Erosimme 5 vuotta sitten, Nykyään exäni on kihloissa ja alle vuoden vanha lapsikin, Mutta en voi olla ajattelematta häntä edes kerran päivässä (ei mitään pakko mielettä häneen) Mutta vanhat muistot palaavat mieleen paikassa missä vietimme monet yhteiset hyvät hetket esim kadut ja asunto, muistan vieläkin mitä juttelimme ja missä.. erosta on jo toki aikaa mutta onkohan tämä ihan normaalia, kyseinen nainen oli ensi rakkauteni ja vietimme 7 vuotta yhdessä, nykyään tunnen että en olen jotenkin jumittunut menneeseen.. Hänen kihlattunsa ei pidä meikäläisestä yhtään joten yhteyden pitokin on vähän heikoilla, ja kun olemme nähneet niin se on ollu vaan "Moi" koska mieleeni palaa menneet ja pakenen tilannetta koska en halua että heille tulee riitaa meikäläisestä koska kihlattu on niin kade... on minullakin ollut tällä välillä jos jonkun näköstä juttua, mutta kun olen yksin niin iskee kauhea kaipuu ja syyllisyys että mitä tein väärin.. olen tästä jutellut harvan muutaman hyvän ystävän kanssa ja yhdellä oli samanlainen fiilis.. olisi kiva kuulla mielipiteitä ja jos jollakin on samanlainen fiilis
Erosta 5 vuotta, Silti mielessä
Normaalia??
4756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muista, että tärkeää on antaa itselle anteeksi. Se mitä tapahtui silloin oli sen hetken asia joka ehkä nyt näyttäytyy toisessa valossa. Ole itsellesi armollinen koska me ollaan ihmisiä hyvässä sekä pahassa. Ehkä kumminkin hyvä pyytää häneltä anteeksi jos sinulta niin hyvältä tuntuu ja hän kyllä antaa anteeksi asian jos hän on päässyt eteenpäin. Sitten sinunkin on hyvä jatkaa eteenpäin siitä. Ei me olla syyllisiä, asioita vaan tapahtuu ja tarkoituksella. Jokainen kipeä asia on oppimista eteenpäin.
Aikaa on kulunut tuosta jutusta jo yli 20v. Ei oltu yhdessä, en ollut aloitteellinen, hän oli aloitteellinen ja minä jänistin.... syy oli omissa asoissa joita en ole käynyt kenenkään kanssa läpi.
Vaikka itse olis sen joka kaiken katkoi ja esti, niin silti se ihminen on mielessä. Toivon hänelle aina parasta.... vaikka torjuminen ei koskaa ole parasta.
Kaipa se ihan normaalia on, itsellä erosta kohta kymmenen vuotta ja yhä ajattelen ja kaipaan ja rakastan... Vain kuolema tämän tuskan ja ikävän lopettaa.
Erosta noin viis vuotta ja vuodenvaihteeseen asti olen kolo ajan ajatellut exääni.
Ex on kihloissa enkä voi saada häntä enää. Minun on hyväksyttävä se asia muuten en enää jaksa elää