näitä neuvojahan satelee sinkuille. "älä vaikuta epätoivoselta", "älä vaan vaikuta liian kiinnostuneelta", "älä anna epävarmaa vaikutelmaa". "Älä näytä siltä, että etsisit seuraa". "Vaikuta itsevarmalta.", "Ole pidättyväinen ja välttele liiallisen kiinnostumisen osoituksia.".... ja niin edelleen, No tiedätte varmaan.
Se vain olisi kiinnostava tietää, että miten ihmeessä siinä vaiheessa kun alkaa olla se läpeensä epätoivoinen olo, että ketään ei löydy ja kukaan ei kiinnostu, niin miten siinä vaiheessa sitten vaikutetaan itsevarmalta ja siltä, että kukaan ei kiinnosta, ja että ei tässä nyt ainakaan seuraa etsimässä olla. Ja miten sitten, kun huomaa jonkun kiinnostuvan itsestään ei pilaa kaikkea liiallisella innokkuudella vaan kykenee pysymään coolina ja mielenkiintoisena.
Se vain olisi kiinnostava tietää, että miten ihmeessä siinä vaiheessa kun alkaa olla se läpeensä epätoivoinen olo, että ketään ei löydy ja kukaan ei kiinnostu, niin miten siinä vaiheessa sitten vaikutetaan itsevarmalta ja siltä, että kukaan ei kiinnosta, ja että ei tässä nyt ainakaan seuraa etsimässä olla. Ja miten sitten, kun huomaa jonkun kiinnostuvan itsestään ei pilaa kaikkea liiallisella innokkuudella vaan kykenee pysymään coolina ja mielenkiintoisena.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Entäs jos kokeilisit olla oma itsesi, etkä yrittäisikään kuunnella muiden neuvoja? Minä kun olen aivan varma, että aitous ja vilpittömyys puree paremmin kuin pelien pelailu.
"Entäs jos kokeilisit olla oma itsesi, etkä yrittäisikään kuunnella muiden neuvoja? Minä kun olen aivan varma, että aitous ja vilpittömyys puree paremmin kuin pelien pelailu. "
Sitä tässä on yritetty, mutta kun alkaa pahasti vaikuttamaan siltä, että se "oma itse" ei kelpaa, vaan pitäisi olla jotain muuta.
Miten luulet suhteen kestävän jos yrität feikata itseäsi? et sinä loputtomiin jaksa olla joku feikki.
omaa persoonaa voi parantaa. Paras vinkki on kuitenkin ottaa vain rennosti ja olla hätiköimättä.
Eilisessä Heikki&Mikko Showssa Sarasvuo sanoi minusta hyvin, että ihmisillä on erilaisia rooleja ja se että ottaa jonkun roolin jossain tilanteessa ei ole feikkaamista tai valehtelua, jos se rooli on sellainen mikä siinä tilanteessa vaaditaan.
Kyllähän kaikki yrittää antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan kun haluaa tutustua johonkin kiinnostavaan ihmiseen. Ei se ole feikkaamista jos yrittää tuoda niitä parempia puoliaan esiin, eikä heti lataa jotain omaa masennushistoriaansa pöytään. Joillekin se omien parhaiden puolien esiin tuoti vaatii harjoittelua ja silloin joutuu vähän "feikkaamaan". Fake it, 'till you make it.
Sana "seuranhaku" on itsessään paradoksi. Seuraa ei voi hakea, eikä sen löytymistä voi odottaa, tai sitä ei koskaan saa. Seuraan voi vaan törmätä: sinä et voi etsiä seuraa vaan seura etsii sinut.
Sellainen, joka on täysin tyytyväinen yksikseenkin ja kaveriensa kanssa, vaikka olisikin sinänsä suhteelle avoin, on tehnyt elämäänsä tyhjää tilaa, johon se kumppani voi eksyä. Ne ihmiset, joilla sen tyhjän tilan ovat täyttäneet parisuhdetoiveet ja -haaveet, kumppani joutuu kiertämään kaukaa.
Tähän se jotenkin alitajuisesti perustuu. Ihminen, joka kokee tarvitsevansa suhteen tai seuraa, ei sellaista löydä eikä olisi kestävään parisuhteeseen valmiskaan. Tällöin ihminen koittaa etsiä suhteesta jotain, mitä hän ei itse itselleen kykene antamaan ja sellainen suhde ei voi olla tasavertainen parisuhde.
"Tähän se jotenkin alitajuisesti perustuu. Ihminen, joka kokee tarvitsevansa suhteen tai seuraa, ei sellaista löydä eikä olisi kestävään parisuhteeseen valmiskaan. Tällöin ihminen koittaa etsiä suhteesta jotain, mitä hän ei itse itselleen kykene antamaan ja sellainen suhde ei voi olla tasavertainen parisuhde. "
Eli tuo siis tarkoittanee sitä, että jotkut ihmiset vain on tarkoitettu elämään ilman rakkautta ja parisuhdetta/-suhteita koko elämänsä ajan.
Niin tarkoittaa, kunnes kyseiset ihmiset saavat käsiteltyä vanhat traumansa ja uskomuksensa pois ja heidän itsearvostuksensa nousee siten, että uskovat taas olevansa jonkun toisen ihmisen rakkauden arvoisia. Jos nämä ihmiset eivät kohtaa elämänsä kaikkia kokemuksia, he jäävät junnaamaan samaa levyä ympäri ja ympäri: elämässä ei muutu mikään, treffikumppanit ovat aina samanlaisia ja mistään suhteesta ei tule mitään. Jos alitajuisesti luulee, että kukaan ei minua rakasta, ei löydä ketään, joka minua rakastaisi. Ja jokin syy siihen alitajuiseen uskomukseen on: jotain on joskus tapahtunut, mistä syystä ihminen on alkanut uskomaan, ettei kukaan voi häntä rakastaa tai että hän ei kelpaa kenellekään. Sitten, jos tähän pääsee myöhemmin (aikuisena?) tietoisena käsiksi, sen ymmärtää ja uskomuksensa voi muuttaa.
Naisten tyypillisen harhaisaa ajattelua. Naiste on kuin hemmotellut rikkaaseen perheeseen kasvaneet pikkulapset jotka kuvittelee että töitä saa kun antaa elämässään töille tilaa ja rahaa saa kun sitä ei yritä hankkia, vaan "se vain tapahtuu".
Tuo neuvo on vähän kuin jos kehottaisi lyhyttä miestä olemaan vaikuttamatta lyhyeltä.
"miten ihmeessä siinä vaiheessa kun alkaa olla se läpeensä epätoivoinen olo, että ketään ei löydy ja kukaan ei kiinnostu, niin miten siinä vaiheessa sitten vaikutetaan itsevarmalta"
-Miksi stressata tuollaisia asioita. Kumppanin löytäminen ei ole koko historian aikana ollut niin helppoa kuin mitä se on meidän aikanamme. Päinvastoin tuntuu että on enempikin ylitarjontaa kumppaniehdokkaista kuin pula.
Kiitos länsimaisen kulttuurin missä randomsuhteet ovat yleisiä ja hyväksyttyjä.. ;)
Olet uskomattoman tyhmä noin ihan aikuiseksi mieheksi. Lihakset on kyllä komeat, ja kyllä uskon että olet ollut joku turvamies vähän missä tahansa päin maailmaa. Korvien väliin ei ole kuitenkaan ilmeisesti paljoa tarttunut, elämänkokemuksesta huolimatta.
Mielestäni toimivin neuvo mitä miehelle voi antaa on tämä: "Ole rohkea ja mauton". Liian moni mies pilaa mahdollisuutensa sillä että he yliarvioivat naisia ja heidän makuaan. Liian moni mies käyttäytyy hillitysti, kun pitäisi olla enemmän tyhjännauraja ja teennäinen virnuilija. Tämä on valitettavasti sitä "pilkettä silmäkulmassa".
Liian moni mies laittaa sen fiksun ruskean neuleen päälle, kun pitäisi pukeutua räikeän tyylittömästi ja tulla huomatuksi. Liian moni mies on vaatimaton ja realisti kun pitäisi tajuta että vasta todella ylimielinen käytös on naisten mielestä liiallista.
Liian moni mies myös paljastaa heikkoutensa ja kipupisteensä liian aikaisessa vaiheessa. Se pitäisi tapahtua vasta siinä vaiheessa kun magneetit ovat toisissaan kiinni. Oma itsensä pitää toki voida olla, mutta vasta siinä vaiheessa.
Siihen asti paras neuvo on: "kaikkea vähän liikaa". Itseluottamusta, huumoria, energiaa, positiivisuutta, huomioimista, miehekkyyttä. Kaikkea puolet enemmän kuin mitä naisten resepteissä sanotaan, sillä he eivät tiedä mitä haluavat.
Uskon tahdon ja rakkauden voimaan - yliluonnolliseen voimaan ja intuitioon. Se voima annetaan meille eikä sitä voi itse mielellä säätää. Tämä on mun selitykseni. Elän ainakin vielä sinkkuna, mutta katsotaan mitä tulee tapahtumaan. Positiivisia merkkejä olen havainnut ja kaikki on minulle uutta. Tämä intuitio tapahtui kun ei todellakaan yrittänyt ja ajatellut mitään ihastumismielessä - uskalsi vahingossa olla ihana, oma rento itsensä. Siitä asti olen elänyt semmoisessa kuplassa, jonka aika ajoin tunnistaa selvemmin. Eli uskon, että kaikkia keinoja, mitä mielellä pystyy kokeilla (määrityksiä, mitä ap mainitsi) kannattaa kokeilla, mutta rakkauden voimalle on mieleni voimaton - sanoo 35-v nainen.
Joo, mä en kyllä tiedä enkä osaa sanoa. Mä ite olen ihminen joka on ollut vuosia sinkkuna ja harvoin mulla on epätoivosta oloa, itseasiassa mun olo noin yleisesti ottaen on tosi hyvä. Mutta päin vastoin kun nää, - yleensä pariutuneet (naiset) - , neuvovat, mä en tosiaan oikein tapaa ketään, kun en oikein etsi. Enkä ole epätoivoinen vaikka joskus sinkkuudestani puhunkin tai toivonkin kumppania :)
Mä olen käynyt aina joskus treffeillä, mutta kun ei oo kauheeta tarvetta ja ei oikeen ole tilaa, kun mulla on työt, harrastukset, tavoitteita ja sitä rataa, niin aika pahasti pitäs kolahtaa, että kolahtaisi. Viime viikonloppuna suutelin yhden ihmisen kanssa ja mun pitäs kaikkien mukaan olla ihan otettu ja puutteessa ja ties mitä... Vaan, kiva tyyppi, mutta mä kun en kännijuttuja harrasta ni lähetin sen kotiin. Sanoin että ottaa yhteyttä jos viä selvinpäin kiinnostaa, no, ei ole kiinnostanut mutta enpä mäkään sitä itkemään ole jäänyt. Mutta ihan oli hauskaa ja jäi hyvä mieli. Ei tullut epätoivoa eikä kaipuuta, mutta niin... En mä kyllä ketään tällä taktiikalla löydä, kovin usein enkä helposti. Ihmiset luulee yleensä että mä olen varattu, että mua ei kiinnosta jne.
Pointti on siis siinä, että ne jotka hokee tätä äläetsiäläetsi eivät ilmeisesti tunne meikäläisiä, jotka ei tosiaan etsi. Mä tiedän, että pysyn aika rauhallisesti aika kaukana, tutustun kyllä sattumalta, mutta en mä hirveesti ketään etsi = en löydä. Kun mä olen niin tyytyväinen tähän omaan maailmaani, enkä vaikuta kiinnostuneelta kenestäkään, ei mua oikein uskalleta lähestyä, enkä mä kuulemma aina edes tajua, kun joku yrittää vinkata jotain. Koska mä olen tasapainoinen ja viihdyn nahoissani, luullaan että mä olen varattu... Mikä liittyy asiaan miten? Niinpä! Mutta näköjään mielikuvissa liittyy.
Olen nätti, sosiaalinen ja ok ihminen, ja näin, mutta... Niin, vaikutan just siltä, etten etsi seuraa. Joten en etsi seuraa Siinä Mielessä ja harvoin sitä siinä mielessä ilmestyy. Saattaa mennä vuosi etten tapaa yhden yhtä ihmistä, kenestä oikeasti kiinnostuisin. Saattaa olla etten vuoteen edes ihastu. Joskus olen yrittänyt seurustella seurustelun vuoksi tai jotain, jooh, ihan turhaa mun osalta. Periaatteessa voisin tietty ravata baareissa ja paneskella ympäriinsä, mutta no... Kun ei se ole mun juttu. Mutta mikään moraali mua ei siis sillai rajota, ja juuh, olen ihan normaali seksuaalinen, mä en vaan välitä merkityksettömyydestä.
Ja ne pariutuneet, ketkä näitä neuvooja jakaa... No, itse tiedän ihan tasan, että 3 kk löytyy uusi, kun baarista raahataan kuka tahansa matkaan. OIkeasti, ne on kaveriporukasta joku "sopiva", ei suurinosa mitenkään edes ihastu kehenkään. Tai pari tiedän, kenelle tosiaan jää kerta toisensa jälkeen baarista matkaan "ihan kuka vaan" vaikka heidän mielestään se on tietenkin "kohtalo", joka kerran.
Ja aina sama hokema "ketään en etsinyt", mutta näkisivät itsensä. Kyllä etsivät. Tiirataan ja skannataan koko baari, onko ketään, ulkonäön perusteella valitaan, ja juuh, kyllä sitä ihan voidaan sanoa, että 100% nimenomaan jotain ettii. Muita ovat kyllä tekopyhinä neuvomassa. Yleensä naiset :)
Miehet sentään myöntää, että etsivät.
No, mutta. Mä en siis ihan uskoisi siihen ettei ketään saisi etsiä, koska sitä neuvoa ei noudata ne neuvojatkaan. Ne vaan väittää, mutta ne pynttäytyy, laittautuu, menee juttelemaan, flirttailee, oikein jos tarkkailet joskus, niin ne etsimällä etsii, ja kun sinkuksi jäädään niin ravataan, etsitään ja sitä rataa... Että kyllä suurin osa etsii tai ottaa vaan sen mikä vastaan kävelee, ja se on fakta.
Sitä mä en ymmärrä, miksi te niin helevetin epätoivoisia aina olette. Mitä ihmeen epätoivoa siinä on, on joku jos on ja jos ei niin ei. So?
Mistä se epätoivo tulee, epätoivo mistä? Sooloseksillä saa orgasmin ja fantasia ei petä. Joten seksuaalista turhautumista ei ole. Rakkautta saa ystäviltä, joita taas saa harrastuksista, joissa niissäkin voi olla tavoite, jos on tylsää. Voi opiskella, käydä töissä, tehdä, siis elämä voi olla täynnä kaikkea! Mitä siis puuttuu? Ok, parisuhderakkautta ei sitten ole, mutta kuka on luvannut että kaikkea saa aina? Miksi se siis tekee epätoivoiseksi? Ei kaikilla parisuhteessakaan sitä parisuhderakkautta ole ja se jos mikä on epätoivoista.
Ehkä se epätoivo menee ohi, kun myöntää tosiasiat ja nimenomaan alkaa vaan olemaan rehellisesti oma itsensä. Sun tapauksessa vissiin sinkku joka etsii. Joten käy ulkona, juttele, etsi, laittaudu, ole, elä, tee, ole oma itsesi ja etsi: niin ne muutkin tekee. Ehkä se epätoivon tunne tulee siitä, kun yrittää olla jotain mitä ei ole ja toteuttaa joidenkin utopiavisoita muille.