Olen 22vuotias ja en tule toimeen aitini kanssa. Isani on kuollut ajat sitten ja ainoa tukiverkkoni oma aitini pettaa minua aina.
Minun oma aitini voi esimerkiksi puhua ihmisille minusta vahattelevasti.
Esim: " joo han on ihan turhassa toissa, tai " han on vainoharhainen ja huonoluonteinen jne jne....
Minun oma aiti tulee kanssani toimeen vain jos raha on kuvioissa. Ja yleensa jos annan hanelle rahaa, niin heti kun on saanut haluamansa, on han minulle yleensa kiittamaton.
Minun oma aitini ei ole esimerkiksi koskaan ole sanonut minulle, olen ylpea sinusta tai olet tarkea minulle.
En ole mikaan narkomaani, rikollinen tai saamaton ihminen.
Olen itsenainen,paamaaratietoinen ja toissa kayva nuori nainen. Eli en ole mikaan huonoille teille joutunutkaan...
Olen joskus puhunutkin aidille ohimennen,etta mika on menny pieleen ja en ole koskaan saanut tyydyttavaa vastausta. Yleensa asiat joihin mina halua vastauksia saavat hanet shuttdown moodille.
Eiko aidin tehtaviin kuulu oman lapsensa arvostaminen ja arvossa pitaminen. Eiko jokaisen aidin tulisi olla ylpea ja tukea omaansa?
En tieda miten ratkoa tata asiaa ja se vaivaa minua paljon. Se mita aitini ajattelee minusta tai puhuu minulle ovat asiota jotka aina saavat minut surulliseksi. Enka haluaisi elaa surussa.
Onko liikaa pyydetty saada tavallinen tytar-aiti suhde? Minusta se ei ole liikaa pyydetty.
Minun oma aitini voi esimerkiksi puhua ihmisille minusta vahattelevasti.
Esim: " joo han on ihan turhassa toissa, tai " han on vainoharhainen ja huonoluonteinen jne jne....
Minun oma aiti tulee kanssani toimeen vain jos raha on kuvioissa. Ja yleensa jos annan hanelle rahaa, niin heti kun on saanut haluamansa, on han minulle yleensa kiittamaton.
Minun oma aitini ei ole esimerkiksi koskaan ole sanonut minulle, olen ylpea sinusta tai olet tarkea minulle.
En ole mikaan narkomaani, rikollinen tai saamaton ihminen.
Olen itsenainen,paamaaratietoinen ja toissa kayva nuori nainen. Eli en ole mikaan huonoille teille joutunutkaan...
Olen joskus puhunutkin aidille ohimennen,etta mika on menny pieleen ja en ole koskaan saanut tyydyttavaa vastausta. Yleensa asiat joihin mina halua vastauksia saavat hanet shuttdown moodille.
Eiko aidin tehtaviin kuulu oman lapsensa arvostaminen ja arvossa pitaminen. Eiko jokaisen aidin tulisi olla ylpea ja tukea omaansa?
En tieda miten ratkoa tata asiaa ja se vaivaa minua paljon. Se mita aitini ajattelee minusta tai puhuu minulle ovat asiota jotka aina saavat minut surulliseksi. Enka haluaisi elaa surussa.
Onko liikaa pyydetty saada tavallinen tytar-aiti suhde? Minusta se ei ole liikaa pyydetty.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kokeilehan elää yksinhuoltaja alkoholisti äidin kanssa joka tuo vieraita miehia kotiin keskellä yötä ja sä näet ja kuulet kaiken ja sitten kun hän sammuu ne miehet tulee ettimään sua..Ei kaikki äidit osaa näyttää kaikkia tunteita niinkuin tulisi ihanteellisesti. Sun äitis ei vaan osaa ja on oppinut tämän ilmeisesti vanhemmiltaan. Mun isosisko on vähän samanlainen kun sun äiti. Mutta olen oppinut että jos en saa jotain mitä tarviin yhdeltä ihmiseltä niin saan ehkä sitä toiselta niinku mulla on 4 siskoa niin puhun yhden kanssa yhdenlaisita asioista ja toisen toisenlaisista ja se käy myös kavereitten kanssa. Älä odota äidiltäs enää mitä et siltä saa vaan hyväksy se mitä se sulle voi antaa ja oo tyytyväinen siihen. Jos koko elämäs odotat arvostamista mitä et saa äidiltäs niin teet ittes kipeeks.
Voihan viesti.
Olet oikeassa.
Tee hyvä neitonen kaikki mitä pitää.
Mutta äitisi voi olla hyvvä unhoitaa