Olen ihastunut, rakastunut, siis ihan sekasin.. pitkästä aikaa minusta tuntuu tältä ja tämä tunne on ihana..mutta.. Päivät menee kytätessä josko näkisin. Katseita on ollut molemmin puolin siis ja sinkkuja ollaan. Illat ja yöt menee miettiessä. Kannattaako työkaverille naisena siis paljastaa jotakin selvästi jotta toinen uskaltaisi halutessaan toimia. Minusta mies saisi tehdä aloitteen, mutta mistäs minä tiedän onko hänkin niin arka kuin minä. Mitenkä minun kannattaisi asiassa edetä tai miten vihjata? Vai kannattaako vaan tyytyä flirttiin?
Voiko työpaikalta löytää oikeasti sen oikean? Olen pitkän parisuhteen jälkeen ollut pitkään itsenäinen ja huomiota kyllä saan, mutta nyt tuntuu ja lujaa, vaikka näin ei pitäny tuossa ympäristössä käydä.. en haluaisi elää epätoivossa..
Voiko työpaikalta löytää oikeasti sen oikean? Olen pitkän parisuhteen jälkeen ollut pitkään itsenäinen ja huomiota kyllä saan, mutta nyt tuntuu ja lujaa, vaikka näin ei pitäny tuossa ympäristössä käydä.. en haluaisi elää epätoivossa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos tunteenne voima on molemmilla yhtä voimakas niin sitten ei ole varmaan haitaksi paljastaa tunteensa selvästi.
Mutta jos toinen on vasta alkamassa kiinnostua tai ei ole kiinnostunut niin liian voimakas ja raju tunteiden ilmaisu voi käännyttää sen toisen pois.
Aina parempi jos voitte tavata työpaikan ulkopuolellakin silloin tällöin, silloin voi puhua ja käyttäytyä vapaammin. Työpaikan hyvää henkeä ja ilmapiiriä ei ole hyvä mennnä rikkomaan.
En tiedä kuinka usein te näette ja miten, oletteko jutteluväleissäkin, mutta näin miehenä voisin sanoa että melkein MIKÄ TAHANSA lähestyminen on hyvä, kunhan se on tehty jotensakin hienovarovaisesti ja niin, ettei siinä heti toinen ole selkä seinää vasten.
Muualla kuin työpaikalla ehkä on ok kysyä vaikka suoraankin, mutta jos tulee pakit, saattaa tilanne muuttua todella kiusalliseksi ja te ilm. kuitenkin näette toisianne usein. Näähän voi mennä monella tavalla toki, mutta tässä yksi skenaario.....
Oikeesti, vaikka sujauta hänelle lappu/käyntikortti, tmv. jossa kysymys "läheks kahville joskus? Ajattelin koittaa onneani.. ;)"
Eli olematta "liian vakava", vähän huumorilla höystettynä, voisit jotenkin ehdottaa treffejä?
Hyviä pointteja molemmilla. Tuo varmaan onkin yksi jos tulee pakit nii miten osaa enää olla suht normaali, vaikka nyttenkii kyllä välillä varmaan toimii ku idiootti :)
Ei olla vapaa-ajalla nähty, en tiedä oikeen missä se liikkuu ja välillä se kai lähtee kotiinsa vkonlopuiksi, olen aatellu itekkii et vapaa-ajalla olis helpompi, mutta ku eihän sitä ikinä näe. Toisaalta oon lohduttautunu, et jos silläkin samanlaisia ajatuksia nii sekinhän varmaan miettii lähestymistä minua kohtaan?
Mutta jos sekin ajattelee että kannattaako lähestyä, niin en haluaisi tyssätä koko juttua yhteen työpaikkaan, varsinkii ku itse tiedän etten työskentele loppuelämääni tuolla. Voisiko siltä kysästä tyyliin että "jos kysyisin puhelin numeroa, nii antaisitko"..? ei olis suora kysymys ja olis minun tyylisestikin esitetty. En myöntäisi mutten kieltäisikään :D
Mulla on sama tilanne. Oon ihastunu/rakastunu yhteen ihanaan tyttöön töissä. Kaiken aikaa päivästä ajattelen sitä. Oikeestaa se on jo pitkään ollu ainoo syy miksi olen edes töihin vaivautunut menemään. Ja ite myös "kyttään" sitä, että sen näkis (tyttö siirrettiin muihin tehtäviin joku aika sitte, joten nähää harvemmin). Sillon tällön katseemme kohtaa ja oon huomannu et se välillä kattoo muo ja kääntää salamannopeasti katseensa kun oon kääntämässä päätä sitä kohti. Tässä alkaa tulla ihan hulluks: joka toinen päivä tuntuu siltä että seki saattas olla kiinnostunu ja sitte toisaalta muina päiviä oon iha masikses jos se ei oo ees kattonu muo päin koko päivänä. Aluks oli tarkotus, että yrittäisin aktiivisesti päästä juttelemaan sen kaa, että sais ehkä vähän vihiä sen tunteista, mutta tosiaan nyt nähään enää pari kertaa vilaukselta.
Tuun oikseesti kohta hulluks. Miten yhellä ihmisellä voi olla näin suuri vaikutus siihen koenko päivän hyvänä vai huonona?
Ottakaa nyt itteenne niskasta kiinni ja menkää vain sanomaan Moi ja kysymään olisko sulla hetki aikaa jutella ja kysy vaikka kahville/syömään/leffaan tms. On meinaan harvassa sellaiset ihmiset, jotka herättää tuollaisia tunteita, että pitää jokapäivä sitä miettiä.
Nii minä olen ajatellutkin lähestyä sitä jos tulis joskus sellanen sopiva tilanne. Pariin vuoteen ei ole tämmöstä tunnetta ollut ja lupasin itselleni jo aikoja sitten että kun tämmönen tulee, itse en arkaile. Ainut mikä tässä nyt on, nii koska toinen osapuoli on työkaveri, noo tosin ei olla tekemissä kun sillon tällöin, mut nähään päivittäin, onneks :D Kaivoin sen numeron, mut eikö ole parempi kysyä sitä itse? vai ottaako vaan yhteyttä nyt suoraan puhelimella soittaa vai tekstata?
Mitäs se ajattelisi?
Pyydä sitä ihan vaa kahville. Jos et tee mitään niin et voi saada mitään