kyllä näitä, (vaikka erilaisuutta pitäisi kunnioittaakin niin tässä kohtaa ei toteudu mulla),pettureita ja vieraissa lakanoissa pyöriviä varattuja, jotka kykenevät kylmästi ja tyynen rauhallisesti menemään kumppaninsa luo ihan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Mun näkökulmasta täytyy olla kylmä ja kova ihminen sydämeltään, että kaksoiselämään kykenee. Sen ymmärrän, että ihmisiä ollaan kaikki ja virheitä sattuu ja suhde voi olla hajalla muutenkin, mutta.... jos on hinkua muualle on aika selkeää, että se on joko ero tai täysillä tekoja ja sanoja, että saisi sen hajalla olevan suhteen toimimaan, sitten ero, jos ei auta sekään.Ja asioista pitäisi oppia puhumaan, jos tekee virheen pitäisi virheen tekijän antaa kumppanille tilaisuus päättää antaako anteeksi vai ei, jatketaanko yhdessä vai ei. Puhumaton pettäjä on itsekäs.
ensin ero ja sitten uusi kehiin vasta.
ensin ero ja sitten uusi kehiin vasta.
Vastaukset 35
Vanhimmat
olen aivan samoilla linjoilla!
Eikä se oikeasti ole vaikeaa, vaan ihmiset itse tekevät asioita vaikeita. Ja salasuhteet on vielä niitä asioita että niillä tehdään asioita vielä vaikeammaksi.
Puhumattakaan millaiseen terveysriskin sitä pettäjä petetyn altistaa.
Tuskin kukaan haluaa saada sukupuolitauteja.
Tällä palstalla vielä huvittaa aivan suunnattomasti, kun noitten pettäjien pieniin päihin ei mene se, että oikeasti on olemassa ihmisiä jotka EIVÄT petä, mutta toisaalta... mitä sitä voi odottaa sellasilta ihmisiltä joilla aivot on valahtanu sinne jalkoväliin?
Aivan niin kuin ei-pettävien päähän ei mene se, että on pettäjiä, jotka pettävät vain sen yhden kerran elämässään - tai jos niin pitkälle mennään, että kyse on salasuhteesta, niin on tasan se yksi kumppani sillä rintamalla.
Mutta pettämisen ollessa kuitenkin suht yleistä, ehkä ei-pettävien on jollain tavalla helpompi olla sen ajatuksen varassa, että pettämään lähtenyt siippa vaihtaa seksikumppania kuin sukkia? Ehkei ajatus pelkästä seksistä tunnu niin "vaaralliselta" kuin se, että siipalla on salasuhde saman ihmisen kanssa vuosikaudet? Pakostahan nousee ajatus mieleen, että jumat, jos niillä on TUNTEITA toisiaan kohtaan...?!
Mitä tulee sukupuolitauteihin, satunnaista parisuhteen ulkopuolista seksiä harrastavat varmaankin suhtautuvat niiltä suojautumiseen "kevyemmin" kuin ne, jotka "pitävät" samaa salarakasta vuosikaudet... Joten eipä nämäkään asiat mene ihan "yks yhteen".
Aloittajalle piirrän kuvan: keski-ikäinen mies on pitkän uskollisen parisuhteen jälkeen lähtenyt salasuhteeseen toisen naisen kanssa. Toinen nainen tuo virtaa ja voimaa mieheen, täyttää voimassa olevan parisuhteen jättämät tyhjät aukot elämässä. Parisuhdeseksi on jäähtynyt vuosia sitten tasolle "velvollisuudesta kerran puolessa vuodessa" eikä pariskunnalla ole juuri muita puheenaiheita kuin yhteiset lapset ja yhteinen talo. Salarakkaan kanssa vietettyinä hetkinä ei puhuta näistä asioista, vaan ne alkavat olla olemassa jälleen kun mies palaa retkiltään. Miehen elämässä on kaksi eri maailmaa ja kun mies on perheensä parissa, se toinen suljetaan pois mielestä.
Ehkä on kaukaa haettua, mutta itselläni on harrastus, johon paneudun "kybällä" silloin kun sille on aikaa. Silloin en ajattele mitään muuta, vaan se on se juttu, joka saa kaiken huomioni. Kun taas suuntaan kotiin virtaa täynnä virkistävän harrastuksen jälkeen, laitan oven kiinni harrastukseen ja olen läsnä kotiasioille. Ihmisen mieltä en laajemmin tunne - mutta uskoisin, että moni pettäjä saa nuppinsa toimimaan juurikin noin. Kiva juttu vie mennessään hetkellisesti, mutta velvollisuuksia ei unohdeta.
Aloittaja vastaa sulle: olet itserakas ja kylmä ihminen. Parisuhde perustuu luottamukseen ja sä et ole luottamuksen arvoinen.
Sehän ei kulu mutta luottamus on rikottu. Sama kuin talo ilman kivijalkaa.
Hyvinpä olet kirjoittanut, mutta mihin olet jättänyt salarakkaasi vaimon. Eikö hänellä ole mitään arvoa? Onko hän ihminen, jota voi vedeättää miten haluaa? Eikö hänen pitäisi saada päättää mitä hän haluaa elämältään. Haluaako olla miehen kanssa, jolla on suhde toiseen naisee? Eikö hänellä ole mitään oikeutta tietää miehensä touhuista?
Jos hän kysyisi sinulta suhteestasi mieheensä. Mitä vastaisit. Kertoisitko totuuden vai valehtelisiko miehen puolesta? Valitettavasti tiedän totuuden. Olen yksi
heistä lukuisista vaimoista, jonka mies on tai on ollut salasuhteessa, jota on petetty, vedätetty ja jolle on valehdeltu. Minun silmäni ovat auenneet ja olen todellakin pettynyt hyvin pettynyt.
Salasuhteen jatkuminen kiinnijäämisen jälkeen on tehnyt minusta kylmän ja tunteettoman ihmisen miestäni kohtaan. Mies ei haluaisi erota mistään hinnasta, mutta minä halua. Sinun on turha sanoa, että salasuhde tekee hyvää suhteelle ja siitä saa voimaa eteenpäin. Se, ei ainakaan meidän suhteessa
pätenyt. En luota mieheeni eikä hän ole ollut rehellinen minulle vain hlmö jatkaa tällaisessa suhteessa. En ole kuullut kuin valheita valheiden perään. Vain hölmöt uskovat, että heidän välillään ei olisi ollut seksiä vaikka öitäkin on pois kotoa oltu ja yhteisiä matkojakin ovat tehneet. Kerran olen tämän salarakkaan nähnyt ja se riitti. Sain häneltä vain hakut päälleni, kun oli yksi kaun odotettu matka peruuntunut kiinni jäämisen takia. Joten jos te kakkoset pidätte itseänne hyvänä ja rehellisenä ihmisenä niin totuus on se mitä jokainen ihminen haluaa. Jos, mies jonka kanssa vietätte aikaa ei kykene kertomaan vaimolle touhuistaan niin eikö teidän pitäisi kertoa hänen vaimolleen silläkin uhalla, että mies etsii toisen kakkosen. Silloin teillä olisi puhdas omatunto.
"Salarakkaasi vaimon"..???
No sellaista ei ole. En ole kenenkään salarakas enkä sen puoleen julkirakaskaan. Kirjoitin kommenttini tahallisen provosoivasti, se myönnettäköön... Tuskin monikaan uskoo, että kirjoittaja on muutama vuosi sitten eronnut nainen - joka erosi miehen uskottomuuden vuoksi... Eron jälkeen olen tietoisesti pitänyt etäisyyttä miessukupuoleen, koska elämässä on paljon muutakin sisältöä kuin erilaiset säätämiset kohti uuden mahdollisen kumppanin löytymistä. Seksin ja läheisyyden puutteeseen ei todellakaan kuole, kun ei tee niistä ongelmaa itselleen.
Ok, olen siis itserakas ja kylmä... Siksikö, että kun päivä alkoi paistaa risukasaan ja positiivinen luonteenlaatuni pääsi voitolle miehen uskottomuuden aiheuttaman aallonpohjan jälkeen aloin ajatella asioita miehen, siis exän kertoman pohjalta?Osa kommentistani on hänen puheistaan suodatettua - ja vaikka vieläkin toisinaan iskee rankka v-tutus miehen pitkää salasuhdetta ajatellessa, niin myönnän kyllä omat erheeni esim sen suhteen, että mies oli minulle pitkälti itsestään selvyys. Olen yrittänyt ymmärtää asioita sen sijaan, että jäisin rypemään itsesäälissä ja vihassa miestä kohtaan. Mies on kuitenkin lapsieni isä eikä ole laistanut velvollisuuksista lapsiaan kohtaan eron jälkeen.
Melkein sen arvasikin, että komenttini herättää "kivittämisfiilikset" sen sijaan, että olisi aiheuttanut jonkinlaista rakentavaa keskustelua. Ihmeen paljon on ihmisiä, jotka jatkuvasti besserwisseröivät asioissa, joista heillä ei ole omakohtaista kokemusta elämässään.
Olen siis huono ihminen yrittäessäni ymmärtää tuomitsemisen sijaan. Ok, olkoon siis näin - veikkaampa kuitenkin, että se kuuluisa vanne pääni ympärillä puristaa huomattavasti vähemmän kuin niillä, jotka ehdottomien mielipiteidensä pohjalta tuomaroivat muiden tekemisiä. Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia ja jokainen elää elämänsä kuten parhaaksi katsoo.
En minä ole kylmä tms. päinvastoin. Miehelleni olen ollut kylmä tuon jälkeen kun jäi uudestaan valheestaan kiinni eli oli jatkanut salasuhdetta. Mies voivottelee kun muuttunut ja en anna. Minulla vaan ei ole enää mitään mielenkiintoa jatkaa suhdetta.
Elämä on valintoja täynnä ja niden kanssa meidän pitää pystyä elämään. Lapset ovat meillä jo isoja nuorin kohta 17. Minä lopetin miehen toisen kiinnijäämisen jälkeen hänen passaamisensa kokonaan. en pese hänen pyykkejään, en laita hänelle ruokaa jne..
En ole enää miehelleni vihainen tai katkera yms. Nämä tunteet olen käsitellyt rauhassa ja miettinyt omaa tulevaisuutta yhdessä lasten kanssa. Tämä muutto tulee miehelle yllätyksenä, en ole vielä edes sanonut hänelle muuttavani kohta pois lasten kanssa. Toki hän on jo toisen käryn jälkeen tiennyt mihin se johtaa.
minulla kyllä on ihan oma kohtaisia kokemuksia, mutta se mikä ei tapa vahvistaa. tulen pärjäämään ja varmasti myös nauttimaan elämästäni. uutta miestä en kaipaa elämääni vaan nyt minulla on omaa aikaa. aikaa keskittyä vain itseeni.
lässyn lässyn ja höpö höpö . Oletko yhtä tyhmä kuin kirjoituksesi 9 ja niin edelleen.
Kukas nyt on tyhmä ja erittäin lapsellinen. Et sinäkään mikään äidinkielen opettaja ole, etkä osaa kirjakieltä kirjoittaa. Jos sinua huolestutttaa, kun joku kirjoittaa asiaa ja kykenee omat päätöksensä pukemaan sanoiksi niin so what pienistä huolimattomuus virheistä! Olen päivittäin töissä päiväkodissa lasten parissa. Sielläkin lapset osaavat käyttäytyä paremmin. En usko, että tuo Tuhkimo on kirjoitellut tänne satuja. Sinä, joka noin kirjoittelet olet varmaan kakkonen. Lueskelen toisinaan tämän palstan juttuja vaikka itse olenkin naimisissa ja ei ole edes aikomusta erota. Se miten jotkut ihmiset vastaavat toisten kirjoituksiin kertoo heistä aika paljon. Minusta sinä sovit vielä vaikka meidän päiväkotiin opettelemaan hiukan käytöstapoja. Toki Suomi on vapaa maa ja jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, mutta silti.
Jokainen ihminen tekee omassa parisuhteessa omat ratkaisunsa. Mikäli puoliso on lähtenyt salasuhteeseen niin kyllä petetyllä on oikeus omiin päätöksiin. Ei petetyn siinä enää tarvitse kuunnella pettäjän näkökantoja tai vaatimuksia.
Mielestäni Tuhkimo on rohkea, kun pystyy jättämään miehensä. Lapsen iästä päätellen heillä on pitkä liitto takana.
katso tarkemmin. yökk vastasi nim.merkille 9 ïjåoöl, e ituhkimolle
Sekö tekee minusta erityisen tyhmän, että yritän ymmärtää asioita sen sijaan, että myrkytän mieltäni olemalla jatkuvasti negatiivinen ja tuomitseva?
Ei muuta kysyttävää
Haloo!!! Jos tiedät olleesi kurja ja inhoittava vaimo, jonka miehellä on ollut syytä juosta vieraissa niin ok. Vastauksesi vaan on kirjoitettu katkeroituneen kakkosen tyylillä 9 ei millään pahalla. En luota yhtään tuon enempää pettäjään kuin sihen toiseen osapuoleenkaan. Väität, että ei ole pelkoa saada sukupuolitautia, kun on ollut salasuhteen kanssa vuosia. Mitä roskaa. Uskomatonta väittää, että kakkonen olisi niin uskollista tyyppiä tuolle uskottomalle kumppanilleen. Ei heillä ole mitään velvollisuuksia olla uskollisia toisilleen. Jos kakkosen vastaan tulee henkilö jonka kanssa haluaa hiukan sekstailla niin kukaan ei estä. Sen jälkeen olla taas tämän "tutun" ja "turvallisen" kanssa.
Kyllähän meistä jokainen joka lukee kirjoitustasi tietää sinun olevan kakkonen niin ylistät salasuhdetta ja sen hyviä puolia. Olet voinut joskus olla naimissa, mutta nyt eronnut ja jollekkin toiselle olet nyt se kakkonen. Nyt vasta kun olet kakkonen ymmärrät ex-miehestä ja hänen salasuhdetta paremmin.
Ainostaan kakkonen tietää mitä puhuu salarakkaansa kanssa ei mies kerro kotona vaimolle mitä salarakkaan kanssa puhuttiin ja mitä tehtiin...
Sorry vaan, mutta näin se vaan menee..
Ok, olen siis kakkonen - sepä mielenkiintoista! Olisipa kiva tietää, kuka on se pettävä ukkomies, jonka kanssa puuhastelen.
Tartun vain tuohon viimeiseen kappaleeseen ja kysyn: missä kohdassa kertasin ex-mieheni ja hänen salarakkaansa (nykyisin avovaimo) puheita? Kun työstimme exän kanssa eroa, hän yritti kertoa fiiliksiään minulle - onko se kummallista yli 15 vuoden liiton jälkeen? On kai sitten. Aivan sama, mitä tässä selitän, koska kaikki tuntevat uskovan minun olevan joku taruolento - tai se kakkonen...
Mies vaan todellakin kertoi - kun häntä kovistelin kaksoiselämästä - että alkun kärvistelyn jälkeen kävi jo rutiinilla se, että eli kahdessa erillisessä maailmassa.
Korostan vielä kerran, että kerron vain omasta kokemuksestani. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa - enkä kyllä omaani ole kokenut edes kaikkein kummallisimmasta päästä olevaksi, mutta kai se sitten näin on.
Tämä oli itseasiassa kolmas kerta, kun johonkin keskusteluketjuun osallistun. Ja jää tod näk viimeiseksi. Huomaan nyt olevani todellakin ohi ja yli exän uskottomuudesta, joten hittoako täällä edes selitän oivalluksiani, kun ne kerran ovat niin epäuskottavia.
Hyvää syksyä!
"Parisuhde perustuu luottamukseen"
Sinähän sen kuvittelet tietäväsi. Näin ei kuitenkaan ole. Parisuhde perustuu aika usein hyvin kylmille ja koville arvoille: ykkösenä on kaunis omakotitalo. Ihan sama mitä kumppani tekee ja ajattelee, tai siitä voi ainakin tinkiä hyvin, hyvin paljon, jos vain saa asua kauniissa talossa.
Vaikka sanoin, että kyseessä on kylmät ja kovat arvot, niin välttättä ei kuitenkaan, jos ajattelee vaihtoehtoa. Eli erotessa joutuisi etsimään todennäköisesti kerrostalokodin, jonne yrittäisi sulloa lapset. Kaikki tiedämme, että sopu sijaa antaa. Jos kauniissa omakotitalossa on riidelty alvariinsa, niin kerrostaloon sopeutuu paremmin. Mutta jos ei ole riidelty, vaan pidetty viileitä tai ihan asiallisiakin välejä, niin perustelu eroon ontuu.
Luottamusta on myös monenlaista. Vaikka toinen pettääkin, niin siitä huolimatta hän voi kantaa vastuunsa kodista ja lapsista.
Itse kyllä uskon, että pitkässä rinnakkaissuhteessa kakkonen on yleensä uskollinen ukkomiehelle. Koska jos kakkosella ei olisi unteet vahvasti mukana, suhde ukkomieheen ei kestäisi niin pitkään. Ja kun tunteet ovat vahvasti johonkin mieheen, harvempi nainen silloin sekstaa muiden kanssa.
Mieheni ei ole minulle kertonut tuntemuksistaan olla vieraan naisen kanssa tai mikä hänet on sinne ajanut. Ei tiedä. Me olemme olleet yli 20 vuotta yhdessä. Toki olen mieheni kanssa väleissä. Nyt olen laittanut avioero paperit vireille ja muuttamassa pois yhteisestä kodista. Mies on kuin maansa myynyt. Anelee armoa ja avioliiton jatkumista ym.. Annoin hänelle mahdollisuuden jatkaa meidän suhdetta ehtona oli salasuhteen lopettaminen. ( jos saan joskus kiistatonta todistuaineistoa hänen salasuhteen jatkamisesta. Merkitsee se meidän avioliiton loppu) Sain erittäin pätevän todistuksen, jota mieheni ei voi kieltää todeksi vaikka on aina tehnyt. Nyt ei voinut. Tällähetkellä mies harkitsee itsemurhaa jos suhteemme loppuu ym.. Minun mieltäni en muuta. Hän teki omat ratkaisunsa kun jatkoi suhdetta. En kaipaa tietoja miksi? en edes halua tietää. Meillä oli toimiva suhde, mutta salasuhteen tuoma jännitys ajoi tuolle linjalle.
Itse 9 tiedät kuka olet. Älä sitä meille todista, mutta se miten olet asiasi kirjoittanut ei ole paras mahdollinen tapa. Nosta kirjoituksessa miehesi jollekkin palkintopallille. Aivan kuin hän olisi ansainnut jotakin parempaa mitä oli kotona.Ihan kuin salasuhde olisi hyväksyttävää ja tuon kaksoiselämän voisi sallia kennelle tahansa. Kyllä ihmisellä on muistonsa ja niitä hän kelaa myös perheen parissa ei hän sitä kakkosta unohda siirtyessään kotiin eikä varmasti perhettään siirtyessään kakkosen luo..
Minä en ole saanut mitään vastauksia mieheni kaksoiselämästä, mutta olen miettinyt että näin se juuri meni: "alku kärvistelyn jälkeen kävi jo rutiinilla se, että eli kahdessa erillisessä maailmassa."
Mutta eikö se ole vähän sairasta? MIten siitä pääsee ns. normaalielämään. Kyllä on helpompiakin tapoja elää ja rakastaa.
Sama täällä. Käryn käytyä kakkonen haukkui minut! Hän oli pitkään harrastanut salasuhdetta mieheni kanssa ja kehtasi haukkua minut. Ei edes tajua hävetä. Ei ole mitään rajaa. Kai se hyökkäys on sitten paras puolustus.
Kieltämättä nuo sukupuolitauditkin kävi mielessä, kun mieheni kärähti salasuhteesta, pitkästä sellaisesta. Oli nimittäin niin, että kakkosella oli myös aviomies, joka työn takia asui viikot muualla ja teki työreissuja ulkomaille. Mistä sitä tietää missä sen naisen ukko on käynyt, sehän on voinut käydä ilotalotkin läpi? Kai heillä jotain häikkää suhteessa oli kun nainen alkoi pettämään, mutta hetkeäkään en epäile etteikö seksiä olisi ollut tämän aviomiehen kanssa, kun vasta vuosia myöhemmin mies häipyi paikkakunnalta kokonaan. Hullua kyllä mutta KAIKKI mahdollinen käy mielessä petoksen tultua ilmi.
Niin ja tiedän varmasti että kondomia ei käytetty tässä salasuhteessa.
Helvetin kokoomuskalkkunat, pelkkä vitun materia mielessä 24/7
Mikään ei estä tätä keski-ikäistä miestä yrittää paikata näitä aukkoja suhteessa oman vaimonsa kanssa, mutta ehkä liian helposti jos etäännytään etsitään vaan vikoja toisessa, vaikka voi sitä vikaa myös olla itsessä, olosuhteissa (liikaa töitä esim.) fyysisissä jutuissa jne. Jos ei haluta parantaa suhdetta oman vaimon kanssa, niin sitten erotaan. Kenenkään ei ole pakko olla oman mielenterveyden kustannuksella huonossa suhteessa, mutta kenenkään ei ole myöskään pakko pettämällä etsiä pakotietä.
On myös niitä ei-pettäviä, joilla on ollut houkutus pettää, kun suhde on arkistunut, tai on ollut jokin ongelma, mutta eivät ole sitä loppupeleissä tehneet, vaan ovat herätelleet suhdetta kumppaniinsa uudelleen. Ainakin itse ymmärrän sen houutuksen, mutta tiedän myös vastuun omista tekemisistäni. Tiedän että toiseen sattuu ja että pettäminen yleensä aina paljastuu jossain vaiheessa.
Ja on pettäjiä, jotka ovat hairahtuneet vain kerran (yksi pano) ja se on riittänyt, on kaduttu ja lähdetty jatkamaan avioliittoa.
Pitkään jatkunut uskottomuudelle vain ei mielestäni löydy uskottavaa perustelua. Aina voi erota. Sitä paitsi se on erittäin traumatisoivaa petetylle, vertaa puolison kuolemaan, tai pitkäaikaisen työpaikan yllättävään menetykseen. Ihmísiltä vaan puuttuu empatiakykyä, kun he menevät pettämään. Kai sitä voi tunnekylmyydeksikin sanoa, jos vuosikausia petetään ja sitten jätetään puoliso kuin nalli kalliolle. Oma elämä on jo salaa järjestelty mielisekseen.
Juuri niin.
Tässä puhuu järjen ja tunteen ääni tässä itsekeskeisessä maailmassa.
Oikein surkeita nämä petturit. Vähän kuin varkaat, jotka heti tilaisuuden tullen laittavat omaan taskuunsa.Tällaiseen tosiaan pystyy surkeista huonoinkin.Puistattavaa heikkoutta.
Oikein alkaa ärsyttämään, että kun suhde on arkistunut, jumakauta jokainen älykääpiö. Jokaiseen suhteeseen tulee arki, yhtä juhlaa ei ei voi aina olla.
Saahan sitä hypätä aina vierasta etsimään ja on kai siinä oma viehätyksensä, että saa salata asioita, mutta kyllä sillä viimeistään rikkoo oman älynsä ihan kokonaan.
Seurusteluajassa on hohtonsa, sillä siinä opitaan tuntemmaan toista, kuitenkaan koskaan ei kaikkea toisesta tiedä ja onhan se elämä silloin ilman jännitystä, kun arki menee, että mennään työhön , palataan kotiin, haetaan lapset hoidosta, laitetaan ruokaa, pestään pyykki ja tehdään kotitöitä. Mitä muuta se voisikaan olla, mutta kyllä siinä on aina hetkiä kahdenkin kesken jos haluaa.
Jokaisen elämää menee tavallaan samaa ympyrää ja kyllä se siihen samaan sen uudenkin kanssa menee, arki tulee.
Eron myötä tietenkin saa sitä ns lapsivapaata ei huolehtita edes omista lapsista, vaan mennään täysillä unohten kokonaan se vastuu, mikäpitäisi olla se kaikkein tärkein asia.
Jos pysyieitte kotona työnne jälkeen ja kulkisitte vain perheenä paikoissa, joissa voi lastenkin kanssa käydä, ihan varmasti noita salasuhteita ei tulisi. Kodin karkurit niitä slasuhteita käyvät kapakoista ja työpaikoilta etsimässä.
Työpaikoille pitöisi saada laki aikaan, että työtoveriin ei saa kajota millään tavalla.
Nykyihmisille tarvitaan kuri, joka täytyy tehdä lain voimin. Presidentti Niinistö tuntuu näkevän asian, mutta hänellähän ei ole valtaa mihinkään.
Ei tarvitse. Vaan arjen sietokykyjä ja kykyjä tehdä arjesta joskus juhlaa ilman syrjähyppyjä.
Pettäminen on aina oma valinta, kuten salasuhteeseen ryhtyminen. Kumpaakaan on turha puolustella, kun puoliso saa tietää. Tietenkin yksi satunnainen yhden yön suhteen voi kuka tahansa antaa anteeksi tosin kuin pitkän salasuhteen ja varsinkin sellaisen joka jatkuu esim. käryn jälkeen. Kyllä tuo salasuhde puolustelee sitä kuka tahansa on pahin loukkaus minkä puolisolleen voi tehdä.
Oma puolisoni kärysi tein niin kuin luulin olevan hyväksi eli jatkoin suhdetta ja kas kummaa käry kävi vuoden kuluttua uudestaan saman henkilön kanssa. Minulta ei löydy enää minkäänlaisia tunteita puolisoani tai hänen salarakastaan kohtaan. Haluan vain muuttaa pois ja erota mahd. pian. Nyt vasta meillä toinen osapuoli on ymmärtänyt tekonsa vakavuuden, kun joutuu kohtaamaan todellisuuden. Meitä on varmasti paljon, jotka olemme samassa tilanteessa. Kysyy voimia ja uskoa itseensä ja pärjäämiseensä erotilanteessa. Me olemme voittajia, kun tästä selviämme. Tulemme entistä vahvemmiksi ja tulevat ex-puolisomme jatkavat omilla teillään joko kakkosten kanssa tai ilman.
Alan itse saada etäisyyttä tilanteeseen kakkosen näkökulmasta ja voin niin ymmärtää tuon, miten pettäjä ei muka ymmärrä tilanteen kokonaisvaikutusta ennen kuin pissa on jo housussa.
kakkosella puhutaan, että halutaan erota sillä tavoin, että kerran kärynnyttä puolisoa enää yhdistetä kakkoseen vaikak suhde on jatkunut kaiken aikaa. Annetaan kakkoselle läheisyyttä ja rakkautta ja uskoa tulevaan, yhteiseen sellaiseen. Samaan aikaan kotona eletään vakuuttaen vaimolle, että suhde on ohitse siihen toiseen ja vaimoa rakastetaan.
Sitten kun vaimo lähtee, mies muka tajuaa, miten törkeästi on vaimoaan kohdellut. Ehkä se sitten on totta, että pitkään rinnakkaissuhteessa elävät eivät todellakaan pysty irrottautumaan itsekkäästä ajattelumallista vaikka sekä itselleen että muile vakuuttelevat eron olevan niin vaikeeta, kun ajattelevat kaikkia muita kuin itseään...
Näinhän se menee. Tuossa vaiheessa kun petetty on saanut tehtyä eropäätöksen luottaa pettäjä ns. hyvään tuuriinsa , ettei petetty pysty tekemään eropäätöstä. Kun petetty kertoo asiasta pettäjälle on hän yleensä jo käynyt nuo eron ensimmäiset kuviot läpi ja varsinkin naiset harkitsevat päätöstä erosta erittäin pitkään. Miehille se ero voi olla isku vasten kasvoja.
SE miten kieroa peliä petteäjä on pelannut petetyn selän takana on minusta anteeksi antamatonta. En kyllä hyväksy myöskään kakkosen käytöstä. Sekä kakkonen, joka tietää pettäjän olevan naimisissa ja tietää hänen puolisonsa että pettäjjä joka pettää puolisoaan ovat eron jälkeen ansainneet toisensa. Toki kakkonen tietää jo mikä pettäjälle ominaista pettää, joten ei pitäisi tulla yllätyksenä jos pettäjä aloittaa uuden kierroksen.
Jos olet kakkonen niin toivottavasti olet fiksu ja annat tiedon ihan millä tavalla tahnasa pettäjän puolisolle, jotta hänkin voisi päättää mitä haluaa elämältä ja saisi tietää että puoliso johon hän luottaa ei ole luottauksen arvoinen.
itsekästä on pettäminen niin pettäjältä kuin kakkosena pyörijältä. Miten kukaan edes tyytyy kakkossijaan, kun pallo täynnä vapaita sinkkuja ja pääsisi suoraan ykkössijalle.
Välillä elämä on ihmeellistä. Haluaisin omasta kokemuksestani korostaa, että harvoin sitä keuitenkin valitsee kakkossijan. Sitä vain huomaa että on umpirakastunut eikä halua toisesta luopua vaikka eroa ei saa aikaiseksi. Ehkä se sitten kertoo luonteen heikkoudesta tai jalat alta vievästä rakkaudesta. Eihän ole kyse siitä, että maapallo on täynnä vapaita sinkkuja, vaan sitä että kun rakastuu eikä silloin halua enää ketään muuta ja huomaa että on hyvin vaikea irrottautua vaikka järki siihen kannustaisikin.
Eipä puolisot koskaan usko vaikka heille kerrottaisiinkin.
kyse on siitä, että minulle, minä, minuun jne.....
ei ole väliä millään, kun minä rakastan ja minä haluan, mitäpä siitä, kun mahdollisesti perhe hajoaa, jossa pieniä lapsia sen takia, kun MINÄ niin rakastan ukkomiestä jne.....
päävastuussa on pettäjä, mutta toinen vastuullinen on kakkonen joka pettäjän avosylin vastaan ottaa joka ikinen kerta. Ja RAKKAUS,( mikä ehkä pettäjän ja kakkosen) välillään on on pettäjän puolelta himoa ja vaihtelua arkeen ja kakkosen puolelta rakkautta,) perustuu valheeseen, jossa viilataan petettyä linssiin.
jos ei uskollisena pysty olemaan, on parempi pysyä sinkkuna ja olla sinkkujen kanssa.
Kieroja kakkosiakin on, minun tapauksessani, kun paljastu pettäminen, kakkonen lupas soittaa heti jos silloinen mieheni vielä ottaa kakkoseen yhteyttä, mutta eipä soittanutkaan vaan jatko seurustelua, ja kesti vuosia, kunnes erosin, juuri tämän kakkosenkin kieroilun takia?
Tosi asiahan on, että näistä "kakkosista" ei ole "ykkösiksi".. He eivät ole sellaisia ihmisiä joiden kanssa voisi rakentaa ja suunnitella elämää. Siis jos he olisivat ykkösainesta niin tällaisia salasuhteita ei syntyisi... Omalla tavalla ovat joko epätoivoisia tai sitten heille riittää esimerkiksi pelkkä seksi. Nämä pettäjät taas ovat jotensakin säälittäviä... Mietin kuinka he ovat alun alkaen valinneet puolisonsa...kun se rakkaus tai edes kunnioitus omaa puolisoa, ehkä lastensa isää tai äitiä kohtaan, häviää jonnekin... Onko sitä ollut alunperinkään?kyseenalaistaisin myös pettäjän tunteet omia lapsiansa.. Kyllä nämä asiat myös lapsiin vaikuttavat ja jokainen oman parisuhteensa ulkopuolelle hamuava äiti ja isä saisi kyllä pysähtyä miettimään mitä ovat tekemässä...
Moni liitto päättyy eroon juuri uskottomuuden takia, mutta mikä meitä petettyjä pidättelee tuossa huonossa liitossa. Ehkä lapset, omaisuus ja kaveripiiri siis yhdellä sanalla tottumus.
Minulla kesti vuoden sulatella mieheni uskottomuutta ja salasuhdetta.Nyt olen käynyt tuon prosessin läpi ja valmis eroamaan vaikka omaisuus meneekin jakoon, kaverit osittain vaihtuvat jne.. Nyt olen tarpeeksi vahva kestääkseni tuon kaiken. Miehestäni en tiedä. Tuntuu, että tieto tuli hänelle yllätyksenä vaikka olen jo vuoden puhunut erosta ja hän vielä kaiken kukkuraksi jatkoi salasuhdettaan.
Lauantaina olisi muutto uuteen kotiin. Mies on silloin risteilyllä en tiedä kenen kanssa eikä kiinnosta. Kun palaa risteilyltä huomaa tyhjän kodin ja avioeropapereiden noutolapun pöydällä. Olenko liian julma? Vai olenko itsekäs?Mies tietää, että olen avioeropaperit toimittanut eteenpäin ja olen myös sanonut etsiväni itselleni ja lapsille uuden asunnon ja muuttavani heti kun saan asunnon. En vain ole kertonut hänelle mahdollista muuttopäivää..
Et ole.