Luin artikkelin missä pyydettiin välttämään tuota henkilöä josta tuli ero, mutta miten sen voisi tehdä, kun hänet pakosti näkee joka arkipäivä.
Artikkelissa sanottiin myös että poista hänen puhelinnumeronsa, sähköpostiosoite yms. Tottakai, mutta entäpä jos tuo soittaa niin pitäisikö silti hänet pistää torjuntalistalle, jotta puhelin ei turhaan soisi?
Torjuin hänen numeronsa ja pistin hänen sähköpostisoitteensa toruntalistalle.
Kaikesta huolimatta olen yrittänyt olla ihan rauhallinen, vaikka pari päivää sitten annoin hänelle rankasti palautetta.
Artikkelissa sanottiin myös että poista hänen puhelinnumeronsa, sähköpostiosoite yms. Tottakai, mutta entäpä jos tuo soittaa niin pitäisikö silti hänet pistää torjuntalistalle, jotta puhelin ei turhaan soisi?
Torjuin hänen numeronsa ja pistin hänen sähköpostisoitteensa toruntalistalle.
Kaikesta huolimatta olen yrittänyt olla ihan rauhallinen, vaikka pari päivää sitten annoin hänelle rankasti palautetta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Laitoin facebookissa eksän kiellettyjen listalle, eli en siis voi nähdä hänen profiiliaan ja päinvastoin. Numeron poistin puhelimesta ja sähköpostiosoitteen myös. No, sähköpostin muistan ulkoa, mutta numeroa en koskaan opetellut. Hän on ollut minuun yhteydessä myös eron jälkeen, mutta olen periaatepäätöksen tehnyt olla tekemättä sitä itse.
Voimia.
Kiitos samoin sinulle. :)
Ollaan nähty eilen ja tänään toisiamme. Tänään hän katsoi minua kulmien alta ja yritti kai hiljaa moikata etten räjähdä uudestaan, en moikannut vaan käänsin kasvot pois.
Kyllä sattuu, mutta silti yritän pitää hauskaa muiden kanssa, jopa varatulle huumorilla flirttailen, jotta unohdan kaikki pahat asiat.
Pysyköön kaukana minusta!
Onpa hankalaa tuo jatkuva näkeminen, vanha lausahdus "poissa silmistä, poissa sydämestä" toimii.
Itse erosin vast'ikään "yhteisellä" päätöksellä, todellisuudessa tämä tuli ihan puun takaa, mutten ylpeyttäni antanut mitenkään näkyä miten ero minuun koskee, vaan olin täysin samaa mieltä; parempi erota.
Nyt ei ole mitään järkevää syytä laitella estoja, ollaanhan ystäviä yhä. Numeron poistin ja tänään palautin miehen tavarat (tai no, nostin ne tuohon kadulle, avasin laukun levälleen, otin kuvan ja lähetin sen hänelle "En mä viittiny niitä pidemmälle kantaa, hae tosta" -tekstin kera. Vein ne toki perille asti sen jälkeen, mutta aiheutinpa hetkeksi säpinää ..)
Asumme melkein naapureina niin törmäysriski on suuri. Ei tässä muu nyt auta kuin vaihtaa kulkureitit ja -ajat, en todellakaan halua häntä nähdä pitkiin aikoihin.
Juuri äsken poistin hänen numeronsa kännykästäni. Lisäksi poistin kaikki kuvat hänestä tietokoneeltani, toivottavasti kaikki poistettu!
Tänään taas näin hänet monta kertaa. Aamulla hän tervehti minulle, mutta haistatin hänelle.
Tänään kotosalla yhtäkkiä rupesi itkettämään, mutta tuntui ettei jaksa itkeä, joten en itkenyt. Maha kuitenkin on ollut lähes koko päivän kuralla.
Ai kamala miten stressaan itseäni, aina vaan mahaan sattuu kun ajattelen sitä pahaa asiaa. Syytän itseäni miksi olen antanut kohdella itseäni niin pahasti.
Jokaisen muiston poisto helpottaa piirun verran oloa, näin ainakin mulla. Välillä kaipaus iskee "palkeen lukkoon" ja tekisi niin mieli ottaa jotenkin yhteyttä... En kuitenkaan aio roikkua yhtään. Miksi särkeä itseään enää yhtään.
Hulluinta on, että todellisuudessa sain mieheltä paljonkin kaikenlaista p**kaa niskaan, loikin hänen tahdissaan etten vaan mitenkään suututtaisi... Aikaa myöten vaan oma minuus katosi, kaikki patoutui sisälleni ja repesi sitten. Haukuin miehen kaikenlaisesta ja ero tuli eteen. Ero, joka minulle oli tosiaan se paras vaihtoehto. Kestää vaan hetken ennenkuin sydän tajuaa sen mitä järki kokoajan on huutanut...
Minä olen eronnut exästäni jo kaiketi 16-17v sitten. Emme olleet monta vuotta aviossa, kun exäni petti minua ja käytti alkoholia liikaa.
Minulle oli järkytys kun sain tietää, että exäni petti minua ja nyt tämä tuore juttu on lähes saman kaltainen tosin me emme olleet aviossa vaan kummallinen(sexi) suhde, kunnes mulle riitti ja hän kertoi minulle ettei halua seurustella kenekään kanssa ja me erottiin, kunnes syksy saapui tämä alkoi taas pommittamaan minua.
Hän yritti tulla minun luokseni, mutta en antanut lupaa, sillä jos ei seurustelu kiinnosta, niin pysykööt poissa. Hän lupasi olla kiltti, mutta tunnen hänet niin hyvin, etten vieläkään luvannut.
Siinä meni muutama päivä kun ajattelin ja päätin pyytää hänet luokseni iltaa istumaan. Puhuttiin niitä näitä ja hän yhtäkkiä ilmoitti, että hän tapailee jotain toista ja mulle iski sama järkytys kuin exäni aikana. Tuohan selvästi aiemmin valehteli minulle ettei halua seurustella ja siitähän riita syntyi. Olimme kuulemma liian kauan tauolla.
Mahtoikohan tuo silloin tapailla sitä toista, kun hän yritti saada minulta sexiä.
Hieman sekainen kirjoitus, sillä välillä valtaa viha!
Mulla on tästä erilainenkin näkökulma.
Olin kaksi vuotta suhteessa mieheen, luulin kaiken olevan kunnossa ja rakkautta riittävän.
Oli kuitenkin harrastuspiiristään löytänyt siinä ohessa uuden naisystävän ja jätti hänen takiaan minut.
Oikeastaan pyöritti siinä hetken kolmattakin osapuolta.
Koin melkoisen järkytyksen, kun totuus alkoi paljastua.
Hän kuitenkin halusi edelleen olla yhteyksissä, välillä oltiin muutama kuukausi kokonaan kommunikoimatta ja taas otti uudelleen yhteyttä.
Tavallaan en pystynyt itsekkään vielä siinä vaiheessa irrottautumaan, vaan odotin ihmettä tapahtuvaksi, että hän eräänä päivänä sanoisi ja huomaisi tehneensä virheen.
Mutta sitä ei tapahtunut.
Mutta aika teki tehtävänsä, pikku hiljaa siinä aina juteltuamme aloin huomaamaan, että jätkähän on oikeastaan aika tyhmä ja ärsyttävä ihminen.
Aloin pikkuhiljaa tajuta, että niin paljon ärsytttäviä luonteenpiirteitä kuten tylsyys, umpi pihiys, liikunta-addiktio, epäluotettavuus, määrätynlainen yksinkertaisuus...meidän suhteesta ei olisi ikinä tullut mitään pidemmän päälle.
En halunnut huomata näitä piirteitä hänessä kun olin rakastunut, mutta kun suhteemme muuttui platoniseksi "ystävyydeksi", niin aloin tajuamaan näitä asioita ja ymmärsin, että seksi oli ainut asia, mikä olisi pitänyt meitä vielä yhdessä ja se olikin ainut asia mitä hänessä jäin kaipaamaan, mutta sillähän ei pitkälle pelkästään pötkitä...:)
Pointtini oli siis se, että kun jatkoin hänen kanssaan ns. ystävänä, alkoi myös silmät avautua todellisuuteen, jos olisin katkaissut välini kokonaan silloin heti, olisin ehkä haikaillut peräänsä ikuisesti...nytkin siinä haikailussa meni yli vuosi.
Hei ma88u!
Kiitos viestistäsi! Minun eksä haluaisi kovasti olla vielä ystävä, mutta minusta on tuntunut, etten vielä pysty siihen. Olen pelännyt takertuvani häneen, enkä pääse eteenpäin. Sinun kirjoitus antoi ihan uuden näkökulman :)
Joku tänään vitsillä sanoi että minulla on suhde sen henkilön kanssa ja minä sanoin selvästi isolla äänellä "ei todellakaan ole" ja hän kuuli sen, mutta oli ihan hiljaa.
Taitaa hän miettiä mitä tekisi minulle, kun en ole enää hänen kaverinsa. ;))
Tänään poistin hänen viestitkin kännykästäni.
Onneksi huomenna on jo perjantai, jotta pääsen hänestä eroon parin päivän.
Miehet on ikäviä ihmisiä.
Kyllä hän jotenkin yrittää, että ollaan taas kavereita, sillä hän aattelee vain itseään ettei hänellä olisi vihollisia, muista ei väliä.
Vihollinen ole hänelle niin kauan kuin haluan.