Miten saisin poikaystävääni pikkasen enemmän asennetta ja itsevarmuutta? Tiedän, että ketään ei saisi yrittää muuttaa, enkä muuten yrittäisikään, mutta kun hänen koko olemuksensa huokuu epävarmuutta, niin muutos tekisi hänelle pelkkää hyvää!
Aluksi kun vasta tapailtiin, niin oletin sen johtuvan ujoudesta. Nyt yli puolen vuoden seurustelun jälkeen, sama käytös senkuin jatkuu. Hän ei uskalla tehdä MITÄÄN aloitetta ennen kuin kysyy ja kyseleekin sitten ihan typeriä asioita! Hän esim. kysyy minulta AINA että, saako hän mennä suihkuun/ kauppaan/ tapaamaan kavereitaan/ katsomaan telkkaria ym. tuommoista tavallista. En todellakaan ymmärrä näitä kysymyksiä, koska en ole mikään tyranni, en ole ikinä kieltänyt häntä mistää, enkä todellakaan ole nipottanut asioista! Hän käyttäytyy samalla tavalla myös muidenkin kanssa, eikä pelkästään mun. Joskus kysyin, että miksi hän kyselee tämmöisiä päivänselviä asioita, niin vastaukseksi sain vain ujon hymyn.
Hän ei myöskään esim. uskalla tehdä aloitetta ja esim. ottaa mua kädestä kiinni vaikka selvästi haluaa sitä. kysyin tätäkin kerran, että miksi, niin hän vastasi "Mä en ollut varma, että halusitsä"
Tää on ehkä huonoin paikka kysellä neuvoja, mut jostainhan sekin on aloitettava. Eli mitä ihmettä mä voisin tehdä? Hän on siis täysin nössö ja tossun alla vaikka kukaan ei ole edes käskyttämässä tai mitään! Muuten hän on aivan ihana tyyppi ja välitän hänestä todella. Hänen kiltteytensä kiehtosi mua, siksi hänet pokasinki, mutta toi epävarmuus alkaa pikkuhiljaa raastaa tätä suhdetta.
Aluksi kun vasta tapailtiin, niin oletin sen johtuvan ujoudesta. Nyt yli puolen vuoden seurustelun jälkeen, sama käytös senkuin jatkuu. Hän ei uskalla tehdä MITÄÄN aloitetta ennen kuin kysyy ja kyseleekin sitten ihan typeriä asioita! Hän esim. kysyy minulta AINA että, saako hän mennä suihkuun/ kauppaan/ tapaamaan kavereitaan/ katsomaan telkkaria ym. tuommoista tavallista. En todellakaan ymmärrä näitä kysymyksiä, koska en ole mikään tyranni, en ole ikinä kieltänyt häntä mistää, enkä todellakaan ole nipottanut asioista! Hän käyttäytyy samalla tavalla myös muidenkin kanssa, eikä pelkästään mun. Joskus kysyin, että miksi hän kyselee tämmöisiä päivänselviä asioita, niin vastaukseksi sain vain ujon hymyn.
Hän ei myöskään esim. uskalla tehdä aloitetta ja esim. ottaa mua kädestä kiinni vaikka selvästi haluaa sitä. kysyin tätäkin kerran, että miksi, niin hän vastasi "Mä en ollut varma, että halusitsä"
Tää on ehkä huonoin paikka kysellä neuvoja, mut jostainhan sekin on aloitettava. Eli mitä ihmettä mä voisin tehdä? Hän on siis täysin nössö ja tossun alla vaikka kukaan ei ole edes käskyttämässä tai mitään! Muuten hän on aivan ihana tyyppi ja välitän hänestä todella. Hänen kiltteytensä kiehtosi mua, siksi hänet pokasinki, mutta toi epävarmuus alkaa pikkuhiljaa raastaa tätä suhdetta.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Naista ei kannata mennä koskemaan ilman lupaa. Lähes varmuudella tulee muuten syyte seksuaalisesta häirinnästä.Kysymällä ainakin tietää että on lupa ja vältytään väärinkäsityksiltä.
Niin ja sitten, jos hän olisi itsekkäämpi olisit joko jättänyt hänet, tai et olisi huolinut ensinkään.
Miehesi on omaksunut pitkälle meneviä kohteliaisuussääntöjä ja minusta kuulostaa siltä, että hän on hyvä tyyppi ja sinä todella olet tyranni, jos et anna edes olla kiltti. Naiset antavat aika ristiriitaisia signaaleja joskus(aina), joten kiltti mies ottaa ohjenuorakseen herrasmiehen ihanteet. Oletko itse tehnyt joskus aloitetta? Joissain tapauksissa tämä aloitteen tekemisen rohkeus kehittyy hiljalleen sitä mukaan, kun oppii tuntemaan toisen halut, ne EIVÄT ole itsestään selviä! Ne miehet, jotka välittävät naisestansa enemmän kuin itsestään, saattavat varsinkin aluksi olla aika pidättäytyväisiä.
Kyse on lopulta siitä, että se jolla on paksut käsivarret, paksu lompakko ja paksu penis, saa käyttäytyä itsekkäästi aivan miten haluaa, ja naiset itkevät heidän peräänsä, kun taas hintelä tuumailija saa olla tossun alla ja hoitaa lapset ja pyykit sillä aikaa, kun vaimo on sen paksukätisen ja -mulkkuisen mulkun luona.
Kuten aikaisemmin mainitsin. Hänen kilteytensä kiehtoi minua ja kiehtoo edelleen. Olen itsekin kiltti ja kunnollinen ihminen, omaan hyvät käytöstavat. Mainitsin myös, että tämä kyseinen mies on äärimmäisen hieno ihminen ja pidän hänestä todella paljon. En missään nimessä haluaisi erota hänestä. Haluan hänelle vain hieman enemmän itsevarmuutta, sekä taitoa puolustaa itseään, en mitään muuta.
Kiitos kuitenkin sulle kirjoituksestasi. Eritoten lauseesi "Ne miehet, jotka välittävät naisestansa enemmän kuin itsestään.." kolahti ja meidän tapauksessa asia todellakin on näin, olen onnekas nainen, joka kuitenkin valitettavasti kaipaa hieman enemmän miehistä otetta suhteessa.. Sillä olenhan nainen.
"Niin ja sitten, jos hän olisi itsekkäämpi olisit joko jättänyt hänet, tai et olisi huolinut ensinkään."
No höpönlöpön sentään, on suorastaanihne että AP edes jaksaa katsella moista nyhveröä.
"Miehesi on omaksunut pitkälle meneviä kohteliaisuussääntöjä "
Ei tuollainen käytös ole enää herrasmiesmäistä kohteliaisuutta vaan puhdasta pelkoa.
"Kyse on lopulta siitä, että se jolla on paksut käsivarret, paksu lompakko ja paksu penis, saa käyttäytyä itsekkäästi aivan miten haluaa"
Jos esimerkiksi paskalla käynti ilman lupaa on itsekästä käytöstä, niin olen kyllä sitten mielummin itsekäs mulkku kuin kohtelias nysvä.
Paskalla puhumisesta ei olla puhuttu mitään. Kaikki muu on pitkälle menevää kohteliaisuutta, varsinkin jos ollaan tytön asunnolla.
Käske sitä lukemaan Robert Gloverin kirja "No more mr nice guy". Pystyy myös lataamaan netistä. Se kertoo miehistä, jotka on kasvatettu kumartelemaan muita ja herättelee hankkimaan itsekunnioitusta. Sun poikaystäväs ei helposti ymmärrä, koska se luulee että se on naisten unelmamies just tollasena toisia miellyttävänä jeesmiehenä, jollaiseksi äiti sen oli kasvattanu.
Ihminen saa olla, mitä se on, ja ihminen saa tykätä, mistä haluaa.
Ei miehen pidä muuttua miellyttääkseen naista eikä päinvastoin, ellei nyt halua olla manipuloiva pelimies tai -nainen. Teennäinen machoilu on sitä paitsi todennäköisesti lähinnä naurettavaa ja noloa. Jos ei ole aikoinaan välitunnilla antanut säännöllisesti toisille lapsille turpaan, sitä on vaikea uskottavasti opetella aikuisella iällä.
Kellään ihmisellä ei ole koko sitä pakettia, jonka puoliso haluaisi. Pitää arvioida kokonaisuus ja päättää, ottaako kissan karvoineen.
Nyt sulla menee pahasti sekaisin terve itsetunto ja turpaanvetäminen... muuta tähän ei edes viitti kommentoida.
"Ihminen saa olla, mitä se on, ja ihminen saa tykätä, mistä haluaa."
Selvästikään AP ei tykkää miehen nyhveröstä käytöksestä.
"Kellään ihmisellä ei ole koko sitä pakettia, jonka puoliso haluaisi. Pitää arvioida kokonaisuus ja päättää, ottaako kissan karvoineen. "
Eli ehdotuksesti on aloittajalle, että jos käytös arsyttää liikaa, JÄTÄ SE.
Aloittajan miehelä ei ole ollenkaan minkäänlaista tervettä itsetuntoa eikä kyllä sosiaalista silmääkään. hän pelkää kaikkea mahdollista ja on siksi kokoajan pyytelemässä lupia.
Se on pidemmän päälle äärimmäisen rasittavaa.
Kuulostaa siltä, että poikaystäväsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia vahvistaakseen itseluottamustaan. Sinä voit ainakin osaltasi auttaa tässä.
En tiedä mistä "nysävys" alunperin johtuu, mutta mahdolliset haavat tähän voivat olla todella syvällä. Ne voivat olla aina lapsuuden kodissa saalla ja siellä tapahtuneissa muutoksissa/ikävissä asioissa. Tällöin muutos "nysväämisestä" miehiseen täyteyteen voi olla pitkäkin.
Ensiapua voit joka tapauksessa tarjoilla osoittamalla arvostusta puolisollesi. Kehu häntä onnistumisista. Kerro miten viisasti hän toimi tuodessaan kaupasta oma-aloitteisesti myös sokeria vaikka olit pyytänyt vain kahvia. Voit myös kehua sitä, miten taitavasti hän on valinnnut vaatteensa ja näyttää nyt hyvältä. Mikäli edelliset eivät tärpänneet, keksit varmasti itse lisää kehumisen aiheita. Muista kuitenkin painottaa arvostuksen osoittamisesi tekoihin, ei niinkään henkilöön itseensä. Miehet haluavat urotöitä tekemällä olla sankareita. Tämän takia miesten kohdalla tekojen arvostaminen menee helpommin perille kuin henkilön arvostaminen.
Kuten sanoin, edellä oleva saattaa olla vain ensiapua. Todellinen ongelma ja sen ratkaisu saattavat olla paljon syvemmällä.
Olen yrittänyt tsempata häntä ja kehunut häntä paljon. Jos hän on tehnyt jotain hyväkseni, muistan aina kiittää ja kehua. Kehun hänen vaatteitaan, hänen tekemiä ruokia, hänen ulkonäköään. Mutta kehujeni jälkeenkin hän kiittää hymyillen ujosti ja katsomalla maahan. Eli kyllä, olen yrittänyt kohentaa hänen itsetuntoaan ja yritän sitä edelleen, silti tuntuuhan se pahalta, kun välittämäsi ihminen ei uskalla ottaa sua edes kädestä kiinni.
Ja siksihän mä tännekin kirjoittelin, josko täältä saisi lisää hyviä vinkkejä..
Yhtenä päivänä kun olin huonolla tuulella ja se varmasti näkyi kaikille. En kohdistanut ärtymystä mitenkään erikoisesti mieheen, vaan olin ärtsy muutenvaan ja myös ilmoitin hänelle siitä jotta tietäisi. Mutta silti hän jotenkin otti itteensä ja vetäytyi ihan totaalisesti kuoreensa ja se hänen koko olemuksensa ikäänkuin pyysi anteeksi olemassa oloaan. Se tuntui pahalta.. Otin seuraavana päivänä asian esille, niin hän sanoi: " Mä luulin, että mä olin tehnyt jotain väärin"
Tuon lauseen jälkeen, tuntui entistäkin pahemmalta.
Täällä jotkut huutelee tyyliin, et mitä v*ttua mä valitan, kun mulla on jo kerta hyvä ja kiltti mies, joka välittää musta ja että jätän ja lähden sitten rentun perään.. Te ette vaan ole koskaan tainnut tavata niin epävarmaa ihmistä, ettekä tajua, että ainut asia mitä mä yritän, on kohentaa miehen itsetuntoa. En omaa egoani.
Niin ja myönnän, että toi otsikossa käyttämäni sana "NYSVÄ" olisi voinut vaihtaa johonkin parempaan sanaan.. En niin nopeasti keksinyt mitään fiksua..
Kehuminen varmaan auttaa kun sitä tarpeeksi kauan toistaa. Mutta puoli vuotta on myös melko lyhyt aika. Poikaystäväni sanoi, että hän oli ihan jännittynyt seurassani ensimmäisen vuoden ajan (vaikkei sitä sillä tavalla huomannutkaan). Eipä ole enää. Ehkä hänellä kestää vielä tottua seuraasi?
Tuli mieleen, että onko hän epävarma juuri siksi, koska ihmiset kyseenalaistavat hänen käyttäytymistään? "Miksi teit näin/ Miksi et tehnyt näin?" Sellainen tekisi ainakin minut tosi epävarmaksi. Ei kukaan jaksa selitellä omaa käyttäytymistään.
Itsekin olen varmaan jonkin verran epävarma ihminen... Otan myös itseeni jos poikaystäväni on kärttyinen. Ajattelen aina, että syy on minun. Jos olet kiukkuinen, niin muista sanoa ettei se ole poikaystäväsi syy.
Ihmisillä on eri tapoja käyttäytyä ja ehkä hänen perheessään ollaan käyttäydytty eri tavalla. (Esim. minä en tottunut tuollaiseen kyselyyn, josta äsken kirjoitin) Voit itse näyttää esimerkkiä ja olla se, joka tekee aloitteita, oli se sitten kädestä kiinni pitämistä tai jotain muuta. Ehkä hän saa sinulta uusia käyttäytymismalleja?
Muistakaa tehdä mukavia juttuja yhdessä :)
Itsetunnon ja arvostamisen kohottamisen tiet voivat tosiaan olla melko pitkiä. Vielä pitempiä ne ovat, mikäli kaverisi ujous kumpuaa syvältä lapsuudesta. Tällä tarkoitan, että hänen isänsä on voinut esimerkiksi kokonaan sivuuttaa kaikenlaisen kannustamisen ja kehumisen. Tällöin asia ei yleensä paranekaan pelkästään kehumalla, tarvitaan vähän toisenlaisia keinoja.
Voisit myös yrittää keskustella avoimesti tilanteesta. Koita lähestyä asiaa loogisesti ja rationaalisesti ja kerro miten sinä tilanteen koet. Yrittäkää yhdessä keskustella miksi poikaystäväsi on ujo.
Keskustelu on tietenkin melko hankalaa, ellei toisesta saa mitään irti. Tässä jotain esimerkin omaisia kysymyksiä, joita voisitte käydä yhdessä läpi.
-Miten voisin parhaiten rohkaista sinua?
-Millä tavalla olet kokenut rohkaisuni?
-Koetko, että ymmärrän sinua oikein?
-Miten suhtaudut minuun, kun olen suuttunut? Mitä silloin ajattelet?
Voit miettiä itse lisää läpikäytäviä kysymyksiä, mutta tuossa jotain alkuun. Kommunikaatio on parisuhteessa elintärkeää, joten tilanne on tosiaan aika hankala, jos mistään ei voi oikein keskustella. On tässä silti vielä keinoja käytössä, mutta yrittäkääpä keskustella ensin noista.
Lopulta tääkin nainen jättää ton miehen kun mies on liian kiltti. Sitten aloittaja etsii jonkun narsisti miehen joka lyö ja hakkaa ja pitää nyrkin ja hellan välissä. näin siinä käy varmasti.
Terveellä tavalla kiltti on täysin eri asia kuin tahdoton selkärangaton lapanen.
Ymmärrän ap:ta, ei onnistuisi suhde tahdottoman miehen kanssa. Kyllä pitää olla sen verran itsevarmuutta miehessä. Se ei tarkoita pahoinpitelyä tai narsismia, vaan sitä ettei alistu kynnysmatoksi vaan edellyttää muilta kunnioitusta ja arvostusta.
Kannattaa jättää liian kiltti mies jos ei muutosta ala tapahtua. Et kuitenkaan pysty kunnioittamaan häntä pitkässä juoksussa. Väittäisinpä jopa että naiset alkavat ennen pitkää halveksia heikkoa miestä. Kannattaa etsiä aidosti miehekäs aflamainen mies, johon tuntee myös voimakasta seksuaalista vetoa päivästä ja vuodesta toiseen. Muuten on ongelmat edessä viimeistään muutaman avioliittovuoden jälkeen. Kukaan mies ei halua kokea sitä, että on ollut kiltti perheenisä ja vaimo lähtee sellaisen miehen mukaan, joka oikeasti herättää naisen seksuaalisuuden kukkaan. Sano mun sanoneen.
"Kukaan mies ei halua kokea sitä, että on ollut kiltti perheenisä ja vaimo lähtee sellaisen miehen mukaan, joka oikeasti herättää naisen seksuaalisuuden kukkaan."
Miksi en soisi vaimolle onnea? Elämäni isoimpia pettymyksiä on se, etten pystynyt tyydyttämään vaimoani seksuaalisesti. On kurja nahistua mutta vielä kurjempi, kun puolisolle käy niin.
Mies ei ole kiltti perheenisä vaimonsa mieliksi vaan lastensa parhaaksi. Isän velvollisuus lapsiaan kohtaan on suurempi kuin vaimoaan kohtaan.
Joo, ei siinä ole todellakaan mitään pahaa olla kunnollinen perheenisä, mutta jos ei samaan aikaan pysty olemaan vähän paha poika ja tyydyttämään vaimoaan seksuaalisesti ja olemaan muutenkin kaikinpuolin miehekäs ja ei-kenenkään-pompoteltavissa, niin kyllä se vaimo jossain vaiheessa vieraasta kiinnostuu. En antais kyllä itse naiselle lupaa lähteä vieraisiin. Tai sitten pitäis olla homman jo niin pitkällä, ettei itsellänikään ole tunteita vaimoani kohtaan. Kyllä siinä voi haudata miehisyyden jos joutuu toisen miehen jälkiliukkailla vetelemään oman vaimonsa kanssa. Puhumattakaan siitä jos vaimo pitää sua jo niin epämiehekkäänä, ettei huoli sua sänkyyn ollenkaan.
"Kyllä siinä voi haudata miehisyyden jos joutuu toisen miehen jälkiliukkailla vetelemään oman vaimonsa kanssa. Puhumattakaan siitä jos vaimo pitää sua jo niin epämiehekkäänä, ettei huoli sua sänkyyn ollenkaan."
Me lopetettiin jo seksi toistakymmentä vuotta sitten. Jos vaimo hakisi seksiä muualta, se ei minuun vaikuttaisi. Luulen kuitenkin, että vaimo on vain häivyttänyt toistaiseksi sen puolen elämästään ja keskittyy muihin asioihin.
Tunnistan aloituksesta vahvasti muutamien vuosien takaisen itseni. Olin tuolloin ensimmäisessä parisuhteessani ja käyttäydyin juuri kuvatulla tavalla. En esimerkiksi koskaan uskaltanut suudella ja muutoin intiimistä koskettaa silloista tyttöystävääni oma-aloitteisesti, en edes puolen vuoden seurustelun jälkeen, koska en muka voinut olla varma halusiko hän sitä. Odotin aina hänen aloitettaan kaikkeen. Olin myös muissa sosiaalisissa tilanteissa aika ujo, mutta parisuhteessa se vielä korostui.
Voisin siis kuvitella ymmärtäväni pojan ajatusmaailmaa jossain määrin. Kyse on varmasti juurikin siitä, että hän ei vahingossakaan halua ottaa sitä riskiä, ettet juuri sillä hetkellä haluaisikaan hänen koskettavan sinua, lähtevän ulos tai mikä tilanne nyt milloinkin sattuu olemaan. Ja tuon kaltaiset henkilöt oikeasti kuvittelevat, että heistä pidetään sitä enemmän, mitä enemmän he pyrkivät tällä tavalla mielistelemään kumppaniaan. Se on tietysti täyttä harhaa ja itsekin ymmärsin sen vasta sitten, kun tyttöystäväni kyllästyneenä vaihtoi minut itsevarmempaan kaveriin. Tässä tapauksessa en toivo näin käyvän.
Varmimmin auttava asia on tietysti aika ja kasvaminen ihmisenä. Veikkaisin poikaystäväsi olevan melko nuori, eikä hän varmaankaan ole vielä elänyt itsenäisesti kovinkaan pitkään. Vai olenko täysin väärässä? Itse olen kyllä edelleen kiltti, enkä näe kiltteydessä sinänsä mitään pahaa. Moisesta ovimattoilusta olen sen sijaan päässyt kokonaan eroon eleltyäni omillani ja nähtyäni maailmaa.
Kannattaa myös selkeästi ilmaista, että haluat hänen esim. vaikkapa koskettavan sinua ja että se olisi sinusta tosi kivaa. Ja jos se ihme joskus tapahtuu, kannattaa kertoa kuinka paljon siitä ilahduit ja kuinka haluaisit sen toistuvan. Kun kerrot, että haluat hänen tekevän päätöksiä itsenäisesti, hän luultavasti ryhtyykin siihen (aluksi tietysti pelkästään miellyttääkseen sinua). Mutta sitä kautta jotain kehitystä voi tapahtua. Kuulostaa rasittavalta ja sitähän se onkin, mutta ellet jaksa odottaa elämänkoulun opettavan hänelle realiteetteja, noihin keinoihin lienee pakko turvautua.
Ei sitä kehitystä tapahdu naisen hellällä avustuksella. Mies luulee olevansa täysin ok, onhan hän jopa saanut naisen parisuhteeseen. Mutta ei kukaan nainen voi todella tuntea itseään Naiseksi tuollaisen miehen kanssa, joka on kuin arka pikkupoika. Kun hän tajuaa, että hän ei ole koskaan kasvanut Mieheksi vaan on henkisesti teinipojan tasolla, niin kohta alkaa kehitystä tapahtua. Suosittelen esim. Gloverin kirjaa No more mr. nice guy.
Kait se yksinkertaisesti menee niin, että miehen pitää olla silleen sopivasti renttu makuuhuoneessa, ja herrasmies olohuoneessa?
Muuten naiselta (ehkä) palaa käämit mieheen.
Mies ei ole naisen silmissä seksikäs ja haluttava, jos hänen olemuksensa jo huokuu "anteeksi että olen olemassa". Kannattais ottaa selvää, että miten hänen äitinsä on kasvattanut hänet. Jos hän on ollut ns. liian suojelevaa tyyppiä poikaansa kohtaan, niin en yhtään ihmettele miksi miehestä on tullut tuollainen.
Tai, että hänen perheessä äiti ja isä ovat riidelleet jopa pikkuseikoista. Silloin vaarana on se että mies haluaa välttää konfiliktia viimeiseen asti ja ylimiellyttää puolisoansa. No, vaihtoehtoja on monia.
Keskustelun aloittaja itse tietää parhaiten mikä heidän tilanteensa on, ja koittaa saada sen miehisyyden puolisostansa esiin? Prosessi voi tosin olla pitkänlainen, koska piintyneiden tapojen muuttaminen vie kauan.
Mut tsemppiä jatkossa....
P.S. ehkä sun kannattais näyttää tää sun avautuminen ja viestiketju hänelle?
Miten hän voi olla poikaystäväsi????
"hänen koko olemuksensa huokuu epävarmuutta.."
Miten tuollainen luuseri on sitten ylipäänsä voinut saada sinut? Miksi seurustelet henkilön kanssa, jos hän on kuin alemman tason miehen ruumiillistuma?
Vai onko aloituksesi provo?
"Hänen kiltteytensä kiehtosi mua, siksi hänet pokasinki, mutta toi epävarmuus alkaa pikkuhiljaa raastaa tätä suhdetta. "
Aha. Vastasitkin aloituksessa kysymykseeni ja ihmettelyyni, miten luuseri kundi voi edes saada naisseuraa. SINÄ pokasit hänet. NAINEN pokasi pojan. OK.