Hei!
Ihan näin mielenkiinnosta kyselen, että miten monikulttuuristen pariskuntien ruokailutottumukset eroavat toisistaan. Erityisesti minua kiinnostaa tietää, että miten aamupala eroaa. Tämä siksi, koska usein aterialla syödään samaa ruokaa, mutta aamupala on enemmänkin sellainen nopeampi tapahtuma, jolloin ei niinkään tehdä kompromisseja.
Ihan näin mielenkiinnosta kyselen, että miten monikulttuuristen pariskuntien ruokailutottumukset eroavat toisistaan. Erityisesti minua kiinnostaa tietää, että miten aamupala eroaa. Tämä siksi, koska usein aterialla syödään samaa ruokaa, mutta aamupala on enemmänkin sellainen nopeampi tapahtuma, jolloin ei niinkään tehdä kompromisseja.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minun mieheni on irakilainen.
Aamupala meillä on ihan tavallinen muroja, jogurttia, sämpylöitä, juustoja, hedelmiä, kahvia ja teetä.
Aterialla ruoka riippuu vähän siitä, kumpi meistä sen valmistaa.
Itse valmistan tavallisia suomalaisia ruokia, välttäen sianlihaa ja suosien naudanlihaa. Kalaa syömme paljon ja kasaviksia/salaatteja. Papuja ja herneitä.
Mieheni valmistaa oman kulttuurinsa perinteisiä ruokia. Paljon lihaa ja kanaa, riisiä, perunaa ja kasviksia. Leipä on irakilaisen aterian yksi pääaines ja sen mieheni leipoo itse. Myös keitot kuuluvat irakilaiseen ruokakulttuuriin.
saisinko leipäreseptin?
Valitettavasti minä en osaa tuota reseptiä antaa, kun mies tekee aina taikinan.
Tiedän, että siihen tulee vettä, suolaa, öljyä. hiivaa ja vehnäjauhoja, mutta en tiedä paljonko kutakin.
Taikinaa hän nostattaa jotain 2-3 tuntia ja sen jälkeen leipoo litteitä n. ruokalautasen kokoisia "rieskoja" . Leivät ovat todella ohuita ja hyviä.
aamupala eroaa meillhttp://keskustelu.suomi24.fi/debate/26ä suuresti toisistaan, minä juon pari kuppia kahvia ja mieheni syö kunnolla, vaihtoehtoisesti puuroa, riisiä kanalla tai lihalla, paahtoleipää paistetuilla kananmunilla, eli ihan tuhdisti. joskus saatan syödä ruisleivän mutta harvoin, ei maistu aamulla.
Mieheni on Vietnamista, ja siellä on tapana syödä aamupalaksi esim. vermisellikeittoa tai riisiä ja grillattua possua. Mä olen aina ollut huono syömään aamupalaa, joten Vietnamissa mun täytyy herätä tarpeeksi aikaisin, jotta pystyisin liittymään aamupalaseuraan. Koska Suomessa ei ole aikaa valmistaa sellaista aamupalaa tai käydä ulkona syömässä, täällä me molemmat kuittaamme aamupalan kahvilla ja syömme leipää, jos tekee mieli. Lapset syövät leipää, puuroa, jogurttia, hedelmiä, marjoja, muroja jne.
Syömme kaksi kertaa päivässä lämpimän ruoan. Jos mies on pääkokkina (kuten useimmiten), syömme yleensä riisiä sekä keittoa, jotain suolaista ja jotain pikapaistettua/uunissa valmistettua. Aina on vähintään riisiä kaksi ruokalajia. Jos tekee mieli suomalaista tai mä olen lasten kanssa kotona, teen yleensä suomalaista ruokaa, mutta välillä fuusiokeittiön tapaan, esim.silakkapihveihin laitan kalakastiketta ja chiliä. Maitotuotteita vältämme ruoanlaitossa. Kasviksia syömme paljon, liha on enemmän sivuosassa. Tykkäämme naudan ja possun lisäksi porosta, lampaasta, kalasta, katkaravuista ja sisäelimistä.
Minun mieheni on Pohjois-Kaukasukselta, Azerbaidzanista. Ruokailutottumuksemme ovat erilaisia. Aamiainen eroaa siinä, että se on raskas, suomalaisten pääruoan kaltainen, salaattia, riisiä, lihaa ja lisäksi vielä kahvia ja leivoksia. Minun sokeritonta kahvikuppia kauhistellaan.
Meillä kotona laitetaan paljonkin kaukasuksen tyypillisiä ruokia, dolmaa (viinirypäleiden lehtiin käärittyä riisiä), kuivahedelmiä lihan kanssa yms. eikä sianlihaa. Mieheni myös syö paljon valkoista leipää joka ruoalla. Tärkeitä ovat myös sipuli ja valkosipuli sekä yrtit kuten tilli ja korianteri. Kaikki ruokalajit ovat mielellään erillään ja mieheni kauhistus on esim. makaroonilaatikko, jossa kaikki on sekaisin.
Meillä on muuttunut ruokavalio samankaltaiseksi. Nykyisin aamiaisella on kasviksia, leipää, juustoa, naudanmakkaraa, fetajuustoa, oliiveja, maustamatonta jogurttia ja hedelmiä, sekä kahvia.
Meillä syödään munakasta öljyssä paistettuna, vaaleaa leipää, erilaisia vahvoja juustoja (ei mitään edamia tms), taateleita, joskus puuroa ja ruisleipää.
Pääruuat on itselläni muuttunut todella paljon. Nykyään: paljon keittoja tomaattikastikkeessa, papuruokia, sianliha vaihtui naudanlihaan kokonaan, kalassa käytetään paljon sitruunaa mausteena, voi vaihtui öljyyn. Mieskin on tehnyt muutamia muutoksia minun myötä, mm. käyttää vehnäjauhon sijaan ruisjauhoa. Enää en edes pysty syömään "suomalaista ruokaa", kun makunystyrät niin tottuneet ulkomaalaiseen tapaan maustaa ja tehdä ruokaa. :) Mieheni osaa tehdä todella hyvää ruokaa!
Niin ja mieheni siis irakin kurdi.
Vaimo tekee sampyloita jonka sisaan se laittaa aika tuhteja siivuja keittolihaa (sian) jonka se on tehnyt samana aamuna. Jotain kastiketta se laittaa sinne kanssa. On muuten aika hemmetin hyvaa eika ole vaimon ruuiassa muutenkaan valittamista.
Kun katsoo näitä vastauksia, ei voi kuin ihmetellä: voivatko ihmiset todella syödä noin paljon...Vastauksista saa sen kuvan, että pöytä notkuu herkuista kuin itse muinaisen Rooman keisarilla. Ei meillä vaan...Onneksi miesystävä haluaa pysyä sutjakkana...tulee halvemmaksi.
Heh. Ei kai kukaan tarkoittanut että kaikkea kerralla syödään? :D:D:D vaihtoehtoja ainakin minun vastauksessa. Kuka samaa jaksaa kuukausitolkulla syödä.
Aamupalallahan sitä kannattaakin nimenomaan syödä, jos haluaa pysyä sutjakkana. Syömänsä kuluttaa päivän aikana. Ei lounaalla ja iltapalalla tarvitse syödä niinkään paljon. Huono aamupala ajaa yleisimmin napostelemaan moskaa ja syömään yömyöhään, se se vasta epäterveellistä onkin.
Ei hän koskaan "napostele" mitään eikä syö "moskaa". Minä syön suklaata enkä sen takia ole ihan tikku mutta suklaasta en voi luopua oli aamupalaa tahi ei.
"Aamupalallahan sitä kannattaakin nimenomaan syödä, jos haluaa pysyä sutjakkana."
Noup. Ihmisillä on erilaisia ateriarytmejä, eikä aamupalan tartte olla päivän tärkein ateria, vaikka aikanaan kansalaistaidon tunnilla niin opetettiin. Meillä syödäänn aamupalalla hyvin vähän. Mies tankkaa lounaalla ja päivällisellä. Mä syön niillä vähemmän, mutta tarvitsen lisäksi välipalan ja joskus iltapalan. Mies taas ei juuri syö välipaloja. Meillä syödään päivällinen varmaan myöhemmin kuin monessa muussa lapsiperheessä, mutta ei meillä silti ole tarvetta napostella. Ja molemmat ollaan hoikkia.
mieheni on israelilainen. han ei syo oikeastaan koskaan aamupalaa, han juo vain kahvia. itse syon aamupalalla milloin mitakin, riippuu mita jaakaapista loytyy. paivalliseksi mina toisinaan valmistan keittoja, pastaruokia, salaatteja tai sushia, mieheni joka yleensa kokkaa tekee usein kasvisruokia vaikka lihaakin han syo. han kayttaa paljon munakoisoa ruoissa.
Mä en ole ikinä syönyt aamupalaa. Juon kofeiinitonta kahvia tai teetä ja menoks. Mieheni on Irakin kurdi, ja on pikkuhiljaa oppinut samoille tavoille :D
Aikoinaan hän halusi (mielestäni) tuhdin aamupalan, johon kuului naan-leipää, hunajaa, maustamatonta jugurttia, sämpylöitä, tuorejuustoja, kalkkunaleikkeleitä, teetä, mehua ja hedelmiä. Silloin joskus hän tietenkin odotti ja oletti, että kaikki on pöydässä valmiina (tee kupissa, sämpylät täytettyinä, hedelmät kuorittuina ja lohkottuina jne) jo ennen kuin itse edes herää.... Jonkin aikaa tykkäsinkin väsätä hänelle herkkuaamiaisia, mutta totuus on, ettei kenelläkään ole arkiaamuina aikaa tuollaiseen, ellei herää puoli tuntia aikaisemmin kuin pitäisi. Ja minä aamu-unisena vetelen mieluummin sikeitä niin pitkään kun pystyn.
Nykyisin se joka nousee ensiksi, pistää vedenkeittimen päälle. Juomme murukahvia molemmat, joten kahvin tekemiseen ei mene edes minuuttia, kunhan vesi on kiehahtanut :)
Minä syön aamulla ruisleipää, jugurttia ja kahvia. Vaimo omenan, paahtoleipää, jugurttia ja mitä milloinkin.
Illalla syödään kumpikin omia ruokiamme. Minä tekemääni suomalaista kotiruokaa ja vaimo kasvispainotteista yleisaasialaista. Joskus vaimo tekee minulle jotain aasialaista, jota harvemmin syö itse. Ja joskus sille kelpaa minun tekemäni, joita se ylensä kasviksilla parantelee.
Minä en ymmärrä, miten ruuastakin jotkut saavat aikaiseksi ongelman. Ihan kuin ei suurempia kulttuurieroja olisi tarjolla.
Me emme yleensä syö aamupalaa lainkaan, mutta silloin kun sellainen nautitaan, syömme jonkin makean briossin ja kyytipojaksi espressoa.
Lounaalla syödään milloin mitäkin, joskus salaattia, joskus pizzaa. Sunnuntaisin nautitaan usein tuhdimpi lounas, jolloin "alkupalaksi" syödään jonkinlaista pastaa ja pääruokana jotakin liharuokaa.
Illallisella syödään sitten esimerkiksi sushia (niinkuin tänään) tai jotakin muuta, ehkä pastaa.
Emme asu Suomessa, vaan Italiassa joten ateriarytmit meni hiukan uusiksi minulla ainakin.
Tässä nyt kysyttiin aamupalasta ja täällä luetellaan viikon ruokalistaa grillijonossa seisomiseen asti. Voi hyvänen aika.
Meillä aamupalalla syödään paahtoleipää, patonkia tai voileipägrillissä tehtyä leipää. Juodaan turkkilaista teetä. Leivän päälle juustoa, tomaattia, kurkkua ja activia jogurtti, jos kaapissa on. Välillä kun on vapaa pvä niin on enemmän aikaa niin sitten voi olla vielä hedelmiä lisäksi. Ja lasi tuoremehua.
Tosin riippuu tietenkin pvästä että ollaanko yhdessä kotona vai lähdenkö minä ensiksi. Jos lähden niin sitten en itse syö mitään ja poika saa aamupalan hoidossa tai eskarissa. Silloin mies syö suunnilleen samanlaisen aamupalan ennen kun lähtee itse.
Me nautimme aamupalaksi vahvaa kahvia ja parit tupakat sen kera.