Selviääkö masennuksesta oikeesti hengissä? Oon ite 22v ja ollu masentunu ainaki 6v...lääkkeitä saa puputtaa, mut tuntuu et vaan pahentuu. Olen ollut aina yksin. Ei toivoakaan kumppanista. Joku piristävä selviytymistarina olis kultaa.
Kun maailma kaatuu päälle
yksin ja onneton
48692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Hanki sosiaalista elämää. Yleensä nämä masentujat ovat sosiaalisesti lahjattomia ja ikään kuin odottavat, että joku kiinnostuisi heistä, mutta eivät osaa luoda mahdollisuuksia siihen. Suomalainen yhteiskunta mahdollistaa tällaiset masentujat, muualla teidän olisi pakko työskennellä.
ääliö pitkä paska, kun et näköjään mitään ymmärrä ja olet täysin kyvytön empatiaan.
Sellanen pieni juttu kuin lenkillä käynti pitää mut käynnissä. Jos jää makaamaan niin varmasti alkaa masentumaan. Kaikki pystyy käymään lenkillä, juosta ei tarvi, kevyt hölkkä tai ripeä kävely liittää. Masennus on monesti myös aineenvaihduntajuttu. Pari litraa vettä päivässä vilkastuttaa nestekiertoa.
Lukaise Kokoomuksen puolueohjelma.
että yksinolo lisää masentunutta mielialaa. Itse huomannu että silloin kun on ollu suhteissa niin olen kuin eri ihminen, masentuneisuus vain katoaa ja kaikille asioille mitä teet tai olet, löytyy tarkoitus. Nyt olen ollut sinkkuna ja paljon yksikseni reilun vuoden verran ja olo on tällä hetkellä aika hirveä, olen täysin varma että itselleni ainaski auttaisi kun löytäisi jonkun ihanan naisen. Kyllä se niin vaan on että ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. Tsemppiä sinulle, et ole yksin tämän asian kanssa.
Täällä parantunut vaikeasta, sairaalahoitoa vaativasta masennuksesta.
Surulliselta kun se kuulostaa, itselleni tapaus oli se että ainut keino hoidossa oli sen oman ajatustyylin muuttaminen. Siihen meni sitten 2v aikaa että ne viisarit päästä saa käännettyä ylösalasin. masennusta oli 15v
Ne mitä ihmiset sanoo on ihan totta. Ruoka ja liikunta on yks tärkeimpiä masennuksessa, kannattaa välttää kaikkee roskaruokaa ja keskittyä vaan terveelliseen. Ruokavaliolla on ihan hemmetin iso vaikutus tohon masennukseen.
Mä olen 37 v ja melkein aina olen ollut yksin. Ei mulla ole edes kavereita, ei vanhempia eikä sukulaisia. En mä mitään lääkkeitä ole ikinä syönyt mut on elämä aika masentavaa ja persee.stä kun olen yksinäinen. Kenenkään kanssa ei voi puhua eikä mitään. Ei ne lääkkeet auta yksinäisyyteen.Tuntuu et mua ei edes haluttais tuntea..
Aika tarpeettomia ihmisiä nämä masennuksen vuoksi työkyvyttömät alle 30-vuotiaat. Veronmaksajille paljon halvemmaksi tulisi jos nämä vaikka ryyppäisivät itsensä hengiltä. Embuske kiteytti hyvin, että masennus on tekosyy olla tekemättä töitä.
Kylä näi o!
et ehdota heroiinin jakamista masentuneille, jotta kuolisivat yliannostuksiin
Embuske on idiootti. Vastenmielinen pikku nilkki.
yksi parhaista tv-juontajista
on vain alemmuuskompleksi kun se on lyhyt eikä sillä ole akateemista koulutusta. Siksi yrittää päteä viisastelemalla.
Sen heitot siitä, kuinka masentuneet muka ovat laiskureita ovat kyllä syvältä sieltä itsestään. Jäppinen yrittää olla näppärä ja keiden kustannuksella - kaikkein heikoimmassa asemassa olevien. Tosi vasentenmielistä oman egon kohotusta.
seuraa? Oletko läski tai muuten ruma?
Olen yksi esimerkki siitä, että masennuksesta voi parantua.
Pitää oppia tunnistamaan omat alakulon alkuvaiheet, jotta asiaan ennättää puuttua ajoissa eikä alakulo pääse masennuksen puolelle.
Ei pidä odottaa, että jokin ulkoa tuleva asia kuin taikasauva korjaisi tilanteen. Masennus on sinussa ja omissa ajatuksissasi, siinä mitä ja miten teet ja suhtaudut asioihin joten ratkaisu kaikkeen löytyy sinusta itsestäsi.
Ajatusmallien tulee muuttua. On käännettävä ajatukset pakosti positiiviseksi. Pikkuhiljaa se kyllä onnistuu. Lukekaa mahdollisimman paljon masennuksesta, tutkimuksia, kertomuksia, lääkefirmoihin kohdistuvia kriittisiä raportteja, "näin pääset eroon masennuksesta"-opuksia jne jne.
Minua auttaa liikunta. Nyt on myös ystäviä eri tavalla kuin ennen, mutta olen yhä vapaa-ajallani suurimman osan ajasta "yksin". Olen oppinut elämään itseni kanssa ja uudelleen rakastamaan itseäni. Koska jos et pidä itsestäsi ja jos et rakasta itseäsi, et voi rakastaa muitakaan etkä vedä puoleesi ihmisiä. Olen saanut kavereita, koska olen positiivinen ja kiinnostunut sekä kiinnostava ihminen ihan uudella tavalla. Enkä koe näytteleväni, vaan olen aidosti iloinen ja positiivinen. Kun heikko hetki koittaa ja alkaa surettamaan, annan sen tunteen tulla kuten ennenkin, mutten jää siihen vellomaan.
Elämässäni on hirvittävästi nyt puuhaa, sekin on yksi asia mikä pitää ajatukset poissa jostain muusta epätärkeästä.
Niin, masennuksesta voi siis parantua, jos itse haluaa siitä parantua. En käytä lääkitystä, ja olen parantunut lopulta yksin ilman terapiaa. Varmuuden vuoksi vielä n. 5v sitten saamani diagnoosi: vakava/vaikea-asteinen masennus. 5v sitten kävin pari kertaa terapiassa ja söin masennuslääkettä siihen, että pystyin nousemaan aamuisin. En voi siis sanoa parantuneeni lääkkeiden tai terapian avulla, koska terapiakäyntejä oli ehkä 10 ja lääkitystä 3kk. Masennus ei kuitenkaan ollut sen jälkeen ohi, mutta koin ettei mikään ulkopuolelta tuleva voi minua parantaa. Yksinäisyyteenkään en ole "löytänyt" muita ihmisiä rinnalleni enkä voi olettaakaan, että parisuhde olisi ratkaisu. Jos tätä olettaa, on väärillä jäljillä eikä masennus parane koskaan, koska silloin edelleen odottaa, että ratkaisu tulee ulkoa, eikä itsestä.
Tsemppiä paranemiseen!
antoi tälle tekstille miinusta?
Lääkefirman kätyri.
Sinulla on siis syitä masennuksellesi? Siinä mielessä sinulla on toivoa. Minulla alkoi masennus ja ahdistus n.13-vuotiaana enkä ymmärtänyt mistä se tuli. Nyt aikuisena en vieläkään ole ihan varma mikä johtui mistäkin mutta aikuisuuden kynnyksellä pystyi jo yhdistelemään joitakin asioita toisiinsa ja kyllä esim.tuo kumppanin puute on ollut yksi tärkeä tekijä.
Jos olet pystynyt eristämään masennuksesi syyt niin ainakin voit ruveta kehittämään jonkinlaisia toimintasuunnitelmia asioiden parantamiseksi. Lääkkeethän eivät kuitenkaan tuo sosiaalisia elämyksiä vaikka ei niitä välttämättä kannata vielä poiskaan heittää.
....eivät siis olleet syynä?
Eipä ihme, että masis iski päälle jos olit joutunut olemaan 13 vuotta ilman kumppania ja pillua.
Kai lääkkeet voivat helpottaa sosiaalista elämää.
Sähän oot ite ollu pillutta jo 32vuotta. Jätkä päivystää palstalla ja yrittää päteä kun ei tosi elämässä ole mihinkään. Ei mitään elämää sulla raukalla ole.
Johan tällä päivystyksellä olen Suomi24:stäkin pillua saanut. Ei se aika täälläkään kaikilta ihan hukkaan mene.
Kuule sellainen joka ei lääkkeitä ole käyttänyt voi sanoa mitään niiden 'helpottavasta' vaikutuksesta. Ne hidastaa ja lamaannuttaa ihmisen motoriikan ja ajattelun eivätkä todellakaan helpota sosiaalista elämää vaan juuri päinvastoin.
Olen käyttänyt ja jossain määrin helpottivat. Kyllä ne hidastavat ja lamaannuttavat jossain määrin, mutta se on toisesta päästä hyvä asia. Lieventävät myös ahdistusta.
Ja lääkkeitähän on monenlaisia, itse en ole sosiaalisten tilanteiden pelkoon niitä ottanutkaan, sellaisiakin varmaan markkinoilta löytyy?
No mielestäni kaikenlaiset psyko-kemikaalit ovat vaarallisia koska koukuttavat ja aiheuttavat käytöshäiriöitä. No mutta nykyään verrattuna esim. 80-lukuun maailma on niin muuttunut kun netti-kulttuuri muokkaa ihmisten ajattelua ja käsityksiä eikä tosiaankaan välttämättä hyvään suuntaan vaan nirsompaan. Ja jos et usko niin lue ny tätäkin suomi24: sta.
No en minä niitä kokonaisuutena suosittelekaan, mutta joskus jossain tilanteessa ehkä auttavat.
Ja joskus tosiaan voivat lievittää jonkun sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Mutta paras olisi selvitä ilman. Ja pidempiaikaista käyttöä en käsitä lainkaan, pahan kriisin ensiavuksi pahimmasta ylipääsyyn käsitän ja voin jopa suositella jos muuten tuntuu mahdottomalta. Pidemmän päälle on kuitenkin pystyttävä tekemään remontti itselleen, eikä turrutettava itseään kemikaaleilla vuosikausiksi.
Mies32 lle 80-luvun musiikkia kuunneltavaksi ja pohdittavaksi. Muutkin bändin biisit ovat hyviä.
siis tarkoitin näin: Mies32 lle 80-luvun musiikkia kuunneltavaksi ja pohdittavaksi. Muutkin bändin biisit ovat hyviä. http://www.youtube.com/watch?v=XM3nozQ3i-s
Kiitos kaunis. Enpä ole ennen tästä bändistä kuullutkaan.
Sen kyllä arvasikinkin, että olet mömmö matonen. Pysy vaan jatkossakin siellä kolossas ja vedä lääkkeitä. Jätä kuitenkin se netissä päteminen vähemmälle. Sä olet koko joukon peränpitäjä atm. Siitä minä olen ihan varma.
Mitäs se netissä pätemisen vähentäminen auttaa? Sinuako, kun et joudu nolatuksi niin usein?
Itseshän sä täällä nolaat. Ei sua kukaan arvosta täällä eikä varmasti tosielämässäkään, pelkkä nolla kun olet. Sä oot luonnevikainen tärähtänyt narsisti, joka ei vittu edes ite tajua kuinka helvetin säälittävä on.. Neuvoin sinua painua vittuun täältä kun on vaan niin helvetin rasittavaa meille muille lukea näitä vajukin lässytyksiä. Mitään muuta merkitystä sulla ei ole kenenkään elämään, ainoastaan rasittava huomio huora sinä olet.. Kumpa sut vois vaan niinku pamauttaa atomeiksi niin mailma olis piirunverran miellyttävämpi elää monelle.
Mitäs täällä valitetaan kuin koulukiusaaja. Täällä palstoilta karkoitetaan kaikki fiksusti keskustelevat ihmiset moukkien tieltä. Miksi ??!
Kiitos, mukava saada tervehenkistä palautetta noin tasapainoiselta kaverilta.
Aikuistuneet koulukiusatut antavat nyt netin turvin takaisin kuvitteellisille kiusaajilleen. Pitää ymmärtää. Pakkohoito olisi ainoa lääke, mutta siihen ei riitä yhteiskunnan resurssit. Onneksi on edes netti.
Niin kun kiusatuthan aina vain kuvittelevat muka 'harhoissaan' joidenkin heitä kiusaavan. 'Kukaanhan ei koskaan kiusaa ketään', no ei tietenkään vai. Että pitäisikö sellaisen joka ei usko että kiusaamista tahtuu elää vaan siinä harhaisessa olettamuksessaan ? Sitäpaitsi pakkohoito on sadismia.
Tapahtuuhan kiusaamista tietysti oikeastikin. Monella traumatisoituneella on aitoa kiusaamista taustalla ja ongelmiensa laukaisijana. Se on yliherkistänyt kiusaamiselle ja laskenut itsetunnon niin alas, että jatkossa kiusaamista sitten kuvittelee näkevänsä joka paikassa. Moni kiusattu reagoi siihen tavalla, joka muista ihmisistä vaikuttaa hyvin merkilliseltä ja lopulta tälläinen yliherkkä käytös jo alkaa synnyttämään kiusaamista. Mikä surkuhupaisinta, myös tämä kiusattu alkaa sitten mylvimään ympäriinsä ihmisille, joita pitää kiusaajinaan ja näin päätyy itse aivan samanlaiseksi kiusaajaksi. Kuten näemme wtj:n kl. 22:55 toimivan.
Siis oikeasti jos joku kertonut että eipä ole ihme ettei ole ketään kaveria löytynyt kun liikkuu kaikenlaista ala-arvoista juttua kylillä niin miten oikeasti sä kuvittelet ihmisen siinä tapauksessa reagoivan ? Suivaannus ja tyrmistys on aika selvä reaktio. Turha siinä on alkaa enempää leimaamaan miksikään traumaiseksi 'luulottelijaksi' kun ei sitä ole ja että muka se että joutuu kiusatuksi/mustamaalatuksi olisi pelkästään oma vika, kun ei se ole.
Yritähän parantua.
Minä en ole puhunut mistään jutuista kylillä, ikävää jos ne ovat sinut syrjäyttäneet.
Hei mistä mun pitäisi parantua..??! Kerroin vain tähän esimerkkinä kiusaamisesta kun kaveri paljasti sellaisen seikan että on mustamaalattu kylillä. Niin ja se kiusaaminen on just sitä syrjäyttämistä, ja se että psykiatriakin tarvii jostain ne 'lääkkeensyöjänsä' ja kiusattu ja selän takana leimattu on siis siihen helppo uhri tavallaan. Elikäst mitä sellaisessa tilanteessa sit kannattaa tehdä muuta kuin vaihtaa paikkakuntaa..?
Sairautesi tuli ilmi juuri siinä, että aloit puhumaan kovasta kohtalostasi.
Muistaakseni tämän ketjun alimpana onkin hyvä ohje: ala harrastaa liikuntaa.
Siis täh! Mikä sairaus se on jos kertoo syrjäytetyksi joutumisesta.? Nyt ei kyl tajuu ihan tota sun pointtia. Joo ja tottakai liikunta tekee hyvää.
Ei tuo tragedia-stoori vaan sovi ihan joka paikkaan.
Tiedäthän, vähän kuin joku alkaisi kertomaan joka paikassa avioerostaan. Se kertoo siitä, että haavat ovat auki, eikä niistä ole vielä parannuttu.
No siis jos kertoo totta ei siinä luulisi mitään pahaa sinällään olevan. Sellaista on voinut tapahtua periaatteessa aika monellekin, mutta siitä on vain vaiettu. Ehkä se on vähän tabu aihe, ja ehkä siksikin haluan tuoda sitä esille keskusteluun, koska liian monet ns. kiusatut on laitettu syömään mömmöjä ja jotka sitten kävelevät kaupungilla pää kumarassa lääketokkurassa. Sehän on selvä merkki siitä että niitä ihmisiä ei ole autettu vaan niiltä suunnilleen pilattu terveys ja mahdollisuudet normaaliin elämään. Siksi halusin tuoda sen ns. tabun esille että psy.puolella ei välttämättä auteta ihmisiä vaan otetaan ns. taloudellinen hyöty irti siitä kenestä vaan saadaan. Tänäänkin oli otsikoissa lääkeyhtiöiden tarjoamat 'bonukset' terv.huollon alalla työskenteleville, ja silloinhan yritetään ilm saada kaikenlainen vähänkään poikkeava käyttäytyminen jonkun 'sairauden' piiriin, koska siitä joillekin taloudellista hyötyä.
Sitäpaitsi eikö olisi hyvä tietää että niitä tragedioitakin tapahtuu ja vääryyksiä, mutta jos niistä pitää vaan vaieta niin sitten on ihmisoikeudet aika heikolla tolalla. Ja kyllä täällä palstoilla turhemmastakin keskustellaan.
Maailma ja ikävät ihmiset ON masentavia. Jos lisäksi muut asiat henk.koht. elämässä on huonosti, masennus on murskaavaa.
On kuiitenkin väärä olettamus, että joku toinen voi sinut täysin parantaa. Toki hyvä ihminen ja hyvät ihmissuhteet piristävät. Tarjolla on enimmäkseen huonoa seuraa, anteeksi vaan. Esim. baareissa riekkuu seksin perään vonkaajat, sekä itsestään epävarmat henkilöt. Harrastelijapiireissä on omat kuppikunnat. Harrastaminen vaatii rahaa ja rahan tulo työtä!!!!
Monet on elämäänsä niin katkeroituneita, ettei toivo muille mitään hyvää ja tiuskii / puukottaa selkään vierasta tilaisuuden tullen. Hyviä, ymmärtäviä ihmisiä on vaikea tavoittaa. Hyvillä on usein perheet ja omat tuttavapiirit.
Parasta on, että alat kehittämään itseäsi. Ala vaikka lukemaan kirjoja, piirtämän, opiskelemaan jotain uutta. Oppia on ikä kaikki. Siellä voit törmätä samassa tilanteessa oleviin ihmisiin hyvällä lykyllä. Kaikilla on oma ristinsä kannettavanaan, vaikka helposti luulee muiden elämän olevan ruusuista. Ei se niin ole! Turha keskittyä muihin. Keskity itseesi.
ja ala urheilemaan!