Olisi mielenkiintoista kuulla onko ketään muuta, joka on syönyt Cipramil / Citaloprham rhatiopharm masennuslääkkettä tai jostain muusta vastaavaa ja sairastunut kohonneeseen aivopaineeseen?
Olin aika kauan hoidossa neurologian osastolla. Pahimmassa vaiheessa en päässyt, enää kävelemään kunnolla ja paine päässä oli aivan kamala.
Sairaalassa ollessa lopetin jostain syystä, itse kyseisen lääkkeen. Paraneminen alkoi todella pian! Se oli todella kamala kokemus!
Muutama vuosi aikaisemmin kävin silmälääkärillä, koska en nähnyt vanhoilla laseilla enää mitään. Näköni oli romahtanut todella pahasti eli miinusta oli tullut lisää. Silmälääkäri oli todella ihmeissään, sanoi, että ei voi olla mahdollista nuorella ihmisellä, ilman mitään syytä. Jälkeenpäin ajatellen, tämäkin varmaan johtui kyseisestä lääkkestä, mikä on todella surullista.
Kaikki neurologit eivät tätä asiaa valitettavasti,edes myönnä
Olin aika kauan hoidossa neurologian osastolla. Pahimmassa vaiheessa en päässyt, enää kävelemään kunnolla ja paine päässä oli aivan kamala.
Sairaalassa ollessa lopetin jostain syystä, itse kyseisen lääkkeen. Paraneminen alkoi todella pian! Se oli todella kamala kokemus!
Muutama vuosi aikaisemmin kävin silmälääkärillä, koska en nähnyt vanhoilla laseilla enää mitään. Näköni oli romahtanut todella pahasti eli miinusta oli tullut lisää. Silmälääkäri oli todella ihmeissään, sanoi, että ei voi olla mahdollista nuorella ihmisellä, ilman mitään syytä. Jälkeenpäin ajatellen, tämäkin varmaan johtui kyseisestä lääkkestä, mikä on todella surullista.
Kaikki neurologit eivät tätä asiaa valitettavasti,edes myönnä
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oliko sinulla jotain muuta lääkitystä SSRI:n lisäksi? Luultavasti oli, ja käännös parempaan olisi ehkä tapahtunut muutenkin. Ja jos kerran pärjäät ilman mielialalääkkeitä niin toki kannattaa niistä luopua. Itse en lääkkeitä huvikseni syö vaan tarvitsen niitä todella riippumatta sivuoireista. Mielenterveys on minulle tärkeämpää kuin lievä huimaus ja seksuaalisen aktiviteetin väheneminen!
Mitään parannusta ei olisi tapahtunut, koska minulle suunniteltiin jo suntin laittoa aivoihin ,se ei ole mikään rutiinileikkaus, vaan erittäin riskialtis ja vaativa toimenpide! (Luojan kiitos, siltä vältyttiin oman kekseliäisyyteni ansiosta).
Tiedän ihmisiä joilla, se on ja elämä on sen jälkeen kuulemma todella hankalaa kun pitää varoa kaikkea ja suntti menee helposti tukkoon.
Lisäksi söin Ödemin lääkettä aivopaineen laskemiseksi ja Panacodia kovaan pääkipuun. Söin muitakin lääkkeitä, mutta ne eivät ole aiheuttaneet kyseistä tilaa, koska eivät ole jälkeenpäinkään aiheuttaneet kyseisiä oireita.
Kokemus oli yleensäkin hyvin traumatisoiva, vietin paljon aikaa ensiavussa, kun pään kovaa painetta yritettiin laskea, likvoria tiputtamalla eli neula työnnetään samaan paikkaan, miten selkäydinpuudutuskin tehdään! Kaikki neurologit, eivät osaa tehdä sitä hyvin ja voi olla erittäin kivulias toimenpide.
Tässä ei ole kyse mistään, ihan pienestä jutusta, eikä mistään lievästä huimauksesta!
Minut lähetettiin todella kiirreellisenä tapauksena , pään magneettikuvaan, josta ei sitten löytynyt mitään. Lisäksi oli vaara sokeutua, koska silmänpohjani kuvattiin ja ne olivat todella turvoksissa.
Itsekään en kyseistä lääkkettä huvikseni syönyt, ei kai kukaan nyt syö huvikseen jotain lääkettä, jos sitä ei tarvitse.
Ei olisi tullut mieleenkää, että lääke voi aiheuttaa jotain tälläistä,mutta pakko se on nyt uskoa! Vei elämästäni monta vuotta aivan turhaan, koska siitä ei toivuttu ihan äkkiä, opiskelut jäivät kesken, melkein valmistuneena ja muutenkaan en ole palannut täysin ennalleni.
Oli aikasemmin paljon energisempi ja jaksoin enemmän. Tästä on nyt muutama vuosi aikaa
Enkä varmaankaan ole ainoa tapaus, näin joku terveydenhuollon ammattilainen on minulle sanonut
Sattui mm. tällainen tuore artikkeli SSRI-lääkkeistä ja aivoista:
Antidepressants Could Make Your Brain Bleed, Cause Hemorrhagic Strokes
http://www.activistpost.com/2012/10/antidepressants-could-make-your-brain.html
---
itselläni tämän tyyppisiä oireita olen herkkä esimerkiksi kofeiinille ja nyt tänään otin tai siis lopetin kokonaan ketipinor lääkkeen uni valve rytmissä todellisia ongelmia tämä lääke on siis psykoosi lääke johon ei pitäisi koskea kenenkään.itse jouduin osastolle raskaan kotitilanteen takia siis psykiatrian osastolle ja siellä minulle annettiin kahta lääkettä samaan aikaan toinen oli absenor jota määrätään mm epilepsiaan ja toinen lääke oli niin ikään psykoosi lääke seroguel prolong ja siitä meni noin suunnilleen 2 viikkoa kun rupesin oireilemaan lääkkeen siis lääkkeiden oton jälkeen tuli nopeasti hermostunut olo tosi hermostunut ja se kesti aina suunnilleen noin 4 tuntia ikävin vaihe, päätä piti kokeilla käsillä jatkuvasti pisteli kokoko ajan
jatkan nyt tätä tekstiä äskeisestä koska koen tämän tärkeäksi.olin epätoivoinen siellä ollessa ja olisin todellakin halunnut sieltä pois tunsin senkin että paine hetkeksi ehkä sekunniksi lievittyi välilllä ja palasi takaisin samantien minullakin nyt kaikenlaisia ongelmia tämän tekstinkin kirjoittaminen on todella työälästä aamusta iltaan ajatus ei saa rauhaa pakko ajatuksia siis en enää oikein viitsi televisiotakaan katsoa koska kun en enää ymmärrä oikein lukemaani samaan malliin mennyt sunnuntai oli ehkä todennäköisesti 16 tuntia ja vähän yli huusin puhelimeen kauhun vallassa kaikki paikat tunnottomana kaikki tuntui vain löysältä tunnottomalta lihalta onneksi kuitenkin tällä hetkellä pääpaine on loppu,se pääpaine on aivan järkyttävää ja lopulta sitten jouduin palaamaan takaisin osastolle.
jatkan edelleen eli tämä toinen lääke epilepsiaan mm käytettävä sitä minulla oli muistaakseni 1500mg vurokauden sisällä kuten myös vuorokauden sisällä psykoosi lääke seroguel prolong tätä oli 200 mg ja kun jossai vaiheessa kotona hyvin pian laskin hyvin jyrkästi se meni jotenkin niin että ketipinor oli tämä viimeinen ja yhdestäkin ketipinorista 25mg tuli hermostunut olo tiedän sen että tein erittäin vaarallisen nopean muutoksen pelkäsin että minun aivoissa on tapahtunut vakavia vaurioita ja että minulla on välitöntä hoitoa vaativa hengenvaarillinen neurolepti oireyhtymä ja mutta minulle sanottiin kotona vanhemmat että ei lähdetä päivystykseen äiti sanoi sanoi ajattelevansa minun parasta että sie tiiät mitä tästä seuraa katsovat tietokoneelta että jaahas kuuluu psykiatrian puolelle äiti sanoi minulle myös että joudut saman lääkärin kynsiin.
ja että siitä ei ole enää paluuta hän antoi ymmärtää ja että siut pumpataan uudestaan täyteen lääkkeitä sitäk sie haluat koin tämän hyvin suurena loukkauksena noissa tilanteissa se oli ollut se suununtai yhtä veivaamista eli siis yhtä riitelyä myöskin vielä kaiken muun huipuksi minun ei kannattanut sanoa mitään noissa tilanteissa eli olin kuitenkin täysin syytön omaan tilaani ajoimme päivystykseen kuitenkin lopulta vaikka äiti kuitenkin varoitti menemästä sinne menimme tai siis ajoimme päivystyksen ovelle ja isän kanssa totesimme että siellä joutuu odottamaan kuitenkin monta tuntia siinä muutama istui jatkoimme matkaa siis loppujen lopuksikuitenkin vaikka henkinen ja fyysinen olo yhdessä oli äärimmäisen kammottava tätä nyt kirjoittaessani olen hyvin laihassa kunnossa koska ruoka ei maistu kun kävin vaa alla huomasin myöskin siitäkin että paino on tullut alaspin lyhyessä ajassa noin 8 kg aikaa oli kulunut ehkä noin 2 viikkoa aloitin kirjoittamaan sinulle koska koin jotenkin niin tekstistäsi tiedän ainakin jollain tavalla tai tasolla kokemaasi tuskaa.
sinne osastolle en halua enää ikinä, ikinä joutua kerron tässä vielä henkilöistä joista pidän tai koen heidät miellyttäviksi tai ai niin saako täällä julkaista nimiä en tiedä siksi en sano enempää.olen ihan tosissani mutta huumorilla pärjää pitkälle ja se varmaan välittyy..tämä ei nyt varsinaisesti liity tähän aiheeseen mutta koen että minua tarkkaillaan kun liikun metsässä kuuluu sellaista oksien katkeilua ajoittain olen siitä niin varma että lähdin juoksemaan pois metsästä tarkennan vielä mitä viime päivinä on tapahtunut mm makasin sängyssä yksikseni ja sänky tärähti selän puolelta nopeasti se ei tapahtunut vissiin sen jälkeen ja koin että tässä olohuone keittiö tilassa ikäänkuin liikkuisi jokin tai jotain koska kun olin katsovinani verhoja siis katsoin niin hätkähdin vielä enemmän...verhoissa olevat reiät pimenivät välillä eli jos ymmärsit mitä tarkoitan niin verhoista kun ne ovat minun suuntaan ja katulampun valo käy vehoj
verhojen suunnasta niin siitä kyllä erottaa selkeästi jos siinä jotain liikkuu eikä tämä ole vielä tässä läheskään kaikki huone oli siis hyvin pimeä niinkuin nyt syksyisin vain voi olla en muista kaikkea kovin tarkalleen mutta yritän kovasti jäsennellä ajatuksia tässä kuka siellä nyt ensimmäisenä lukee mutta toivoisin kovasti että juuri sattuisi se henkilö joka alotti viestiketjun siis henkilö en ikää tiedä mutta kuitenkin nainen tai neitokainen mutta tota joo jatketaan polkua etiäppäin vaikka ehkä joillakin rupeaa jo pelko hiipimään puseroon,eli eli eli,,,siitä vielä että syngyssä kun käännyin kylelleni niin heti tuli outo tunne että että selän takana seisoo joku vaikka tiesin että siellä ei ole kettään ja patterikin surisi tietyssä tahdissa ajatusteni mukaan eli jokin tiesi tarkalleen mitä minä ajattelin milläkin hetkellä kävelin rantaan joskus yöllä saatoi olla seuraava yö tai varmaan jokin muu nin nin tota oli katulamppu jonka kohdalle astuin ja se sammui saman tien ja sekunti 2 sammui toinen katulamppu tulosuuntaani katsoen ne meni ihan pimeeksi .
kännykän kanssa oli ongelmia koska ei ollut oma muuten nythän on aamu.ja tässä vaiheessa ei kuulunut vielä muistaakseni ääniä tai hetkinen ootas hetki. ei nyt emmie nyt,,,,,jatkoa seuraa.