Voiko luottamuksen saada takaisin, jos mieheni on pettänyt kerran? Erosimme toisistamme vuosi sitten, mutta päädyimme takaisin yhteen. Suhteemme loppui miehen toiveesta, ja myöhemmin minulle selvisi, että mieheni sanomat syyt asiaan olivat osittain keksittyjä. Hän muun muassa sanoi aluksi, että tarvitsee nyt aikaa yksin olemiseen ja miettiäkseen, mitä elämältä haluaa. Myöhemmin selvisi, että hänellä oli jo toinen, jota oli alkanut tapailemaan suhteemme tauon aikana ennen kuin erosimme. Sain kuulla asiasta kavereiltamme, en mieheltä itseltään. Yhtäkkiä ihminen, jonka kanssa oli monta vuotta, paljastuikin tämmöiseksi. No, aikaa sitten meni eteenpäin ja tapasimme toisemme uudestaan, eikä mikään se hyvä, mitä joskus oli, ollut kadonnut väliltämme. Lisäksi olen nyt itsevarmempi, toisin kuin ennen eroamme vuosi sitten. Hän halusi itse jopa muuttaa luokseni, asumme nyt taas yhdessä. On omituista, että silti mietin vielä erittäin mustasukkaisesti toisinaan. Miten saa luottamuksen takaisin? Mieheni ei ikinä ole ollut minusta mustasukkainen liiemmin, hän luottaa täysin minuun. En ikinä itse pettäisi häntä, vaikka joskus olinkin erittäin ihastunut ja vietin aikaa toisen miehen kanssa paljon. En ikinä satuttaisi tätä miestä, enkä usko, että hänkään tahtoisi minua satuttaa kaiken jälkeen. Miksi en pääse yli mustasukkaisuudesta? Miten luottamusta voi parantaa?
Luottamuksesta kysymyksiä
anonyymi4321
11184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hmm... Eikös teillä ole puntit aikalailla tasan kuitenkin?
Myönnät itse olleesi erittäin ihastunut toiseen ja viettäneesi hänen kanssaan aikaa - mitenkäs miehesi voi olla varma, ettei kyse ollut varsinaisesta pettämisestä? En minä ainakaan pitäisi itseäni täysin puhtaana pulmusena, jos tuollaista olisin tehnyt, vaikkakin seksi ilmeisesti ei ollut mukana kuvassa?
Miehesi on alkanut tapailla toista taukonne aikana - tauon, joka päätyi eroon, eikö vain? Eli mies oli kaiketi jo päätynyt haluamaan erota tuohon aikaan? Mistä tiedät, ettei kyse ollut samanlaisesta ihastumisesta kuin itselläsi? Eivät ne kaveritkaan kaikkea tiedä...
Oletko kertonut miehellesi, että tiedät hänen "seurustelustaan"? Eikös sen käsittely olisi luottamusta lisäävä asia? Samaan syssyyn voisitte käsitellä sinunkin aiemman ihastumisesi - tuskin siitä silloin miehelle kerroit?
Eipä noihin kysymyksiin ole mitään yleispätevää reseptiä. Sen olen huomannut, ettei se, että toinen todistaa olevansa luottamuksen arvoinen auta, jollei toinen osapuoli tee myöskin päätöstä, että alkaa luottaa kumppaniinsa.
Jos sinä olisit nyt itsevarmempi, et olisi miestäsi ottanut takaisin.
Hän on pystynyt valehtelemaan sinulle pitkään todella isosta asiasta. Miksei voisi tehdä niin toistekkin, kun alkaa taas ahdistamaan ja "haluaa miettiä mitä elämältään haluaa".
Anteeksi kommenttini, mutta minusta tuo on oksettavaa. En voisi koskaan alentua olemaan miehen kanssa, joka minua noin kohtelisi. Sen verran itsevarma minä olen.
Ymmärrän pointtisi kyllä. Olemme nuoria ihmisiä vielä, ja ehkä asiaa selittää se, että molempien ensimmäinen suhde oli meidän suhteemme. Toisin sanoen, hän on myöntänyt, että kaipasi myös vapauden kokeilua. Ymmärrän, että ihminen voi muuttaa mieltään ja "miksei tekisi uudestaan"... Luulisin hänen kuitenkin kunnioittavan minua enemmän nyt kuin silloin... Sanoi, että sinkkuus ei ole sitä mitä halusi ja että muut naiset ovat kamalia. Sanoi minun olevan jotakin ihan toista maata. Itse ennen ajattelin, että en ole mitään. Kun aloin seurustelemaan, sain itsevarmuutta. Että joku kehui, se tuntui mahtavalta. Mutta hänen jätettyään minut, tajusin, ettei asia ole muuttunut. Olin taas se sama "ruma" ihminen. Terapian avulla työstin itsevarmuuttani.
Kun pikkuhiljaa aloimme näkemään toisiamme uudestaan, hän sanoi minun olevan muuttunut. Itsevarmempi ja vapaampi. Nyt olen miettinyt, että taidan olla yhä mustasukkainen niin kuin joskus...
Siis mieheni seurusteli sen naisen kanssa kuukauden verran, ja niin.. en ole ikinä tuota miettinytkään, että kyse olisi ollut vain hetken ihastuksesta... Tai tottakai aina jokainen suhde, pitkä tai lyhyt, alkaa ihastuksesta, mutta... Hmm. Olen kertonut miehelleni kyllä ajat sitten siitä, että olin siihen toiseen miehen ihastunut. Hän sanoi tienneensä, muttei puuttunut ikinä asiaan, koska sanoi luottaneensa minuun. Lisäksi tämä toinen mies oli hänen kaverinsa, joten luulen, että senkin takia hän oletti osittain, ettei mitään tapahtuisi. Mitään ei tapahtunut, ei yhtä suukkoakaan, minun ja sen toisen miehen välillä. Mieheni tietää senkin. Ja olen myös puhunut joskus tästä sen toisen miehenkin kanssa, että olin silloin joskus häneen ihastunut. Vietimme aikaa yhdessä lähinnä siksi, että tämä toinen mies oli myös aluksi minun kaverini. Oma mieheni oli tällöin armeijassa paljon, joten en nähnyt omaa miestäni paljoa. Sitten ihastuinkin hänen ja minun ystävään.
Tosiaan, minunkin pitäisi tehdä se päätös, että luotan häneen. Suutun aivan typeristä asioista, ja olen myös tonkinut hänen puhelintaan. Tein sen siksi, että varmistuisin ikään kuin siitä, että hän on tosissaan nyt minun kanssani. Kun palasimme yhteen, hän sanoi, että olen se oikea hänelle ja olisi typerää laskea irti tällaisesta naisesta ja suhteesta. Puhelimen tonkimisesta kerroin hänelle, ja hän luonnollisesti suutahti aluksi. Sen jälkeen hän totesi minun olevan höpsö, kun luulin jotain olevan.
Mikä tässä myös on häiritsevää, tämä nainen, joka seurusteli hetken mieheni kanssa (tosiaan, yhden kuukauden vain), on yhä mieheni kaveri. He eivät asu samassa kaupungissa, mutta juttelevat joskus netissä. Tästä tiedän sen takia, että mieheni kertoi palatessamme yhteen heidän olevan kavereita ja juttelevan joskus facebookissa ohimennen. Olenhan minäkin yhä sen minun entisen ihastukseni ystävä, että... Käyttäydyn naurettavasti... Olen mustasukkainen tuosta naisesta...
Eiköhän tuosta tule vielä ihan hyvä.
Tuskin sinun miehelläsikään niin kovin helppoa oli silloin kun oli armeijassa - silloinhan monet suhteet ovat koetuksella, kun ei voida nähdä usein ja se siviilissä oleva osapuoli voi ikävöidessään hakea lohtua esim just armeijassa olijan kaverista - näin kävi nykyiselle miehelleni exänsä kanssa aikoinaan. Nainen meni niin pitkälle, että petti fyysisestikin - ja silti he jatkoivat yhdessä vielä pitkään.
Miehesi on pystynyt silti luottamaan sinuun ja siihen, että puhut totta tuosta ihastuksestasi. Joku muu olisi voinut aloittaa melkoisen meson - etenkin kun kyse poli hänenkin kaveristaan...
Samoin hän on suhtautunut hyvin tuohon puhelimen tonkimiseen - joten mitäs jos vain jatkaisit itsesi psyykkaamista: kaikki viittaa siihen, että mies rakastaa sinua "oikeasti". Hän on rehellisesti kertonut yhteydenpidostaan tuon kaverinaisen kanssa, joten... Uskalla antaa itsesi elää :-)
Vain tyhmät naiset palaavat pettäjä miehen luokse.
En pidä itseäni tyhmänä naisena. Teknisesti ottaen ei seurusteltu enää tietty, mutta tottakai tuon käsittää pettämiseksi. Luottamus pettyi siinä pahasti toiseen... Toisaalta uskon myös ihmisten muuttuvan, ja anteeksiantoon uskon myös. Kysymys oli siis siitä, miten luottamusta työstetään vahvaksi ja unohdetaan mustasukkaisuus. Olin sitten jonkun mielestä tyhmä tai en.
Olisit jo antanut asian anteeksi, jos siihen pystyisit. Tunnista siis itsessäsi se, ettet pysty hänen kanssaan enää jatkamaan. Itsetuntosi ei ole kovin vahva, jos vielä mietit mustasukkaisena sitä mitä heillä on ollut.
Voit pyytää heitä lopettamaan ystävyyden fb:ssa, mutta mies siihen tuskin suostuu. Joko siedät sen, että nainen on kuvioissa edelleen tai sitten lähdet kiitämään.
Meillä on vain tämä yksi elämä. Miten haluat viettää sen jokaisen tärkeän hetken? Voit delata kohta onnettomuudessa, mieti! Viimeiset ajatuksesi olivat...? Niin että kannattaako jahkata petti tai ei, vai olla mielenrauhassa mielummin yksin?
Mun exä muija petti mua.Näin vielä itse joten jätin samantien. Sit siitä tuli ihan hullu sen jälkeen. Uhkasi itsemurhalla ja vaikka mitä. Sanoin et en ikinä ota pettäjää takas et tapa sitten itsesi, eipä haittaa mua. Mulla on nollatoleranssi pettämiseen. Itse en ikinä ole pettänyt ja tiedän etten petä.
Luottamuksen, avoimuuden ja rehellisyyden voi saada suhteessa takaisin. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Nuo kaikki ovat joka tapauksessa onnistuneen suhteen perusedellytyksiä, joten niiden eteen kannattaa työskennellä. Tässä vaiheessa myös anteeksiantaminen ja pyytäminen ovat ilmeisesti asioita, johin kannattaa tutustua.
Yksi keino luottamuksen palauttamiseen on alkuvaiheen tiukka kontrolli. Pyydä miestäsi toimittamaan sinulle aikataulu, josta näet missä hän milloinkin menee. Lisäksi hänen tulisi olla joka hetki puhelimella tavoitettavissa, jotta voit tarkistaa tilanteen.
Monien mielestä tällaisessa menettelyssä on kyse siitä, ettet luota puolisoosi. No, siitähän tässä juuri on kyse. Et luota häneen, joten haluat tietää missä hän menee. Pikkuhiljaa osoittamalla toimintansa avoimeksi ja rehelliseksi, luottamus palautuu. Menetetty luottamus ei kuitenkaan palaudu itsestään.
Erityisen tärkeää on myös muistaa koko sotkun alku. Luottamus meni, koska toinen petti. Toinen petti, koska suhteessa oli tuolloin jotain, johon hän ei ollut tyytyväinen. Erittäin todennäköisesti hänen tarpeensa eivät tulleet täytetyiksi, joten hän haki niiden täyttymystä avioliiton ulkopuolelta. Sama kaava voi jatkua, ellei asialle tehdä jotain.