sinkkuna/yksin viihtyy eikä enää kaipaa ketään. Kun tottuu olemaan ilman seuraa niin ei osaa kaivata eikä edes hyväksy ketään. Onko silloin asenteessa ja itsessä vika?
Oikeastaan
Sinkkunaikkonen
587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet tainnut jakaa vittuasi jo niin paljon, että kyllästyttää?
Törkeä tuo ed.viesti,mut mieti toki itse,mitä haluat! Onhan meitä poikiikin;jotka lähelle haluu,hei!!!
On sul asentees vikaa,sorry....mut kato elämää ja oo tarkkana...Kyl saa upeen kumppanin,mut älä oo liian jyrkkänä sit kuitenkaan! T: sinkkumies
Näinhän se on, ihminen sopeutuu epäonnistumisiinsa. Alkaa pitää elämää parempana sellaisena kuin se on, vaikka 10v sitten olisi kauhistunut ajatustakin epäonnistumisesta. Itsesuojelumekanismista lienee kyse. Mutta onko tälläisen ihmisen sitten aidosti parempi olla yksin? Jaa-a.. Enpä usko.
Samoja fiiliksiä tällä sinkkumiehellä. Mies joutuu näkemään paljon vaivaa mieleisen naisen hurmaamiseen jos tämä mies ei suoraan herätä naisessa kummempia väreitä.
Naiset yrittävät harvemmin hurmata miestä, jolloin miehellä ei ole pienintäkään motivaatiota iskeä sellaista naista joka ei ole hänen mielestään kiinnostava.
Mutta mieleisen oloisia naisia näkee harvoin ja kun laittaa sellaisen naisen saamiseksi kaikkensa peliin ja vetää vesiperän - niin herää ajattelemaan että 'minkä kitun takia mä teen tätä'.
Motivaatio yrittämiseen katoaa ja passivoituu sekä huomaa viihtyvänsä yksin ihan hyvin niin minkä tähden pitäisi polttaa itseään jonkin naisen jahtaamiseksi?