Nukahtamisen vaikeus, unikoulu ei toimi...

Meillä sama ongelma. Tyttö nyt 1v. tasan ja nukkuminen ollut viikon verran yhtä h*lvettiä. Siirryttiin yksiin päikkäreihinkin tämän takia kun yöunista ei tule mitään. Nukkuu 2h päikkäreitä. Illalla menee 20-21 petiin mutta nukahtamiseen menee aikaa 1-2h. Ei suostu millään nukahtamaan vaikka on ihan poikki. Viime yö meni sillä että nukkui ihan levottomasti, tunnin välein heräili huutaen, välillä valittaen. Tuttia tunnin välein suuhun. Neuvoja tännekin kiitos.

Voi hitsi, eikö kellään ole mitään hyviä ehdotuksia? :)
Eilen mies nukutti tyttöä 1 h 15 min, ensin yritti omaan sänkyynsä, mutta nousi taas koko ajan ylös ja riehui siellä, mies makoili meidän sängyllä ja välillä kävi laittamassa tytön makuulleen. Mut eihän se siellä kauaa pysynyt. Lopulta otti viereensä ja tyttö nukahti sitten aika pian... Nostin siitä sitten omaan sänkyynsä ja nukkui aika hyvin yönsä. Mut mä en kyllä haluaisi alka viereenkään nukuttamaan, vaikka se helpoiten niin varmaan kävisikin. Kun tarkoitus oli jossain vaiheessa siirtää tyttö isosiskon kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Mut ei se onnistu ennenkuin nuo iltanukutukset saadaan jotenkin sujumaan nopeammin!
Päiväunille tyttö nukahtaa nopeasti, mutta nukutetaankin viereen meidän sängylle... Silti on iltaisin nukahtanut aiemmin ihan hyvin omaan sänkyynsä, tää riehuminen on ollut ajoittaista, ja nyt siis n. kuukauden kestänyt joka ilta.

Meillä on hyväksi havaittu n. vuoden ikäisille viliperteille soittorasia tmv. Tälle kakkoselle ostin juuri sellaisen ankan, joka soittaa rauhallista musiikkia, kun jalasta painaa ja vatsaan syttyy himmeä valo. Neiti 1v jää tätä ihmettelemään ja rauhoittuu siihen. Nukutan vielä niin, että makoilen vieressä, kohta pitäs siirtää isosiskon huoneeseen ja alkaa tekemään niin, että parin päivän välein siirryn metrin kauemmaksi.

Itse samassa tilanteessa alkaisin tehdä niin, että laittaisin muksun nukkumaan ja istuisin lähelle tuolille/lattialle/sängylle. Antaisin meuhkata niin kauan kuin haluaa, mitenkään reagoimatta. Välillä kävisin pötkäyttämässä takasin maate ja sama homma taas, selkä lapseen päin eikä mitään viihdykettä. Toistaisin pari viikkoa nii kuvittelisin, että muksu kattoo viisaammaksi alkaa nukkumaan, kun ei tuosta tylsästä tyypistä mitään hyötyä ole. Sitte hiljokseen siirtyisin ilta kerrallaan kohti ovea metri kerrallaan, niin ainakin meidän esikoinen alkoi nukahtamaan itsekseen.

Näissä mielestäni kuitenkin tärkeintä on johdonmukaisuus ja se, ettei lipsuta. Meillä kakkonen käyttää ihan 6-0 hyväksi mun hyvätahtoisuutta, jos lipsahdan edes kerran. Huutaa sitten seuraavalla kerralla vaikka kolme tuntia, jos tietää, että kerran sai periksi. Joten siis, piiiiitkiä hermoja tarvitaan, eikä ärsyyntymistä saa näyttää. Jos kykenee yksinhuudatuksiin, voi kokeilla sitä 1min yksin, 2min yksin jne. Mun pää ei anna sitä tehdä, vaikkei siitä muksulle ehkä haittaa olisikaan.

Meillä on (tyttö nyt 2v) aina nukuttu perhepetissä, joten en tiedä onko sillä vaikutusta asiaan. Onhan tuo ikä kyllä aika tyypillistä eroahdistusikää?? Mutta meillä huomasin tuossa iässä sen, että jos olin jaksanut todella touhuta, leikkiä, ulkoilla, seurustella, olla oikeasti läsnä lapsen kanssa koko päivän, niin nukahti helposti kainaloon, tassun alle. Muuten ei. Eli meillä oli aika "vaativa" tapaus. Nyt siis vähän yli 2v, eikä kyllävieläkään ole mielestäni valmis nukahtamaan yksin.

Minä neuvoisin että jätä myöhemmät päikkärit pois niin nukuttaa paremmin illalla, siinä hetken päästä ne ainoat päikärit sitten vähän pitenee.

Toinen asia mitä kannattaa kokeilla on se että äiti tai sisä nukuttaa niin että itse makaa vieressä (eri sängyssä). Kasvot aina poispäin lapsesta ja ihan liikkumatta. Jos tyttö nousee seisomaan, anna seistä äläkä reagoi mitenkään. Tyttö nousee sen takia että tietää että silloin saa sinuun kontaktin kun tulet paikalle.

Itse makaamme aivan liikkumatta vieressä ja kun lapsi on nukahtanut hiivimme pois. Välillä poika vieläkin nousee seisomaan ja tekee kuperkeikkoja ja temppujaan siellä mutta emme reagoi siihen ja pian lapsi oppii itsekin rauhoittumaan nukkumaan.

Eli jätä yhdet päikkärit pois ja ja anna tytön peuhata yksinään kunnes nukahtaa. Jos alkaa itkeä ei kannata reagoida ennenkuin itku on hysteeristä. Yleensä lapsi hetken päästä menee makuulle ja ehkä ulisee vielä hetken siinä ennenkuin nukahtaa mutta pian ymmärtää että nyt on nukkumisaika ja nyt ei saa huomiota.

Meillä ei auttanut mikään muu kuin ottaa vanhempien parisänkyyn ja itse pötkötellä vieressä, nukahtaa aina 10min sisään ja sit vaan kantaa omaan sänkyyn, ei herää siihen kun kantaa omaan sänkyyn.
Reilu vuosi tehty näin ja todella hyvin toimii, pelottaa vähän ajatuskin että mitä sit parin kolmen vuoden päästä, mutta se on sit sen ajan murhe.

Jos lapsi nukkuu 12 tunnin yöunet ja nukuttaminen aloitetaan klo 20 ja joskus menee 2 tuntia nukahtamiseen, niin eikös se meinaa sitä, että lapsi herää aamulla klo 8-10 ?

Minusta se on kyllä hirmu myöhään. Minusta vaikuttaa siltä, että lapsi ei ole riittävän väsynyt nukahtaakseen, jos yhdet päikkäritkin nukkuu yöunien lisäksi.

Kokeilkaa herättää lapsi aamulla n. klo 7 ja siten saada hänen unirytmiään kohdalleen.

Itse olen nukuttanut poikani viereen. Muistan, kuinka ihanaa lapsena nukutushetket äidin tai isän kainalossa olivat ja siksi haluan myös oman lapseni nukahtavan kainaloon. Poika on nyt kaksivuotias eikä koskaan oppinut nukahtamaan pinnasänkyyn, siinä kun ei saa sitä kaikkua. Matalaan sänkyyn siirsimme lapsen vuoden iässä perhepedistä ja nukahtaminen on sujunut hyvin.

Lapsi nukahtaa kainaloon, vuoroin isän, vuoroin äidin, puolessa tunnissa tai lyhyemmässäkin ajassa. Lisäksi luemme sängyssä ennen nukahtamista kirjan, tämä sisältyy siis siihen puoleen tuntiin. Ja täytyy sanoa, että nukuttaminen on minusta leppoisaa ja mukavaa puuhaa.

Nykyään tätä kainalonukuttamista vähän paheksutaan, lapsen pitää nukahtaa omaan sänkyyn ihan itsestään, tällaisia neuvoja itse ainakin olen mm. neuvolasta saanut. Minä olen kuitenkin nukuttamisen kannalla. Mitä haittaa siitä on? Psyykkiselle kehitykselle tuskin mitään, äidin ja isän ajasta se lohkaisee palan, mutta niin lohkaisee se huudattaminenkin ja lapsen sängyssämeuhkaaminenkin. Kyllä se lapsi joskus ymmärtää, ettei äiti tai isi voi ikuisesti iltaisin vieressä maata.

Mutta jos kainalonukuttaminen haittaa vanhempaa, niin hyviä neuvoja on tässä tullut mielestäni pilvin ja pimein. Päikkäreiden lyhentäminen tai touhun lisääminen päivään auttaa monesti. Ja se johdonmukaisuus, se on tosiaan valttia! Eihän sitä itsekään esim. uudessa työpaikassa heti uusia asioita osaa. Kaikkeen tarvitaan totuttelua ja luulen, että sitä totuttelua myös näissä lapsen unijutuissa tarvitsee sekä vanhempi että lapsi.

Hei ap, mitä jos nukkuu päivällä liian vähän ja illalla sitten yliväsynyt ja siksi ei pysty rauhoittumaan? Mun lapselle kävi juuri näin, kun siirsin kolmilta kaksille päikkäreille ja sitten kun yks äiti neuvoi, niin siirsin takaisin kolmille ja yöunet parani.

vähän reilu vuoden ikäinen on tosi pieni vielä eikä ole mitään ihmeellistä että tarvitsee nukutusta.Jos sinusta olisi kiva ottaa kainaloon niin ota,voin luvata varmuudella että nukahtaa joskus ilman sitä kainaloa.Myöhemmin voi olla huomattavasti helpompaa saada nukahtamaan yksin,ei kannata koko toisen lapsuutta ajatella etten voi tehdä näin ja näin kun siitä vieroitus vaikeaa.Itse teen niin kuin sillä hetkellä tuntuu kaikista luontevalta ja yleensä se onkin mennyt niin ettei asiasta ole myöhemminkään tarvinnut taistella:)

Liv kanavan supernannyn oppeja olen minä lastenhoitajan työssäni noudattanut.. sitkeyttä se vaatii ja hermoja mutta voin luvata että toimii..

Rauhalliset iltatoimet suoritetaan normaaliin tapaan ; pesut,vaipanvaihto,iltapala, lukeminen yms.. sitten lapsi viedään sänkyyn ja sanotaan hyvät yöt. poistutaan huoneesta. kun lapsi nousee ensimmäisen kerran sängystään, hänet laitetaan takaisin makaamaan ja sanotaan ; "nyt nukutaan kulta". toisella kertaa kun lapsi nousee sanotaan :" nyt nukutaan". kolmannesta kerrasta eteenpäin ei sanota SANAAKAAN!! näin lapsi oppii pikkuhiljaa rauhoittumaan itsekseen ja hoksaa ettei uniaika ole jutustelua varten..

minä kokeilin yksivuotialle hoidokeilleni tätä unitekniikka ja se toimi parissa päivässä... nykyään nukahtavat itsekseen sänkyyn nousematta kertaakaan..

puolivuotiaasta eteenpäin lapsen olisi hyvä opetella rauhoittumaan ja nukahtamaan itsekseen.

tsemppiä!

Mutta opettaa silleen että selkä lapseen päin, eikä puhuta mitään... Eli ei kauheasti eroa tuohon huoneesta poistumiseen (itsekin siis ovella aina olen,etten kauas lähde)

Meillä ollaan oltu lempeitä lasta kohtaan ja silti nuo nukahtamishommat ovat minusta sujuneet vähällä vaivalla. Poika on nukkunut pienestä pitäen "sivuvaunussa" ja äiti on voinut pistää käden pinnojen välistä ja pitää kättä kyljen päällä, jos lapsi on heräillyt yöllä. N. 1,5-vuotiaaksi asti lapsi nukutettiin niin, että vanhempi oli aina vieressä (se vei useimmiten 5-20 min.). Sen jälkeen kun toiset unet jätettiin pois, poika alkoi olla niin väsynyt iltaisin, että näytti nukahtavan melkein sänkyyn laittaessa, joten kokeiltiin ilman nukuttajaa. Se toimikin useimmiten ihan hyvin. Jos poika huuteli sängystä, käytiin rauhoittelemassa tai huikattiin että "nyt nukkuu", mutta jos itkuksi meni, vanhempi meni viereen nukuttamaan. Tuolla lailla mennään edelleen, kun poika on 2,5 v. Muutaman kerran on käynyt niin, että lapsi riekkui sängyssä yli puoli tuntia ja silloin otettiin hänet tunniksi valvomaan ja sen jälkeen uni maistui taas. Tuollaista ei ole kyllä tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana. Me olemme aina vähän tarkkailleet poikaa ja koittaneet pistää hänet nukkumaan vasta kun on oikeasti väsyny, siitä huolimatta että herätys on aamuisin suurin piirtein samaan aikaan). Se helpottaa nukutushommaa kovasti... Ehkä lapset ovat erilaisia, mutta minun on vaikea tajuta miten edes yliväsynyt lapsi pystyisi/jaksaisi/haluaisi keikkua pystyssä pimeässä huoneessa puolta tuntia kauempaa. Ennemmin epäilen, että lasta yritetään nukuttaa vaikka hän ei ole vielä väsynyt.

Viimeisimmän flunssan jälkeen poika on halunnut useammin äidin viereensä nukkumaan ja niin hän on saanutkin. Poistimme viimein kokonaan laidan pinnasängystä (siitä on aiemmin harvennettu pinnoja, niin että käsi mahtuu paremmin) ja lapsi on tykännyt oikein käpertyä äidin kylkeen kiinni. Tuon edellisen flunssan jälkeen poika nukkui n. kolme viikkoa huonosti eli heräili parin tunnin välein ja häntä piti taputella. Nyt on palattu taas normaaliin eli hän nukkuu heräämättä koko yön. Tänäkin iltana isä kantoi väsyneen pikku miehen sänkyynsä ja sinne hän nukahti itsekseen varmaan 5 minuutissa ja varmaan nukkuu aamuun saakka:)

Minä en suosittele minkään sortin huudattamista, enkä varsinkaan sellaisille lapsille, jotka ovat aiemmin osanneet nukahtaa ihan hyvin. Uskoisin että lisääntyneeseen läheisyyden tarpeeseen on aina joku syy. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja tuntuisi pahalta kieltää läheisyys juuri silloin kun toinen sitä kaikista eniten tarvitsee. Jos nukahtaminen menee pelleilyksi, niin siihen en reagoisi. Kun poika oli pienempi, meilläkin oli välillä sellaista, että poika pelleilli sängyssä, mutta minä esitin nukkuvaa ja pelleily loppui pian. Kääntyilin vähän ja huokailin raskaasti niin kuin nukkuva tekee ja poika jäi monesti hetkeksi tuijottamaan minua ja sitten poksautti pitkäkseen sänkyynsä. Minä kurkin hänen touhujaan luomien välistä ja välillä oli vaikea pitää pokkaa, kun hän seisoi siinä sängyn reunalla ja tuijotti minua:D

...sen jälkeen kun toiset päiväunet jätettiin pois.

Meillä on reilun vuoden ikäinen tyttö ja hän menee nukkumaan illalla 20:30 ja nukahtaa yleensä helposti. Hän herää aamulla jo klo 6 tai joskus tosi harvoin nukkuu kello 7:ään. Päivällä hän nukkuu yhdet päiväunet kestoltaan 1-2 tuntia.

Meillä vanhemmat lapset ovat jättäneet säännölliset päiväunet pois 2-vuotiaina ja he ovat tuolloin nukkuneet n. 10-11 tunnin yöunia.

Itse pärjään 6 tunnin yöunilla, mutta mies tykkäisi nukkua 12 tunnin unoset ja kaikki lapset ovat tulleet minuun eivätkä nuku paljon. Mihinkään pakkonukuttamiseen en kuitenkaan aio ryhtyä, kun lapset kuitenkin ovat hyväntuulisia ja väsyneinäkin vain sammuvat kuin saunalyhty ilman kiukuttelua.

Meillä nyt 1v8kk poika. Ollaan kokeiltu eri tekniikoita, ja tärkeintä on tuo johdonmukaisuus ja AJOITUS. Pojallamme oli selkeitä eroahdistuskausia muutenkin kuin se 8kk, eli 1v2kk, 1,5v jne. Silloin ei ollut otollinen aika - huomattiin kantapään kautta. Lisäksi hampaiden tulo ja muut muutokset=uuden oppiminen selkeesti vaikuttuvat.

Tällä viikolla alettiin opettelemaan pois siitä, että poika tarvitsee aikuisen käden nukahtaakseen. Nyt 3 iltaa menty niin, että istumme vain viereisellä tuolilla 2-3 kertaa sanotaan, että nyt nukutaan, äiti/isi on tässä, voit nukkua. Ja sitten annetaan riekkua ja nousta, mutta katsotaan vain pois. Nyt jo vähemmän herätyksiä öisin, mutta herää silti edelleen ja huutaa äitiä.

Ryhdyimme unikouluttamiseen, koska emme jaksa töissä, jos herätyksiä on vieläkin 3-4yössä. Olemme nukkuneet n.10 yötä aamuun asti siitä kun poika syntyi. Neuvolasta ehdottivat tota käden antamatta jättämistä, ja näiden iltojen perusteella tuntuisi tepsivän. Tosin, nyt pitää olla muumi kainalossa. Se on kyllä helpompi jättää pinnikseen kuin äidin käsi ;) Meillä ei kanssa luonto antanut periksi siihen huudatukseen lähteä. Ja jollain masokistisella tavalla minusta on ihanaa, kun joku minua tarvitsee - myös nukahtaakseen. Joten ymmärrän viereen nukuttajia. En kuitenkaan oli yli-ihminen 1-2h pätkäunilla... Eli omaa päätäkin joutuu samalla kouluttamaan :D

Hanki kuulokkeet ja puuhastele omiasi, kyllä se siitä.

Meillä ei moista ongelmaa ollut kun kuopus on syntymästään asti nukkunut omassa huoneessa, tehää niin että siirrätte yksin toiseen huoneeseen, ja vaikka isompi teidän kanssa.. tottuu nukkumaan yksin.. meillä vanhempi, nyt 4v , oli vauvana myös hankala nukahtamaan, siirsin omaan huoneeseen, ja annoin itkeä, viikko siihen meni, mutta tulos oli se että poika nukahti aina n 5 min sisään kun sänkyyn vei.. ja mikä myös on hyvä, illalla rauhoittuminen, vaikka sylissä sohvalla ym.. meillä auttoi sekin... mutta kyllä ne vielä nukahtaa itekseen, usko pois..:) tsemppiä..

Uskon tuohon erään vastaajan kommenttiin, että läheisyyden/läsnäolon tarvepeesta voisi olla kyse.

Mielestäni noin pieni on vielä tosiaankin liian pieni nukkumaan yksin. Lapsissa on temperamenttieroja, herkkyyseroja. Ylipäätään ei mitään huudattamisia, se on väkivaltaa, mutta niin on sekin, että lapsi nyt selvästi puleeraa teidän kanssa ja taatusti aistii pikkupäällään sun ahdistuksenkin ja halun "omaan aikaan".

Kuin paljon hän saa äidin aikaa päivisin? Mulla kokemus, että kun äidillä stressiä töistä tms. yrittää 3-vuotiaani ottaa menettämänsä kuherrusajan illalla.

Yksi konsti voisi oikeasti olla sisaren huoneeseen nukuttamisella; ei tarvisi taaperon nukkua yksin. Alle kaksi-vuotias ei halua olla yksin, yleensä, kuuluu ihan kehitysikäänkin. Luonnotonta olisi, jos haluaisi. Ei kannata opettaa luonnonvastaisia tapoja.

Yliväsynyt kyllä voi olla, mutta joku on nyt pahasti pielessä, siis kuherrusaikaa lisää? vai rytmitys uusiksi? Ainakin seuraa tai muuten aistinvarainen tieto siitä että äiti on lähellä silloinkin kun ei näy.

Tällä hetkellä tilanne on se, että nukahtamiseen menee n. tunti, tai vähän yli. Istutaan samassa huoneessa, mutta ei pidellä kiinni tai muutenkaan kosketa lasta, paitsi jos kovin koko ajan nousee seisomaan, eikä mene takaisin maate omatoimisesti, niin lasken takaisin makaamaan ja sanon "pää tyynyyn, nyt nukutaan" (en edes joka kerta). Istun siinä sängyn vierellä, tai omalla sängyllä. Jos menen makaamaan, niin tyttö nousee seisomaan ja alkaa itkeä... että ilmeisesti äiti on liian kaukana silloin. Tiedä häntä. Mutta tällä tyylillä nyt kokeillaan jonkin aikaa, ja mietitään sit muuta myöhemmin jos tuntuu siltä... Siskon kanssa siirretään samaan huoneeseen varmaan jossain vaiheessa, mutta ei ehkä vielä, kun sisko kuitenkin nukahtaa sinne itsekseen nopeasti, niin tämä kuopus kyllä sekoittaisi sen kuvion. (Isompaa ei enää meidän makkariin oteta, ikää on kuitenkin jo 5 v. Tuossa joku ehdotti vaan että isompi meidän makkariin ja pienempi yksin toiseen huoneeseen.)
Edelliselle: olen hoitovapaalla, joten kovastikin ehditään päivän aikana halimaan ja touhuamaan yhdessä. En siis usko että mistään kuherrusajan puutteesta voi olla kyse. Rytmitys menee uusiksi joka tapauksessa alkuvuodesta kun palaan töihin, eli nyt emme ala aamuisin herättelemään aiemmin, kun vielä saadaan viettää rauhallisia aamuja ja nukkua pitkään...
Mä oon vähän vaikea näköjään, kun mitkään neuvot ei oikein tunnu sopivilta meille. ;) Ehkä hain vaan vertaistukea sit kuitenkin. Kaikkien muiden lapset vissiin nukahtaa tosi helposti? ;)

Meillä on 2 vuotias tyttö, nukahtaa illalla kun pidän kädestä kiinni, saattaa joskus aina aamulla kömpiä meidän väliin! en turhaan murehdi tytön nukkahtamis taitoja, tuskin se enää 15 vuoden eikä enää 10 vuoden päästä taho pitää mua kädestä kii nukahtaakseen! Ja miksi lasta pitääs huudattaa sen takia että menis yksin nukkuun???? Ei tajua!!! oon kai vaan maalaastollo!!!!

Meillä on nukahtaminen ollut hyvin kausittaista. Vauvana nukahtivat rinnalle ja sen jälkeen, jos havahtuivat isompina siirrosta omaan sänkyyn, tutti suuhun. Molemmille lapsille olen ottanut käyttöön "uninallukat", jota totutin läheisyyteen ensin rinnalla, päikkäreille ulos tutti suuhun ja nallukka naaman läheisyyteen. Ja yöunille maitohörppy, tutti suuhun ja nallukka hänelle. Koetan pitää tutin ja nallukan vain unilla, en anna muuten leikkiä niiden kanssa, joskus toki käy itse nappaamassa siskon nallukan lainaksi. Joskus kulkee se suussa ja konttaa ja puristelee päätään, kuin koiranpentu ;) Tässä oli kausi, kun herraa nukutettiin meidän sänkyyn n.1,5h, katsottiin vaan, ettei tipu,RASKASTA! mutta n. kk sitten koetin pinnasänkyyn ja pari ekaa iltaa meni lähes tunti. Vain silloin kävin hiljaa täysin pimeässä huoneessa, kun hän heitti tutin, nallukan lattialle ja itki hurjana sitä. Sen kun pari kertaa kävi nostamassa takaisin lepoasentoon, tutti ja lelu ja samantien huoneesta vähin äänin pois. Tänään heitti kerran ne lattialle ja sen jälkeen nukahti ja meni n.15min. Ikää herralla 1,2v ja nukkuu yhet tai kahet päikkärit. Klo ajan, ei ole niin tarkkaa nyt, mutta hyvä rytmi on olla olemassa. Meillä menneet toiset päikkärit ehtoon esille, joka venyttää nukkumaan menoa tosi myöhään ja hänen yöunet ovat vain välillä 9h! Mutta kokonaisuudessa n.12h, mikä on aivan riittävä. Nyt laittanut vain toisille unille, jos päikkärit jääneet lyhyeksi. POINTTI oli, että lapsen voi totuttaa millainen rytmi itselle parhaiten sopii, mikä on totta myös nukkumaan meno rutiineissa. MEILLÄ on toiminut hyvin vain unilla käytettävä tutti ja unihaukku, niin sitä kun nuuhkii ja tutkailee tutin kera, niin sammuu, kuin lyhtypylväs. Paljon ulkoilua ja aktiviteettia myös pienelle. Jos otatte tietyn unilelun käyttöön, niitä kannattaa olla samanlaisia muutama, koska aina se yksi häviksissä vaikka yhtä vain kerrallaan käyttäisi(kokemusta on ja paljon). Nytkin isosiskon unilelu pikkuveljellä, kun hänen oma on taas kerran jossain ja ilman ei nukahda.... puolensa kaikessa. Meillä unileluna halpa h&m pehmokoira, joka sopivan kokoinen matkoilla ym, ja sopivan hintainen, kun useampi kannattaa olla. Isosisikolle unihaukku vieläkin tärkeä, yleensä nukahtaa se kädessä. Ja nyt pojalle otin saman käytännön, että unilelu oltava unien ajan. tsemppiä ;)

Kuulumisia... Eli nyt nukutetaan edelleen niin, että laitetaan tyttö sänkyynsä ja sit menen omalle sängylle makoilemaan. Nyt se jopa jo toimii, eli ei huuda... :) Nousee kyllä seisomaan 1-20 kertaa ennen kuin nukahtaa, mutta helpommin se jo sujuu. Yleensä nukahtamiseen menee 5-30 minuuttia, mikä on jo selkeä parannus entiseen. Eilen pelleili taas vanhaan malliin, mitä ei ole moneen iltaan ollutkaan, eli nousi ja nauroi vaan kun menin kippaamaan takas makuulleen. Mut sitten n. vartin päästä rauhoittui ja nukahti ihan hyvin. Oon siis ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen. Joulukuussa olis tarkoitus siirtää tyttö siskon kanssa samaan huoneeseen. Tämä kuopus on kyllä nukkunut nyt tooooosi levottomasti viimeiset pari viikkoa. Itkeskelee vähän väliä yöllä. En tiedä onko hampaita vai mitä, mutta hän on kyllä aina heräillyt öisin, eli ehkä on sit vaan huono nukkuja. :/
Edelliselle: tytöllä on ollut sama unilelu sängyssä syntymästä asti, mutta ei silti ole mitenkään kiintynyt siihen. Laitan sen aina kainaloon nukkumaan mennessä, mutta hyvin nopeasti se lentää johonkin eikä se sitten kiinnosta tyttöä enää. Esikoinen oli ihan samanlainen. Unilelut alkoivat kiinnostaa vasta joskus parivuotiaana, mutta vieläkään ei ole jotain tiettyä rakasta unilelua, vaan mikä tahansa kelpaa. Eikä tartte olla välttämättä mitään lelua. Musta se on ihan ok, eipä tule paniikkia jos se unilelu unohtuu kotiin esim. reissuun lähtiessä. :)

Oma kokemukseni on, että nukahtamiskoulua kannattaa jatkaa. Vaikka lapsi huutaa, ei hän loputtomiin sitä jaksa tehdä, viimein lapsi oppii, ettei huutamalla saa vanhempia lohduttamaan tai viereen nukkumaan. Antaa lapsen huutaa, jos hän tulee ulos huoneesta, vie vain takaisin sänkyyn sen suurempia puhumatta, kun lapsi ei huutamisella saa haluamaansa huomioita uskon, että hän lopulta tyytyy nukahtamaan yksinään. Tuntuuhan se vähän julmalta, mutta jos heti antaa periksi, pienikin lapsi oppii helposti, kuinka saa haluamansa. Joten tsemppiä !

Mikä on suomessa nykyisin perhe? esim äiti ja isä ja 25 lasta joiden toimeentuloa hoitaa sosiaalikeskus ja päivähoitolat maksaa kaupunki kuten lasten neuvolatkin sekä asunnot tulee sosiaalipuolelta kuten muutkin avut.Tämä kaikki on siis samaa perhettä.Entä kun on uusioperheen lapsia ja entisiä äitejä ja isiä lisäksi edelleen perhekö? Entä kun on erirotujen yhdistelmä tapoineen? siinä uskontokunnat ja vaatimukset muuttuu kun emme ole edes maassa maan tavoilla?Entä kun koko perhe asuu osin missäkin maassa ja kukas muu viulut maksaa?Sossumme vaikenee ja valhettelee mihin verovaramme jakelee kuten mielellän muutkin virastomme.

Nukuttaminen on minulle varsin vieras käsite. Nykyaikana tuntuu olevan ajan trendi että "nukutetaan" lasta tuntitolkulla ja nukahdetaan loppujen lopuksi itse. Iltarutiinit ovat itse nukuttamsita tärkeämpiä ja ovat toimineet meillä, lapset 18 ja 16 vuotiaat. 3 tuntia ennen nukkumaan menoa reipasta ulkoilua ainakin tunti, aktiviteetti lapsen iän mukaan, kunnon iltapala, iltapesu, iltasatu tms ja lapsi YKSIN hämärään huoneeseen. Toisella meni 15 minuuttia, toisella puoli tuntia vaan sen kummepaa nukuttamsita ei oel tarvinnut. Samaa metodia käytän sukulaislapsiin joilla vanhempien mukaan nukahtamsivaikeuksia (tunti tolkulla saa kuulemma nukuttaa) ja kas, vaikutusaika vielä lyhyempi. Turhaa hössötystä luonnolisen asian kanssa. Unilelu on molemmilla ollut, samoin unimusiikki johon nukahtaneet.

Lapsi on yleensä tuossa iässä niin aktiivinen että se vaikuttaa uneen kun päässä käy sellainen raksutus koko ajan ja joka päivä on uutta ja jännää asiaa. Lapsi oppii uutta joka myös vaikuttaa sitten nukkumiseen ja se . Rutiinit ovat todella tärkeät ja se että lapselle on hyvä esim. tuntia aikaisemmin sanoa että silloin ja silloin nukkumaa eli on vielä hetki aikaa leikkia ja muut ilta hommat tehdä...Lapsi osaa valmistautua ja lopetella leikit enne nukkumaan menoa. Ja yksiasia mikä on lapsi on niin aktiivinen päivällä että ei kauheasti ole kiinnostunut vanhemmista päiväs aikaa ja se ilmenee illalla juuri nukkumaan mennessä kun haluaisi äidin tai isin huomion parasta olisi van nukuttaa lapsi vieree niin saa vanhemman läheisyyttä. Silitellä lapsi uneen ja nostaan omaan petiin kun on kunnolla nukahtanut ja ulkoilu tuossa 17-19 välillä on hyvä unilääke varsinkin todella aktiiviselle lapselle.

Odottakaa, kyllä se vuosien mittaan oppii...

Ketjun luettuani tulin siihen tulokseen, että avaaja haluaa lapsensa olevan aamu-uninen ja iltauninen ja siinä välissä hänen pitää nukkua päiväunetkin. :D
Voi elämän kevät!

Mihin aikaan teillä nukutaan päikkärit ?? Meillä poika (1v6kk) nukkuu yhdet päikkärit n. 3 tuntia,joskus vähemmänkin..Päikkäreille mennään suunnilleen samaan aikaan jokapäivä n. klo 12-13 välisenä aikana,sitten illalla nukahtaa 19-20 välissä ja aamulla heräilee n. 7-9 aikoihin. Nukkuumanmeno meillä toimii tosi hyvin, nukahtaa n. 15 min. toivottavasti saatte nukkumaanmenon toimimaan..oma aika illasta on kyllä mielestäni tarpeellinen.

Saman perheen lapset voivat olla erilaisia kuin yö ja päivä. Näin oli meillä; toinen nukahti aina ilman mitään sen kummempia temppuja ja toinen ei sitten millään....

Voi olla myös niinkin, että lapseltanne on nukkumaan menoaikaan mennessä mennyt jo ohi se väsymys, jolloin nukahtaisi helpommin. Tiedät sen tunteen varmaan itsekin, kun joskus illalla väsyttää tosi paljon, ja jos silloin ei mene nukkumaan, niin sitten ei nukutakaan enää pitkään aikaan....

Laita siis lapsi aikaisemmin nukkumaan. Meillä tyttö piti laittaa nukkumaan jo kello 19 illalla, joka oli tietty vähän hankalaa, mutta silloin hän nukahti helposti, eli se sopi hänen unirytmiinsä. Nukkui aamulla jonnekin kello 8- 9 asti. Tämä oli siis se helppo lapsi, kunhan laittoi oikeaan aikaan nukkumaan. :-)

Lasten uniongelmat vaativat vanhemmilta pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta. Ensinnäkin ne tutut iltaruutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta eli iltapala, iltapesut, pusut, iltasatu. Päivärytmi noin muutenkin hyvä pitää päivästä toiseen samana. Lapsen (aivan pientä vauvaa lukuunottamatta) ei tulisi myöskään antaa nukahtaa rinnalle. Lapsi saattaa hätäänttyä, kun havahtuu unesta ja huomaakin olevansa eri paikassa kuin mihin nukahti (eli ei siis ole äidin rinnalla vaan siirretty sänkyyn nukkumaan). Lapsen uni on myös muutenkin hyvin erilaista kuin aikuisen. Lapsella on paljon enemmän kevyen unen jaksoja, jolloin lapsi saattaa vaikuttaa olevan hereillä ja vanhemmat yrittävät heti rauhoittaa takaisin unille, vaikka käykin itse asiassa päin vastoin. Tärkeää on myös muistaa jokin unirätti/unilelu, josta lapsi voi hakea turvaa. Erilaisia unikouluja voi alkaa harjoittamaan puolen vuoden ikäiselle lapselle. Tunnetuimpia ovat ns. tassunikoulu ja tuoliunikoulu. Tassu-unikoulussa nimensä mukaisesta lapsi on tarkoitus tassutella eli silitellä uneen. Käytä voimakkaita pitkiä silityksiä. Tärkeää on vanhempien johdonmukaisuus. Lapselle ei tule antaa minkäänlaista huomiota, vaikka hän sitä kovasti haluaisi. Hermostuminen vain pahentaa ja provosoi lapsen käytöstä, kun hän huomaa saavansa negatiivisella käytöksellä (=ei rauhoitu nukkumaan) huomiota. Tuoliunikoulussa puolestaan tarkoituksena on ensimmäisenä iltana istua lapsen sängyn vieressä, kun hän nukahtaa ( tähän voi toki yhdistää tassutteluakin). Seuraavana iltana siirrät tuolia metrin päähän sängystä, seuraavana kahden metrin jne kunnes olet huoneen ovella. Näin lapsi uskaltaa nukahtaa itsekseen ja tietää, että vanhempi on tarvittaessa lähellä. Joskus uniongelma helpottuu, jos lapsi menee yökylään toiseen paikkaan tai nukuttajana toimii joku muu kuka tavallisesti. Äidin ja isän on hyvä muistaa jaksa vastuuta nukuttamisessa, ettei toinen uuvu. Mikäli uniongelma tulee yllättäen on hyvä käydä tarkistuttamassa, ettei ole mitään piilevää infektiota esim. korvatulehdusta. Lapsen koursaus yms. Kuuluvat myös lääkärin hoidettavaksi.

Jos lapsi saa leikkiä/olla ulkona päivän, niin eiköhän nukahda..

Kyllä se on näin että lapset on niin eri puusta veistettyjä että se mikä tepsii toiselle, niin ei taas toiselle auta yhtään mitään. Minulla on kaksi lasta ja molemmat pojat on vauva-aikana olleet todella hyviä nukkujia. 2kk iästä asti ovat molemmat nukkuneet täydet yöunet. Esikoinen on myös taaperona nukkunut tosi helposti, viety vain sänkyyn ja sanottu hyvät yöt. Sinne se on sammunut :) Mutta tämä nuorempi (tällä hetkellä 1v 9kk) onkin sitten niin tuulella käyvä että toisinaan painelee itse omaan sänkyyn ja nukahtaa sinne, toisinaan valvoo eikä nuku sitten niin millään. Joskus nukahtaa syliin, joskus menee meidän sänkyyn itsekseen ja nukkuu sinne, mutta yleensä saa taistelun kanssa nukuttaa, joko meidän sänkyyn tai sohvalle. Ja samat rutiinit on tehty kuten esikoisen kanssa. Viety iltatoimien jälkeen sänkyyn, toivotettu hyvät yöt ja toistettu se miljoona kertaa. Joskus onnistuu, joskus ei. En ole jaksanu ottaa stressiä asiasta. Tottakai se ottaa pattiin että omaa aikaa (kun ei yrittäjänä muutenkaan liikaa ole) saa hakemalla hakea, mutta pääasia että poika nukkuu joskus :) Aluksi olin tosi turhautunut kun ensimmäisen kanssa pääsi helpolla mutta olen yrittänyt ajatella että kylläpäs poikaa nukuttaa sitten armeijassa ;) Lyhyesti sanottuna, jokainen lapsi on yksilö. Tsemppiä ja jaksamisia aloittajalle ja kaikille muillekin :)

meillä kanssa kun tyttö täytti 1-v niin alko noi iltanukahtamiset vähän menemään niin ja näin ja samaten yöheräämiset alkoi (siihen mennessä nukkui hyvin koko yön aina) Nyt kun tyttö on 1v 1kk niin iltanukahtaminen menee jo paremmin, mitään vippaskonsteja entiseen ei olla tehty. Nukkumaan mennään n.19.30-20.00 ja aamulla herätään n. puoli 7-7. Kun viemme hänet nukkumaan teemme samat jutut kun ennenkin ja lähdemme huoneesta, Itku alkoi kuulumaan joko heti tai sitten esim. aikasintaan 5 min päästä. kuunneltiin jonkun aikaa itkua ja sitten mentiin taas joko silittelemään tai tarvittaessa nostettiin syliin ja jonkun aikaa siinä hyssyteltiin ja sitten takaisin sänkyyn ja pois huoneesta. Alkuun saatiin mennä sinne 2-3 kertaa, mutta nyt menee max. 1 kerta.

Aamuheräämisetkin ovat erilaisia, ennen heräili ilosena höpöttelemään, nyt herää itkien kun vuoden täytti. Kaippa niillä joku yhden vuoden "uhma" tai sitten muuten vaan levottomat unet ja yöt kun tuntuu että päivät niin vilkkaita kun mennään potkuauton kanssa ympäri ämpäri kämppää, liikutaan enemmän jne.

Kaikki ne vauvat/taaperot on erilaisia. Me tehtiin samoin kun silloin kun opetettiin tyttöä aikoinaan nukahtamaan yksin. Ikinä ei jääty huoneeseen, tuntuu että hän aisti että ollaan siellä tai jompikumpi siis on ja siksi nukahtaminen vaikeampaa.

ei se nukkumaan meno vieläkään ole täydellistä vrt. aikaisempaan mutta paranee ilta illalta. Meillä on sellanen itkari jossa on unibiisejä, se auttaa aika hyvin kun on siihen tottunut.

Onko teillä KOTONA KAIKKI HYVIN? Lapset on herkkiä aistimaan riidat sun muut.Ehkä hieman kehno mieliala kun vauvakaan ei nuku.Unikouluun tai perheneuvolaan koko sakki.

Asiahan on päivänselvä: lapsi pelkää jäädä yksin. Jää siis sinä nukkumaan hänen viereensä. Minä ainakin menin yhtä aikaa nukkumaan kuin tuon ikäinen lapsenikin, enkä siis jättänyt häntä yksin.

Lapset ovat paljon viisaampia kuin haluamme uskoa.Johdonmukaisuus on hieman unohtunut.
Ei auta kuin alkaa alusta ja kärsiä muutama ilta.Lapsella ei ole mitään hätää, vaikka hän huutaakin hetken. Ei lapsi normaalissa perheessä pelkää .
Joku ehdotti soittorasiaa leluksi siihen nukahtamisvaiheeseen.Voi olla hyvä idea kun ensin suoritettu hyvässä hengessä iltarutiinit ja iltasatu tai joku vastaava juttu.

Aina pitää toimia samalla tavoin ja lapsen pitää tajuta, että nyt nukutaan., Nukkuminen on mukavaa. Lapsi aistii vanhemman jännityksen ja kireyden.
Jos nukkumaan on viety, sieltä ei enää takaisin haeta tai nosteta.Toistoahan se vaatii.Niin kauan pitää toistaa sänkyyn palauttamista ja makuulle asettamista kuin se vaatii. Joku on sisukkaampi kuin toinen, mutta kaikkien pitää nukkua ja vanhempiuenkin pitää saada levätä.

Lapsen kanssa ei seurustella sen jälkeen kun nukkumaan on laitettu. Omassa vuoteessa nukuttaminen on kaikkein ikävin ja vaarallisin vaihtoehto.Ei voi suositella, sillä siitä vasta onkin vaikeata päästä irti.

Aloittaja, älä nyt ainakaan julkisesti siitä kerro kenellekään.
Suomen lastensuojelu kun on huostaanottanut lapsia paljon vähemmästäkin syystä, vaikka tuo on aivan normaalia. Neuvolassa tai muualla jos siitä kerrot, niin he tekevät lastensuojeluilmoituksen perheestäsi ja seuraavaksi soi ovikello ja sossut tulee käymään aseistettujen poliisien kanssa ja vievät lapsen kiireellisellä sijoituksella joka käytännössä muuttuu huostaanotoksi.
Suuri osa lastenkodeissa asuvista lapsista on virallisesti sijoitettuja ja silti he asuvat siellä vuodesta toiseen.

Sairaaksi on mennyt, ihmisiä kehotetaan nykyään suorastaan kyttäämään naapureitaan ja tekemään ls-ilmoitus kaikesta mahdollisesta omien vääristyneiden tulkintojensa perusteella.

Lapsellasi voidaan myöhemmin havaita esim autismin piirteitä tms. Itselläni on erityislapsi joka diagnosoitiin 5-vuotiaana ja siitä eteenpäin tarkennuksia. Nyt huomaan syyn miksi lapseni ei nukkunut juuri koskaan, hänellä oli tietysti nämä sairaudet jo vauvana. Niitä vaan ei voi huomata helpolla mutta nukkumattomuuskin on yksi oire. Tosin jos lapsenne nukkuu noin paljon niin epäilen että ei ole kyllä ongelmaa :) . Minun poikani heräili tunnin välein vauvasta eikä nukkunut puolivuotiaasta ylöspäin päiväunia. Nyt hän on 11 ja joutuu ottamaan esim melatoniina nukahtaakseen. Valvottu siis on. Tsemppiä ja unikoulu pystyyn vaan tiukasti.

"Opettaa lapsi nukahtamaan rauhassa itsekseen".Ai huudattamalla, sehän se onkin rauhallinen tapa. Jotenkin tuntuu, että lapsi vaan alistuu kohtaloonsa. Tuntuu omituiselta, ettei tuosta huudattamisesta olisi mitään hattaa lapsen kehitykselle ja turvallisuuden tunteelle. puolivuotias tai yksivuotias on vielä niin pieni, että miksi pitäisi osata olla hiljaa yksin omassa sängyssä. Täytyy olla lempeämpiäkin tapoja opettaa lasta nukkumaan niin että se tuntuu turvalliselta.
Varmasti kaikki tekevät iltarutiinit ja yrittävät pitää kuviot mahdollisimman tasaisina ja vakioina, mutta tuosta päivärytmistä olen kyllä sitä mieltä, että jokaisessa perheessä on oma rytmi. Miksi ihmeessä joku moittii perhettä jossa kaikki nukkuvat aamulla pitkään. Erilaisissa perheissä on erilaiset rytmit, miksi kaikkien pitäisi nousta kello 7 aamulla. Ei myöskään kaikki lapset mene nukkumaan kello 20 illalla. Nämä lastenhoito asiat kuohuttaa aina jotenkin liikaa ja sävy on mielestäni usein kovin hyökkäävä. Jos joku pyytää apua ta neuvoja ongelmaansa, miksi niitä ei vain anneta. Miksi aina pitää kertoa joku yksi ja ainoa totuus miten asiat pitää tehdä. Uskon myös että kaikki äidit ja isät tekevät parhaansa. On tarpeeksi raskasta pyörittää lapsiperheen arkea, eikö olisi mukavampaa että ihmiset kannustaisi toisiaan, eikä syyttelisi ja osoittelisi.
mietin vaan...

sama juttu meillä. pinnariin laittaa nii hvetti aukee. kertakaikkiaan sitä ei siihen saa nukkuun huutaa vaikka tunnin ja toiset ei saa nukutta. kun ottaa viereen niin nyrkittää ja peuhaa siinäki joka ilta vähintään 20min mutta nukkuu. siirrän ja otan viereen joka yöt muutaman kerran. ps sänky on ison sängyn vieressä

Auttaisiko pieni lamppu makuuhuoneessa?

En tiedä, mikä on oikein, mutta kerron mitä olisin itse aikoinani tehnyt.Olisin varmaan lykännyt petiinmenoa myöhemmäksi, että on varmasti väsynyt.
Juotin aina omalle lapselleni ison pullollisen maitoa ennen nukkumaanmenoa.Maidossa on aineita, jotka jouduttavat unentuloa.Toistuvat iltarutiinit teillä nkin jo käytössä.

Hyvää jatkoa ja toivotaan, että pieni alkaa nukkua.Tällaistahan se oli pienten kanssa minullakin joskus.

En nyt jaksa koko ketjua lukea, mutta kerron omasta kokemuksestani. Eli tyttäreni (nyt 4-vuotias) nukkui vieressäni aina vuosikkaaksi asti. Sitten siirsin hänet siitä suoraan isoveljiensä kanssa samaan huoneeseen. Pojatkin vaativat hieman nukahtaakseen, meinasi mennä pelleilyn puolelle koko homma. Noh, tein niin että luin iltasadun koko porukalle, peittelin ja sanoin hyvät yöt. Tämän jälkeen otin kirjan / läppärin / käsityön ja istuin siinä huoneen lattialla täysin omaan hommaani keskittyen. Alkuun joutui monestikin sanomaan että nyt nukutaan ja ollaan hiljaa, jos alkoivat toisilleen keskustelemaan. Meni ensimmäisen jos toisenkin viikon ajan 2-3 tuntia ennen kuin asettuivat ja nukahtivat. Ja tein tätä niin pitkään että jokainen lapsi heti peittelyiden jälkeen selkeästi asettui levollisesti petiinsä valmiina nukkumaan. Nykyään edelleen nukkuvat samassa huoneessa ja kiitän itseäni sinnikkyydestäni silloin, meillä nukkumaan meno onnistuu edelleen hyvin, tämä siis oli meille erittäin toimiva tapa :) Mutta tsemppiä aloittajalle, kaikki lapset ovat erilaisia ja jokaiselle kyllä jossain vaiheessa löytyy se oikea tapa nukahtaa :)

meillä 4v ja 1,8kk ,kaikki koko perhe nukumme samassa huoneessa,olemme aina niin tehneet,ja välillä kaikki 4 samassa sängyssä,en ymmärrä miksi -mikä kiire kaikilla on erottaa lapset niin pian,kyllä ne nukkuu aikanaan yksin,nehän on pieniä ja ei ne ymmärrä miksi pitää nukkua yksin,sehän pelottaa!kyllä minä olen mennyt lasten kanssa nukkumaan kello 8 joka ilta-valot hämäräksi-ei pimeäksi,ei puhuta,vanhempi kömpii omaan sänkyyn -nukahtaa välittömästi,ja pienempi laulaa,tuhisee hetken ja pyörii ja tissi suuhun ja nukahtaa.ei ole ollut ongelmia ikinä!minäkin taisin olla vielä 10v äidin ja isän keskellä ja silti pelotti,ei ole helppoa olla lapsi tässä maailmassa,antakaa niille rakkautta ja aikaa,ei ne ole sotilaita vaan osa teitä.

Vanha keskustelu jo, ja tilanne ihan muuttunut. Nykyään tyttömme 1,5 v nukahtaa omaan pinnasänkyynsä (siskon kanssa samassa huoneessa) yleensä parissa minuutissa kun istutaan vaan sängyn vieressä. Että näin ne tilanteet muuttuu... Mutta kiitos kaikille vastanneille. :)

Härkävaunussa emme saaneet 4 pv:ään ruokaa, vettä oli vähäsen tonkassa
Kusi velloi latialla, kun vain yksi laskiämpäri. Yksi vauva vain kuoli janoon.

Sotalapsijunassa nukuin "naruhyllyllä", ryssän pommikoneet päällä, kun kotikommunisti ilmiantoi junan. Onneksi vain kaksi viimeistä vaunua pommitettiin. Olin itse ensimmäisessä.Vainajineen pävineen jatkettiin matkaa kohti Haaparantaa Viipurista. Todellinen tragedia.

Lakatkaa vikisemästä. Ei pidä päivällä nukuttaa lapsia. Tuhotkaa televisio. Sen valo ja meteli vie unet moneksi päiväksi.

nyt olen aikuinen, 75 vuotias varatuomari 3:lla yliopistotutkinnolla. ja 83500 euron valtioneläkkeellä. Pommit ja sota karaisivat ihanasti. Perheestäni olin erossa vuosia Ruotsissa.

Ruotsin sotalapsi, evakkolapsi, sotavangin lapsi. Onnellinen oman tiensä kulkija, 7:n kielen taitaja

Olet saanut paljon vastauksia, enkä jaksanut niitä kaikkia lukea. mutta haluan kertoa miten meillä toimittiin. Eli lapsi siirtyi omaan "isojen" sänkyynsä noin 1v3kk ja omaan huoneeseensa noin 1v7kk ikäisenä, mutta ollut aina "huono nukahtaja". Lapsi nukutettu oikeastaan aina viereen, (yli vuoden ikäiseksi rinnalle). Joten nukuttaminen omaan sänkyynkin tapahtui silloinkin niin että kirjaa luettiin lapsen omassa sängyssä ja sitten piti käydä viereen maate. Välillä lapsen pienehkössä sängyssä makaaminen tuntui tuskaisen pitkältä kun nukahtaminen usen kesti pitkiäkin aikoja, (noina aikoina odotin vielä toista lastamme ja suuren mahan kanssa siinä sängyssä oli hyvinkin epämukavaa,) mutten usko että meidän lapsi ainakaan olisi vielä "osannut" sen paremmin käydä nukkumaan. Pian siitä sitten 2v täytettyään, tein sen että sänkyyn ja lukemiset ja sitten pois (viereiseen huoneeseen), pari ekaa iltaa karkasi sängystään monen monta kertaa ja varsinkin ekana iltana itki kovastikkin. Sänkyyn vain ja ensi kerralla hyvän yön toivotukset sitten olin vain hiljaa, silti hellä. Kyllä se sinne sänkyyn vain sitten simahti, ja siitä lähtien nukkumaan käynti on ollut helppoa, ja illalla menee mielellään omaan sänkyynsä. Kyllä kannatti. Silloin kyllä ajattelin, olisikohan se ollut mahdollista tehdä jo aikaisemmin.... mutta olen kyllä silti tyytyväinen lopputulokseen.

En ole ymmärtänyt koskaan näitä, että vauvalla oma huone ja yksin pitää yöllä pärjätä. Minusta se on edesvastuutonta ja väärin lasta kohtaan. Jos lapsi pärjäisi niin, niin kouluunhan sen jonvoisi laittaa. Meillä lapsi nukkui siellä missä vanhemmatkin , samassa huoneessa, omassa sängysään siihen asti kun halusi. Nukuttaminen oli iltamaito ja iltapesut ja sitten lapsinokaan sängyyn ja makoiltiin kasvot LAPSEEN päin silmät kiinni.. Lapsi tajusi että ai, nyt nukutaan.. E yöhuutoja,, ei uniongelmia, sylissäkin joskus nukkui. Uskon että pieni lapsi tarvitsee koko ajan vanhempiensa läheisyyttä, yöllä ja päivällä. Omaan huoneeseen siirtyi sitten omasta halustaan aikanaan..Kyllä jos lapsia haluaa, niin pitää sietää pari vuotta se, että "oma"aika on kortilla ja omaa aikaa on lähinnä silloin, kun lapsi nukuu päiväunet. Omat sextailut jne voi hoitaa yöllä tai päiväunien aikaan. Tuntuu oudolle että tv on tärkeämpi kuin oma lapsi.. Ei menetä mitään korvaamatonta vaikkei pariin vuoteen koko töllöä ehtisi kattomaan. Sen sijaan korvaamatonta vahinkoa voi tehdä omalle lapselleen kuvittelemalla ettei pieni ihmisalku tarvitse vanhempiensa turvaa 24h/7. Joskus mietin että siksiköhän nuorilla aikuisilla niin monenlaista ongelmaa, kun on itsekseen pitänyt pärjätä jo 0v iässä. Miksi sitten eläimetkin huolehtii koko ajan poikaksistaan. Ei valita kun omaa aikaa ei ole. Tulee sitä omaa aikaa hetken kuluttua yllin kyllin..

Suihkautettava melatoniini luontaistuotekaupasta. Hinta alle 17€. Tutustu niin illan kuin yön nukahtanisvaikeudessa.