Naisilla on Suomessa loistava valinnanvara miesten suhteen. Omassa kaveripiirissä on sinkkuna miespuolista 25-30v ravintolapäällikköä, diplomi-insinööriä, autonkuljettajaa, kodinkonemyyjää, yrittäjää, opettajaa, varastomiestä ja lääkäriä. Kaikki reiluja ja rehellisiä suomalaisia miehiä. Kavereita joilla periaatteessa pitäisi jo olla tyttöystävät, mutta ei vain ole.
Viimeksi iltaa istuessa pohdittiin porukalla mikä tässä mättää. Me käydään ulkona aktiivisesti ja suhtaudutaan naisiin positiivisesti. Jokaisella on omanlaisensa ulkonäkö, luonne, pukeutuminen ja elämäntyyli, mutta mikään niistä ei ole osoittautunut ylivertaiseksi seurustelusuhteeseen pääsemisessä.
Kiteytimme asian kolmeen pääkohtaan.
Ensinnäkin ne tilanteet joissa uusiin naisiin voisi tutustua ihan vain rennon jutustelun merkeissä, on suhteellisen vähissä. Meillä miehillä kun on ns. anturit ylhäällä joka paikassa, kun taas naiset kokee työn työnä, harrastukset harrastuksina ja baarissa käynnin joko juomisena tai tanssimisena. Toisin sanoen se aika jolloin naisilla on varsinaisesti anturit ylhäällä miesten suhteen, liittyy tiiviimmin biologiseen kelloon ja on siksi huomattavasti kapeampi kuin meillä miehillä. Tähän tulokseen tulimme erityisesti porukkamme lääkärijäsenen asiantuntemuksella. Päättelimme että tästä johtuu osaltaan myös se, miksi jotkut sinkkunaiset katsoo heti himoitsevasti, mutta suurin osa ei edes vilkaise päin.
Toiseksi selittävänä tekijänä on miehen sosiaalinen status, joka naista joko kiinnostaa, tai ei kiinnosta. Elintaso-odotukset on koventuneet ja ellei mies ole varakas, hänellä tulisi olla ainakin halu ja mahdollisuudet ottaa riittävästi velkaa. Meistä hyvätuloisimmat diplomi-insinööri ja lääkäri sen sijaan katsoivat, ettei hyväpalkkaisuus heidän kokemustensa mukaan edistä naisen saamista. Ongelmiksi olivat nousseet enemmänkin työn sitovuus ja työajat; diplomi-insinöörin työhön sisältyy kohtalaisen paljon matkoja ulkomaisiin kokouksiin, joita naiset eivät olleet katsoneet hyvällä. Lääkäri puolestaan voi joutua operoimaan leikkauksia iltaisin ja viikonloppuisin, mihin oli päättynyt kaksi orastavaa suhdetta. Yllättäen yrittäjä koki että naisilla ei ole ollut valittamista hänen työstään, koska hän pystyy itse järjestelemään työnsä aikataulut. Autonkuljettaja ja varastomies taas olivat saaneet naisilta positiivista palautetta siitä, että työasiat ei pyöri mielessä vapaalla. Heidän kohdallaan suhteen alut olivat ennemminkin kaatuneet arvostuksen puutteeseen naisten sosiaalisissa kaveripiireissä.
Kolmantena seikkana esille nousi oikullinen pariutumiskulttuuri. Naisten iästä ja ulkonäöstä ei voi tänä päivänä vähääkään päätellä, ovatko he kolmen lapsen äitejä vai miesten kanssa aivan kokemattomia ikisinkkuja. Moni meistä on tutustunut hiukan päälle parikymppiseen iloiseen ja rentoon tyttöön, joka vartin jutustelussa selviää yksinhuoltajaäidiksi. Perusteina on yleensä lapsen hankkiminen siksi, että kaveritkin hankki silloin lapsia. Isän roolia tai tarpeellisuutta ei ole sen paremmin mietitty ja siksi hän ei ole enää kuvioissa mukanakaan. Toisaalta, ja erityisesti korkeammin koulutettujen naisten kohdalla miehet on järjestelmällisesti torjuttu koska on haluttu keskittyä opintoihin. Valmistumisen jälkeen biologinen kello pirisee ja mies pitäisi löytää nopeasti, hyvin vähäisellä kokemuksella miehistä. Silloin tällaiset naisia jo aavistuksen enemmän tavanneet kaverit ei kiinnosta, koska meitä pidetään pelimiehinä. Aivan syyttä, sillä tosissaan tässä ollaan liikkeellä jokainen. Se liikenne vain on kuin yksisuuntainen katu ilman määränpäätä.
Viimeksi iltaa istuessa pohdittiin porukalla mikä tässä mättää. Me käydään ulkona aktiivisesti ja suhtaudutaan naisiin positiivisesti. Jokaisella on omanlaisensa ulkonäkö, luonne, pukeutuminen ja elämäntyyli, mutta mikään niistä ei ole osoittautunut ylivertaiseksi seurustelusuhteeseen pääsemisessä.
Kiteytimme asian kolmeen pääkohtaan.
Ensinnäkin ne tilanteet joissa uusiin naisiin voisi tutustua ihan vain rennon jutustelun merkeissä, on suhteellisen vähissä. Meillä miehillä kun on ns. anturit ylhäällä joka paikassa, kun taas naiset kokee työn työnä, harrastukset harrastuksina ja baarissa käynnin joko juomisena tai tanssimisena. Toisin sanoen se aika jolloin naisilla on varsinaisesti anturit ylhäällä miesten suhteen, liittyy tiiviimmin biologiseen kelloon ja on siksi huomattavasti kapeampi kuin meillä miehillä. Tähän tulokseen tulimme erityisesti porukkamme lääkärijäsenen asiantuntemuksella. Päättelimme että tästä johtuu osaltaan myös se, miksi jotkut sinkkunaiset katsoo heti himoitsevasti, mutta suurin osa ei edes vilkaise päin.
Toiseksi selittävänä tekijänä on miehen sosiaalinen status, joka naista joko kiinnostaa, tai ei kiinnosta. Elintaso-odotukset on koventuneet ja ellei mies ole varakas, hänellä tulisi olla ainakin halu ja mahdollisuudet ottaa riittävästi velkaa. Meistä hyvätuloisimmat diplomi-insinööri ja lääkäri sen sijaan katsoivat, ettei hyväpalkkaisuus heidän kokemustensa mukaan edistä naisen saamista. Ongelmiksi olivat nousseet enemmänkin työn sitovuus ja työajat; diplomi-insinöörin työhön sisältyy kohtalaisen paljon matkoja ulkomaisiin kokouksiin, joita naiset eivät olleet katsoneet hyvällä. Lääkäri puolestaan voi joutua operoimaan leikkauksia iltaisin ja viikonloppuisin, mihin oli päättynyt kaksi orastavaa suhdetta. Yllättäen yrittäjä koki että naisilla ei ole ollut valittamista hänen työstään, koska hän pystyy itse järjestelemään työnsä aikataulut. Autonkuljettaja ja varastomies taas olivat saaneet naisilta positiivista palautetta siitä, että työasiat ei pyöri mielessä vapaalla. Heidän kohdallaan suhteen alut olivat ennemminkin kaatuneet arvostuksen puutteeseen naisten sosiaalisissa kaveripiireissä.
Kolmantena seikkana esille nousi oikullinen pariutumiskulttuuri. Naisten iästä ja ulkonäöstä ei voi tänä päivänä vähääkään päätellä, ovatko he kolmen lapsen äitejä vai miesten kanssa aivan kokemattomia ikisinkkuja. Moni meistä on tutustunut hiukan päälle parikymppiseen iloiseen ja rentoon tyttöön, joka vartin jutustelussa selviää yksinhuoltajaäidiksi. Perusteina on yleensä lapsen hankkiminen siksi, että kaveritkin hankki silloin lapsia. Isän roolia tai tarpeellisuutta ei ole sen paremmin mietitty ja siksi hän ei ole enää kuvioissa mukanakaan. Toisaalta, ja erityisesti korkeammin koulutettujen naisten kohdalla miehet on järjestelmällisesti torjuttu koska on haluttu keskittyä opintoihin. Valmistumisen jälkeen biologinen kello pirisee ja mies pitäisi löytää nopeasti, hyvin vähäisellä kokemuksella miehistä. Silloin tällaiset naisia jo aavistuksen enemmän tavanneet kaverit ei kiinnosta, koska meitä pidetään pelimiehinä. Aivan syyttä, sillä tosissaan tässä ollaan liikkeellä jokainen. Se liikenne vain on kuin yksisuuntainen katu ilman määränpäätä.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Ihan kuin puhuisit toisesta maailmasta kuin missä olen itse elänyt.
Omassa maailmassani surkeimmatkin nörtit löytävät tyttöystävät ja vaimot, tekevät lapsia jne.. Omassa maailmassani yksikään nainen ei ole keskittynyt opiskeluihinsa miesten kustannuksella, vaan päinvastoin opiskeluvuosina niitä mieskokemuksia on kerätty ja usein se aviomieskin löydetty. Sama pätee miehiin, opiskeluvuosien tärkein anti onkin kaikille ollut nimenomaan sosiaalisessa puolessa, ei niinkään siinä mitä luennoilla ja kirjoista on opittu.
Yyhoita ei kauhean usein tule vastaan, eivätkä ammatit juurikaan ole estäneet parittelua.
Ongelmahan on juuri siinä ettei miehenä tiedä mistä aloittaa.
Kuvittele vapaa lauantaipäivä, sinulla olisi aikaa ja kiinnostusta tutustua johonkin kivaan tyttöön. Vaihtoehtoja on tasan yksi: lähdet illalla baariin ja katselet mikä on meininki.
Eikö meillä oikeasti ole naisia jotka ajattelisi samalla tavoin; tänään voisin tavata jonkun uuden miehen ja jutustella niitä näitä.
Tällaisia naisia ei löydy mistään, ei edes nettideiteistä.
Mikä siinä on ettei suomityttö uskalla ihan vain spontaanisti lähteä treffeille?
Miehen pitäisi aina olla jotenkin ennestään tuttu tai vakuuttelemalla vakuutella olevansa hyvää seuraa! Hitto.
Baarithan ovat täynnä tuollaisia naisia. Ja netti myös.
Spontaanit treffit ovat tuhoontuomittuja, koska yli 90% treffikumppaneista on weirdoja, rumia, tyhmiä, haisevat pahalle, rakastuvat liikaa tai liian vähän tms. ongelmakimppuja. Sen yhden tapaamisen arvoisen spontaanitreffattavan takia pitäisi kauhoa sellainen määrä paskaa, että ei pysty.
http://www.cosmopolitan.fi/
Homostelu on in. Machokulttuuri on out.
Jos tytöt lukevat teini-iästä lähtien feministien kirjoittamaan mediaa, niin kai se vaikuttaa aikuisen naisen elämään.
Jokainen henkilö sukupuolesta riippumatta ottaa vaikutteensa teini-ikäisenä erilaisista asioista. Myös polulaarikulttuuri vaikuttaa ihmisen myöhempään elämään.
Nyt nuori tyttö lukee cosmosta juttuja homostelusta ja miehen karvojen ajeluista. Mies 22 kirjoittaa kuinka on ihanaa olla tyttömäinen mies ja tämä painetaan lehteen. Naitä juttuja painetaan samoihin lehtiin vuodesta toiseen. Samaan aikaa tyttö juoksee podypumpissa kasvattamassa lihaksia, ihannoi madonnaa ja muita feministisiä naisia.
Ei ihme että on vaikea löytää naista joka tahtoo parisuhteen normaalin suomalaisen miehen kanssa, kun suurinosa on kieroon kasvatettuja.
Veit sanat suustani. Nykyajan miesihanne on aivan p-seestä. Ihanne ei vastaa todellisuutta, eli sitä mitä me suomalaiset miehet ollaan.
On hemmetin vaikea edes löytää mistään tavallista naista, kun kaikki on meikattu, lävistetty ja tatuoitu pornotähtien tapaan.
Tuo lehti on suoraan kopioitu juttuja myöten jenkeistä.
Ja päivittäinen pornon kyttäys teinipojasta lähtien ei tietysti niin yhtään vaikuta miesten aivoituksiin!
Onkohan minulla jotenkin outo kaveripiiri kun kukaan ei taida lukea cosmoa...
Itse olen 21v nainen ja mielestäni haluaisin parisuhteen ihan normaalin miehen kanssa. En halua kasvattaa lihaksia enkä oleta, että miehen pitäisi olla tyttömäinen.
Cosmo on vain yksi pieni osa mediaa...En tarkoittanut että yksi lehti pelkästään mitään vaikuttaisi.
Ei tietenkään. Halusin vain tuoda esille, etteivät kaikki naiset ole tuollaisia. Ehkä meitä ei sitten vain huomata.
Siinä olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että luontevia paikkoja tutustumiseen ei kovin paljon ole. Itse en esim tykkää käydä baarissa ja uusiin ihmisiin tutustuminen ihan vaan kadulla ei ole kovinkaan luontevaa :D
entä kaupan lihatiskillä tai hedelmäpuolella??
Minä huomaan heti että tässä Ap on pohtinut ryhmänsä kanssa keskeisiä asioita jotka koskettavat jokaista sinkkumiestä jollain tasolla Suomessa. Jokin kumma muutos on ilmassa, mutta kukaan ei ole varma millainen. Miehen itsensä markkinoimis keinot tulevat entistä tärkeämpänä esille, että on hyvä habitus ja pystyy tutustumaan erilaisiin naisiin kun siihen tulee tilaisuus. Usein vain miehet skippaavat tietämättään naisten "tutustumis lupia" joka on se sekunnin neljänneksen silmien räpsytys. Putkiaivoja tässä monesti miehet hei ollaan, kumpa osaisimme reagoida oikein, oikeaan aikaan.
Varmaa vain on se että naisiin tutustuminen on kuitenkin lähtöpaikasta riippumatta vaikea prosessi jossa tulee miehellä olla kaikki osatekijät kondiksessa.
Kirjoitat hyvin että usea nykyajan sinkku nainen "ei ota vastaan" miehen romanttista lähestymistä kuin mieluiten ravintola illan aikana, ja muutenkin se "pitemmän kaavan" tutustuminen mieheen on nykyään kovin harvassa. Ei meidän suomalaisessa parisuhdekulttuurissa ole tapana iskeä muualla kuin viihteellä. Naiset jopa karsastavat perusmiehen iskuyritystä arjen tai työn ohessa.
Kohtaanto-ongelma on entistä useammalle miehelle täyttä totta, girls just wanna have fun, kun tyttöporukalla irroitellaan yöelämässä. Perinteisimmelle miehille ei jää "ikkunaa" jossa tavata omanlaista tyttöä kun se yleinen malli on olla sitä mitä suosittu popula tekee. Siellä baareissa: juuri tatska ja koriste-esine naiset vemputtaa peppujaan ja suulaat urhot heitä piirittävät. Let's go?
Ehkä juuri siinä moni nainen menee vipuun että alkaa muokata itseään sellaisen mielikuvan mukaan jota baariasiamiehet näyttävät naisissaan suosivan. Kuitenkin parisuhdetta etsivät miehet painottavat naisessaan paljon muutakin kuin tatuointien määrää ja korkojen korkeutta.
Suomessa on niin vaikea olla kuulumatta baarikulttuuriin ja sen populäärisiin sääntöihin. Kirjoitukset opiskelun sosiaalisesta vaikutuksesta koskevat niitä maijamehiläisiä jotka pörräävät jokaisen luona luoden sosiaalista ketjuaan kunhan suustaan jotain osaa puhua. Silti, kamumies asteelta koulusta kumppaniksi naisen saava mies on aika velmu varmasti muutenkin.
Uskallan väittää että monia miehiä ja monia naisia estää parisuhteeseen pääsemiseen vain omat ennakkoluulot toista kohtaan ja haluttomuus todella selvittää kumppani kanditaatin luonnetta. Kaikki-mulle-heti tyypit eivät malta.
Exiinsä pettyneet naiset eivät halua pettyä uudelleen ja "holdaavat" tunteitaan ehkä jarrutellen orastavaa tutustumista.
Olen huomannut että tehokkain tapa karistaa naisen ennakkoluulot on hankkia suositus hänen kaveriltaan. Nimimerkillä viimeksi treffeillä naisen kanssa, jonka kaverilta ensin tiedustelin onko tyttö vapaa ja oliskohan hän deittituulella. Kaveri hoksasi pohjustaa asiaa ja heti kun kysyin, lähdettiin hyvillä mielin treffeille!
Vaan annas olla jos asia on pelkästään tytön itsensä harkinnassa, ennakkoluulot pääsee valloilleen todella helposti.
Ei se mikään muutos ole, että miehen habitus ja liukaskielisyys auttavat naisensaannissa. Jo isoisästäni kylän naiset puhuivat pitkänä ja komeana miehenä. Varmasti silloinkin löytyi jostain peräkamarista kateellinen ätmi kitisemästä, että naiset tykkäävät väärin.
viimeinen lause on kyllä totta. Se on kyllä monen orastavan tutustumisen jarru eikä niinkään se, että olisivat playereitä. Pysyvät tunteineen tietyllä tasolla, eivätkä helposti mene syvemmälle.
kommentti reippalle miehelle 12:07 toi ylempi viesti. jos tää nyt sitten tulee leira 22:43:n alapuolelle :)
Täytyy sanoa että ei cosmopolitan lehti todellakaan vielä parikymmentä vuotta sitten ollut niin mauton. Siellä suorastaan kehotettiin naisia pornoa vastaan. Ehkä se että rahalla saa ostettua mediatilaa ja vaikutettua ns. enemmistön suhtautumiseen.
Cosmopolitaaniin ja muihin naisia aivopeseviin medioihin on vaikuttanut viimeiset parikymmentä vuotta "glamour feminismi" eli kolmannen polven feminismi. Tämän feminismin ytimenä on rusinat pullasta meininki. Myös homokulttuurin nouseminen tiennäyttäjäksi liittyy tähän samaan. http://en.wikipedia.org/wiki/Third-wave_feminism
En kyllä tiedä kuinka moni otta nuo cosmon jutut ihan tosissaan.
Mielenkiintoinen ja hyvä kuvaus, siitä kiitos ap:lle. Naisena kerron, mun omasta mielestäni hyvätasoisena, että itsekseen on mutkattomampaa elää kuin pistää tunteitaan likoon. Tosin olen huomannut intuition sanoman, eli se ei tarvi kuin sen hetken, esim. kulkuneuvossa, työpaikalla, koulussa, kaupassa, kuntosalilla, kun sydän voi sanoa VAU. Eli oikeesti tapaamisen ei tarvitse olla niinkään järjestetty vaan ainakin ihastus voi syntyä ihka hetkessä arjen keskellä, kun sitä vähiten tosiaan odottaa. Eri juttu sitten tietty on, mikä on seuraava siirto vaun jälkeen tai tuleeko sitä ollenkaan.
Kuulostaa oikein tyypilliseltä naisen kommentilta.
Ei tippaakaan ajatella asiaa järjellä, vaan seurataan täysin jotain tunnetta vain. Hups hei, kun kaikki tähtien asennot sattuvat olemaan oikealla kohdalla, niin miehen aloite saattaakin olla positiivinen juttu.
Mies ei voi millään tapaa vaikuttaa näihin asioihin. Kaikki riippuu vain siitä sattuuko nainen olemaan oikeassa mielentilassa.
Sama pätee siihen miten juttu jatkuu. Miehen pitäisi osata tehdä juuri sellainen seuraava liike, että se sopisi naisen sen hetkiseen mielentilaan. Jos tapaamista ehdottaa väärään aikaan tai väärällä tavalla tai jos tapaamispaikka ei vain sovi naisen sen hetkiseen mielentilaan, niin nainen saattaa tuosta vain pistää lopun koko jutulle ennen kuin se on alkanutkaan.
Vain koska kaikki ei juuri sillä hetkellä värähdellyt oikealla taajuudella naisen aivoissa.
Mietityttää joskus että jäävätkö naiset koskaan edes katumaan noita päätöksiään jotka he tekevät jonkun epämääräisen sen hetkisen mielentilan perusteella. Vai toimiiko naisen logiikka sillä tavalla, että kunhan ei ajattele asioita yhtään järjellä, vaan seuraa vain mielen oikkuja, niin silloin ei voi tehdä mitään väärin. On turha katua niitä päätöksiä jotka tekee tietyssä mielentilassa, vaikka toisessa mielentilassa ne tuntuisivatkin järjettömiltä päätöksiltä.
Jos se sattui tuntumaan oikealta päätökseltä siinä mielentilassa sillä sekunnilla, niin sitten se oli oikea päätös ja sillä on turha enää koskaan vaivata päätään.
Näinkö naiset ajattelevat?
Intuitio vie keskimäärin oikeaan lopputulokseen. Usein intuition jälkeinen ajattelu vain johtaa virheeseen. Joten kun sinut intuitiivisesti hylätään, ymmärrä että sinussa on jotain vialla. Ei naisissa.
Hassua... Intuitioni nimittäin sanoo, että olet tässä väärässä. Tarvittaessa voin kuitenkin yrittää ajatella asiaa syvällisemmin, jos sitten vaikka päätyisin kanssasi samaan tulokseen.
Sen verran haluaisin mainita, että baareista on aivan turha etsiä mitään vakavaa seuraa. Siellä on juurikin vain niitä meikattuja, tatuoituja ja lävistettyjä wannabe-pornostaroja ja pissiksiä, joiden toiveet elämältä ja parisuhteelta ovat aivan toiselta planeeltalta.
Aika monet naiset eivät sitä tajua, mutta he etsivät miehestä supermiestä, joka täyttää heidän monenkirjavat vaatimuksensa. Tähän muottiin ei valitettavasti mikään normaalit harrastukset omaava tavisinssi mahdu. Pitäisi olla myös sitä ulkonäköä, karismaa, keskustelutaitoa jne. Aika usein sanotaan, että kunnon naiset ihastuvat renttuihin. Mielestäni oikeasti kunnolliset naiset, siis ne, joihin voisin koskaan ihastua, eivät sitä tee vaan heidän tavoitteensa miesten suhteen on epärealistisen korkealla. Niistä linnakundeista ja rokkareista ovat kiinnostuneita vain se seduloiden ja pintaelämän alempi kasti.
Toisaalta on myönnettävä, että on sitä vikaa miehissäkin. Aika usein miehet havittelevat naisia täysin heidän oman tasonsa ulkopuolelta. Ei voida valita sitä tavallisen näköistä ja hieman ylipainoista naista, vaan pitäisi saada se kaikkien ihannoima kaunotar. Lopputulos on, ettei kukaan ole löytänyt, mitä haluaisi, kun kysyntä ja tarjonta eivät yksinkertaisesti kohtaa.
Suurin osa kuitenkin löytää. Miten tämän tiedon pohjalta näyttäytyy tuo purkauksesi?
Vinkki: ehkä ongelma ei olekaan "pornomisuissa",tatuoiduissa ähkijöissä,baariväessä, yleisissä nais- tai miesmauissa eikä tasoissa, vaan paljon lähempänä.
Vinkki: menisit jo maate
Suurin osa ei löydä kuitenkaan. Tämä on se fakta ja totuus. Olet vaan itse tainnut elää sen pienen poikkeusosan alueella, jossa miehet ovat löytäneet naisen. Yleisimmin kuitenkin naisen löytäminen on mahdotonta.
Itse en koskaan ole päässyt "parisuhdemarkkinoille" ja olenkin jo lopulliset hyvästit sanonutkin jo parisuhdetoivolle. Yksin menee elämä loppuun asti. Mutta mikäpä tässä on ollessa. Töissä ja kotona ja harrastuksissa. Ihan ok elämää se näinkin on.
Hehheh:)
Ei ihme, ettei siellä tynnyrissä tule naisia vastaan.
mitkä ne parisuhdemarkkinat oikein ovat?
ootte te epeleitä. Ja aina niin ehdottomia vakaumuksessannekin. jos sukkeroi niin, ei kyllä helposti löydykkään.
Enpä tiedä odottaako kovinkaan moni nainen miehensä olevan varakas. Nykyään kun naiset eivät ole kotiäitejä vaan käyvät itsekin töissä.
Ensinnäkin. Naisilla on anturit samalla tavalla auki kuin miehillä mutta ne on valikoivimpia, krantuimmillaan tuossa iässä.
Toiseksi. Korkea sosiaalinen status ei nykyaikana välttämättä tarkoita pelkästään hyvää ammattia ja varakkuutta. Jännittävyys, komea ulkomuoto ovat tärkeämpiä asioita kuin emm. Koulutetut miehet koetaan jopa tylsiksi.
25 ... 30 plus jotain ikä on se ikä jossa naiset alkaa tosissaan miettiä perheenperustamista. Siis homma muuttuu vakavaksi. Ne ei halua ottaa sitä riskiä että jämähtäisivät ei unelma mieheen ja suhteeseen kun se unelmien mies voi tulla koska tahansa. Te ette ole (kuten ei valtaosa miehistä) niitä unelmamiehiä. Vielä kolmekymppisenäkin nainen ajattelee että hänellä on vielä vuosia aikaa (40v) aikaa kohdata unelmamiehensä. Vuosikymmeniä sitten seurusteluaika jolloin kumppania etsittiin oli suht lyhyt. Naimisiin mentiin ennen 25 ikävuotta. Tämä aiheutti sen että se tuleva puoliso löytyi (oli löydyttävä) suht nopeasti. Kukaan ei ajatellut että onhan tässä aikaa koska sitä ei ollut.
Sitten 40-vuotiaina nuo naiset huomaavat että kaikki hyvät miehet on jo viety.
Ihan oikein heille!
Eikä sitä aikaa tällaiseen oikeasti tänä päivänäkään niin paljon pidemmälle ole. Taitaa olla pikemminkin päinvastoin siksi kun seurustelut aloitetaan jo 15 vuotiaana ja sen allekkin.
Mutta täällähän on palsta pullollaan juuri niitä Hyviä Ja Kunnollisia Miehiä, joita kukaan ei ole ikinä vienyt!
Oletko kenties joku ikikatkera joka sai pakit ja varmistaa vaikka tekaistuin juoruin 'ettei nainen saa ketään muutakaan'.
Hirvittävästi spekulointia parisuhteen hankkimisesta ja siihen tähtäävästä toiminnasta. Minusta kannattaisi nyt unohtaa koko parisuhde ja nussia vain aina kun paikka tulee ja pitää verkkoja vetämässä erotiikan puolella lähtökohtaisesti, niin eiköhän sieltä vielä jonain päivänä osu kohdalle joku mielenkiintoisempikin yksilö sitten. On muuten nykypäivänä hyvin vähän naisia joilla on hyvin vähäiset kokemukset miehistä. Niitä kokemuksia nimittäin on ja paljon ja on täysi työ kaataa naista silleesti, että pysyy tahdissa, jottei tarvitsisi tuntea naista lutkaksi kun on itse samanlainen huora.
Naisille kaikki on helpompaa
hohhoijaa taas.
Miten niin?
No jaa... tuskin kuitenkaan. 3-kympin tietämissä olevalla vapaalla naisella ei tunnu olevan yhtään sen helpompaa, kuin ilmeisesti miehelläkään. Omat kokemukset ei ole ainakaan kovin hääppöiset... Itsekseen on tullut oltua jo kotvasen aikaa, ja kun pikkuhiljaa alkaisi olemaan valmis tutustumaan uusiin ihmisiin, se tuntuu todella vaikealta. Kokemukset biletysilloista ei ole kovin kummoisia, aikasta hurja meiniki tuntuu nykyään jengillä olevan. Hurjasti on eteen tullut miehiä, joilla on puolisot ja lapset, mutta ovat etsimässä baarista jonkinmoista seikkailua ja yhden yön iloa (ei tietenkään voi yleistää), mutta nämä ovat kokemukset viimeisen vuoden ajalta.
Ja niin kuin joku jo aiemmin mainitsi, ei se ihan helppoa ole tutustua ja kertoa kahvittelukiinnostusta kaupanjonossa, jollekkin mukavan tuntuiselle miehelle. Mutta ehkä sitä pitäisi vaan rohkaistua...ken tietää ...
Arvatenkin et kuitenkaan kelpuuta AT-miehiä?
Ei lähes kolmikymppinen mummeli kelpaa vanhallekaan at-miehelle, teinineitsyt sen olla pitää.
En ole aikoihin selannut tätä sinkut-palstaa, kun muistiin on jäänyt monet katkeran kitkerät hedelmättömät vuodatukset. Nyt täytyy sanoa, että aloitus ja monet vastaukset ovat tässä keskustelussa todella hyviä ja oikeassa olevia puheenvuoroja.
Pitkä selostus teoriaa, mutta missä puhutaan tunteista ja rakkaudesta?!!!!!!!!!!!!!!!!
Kuulkaa pojat, se on se rakkaus, joka saa pariutumaan, oli mies sitten roskakuski tai öljysheikki.
Turhat teoreettiset löpinät sikseen ja rakkautta vaan jakelemaan!
Rakkaus joo, mutta se on miehen raha mikä sytyttää naisen rakkauden.
niin tärkeintähän on sisäinen kauneus,luonne ja persoona,jos se sisäisesti kaunis 60.v vanha pieru sattuu olemaan vielä rikaskin,niin sehän on pelkkää plussaa.
Aloittajalle. En ihan kaikkia kirjoituksia lukenut, mutta näkisin, että kysymyksessä on paljon sattumaakin. Lisäsi kysyntä ja tarjonta ei aina kohtaa, vaikka kumpaakin olisi sopivasti. Olen hiukan yli 3 kymppinen sinkku nainen, jos se vähän valottaa ajatuksieni taustaa.
Tilanteet, joissa voisi tutustua uuteen ihmiseen, ei voi ennakoida. En käy baareissa kuin ehkä kerran vuodessa, ja aina lähden tyhjin käsin. Yhden illan seuraa toki saisi, mutta se ei kiinnosta yhtään. Monesti olen hyvin pienesti varoaisen toiveikas, jos jonkun kivan miehen tapaisi vihdoinkin tänään. Liikuntaharrastuksien tuttavuudet on kaikki parisuhteessa tai perheellisiä. Työpaikka.. noh, eipä siellä kiinnostavia tapauksia ole tullut vastaan, mutta kuten totesitkin, olen niitä naisia jotka ottavat työn työnä.
Miten sitten status vaikuttaa, ei välttämättä ole kysymys, että pitää olla arvostetussa asemassa tai rikas. Itse olen urakeskeinen ihminen ja tähtäin on korkealla - näkisin kyllä, että tällainen nainen tarvitsee rinnalleen samanhenkisen miehen, joka ymmärtää että joskus työviikko on 50 tuntia. Se ei tarkoita, että nainen ei haluaisi viettää aikaa miehen kanssa tai ei halua järjestää yhteistä aikaa, vaan että myös työ vaatii aikaa. Ja urakeskeinen ihminen kokee työn niin tärkeän, että haluaa suoda työlle sen vaatiman ajan. TOKI yhteistäkin aikaa on löydyttävä, ja jos molemmat osapuolet on jatkuvasti kiireisiä, yhteistä aikaa on varattava kalenteriin ja siihen ei sitten yksinkertaisesti vain oteta töitä. PArisuhteeseen pitää sopia yhteisen pelisäännöt. On myös tärkeää, että mies kestää sen, että nainen haluaa työn ja miehen, mutta EI lapsia.
Pariutumiskulttuurista on yksinään turha puhua, koska koko yhteiskunta on muuttunut. Ainakin pk-seudulla tuntuu siltä, että on suurta sattumaa, jos jossain arjen käänteessä potentiaalista kumppania sattuu kohtaamaan. On totta, että tuntosarvet on vain harvoin ylhäällä (aktiivinen etsiminen), mutta se ei tarkoita sitä, etteikö silmät olisi kuitenkin auki - kaiken varalta.
Vaikka punttisalillekin menen ensisijaisesti tekemään omaa treeniäni, en sulje silmiäni vaikka tuntosarvet ei ylhäällä olisikaan. Punttis on ihan paras keino rentoutua ja se on omaa aikaa (tarvitsen sitä) niin on aika erikoista, että mies ihmettelee miksi naisilla ei ole tuntosarvet ylhäällä. Uskoisin, että kysymyksessä on enemmänkin hormonien säätelemä toiminta kuin se, että naiset ei haluaisi pitää tuntosarvia ylhäällä. Toki poikkeuksiakin on, mutta mikään ei ole muuttunut siitä käsityksestä, että naiset ja miehet ON erilaisia.
Uraihmisenä voisin antaa vinkin toisille samanlaisille, että erilaiset verkostoitumistilaisuudet voisi olla paikkoja tavata uusia ihmisiä. Silloin ei olla varsinaisesti vapaa-ajalla, mutta meininki on kuitenkin rennompi kuin töissä. Nyt ei siis puhuta oman alan jäykistä seminaareista.
Jatkan vielä, että tahtomattaankin sen näkee esteeksi, jos mies tekee hänelle merkityksetöntä työtä 8-16 ja odottaa viikonlopppua siksi, että saa avata korkin. Itse taas haluaa viikonloppuna rentoutua (etenkin jos 50 t työviikko takana), nauttia laatuaikaa (punttis muu liikunta) ja ehkä hemmotella itseään. En halua tuhlata viikonloppua kännäämiseen ja krapulaan, se on kaiken kukkuraksi epäterveellistä, ei sovi omiin arvoihin.
EIhän näin erilaiset ihmiset voi muodostaa paria, se ei vain tule toimimaan. On epärealistista odottaa, että automaattisesti syntyy parisuhde, kun mies ja nainen kohtaa. Ja sitten etsitään vikoja niin miehistä kuin naisista, kun väärät palaset ei sovi yhteen.
Kyllä ihmisten täytyy jakaa samansuuntaisia intressejä ja odotuksia, jos yhteisestä tulevaisuuudesta haaveilee. Ja niitä yhteisiä intressejä on oltava enemmän kuin yksi. Arvomaailmoista täytyy löytyä yhteistä. 3kymppisenä sinkkuna on tehnyt jo paljon tulevaisuuden suunnitelmia, jotka haluaa toteuttaa yksin tai yhdessä. Suunnitelmien eteen on ehkä tehnyt jo töitä (esim. säästänyt rahaa asuntoon), luonut uraa jne. Jos kumppani ei pysty mukautumaan näihin suunnitelmiin tai suunnitelmat ei ole samoja, niin eri teille siitä hyvin äkkiä lähdetään.