Tilanne on tämä: olen 25-vuotias 165cm pitkä nainen, ja painan 80kg. Hälytyskellot rupes soimaan kun vaaka lähestyi tätä rajaa, mutten jostain syystä ottanut tosissani asiaa. En ole koskaan painanut näin paljon. Painoin kerran 76kg, mutta laihdutin 15kg. Koska paino on hilautunut puolessatoista vuodessa 20 kiloa ylöspäin, teen jotain väärin. Tokihan tähän väliin mahtuu sitten jo avioeroa, asuntolainaa ja orastavaa uutta parisuhdettakin, mutta ei käy kieltäminen etteikö suklaa ois maistunut. Stressin piikkiin ei siis kaikkea voi laskea.
Nyt olen henkisesti siinä pisteessä, etten enää halua kulkea collegehousuissa joka päivä, koska muut kuteet ei mahdu päälle. Tämä on nöyryyttävää, ja olen itse tämän aiheuttanut. Itse on siis myös korjattava tilanne. Olen nyt kuukauden päivät ollut syömättä suklaata, pullaa, karkkia, roskaruokaa tai muita herkuiksi luokiteltavia asioita. Mielestäni syön kuitenkin melko hyvin oikeaa ruokaa ja välipaloja.
Normaalina arkipäivänä syön aamupalan, joka sisältää n. kaksi palaa tummaa leipää juustolla, sekä lasin vettä tai sokeritonta mehua (tiedän, tästä olis vielä hyvä irrottautua). Aamukahvitauolla syön puuroa tai hedelmän. (En juo kahvia, mutta tauolle on pakko mennä.) Lounaalla syön töissä emännän tekemää normaalia ja monipuolista kotiruokaa, ja lautaselle tulee puolet salaattia, ja n. 300-350g ruokaa. Mittasin sen 15kg laihdutusurakan aikana kaikki annokseni vaa'alla, joten mulle on jäänyt aika hyvä perstuntuma siihen, miten paljon ja millaista ruokaa lautaselle voi laittaa ilman, että menee överiksi. Leipää en syö kuin joskus torstaisin keiton kanssa. Lounas huuhtoutuu lasilla vettä. Iltapäiväkahvilla syön hedelmän, enkä juo mitään myrkkyjä. Töistä päästyäni ja motivaatiosta riippuen, teen ruokaa tai välipalaa. Nämä kaks vaihtelee keskenään paikkaa lähinnä sen mukaan, onko eiliseltä jäänyt ruokaa mikrotettavaksi, vai onko edessä ensin tiskaus- ja ruuanlaittourakka. Välipalana sitten leipää juustolla ja makkaralla (jos sattuu olemaan) tai jugurttia, ruoka vaihtelee tietysti. Pastaa harvoin, ehkä parin viikon välein. Keitot maistuu ja monesti seuraavana päivänä vielä paremmalta. Toisinaan munakasta, jos ei tarvitse lapsille mitään keksiä. Illalla en syö iltapalaa, ei nälätä.
Liikun epäsäännöllisesti. Aloitin tanssiharrastuksen tammikuussa, mutta erinäisistä syistä johtuen viimeiseen pariin kuukauteen ei ole ollut mitään treenejä, vaan lähinnä kokoustamista ryhmän tiimoilta. Ostin viime kuussa 10 kerran kortin jumppastudiolle, ja olen käynyt nyt neljä kertaa. Liikunta on siis tällä hetkellä käytännössä nolla, ja lenkille ei houkuta kyllä lähteä, jos rehellisiä ollaan. Mutta tulemme taas oravanpyörään, jossa omat mieltymykset estää kehitystä tapahtumasta. Jos kaikki menee kuten ennenkin, sisuuntuminen tapahtuu piakkoin, ja lähden kuluttamaan lenkkipolkuja taas.
Ehkä eniten ottaa päähän se, etten kyennyt pitämään painoa alhaalla. Nyt sitä tajuaa, kuinka helposti se lähtee käsistä. Koko laihdutus oli yhtä tyhjän kanssa, koska elintavat palautuivat ennalleen. Mä en tiedä miten kuuluu toimia tavoitepainoon päästyäni.
Nyt olen henkisesti siinä pisteessä, etten enää halua kulkea collegehousuissa joka päivä, koska muut kuteet ei mahdu päälle. Tämä on nöyryyttävää, ja olen itse tämän aiheuttanut. Itse on siis myös korjattava tilanne. Olen nyt kuukauden päivät ollut syömättä suklaata, pullaa, karkkia, roskaruokaa tai muita herkuiksi luokiteltavia asioita. Mielestäni syön kuitenkin melko hyvin oikeaa ruokaa ja välipaloja.
Normaalina arkipäivänä syön aamupalan, joka sisältää n. kaksi palaa tummaa leipää juustolla, sekä lasin vettä tai sokeritonta mehua (tiedän, tästä olis vielä hyvä irrottautua). Aamukahvitauolla syön puuroa tai hedelmän. (En juo kahvia, mutta tauolle on pakko mennä.) Lounaalla syön töissä emännän tekemää normaalia ja monipuolista kotiruokaa, ja lautaselle tulee puolet salaattia, ja n. 300-350g ruokaa. Mittasin sen 15kg laihdutusurakan aikana kaikki annokseni vaa'alla, joten mulle on jäänyt aika hyvä perstuntuma siihen, miten paljon ja millaista ruokaa lautaselle voi laittaa ilman, että menee överiksi. Leipää en syö kuin joskus torstaisin keiton kanssa. Lounas huuhtoutuu lasilla vettä. Iltapäiväkahvilla syön hedelmän, enkä juo mitään myrkkyjä. Töistä päästyäni ja motivaatiosta riippuen, teen ruokaa tai välipalaa. Nämä kaks vaihtelee keskenään paikkaa lähinnä sen mukaan, onko eiliseltä jäänyt ruokaa mikrotettavaksi, vai onko edessä ensin tiskaus- ja ruuanlaittourakka. Välipalana sitten leipää juustolla ja makkaralla (jos sattuu olemaan) tai jugurttia, ruoka vaihtelee tietysti. Pastaa harvoin, ehkä parin viikon välein. Keitot maistuu ja monesti seuraavana päivänä vielä paremmalta. Toisinaan munakasta, jos ei tarvitse lapsille mitään keksiä. Illalla en syö iltapalaa, ei nälätä.
Liikun epäsäännöllisesti. Aloitin tanssiharrastuksen tammikuussa, mutta erinäisistä syistä johtuen viimeiseen pariin kuukauteen ei ole ollut mitään treenejä, vaan lähinnä kokoustamista ryhmän tiimoilta. Ostin viime kuussa 10 kerran kortin jumppastudiolle, ja olen käynyt nyt neljä kertaa. Liikunta on siis tällä hetkellä käytännössä nolla, ja lenkille ei houkuta kyllä lähteä, jos rehellisiä ollaan. Mutta tulemme taas oravanpyörään, jossa omat mieltymykset estää kehitystä tapahtumasta. Jos kaikki menee kuten ennenkin, sisuuntuminen tapahtuu piakkoin, ja lähden kuluttamaan lenkkipolkuja taas.
Ehkä eniten ottaa päähän se, etten kyennyt pitämään painoa alhaalla. Nyt sitä tajuaa, kuinka helposti se lähtee käsistä. Koko laihdutus oli yhtä tyhjän kanssa, koska elintavat palautuivat ennalleen. Mä en tiedä miten kuuluu toimia tavoitepainoon päästyäni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.