi kokonaan, ansaitsee mielestäni noston, koska mietin juuri samaa asiaa, miten mies voi nostaa tasoaan..
Voihan sitä tasoa nostaa, mutta käytännössä se on äärimmäisen vaikeaa.
Jokainen voi kehittää tai muuttaa itseään näin halutessaan.
Todella ympäripyöreä vastaus, ei perusluonnetta ym niin vain muuteta, juuri niitä asioita mitkä naisia kiinnostavat on vaikea muuttaa.
Myöskin luonnettaan voi muuttaa, mutta sen eteen pitää tehdä työtä niinkuin minkä tahansa muunkin asian oppimiseen.
Sosiaaliset taidot, siinä suurin muuttuja seksin saannissa ja pariutumisessa. Eli voi olla ruma matalan testosteronin mies, joka ei oo muuten edes kovin älykäs, jos on hyvä lukemaan toisten tunteita (halutkin on niitä!!!) ja ymmärtää omiaankin.
Niitä kun vaan täällä palstalla olevilla on niin vähän, että eivät voi toisiaan auttaa. Vaikea on sokean toista sokeaa taluttaa.
Lyhyesti fakta: on miehiä, jotka eivät millään korjaustoimenpiteillään ja säädöillään siltikään voi koskaan saada naista. Piste.
Joo, ne on just niitä jotka ei pysty mitään korjaustoimenpitetä tekemään. Niitä jotka toistavat itselleen "en pysty, en pysty, en pysty" ja sitten kun eivät pysty, voitonriemuisina: "jee, en pystynytkään"!