Lopetin facebookin käyttämisen monta kuukautta sitte periaatteellisista syistä ja sosiaalinen elämä on täydellisesti romahtanut. Ei enää edes kunnolla muista kaverien/tuttujen nimiä, juuri kukaan ei koskaan ota mitään yhteyttä, enkä kyllä itsekään koska en jaksa soitella ollenkaan pelkkien kuulumisien takia (ja olen huono liikkumaan -> introvertti). En kyllä väitä että tuntisin itseni auttamattoman yksinäisesti sillä onhan ne muutamat ikuiset ja läheiset ystävät joiden kanssa aina voi viettää aikaa. Sen olen huomannut, että ilman facebookia ei vaan tule ylläpidettyä tuttavuuksia, eikä pysty pitämään jalkaa eri piirien oven välissä so. uudet/vanhat suhteet ja tuttavuudet ovat erittäin hankalia ylläpitää ja luoda.
Vai onko tämä vain se karu todellisuus ja facebookissa roikkuminen antaa erheellisen kuvan todellisesta sosiaalisesta piiristä. Mietin vaan, että onko edes mitään järkeä palata facebookiin jos tämä on se todellisuus, jonka eteen täytyisi tehdä töitä ja jonka facebook peittää miellyttävästi. Ehkäpä juuri elämä ilman facebookia näyttäytyy sen verran karusti että se pakottaa olemaan tosielämässä enemmän sosiaalinen ja haastaa kehittämään taitoja paljon tehokkaammin?
Onko siis facebook vain se tie sieltä missä aita on matalin? Haluan kyllä luoda ja ylläpitää uusia suhteita, jossa facebook helpottaa, mutta onko se ollenkaan välttämätön? Viihdyn vähän liiankin hyvin omissa oloissa ja kun tällä hetkellä ainoa tapa hoitaa suhteita on nousta koneen äärestä ja painua pihalle, on se usein liian työlästä eikä ole mikään ongelma keksia tekosyytä miksen lähtisi ulos. Olen suurien haasteiden edessä ja olisi mahtavaa selvitä ilman facebookia, mutta epäilen oikeasti sosiaalisia voimiani ja mielen lujuutta.
Palaaminen facebookin varmasti helpottaisi, mutta jossain määrin se olisi suorastaan häpeä, ainakin siltä tuntuu. Vai olenko pelkästään itsekäs ja ylimielinen jolla on pakon omainen tarve erottua joukosta ja kieltää omat heikkoudet? Olen kyllä välillä selvästi liian vaativa itseni suhteen.
Kommentteja facebookista, sen vaikutuksesta ja tärkeydestä!
Vai onko tämä vain se karu todellisuus ja facebookissa roikkuminen antaa erheellisen kuvan todellisesta sosiaalisesta piiristä. Mietin vaan, että onko edes mitään järkeä palata facebookiin jos tämä on se todellisuus, jonka eteen täytyisi tehdä töitä ja jonka facebook peittää miellyttävästi. Ehkäpä juuri elämä ilman facebookia näyttäytyy sen verran karusti että se pakottaa olemaan tosielämässä enemmän sosiaalinen ja haastaa kehittämään taitoja paljon tehokkaammin?
Onko siis facebook vain se tie sieltä missä aita on matalin? Haluan kyllä luoda ja ylläpitää uusia suhteita, jossa facebook helpottaa, mutta onko se ollenkaan välttämätön? Viihdyn vähän liiankin hyvin omissa oloissa ja kun tällä hetkellä ainoa tapa hoitaa suhteita on nousta koneen äärestä ja painua pihalle, on se usein liian työlästä eikä ole mikään ongelma keksia tekosyytä miksen lähtisi ulos. Olen suurien haasteiden edessä ja olisi mahtavaa selvitä ilman facebookia, mutta epäilen oikeasti sosiaalisia voimiani ja mielen lujuutta.
Palaaminen facebookin varmasti helpottaisi, mutta jossain määrin se olisi suorastaan häpeä, ainakin siltä tuntuu. Vai olenko pelkästään itsekäs ja ylimielinen jolla on pakon omainen tarve erottua joukosta ja kieltää omat heikkoudet? Olen kyllä välillä selvästi liian vaativa itseni suhteen.
Kommentteja facebookista, sen vaikutuksesta ja tärkeydestä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tapauskohtaista. Ilmankin pärjää, mutta käyttäjän passiivisuutta tai aktiivisuutta ei kukaan tiedä. Osa turhasta tiedosta löytyy, mutta toisaalta jokin hyvinkin mielenkiintoinen ja yhdistävä asia jää kertomatta.
Facebook-kaverini eivät ole sen aktiivisempia minun suhteeni kuin ne jotka eivät ole facebook-kavereita, tai edes käytä sitä. Mutta onhan se kuin sanomalehtimainos, eli saa tietoa ilman että sitä tarvitsee kysyä tai että tarvitsee kuitata luetuksi. Tai sähköposti jonka osoite on helppo selvittää.