Äitini takertuu lapsiinsa

Äitee on jäänyt junnaamaan elämänvaiheeseen, koska hänellä ei ole ollut muuta elämää tarpeeksi. Koettakaa rohkaista häntä etsimään muuta sisältöä elämään, harrastuksia jne. Kertokaa hienovaraisesti, että olette aikuisia ihmisiä, ja koska hän on niin hyvin teidät kasvattanut, haluatte elää muualla aikuista elämäänne. Lapset, jotka jäävät kotiin asumaan, ovat vähän ressukoita, ottakaa vaikka esimerkkitapaus sellaisesta. Koska olet kasvattanut meidät hyvin niin pian tänne tulee lapsenlapsia vierailulle, malta vain odottaa... Äidin kanssa asuessa ei itsenäisty eikä voi perustaa omaa perhettä. Siinä jää isoäitiyskin sitten pahimmillaan väliin.

Kuulostaa vähän siltä, että äiti voi olla masentunut. Siitäkin pitäisi kysyä. Masentuneena ei jaksa olla oma-alotteinen. Jos äiti on masentunut, hänen pitää saada apua. Väkisin ei voi viedä tai houkutella, ettei siitä tule mitään asetta äidille, se ei häntä itseään auttaisi yhtään. Koettakaa kysyä muitakin sukulaisia vierailulle, naapureita jne. Sosiaalinen verkosto on tärkeä.

Hurjaa ja kurjaa, että näin käy vielä nykypäivänäkin; äidillä ei ole ollut lupaa / aikaa / halua / tahtoa ... elää perheen ulkopuolista elämää ruuhkavuosina. Toiset äidit jämähtävät siihen piiriin niin täysin, että iän karttuessa on vaikeaa lähteä etsimään ja kokemaan ihka omaa elämää.

Pitäisikö äitiä auttaa; viedä ulos, katsomaan maailmaa, näyttää, mitä siellä tapahtuu, kysyä häneltä, mitä hän itse toivoisi, tahtoisi, halajaisi, mitä hän kaikista mieluiten tekisi ... Ja sitten ohjata ja opastaa hänet sille tielle, jos hän ei itse osaa, pysty, kykene ...

Monet äidit hukkuvat äitiyteen, menettävät ja kadottavat oman sisäisen itsensä, kun elävät toisten puolesta ja toisten ehdoilla, siis perheensä. Kun sitä kestää vuosikymmeniä, ei enää ole olemassa itsenäistä ihmistä, jolla olisi omia haluja ja tarpeita. Ne ovat jääneet kaikkien muiden halujen ja tahtojen alle, ja kun ne muut lähtevät, olo on kuin olisi jäänyt tiejyrän alle. Liiskasta ei ihan heti koota kokonaista, itsenäistä ihmistä.

Onko äidilläsi mitään mistä hän olisi kiinnostunut? Teatteri? Konsertit? Liikunta? Uusien asioiden aloittaminen voi olla todella vaikeaa. Voisitteko esim. joulu-äitienpäivälahjaksi ostaa teatteriin lippuja? Tai konsertteihin? Liikuntajuttuihin? Monesti vanhemmat tarvitsevat hienovaraista työntämistä.

Toivon todellakin että minun lapseni ei ikinä ajattele noin kuin sinä. Tottakai hän tajuaa että te elätte omaa elämää mutta ajattele säkin vähän, eiks sun äitis elämä mennyt siihen että hän teitä hoiti ja rakasti ehkä hänen parhaimmat vuotensa ja sitten kun lapset lähtee se on tyhjä ja melkein pointless elämä. On vaikeaa ikinä elämästä löytää mitään mikä vastaa omiin lapsiinsa ja siihen miltä tuntuu olla äiti ja äidin työ. Äidin rakkaus ei ikinä lopu, ei ikinä. Olisit iloinen että sinulla on vielä äiti tässä maailmassa, joku päivä ei ole.
Kuinka vaikeaa on alkaa oma elämä vanhemmassa iässä? sitä ei moni tajua varsinkaan kun on tehnyt äidin työtä koko ikänsä ja sitten mitä? Nuorempana on kaikki helpompaa. Vanhempana sulla ei ole aikaa tässä maailmassa niin kauan ja siihen tulee se tietoisuus, vanhan iän yksinäisyys on pahinta mitä on.

Väärinkäsityksiä piolin ja toisin, uskon että äitisi pärjää hyvin ihan omissa oloissaan ja et tarvii olla huolissaan yhtään, voi jopa huokaista helpotuksesta kun lähdet elämään omaa elämää.
Riippuvuutta voi olla aikuisen lapsen puolelta, eli eläkää ja antakaa omien vanhempienkin elää, eikä omat lapset ole sellaisia ystäviä joita kaipaa jos yksinäinen, vaan oman ikäsiä ja samoin ajattelevia.
Mistä tämä oikein tulee, et ollaan huolissaan muka jo kuuskymppisistä.

Miten sun isä suhtautuu vai oliko viittasiko "erosi 6 vuotta sitten" viittaus johonkin toiseen mieheen/isäpuoleesi?

Dementian estämistä tutkitaan eri puolilla maailmaa. Tutkijat Clémence Verhaegen ja Martine Poncelet antavat ohjeita siitä, miten tavalliset terveet ihmiset voivat alkaa pitää parempaa huolta aivoistaan. Journal of the International Neuropsychological Society -lehti kertoo tuoreimmassa numerossaan tutkijoiden viisi muistisääntöä, joita noudattamalla pääsee jo pitkälle.

1. Älä pinnaa kuntoiluharrastuksista äläkä hyvästä yöunesta.

Hyvä yleiskunto vähentää sydän- ja verisuonitautien riskejä ja suojaa aivoja. Kunnon yöunien laiminlyönti johtaa nopeasti hermojärjestelmän epätasapainoon.

2. Pysy sosiaalisesti aktiivisena.

Laajat sosiaaliset verkostot pitävät lehden mukaan aivojen toiminnan virkeänä.

3. Tarkasta stressisi taso ja hiljennä tahtia.

Pitkäkestoinen stressi heikentää aivojen toimintakykyä ja voi jopa olla vaarallinen aivosoluille.

4. Syö aivoille terveellistä ruokaa.

Monityydyttymättömät rasvahapot ja etenkin pitkäketjuiset omega-3- ja omega-6-rasvahapot ovat rasvoista terveellisimpiä. Monityydyttymätöntä rasvaa saa kasvisperäisistä öljyistä ja rasvaisista kaloista kuten lohesta.

5. Pidä aivosi virkeinä.

Aivot toimivat lihasten tapaan. Mitä enemmän käytät aivojasi, sitä paremmin ne toimivat. Opit uusia asioita, kun opettelet esimerkiksi vieraita kieliä tai teet ristisanatehtäviä.

Journal of the International Neuropsychological Society -lehti pitää erityisesti kielellisten taitojen harjoittelua tärkeänä aivojen hyvän terveyden kannalta.

Niin. Se on ihan henkilökohtaista, miten kokee suhteet omiin vanhempiinsa ja sukuun. Minä itse kotoota erkaannuttuani nautin siitä, että koko perhe kokoontui vanhempien luokse sunnuntaisin. Äiti valmisti aina hyvää ruokaa ja vietettiin siellä yhdess' sunnuntaipäivä jo poismuuttaneiden sisarusten ja vanhempien kanssa.
Näihin kokemuksiin vaikuttaa niin paljon jokaisen omay lapsuuden kokemukset ja perhesuhteet. Minä en kokenut rasitteena viikottaista yhteistä aikaa ja järjestin aina aikatauluni niin, että pääsin näille sunnuntai-visiiteille. Se oli meidän perheen traditio. :)