Olen 35-vuotias nainen. Erosin viime jouluna 11-vuoden pitkästä ja haastavasta suhteesta. Sinällään minulla on tällä hetkellä kaikki hyvin, onneksi on töitä, opiskelupaikka, harrastuksia ja ystäviä. Mietin vaan tuossa, että millaiset jäljet entinen suhteeni on minuun henkisellä tasolla jättänyt ja tarvitsenko jossain vaiheessa kenties ammattiapua. Meillä ei onneksi ole lapsia, vaikka toki nyt huolettaa ehdinkö saada vielä tässä elämässä kunnollisen ja rakastavan miehen ja turvallisen perheen.
Riitelimme exäni kanssa jatkuvasti, hän syytti aina minua, koskaan ei tullut oma-aloitteisesti pyytämään anteeksi. Ikinä ei ottanut syliin ja lohduttanut, jos minulla oli paha mieli. Suhteemme loppuvaiheessa lihoin myös melkein satakiloiseksi, koska hän eräänkin kerran seksin jälkeen haukkui minua läskikasaksi. Jopa suhteemme päätyttyä hän kävi luonani mesoamassa kiloistani vaikka olen kohta laihtunut ihan itsestään jo melkein kymmenen kiloa. Kerran kun lähdimme ystäviemme luokse kylään hän sai raivokohtauksen liian avonaisesta kauluaukostani, haukkui puolet matkasta melkein kävi käsiksi. Kyläpaikkaan saavuttuamme olin niin puhki, että jouduin mennä lepäämään ja sain kamalan päänsäryn, kun mieheni tällä aikaa hauskuutti minun ystäviäni ja rehenteli.
Kaksi vuotta teimme eroa, tuona aikani mieheni ei suostunut tekemään mitään kanssani ja oli tosi etäinen. Eromme sai alkunsa pettämisepäilystä, kun erään uuden vuoden aaton jälkeen, kun mieheni oli ollut juhlimassa ja minä olin ollut sairaana kotona, niin hänelle tuli tekstiviesti eräältä tytöltä, jossa luki ei nyt jaksa, katotaan joku toinen kerta! Mies poisti viestin samantien ja väitti, että hän oli itse lähettänyt viestin, kun tyttö oli kysellyt kyytiä kotiinsa reilun kilometrin matkan. Ja jokin aika ennen tuota tapausta exäni tuli kotiimme ravintolaillan jälleen ja hoki ainakin puoli tuntia panneensa pullasorsaa! Itkin silloinkin, kun hän tuollaisia hoki.. Tänäkin päivänä uskon mieheni pettäneen minua tuon tytön kanssa ja tuolloin loppui myös uskoni suhteemme tulevaisuuteen. Mieheni syytti minua heti tapauksen jälkeen vainoharhaiseksi ja koska en kuulemma luottanut häneen, ei hän voinut enää olla kanssani! No, en luottanut! Suhteemme alkuaikoina exäni oli pettänyt minua kolmen eri naisen kanssa ja silti jatkoimme suhdettamme. Tämä edelläni kertomani tapaus muistutti liikaa alun pettämiskuvioita.
Pahinta on, että nyt suhteemme jälkeen uskon olevani täysi paska, enkä usko oikeasti kelpaavani kenellekään. Uskon olevani täysi luuseri kotitöissä, vaikka hoidin ne yksin koko suhteemme ajan, mieheni myös arvosteli tekemisiäni jatkuvasti.. Luulen tunnetasolla olevani ruma ja läski, vaikka todellisuudessa olen ihan nätti. Uskon olevani tyhmä hömppä, huono raha-asioissa ja joka asiassa, vaikka olen oikeasti korkeasti koulutettu ja suht hyvissä hommissa.
Pyysin miestäni, että vaihtaisi autooni talvirenkaat, ei ehdi.. Hän haukkui koko loppusuhteemme ajan, että minua joutuu vaan passaamaan ja nyt uskon itsekin siihen.. Tunsin itseni luuseriksi, kun jouduin mieheni veljeä pyytää vaihtamaan renkaat...
Yksi ikävimmistä asioista on se, että ennen olin melko itsevarma ja sanavalmis, nykyisin olen osittain kuin varjo siitä. Uskalsin ennen parisuhdetta pitää puoleni ja laukoa napakastikin omat mielipiteeni ketään kuitenkaan loukkaamatta. On myös surullista, että olen erittäin lahjakas eräässä taitolajissa, jossa tarvitaan eheää ja lujaa persoonaa.. Mies sai ehkä eniten satutettua minua tuolla alueella, kyseenalaistettua taitoni erään esiintymiseni jälkeen, jonka jälkeen itkin melkein puoli vuorokautta. Kaikki nämä vuodet olen yrittänyt päästä tällä erikoisosaamisella erilaisiin koitoksiin, mutta nämä ovat vesittyneet epävarmuuteeni, vaikka ennen olin todella itsevarma tässä asiassa.
Riitelimme exäni kanssa jatkuvasti, hän syytti aina minua, koskaan ei tullut oma-aloitteisesti pyytämään anteeksi. Ikinä ei ottanut syliin ja lohduttanut, jos minulla oli paha mieli. Suhteemme loppuvaiheessa lihoin myös melkein satakiloiseksi, koska hän eräänkin kerran seksin jälkeen haukkui minua läskikasaksi. Jopa suhteemme päätyttyä hän kävi luonani mesoamassa kiloistani vaikka olen kohta laihtunut ihan itsestään jo melkein kymmenen kiloa. Kerran kun lähdimme ystäviemme luokse kylään hän sai raivokohtauksen liian avonaisesta kauluaukostani, haukkui puolet matkasta melkein kävi käsiksi. Kyläpaikkaan saavuttuamme olin niin puhki, että jouduin mennä lepäämään ja sain kamalan päänsäryn, kun mieheni tällä aikaa hauskuutti minun ystäviäni ja rehenteli.
Kaksi vuotta teimme eroa, tuona aikani mieheni ei suostunut tekemään mitään kanssani ja oli tosi etäinen. Eromme sai alkunsa pettämisepäilystä, kun erään uuden vuoden aaton jälkeen, kun mieheni oli ollut juhlimassa ja minä olin ollut sairaana kotona, niin hänelle tuli tekstiviesti eräältä tytöltä, jossa luki ei nyt jaksa, katotaan joku toinen kerta! Mies poisti viestin samantien ja väitti, että hän oli itse lähettänyt viestin, kun tyttö oli kysellyt kyytiä kotiinsa reilun kilometrin matkan. Ja jokin aika ennen tuota tapausta exäni tuli kotiimme ravintolaillan jälleen ja hoki ainakin puoli tuntia panneensa pullasorsaa! Itkin silloinkin, kun hän tuollaisia hoki.. Tänäkin päivänä uskon mieheni pettäneen minua tuon tytön kanssa ja tuolloin loppui myös uskoni suhteemme tulevaisuuteen. Mieheni syytti minua heti tapauksen jälkeen vainoharhaiseksi ja koska en kuulemma luottanut häneen, ei hän voinut enää olla kanssani! No, en luottanut! Suhteemme alkuaikoina exäni oli pettänyt minua kolmen eri naisen kanssa ja silti jatkoimme suhdettamme. Tämä edelläni kertomani tapaus muistutti liikaa alun pettämiskuvioita.
Pahinta on, että nyt suhteemme jälkeen uskon olevani täysi paska, enkä usko oikeasti kelpaavani kenellekään. Uskon olevani täysi luuseri kotitöissä, vaikka hoidin ne yksin koko suhteemme ajan, mieheni myös arvosteli tekemisiäni jatkuvasti.. Luulen tunnetasolla olevani ruma ja läski, vaikka todellisuudessa olen ihan nätti. Uskon olevani tyhmä hömppä, huono raha-asioissa ja joka asiassa, vaikka olen oikeasti korkeasti koulutettu ja suht hyvissä hommissa.
Pyysin miestäni, että vaihtaisi autooni talvirenkaat, ei ehdi.. Hän haukkui koko loppusuhteemme ajan, että minua joutuu vaan passaamaan ja nyt uskon itsekin siihen.. Tunsin itseni luuseriksi, kun jouduin mieheni veljeä pyytää vaihtamaan renkaat...
Yksi ikävimmistä asioista on se, että ennen olin melko itsevarma ja sanavalmis, nykyisin olen osittain kuin varjo siitä. Uskalsin ennen parisuhdetta pitää puoleni ja laukoa napakastikin omat mielipiteeni ketään kuitenkaan loukkaamatta. On myös surullista, että olen erittäin lahjakas eräässä taitolajissa, jossa tarvitaan eheää ja lujaa persoonaa.. Mies sai ehkä eniten satutettua minua tuolla alueella, kyseenalaistettua taitoni erään esiintymiseni jälkeen, jonka jälkeen itkin melkein puoli vuorokautta. Kaikki nämä vuodet olen yrittänyt päästä tällä erikoisosaamisella erilaisiin koitoksiin, mutta nämä ovat vesittyneet epävarmuuteeni, vaikka ennen olin todella itsevarma tässä asiassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelen psykologin juttusilla käyntiä..
Päätä ottaa voimasi ja itsetuntosi takaisin minkä ex-miehesi halventava käytös on sinulta vienyt!
Ota koettu opettavaisena elämänkouluna. Myöhemmin voit sanoa hymyssä suin, että "mikä ei tappanut, niin vain vahvisti!"
Kyllä sulla on elämää. Jopa sillä narsisti exälläsi on elämää. Se löytää vielä jonkun toisen naisen jota kohtelee huonosti. Meikän elämä on sen sijaan yksinäistä vielä 10 vuoden päästäkin koska mukavaa ja kilttiä miestä ei kukaan halua.
Sillä on jo uusi... Hyvin pian n. muutama kuukausi erostamme löysi uuden, no sen kanssa sillä ehti jo välit mennä ja nyt exälläni on taas uusi... Aikamoisen suhdehärdellinkin oli noiden eukkojensa kanssa käynyt jossain vaiheessa, oli suututtanut yhtä sun toista kylän naista.... Onneksi minä en kuulunut tuohon härdelliin... Minä ainakin haluan kaiken kokemani jälkeen nimenomaan mukavan ja kiltin miehen, ehkä sitä ei nuorempana osannut sellaista miestä arvostaa, mutta nyt on toiset aatokset!!!!
Tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Suhde narstistimieheen päättyi 8 vuotta sitten ja kävin terapiassa. Pelot olivat kauheat. Mikään ei koskaan ollut oikein miehelle. Kaikki oli syytäni. Lopulta menin aivan sekaisin siitä kuka olen ja olenko narstisti itse jne. Parisuhde on peilaussuhde ja siksi on vaarallista että omaksuu omaan persoonaansa narstistia. Pahimmassa tapauksessa narsisti syyttää sua siitä, minkä hän itse itsestään ns. ulkoistaa sinuun.
Vieläkin pelkään hylätyksi tulemista ja torjuntaa niin kovasti, että joka kerta kun nykyinen kiltti, ihana mieheni soittaa, kuuntelen että haukkuuko hän nyt minut tai teenkö taas jotain väärin tai torjutaanko minut nyt tai saanko taas rumia sanoja...
Voimia sinulle. Uskon, että hyötyisit terapiasta ja voisit löytää itsesi helpommin. Onnea matkaan. Onneksi epäterve suhteesi on ohi. Älä syytä itseäsi enää yhtään. Sinussa on voima ja hyvyys ja rauha.
Voimia sinulle. Meitä samanlaisia naisia on muitakin, et ole yksin. Laita itsesi kuntoon, liiku ja harjoita sitä "lajiasi" niin että saat itseluottamuksesi takaisin. Exäsi ei määritä sinua, sinä määrität itsesi, joten ala ajatella itsestäsi myönteisesti ja kannustavasti. Jos tarvitset apua niin käy puhumassa terapeutille. Mutta laita itsesi kuntoon. Minusta tuli takaisin minä kun laihdutin yli 30 kiloa. Se vaikutti kaikella lailla myönteisesti terveyteen, ulkonäkö tuli siinä sivussa, minusta tuli taas iloinen minä. Minulla ON parhaillaan huono suhde mutta meinaan laittaa itseni kokonaan kuntoon ja jos mies ei seuraa esimerkkiäni eikä panosta niin se on heipat sille sitten...