Tytön mietteet?

Erään tytön kanssa tutustuin ja hauskaakin oli viattomissa merkeissä. Lopulta sanoi, ettei kannata eri syistä mitään syvempää rakennella, juuri kun alkoi tuntua oikealta. Kuitenkin pidetään yhteyttä silloin tällöin "kaveripohjalta", tosin aina minun aloitteestani. Jatkosta ei tiedä kun tarina on varsin nuori. Eikö hän pahoittanutkaan mieltään, kun kuvittelin kaikkea, vai säälistäkö vastaa puhelimeen? Olisiko niin, ettei hän itsekään tiedä, mitä tehdä? Hän tietänee kuitenkin tunteeni. Kovasti mietityttää, en tahtoisi luovuttaa... Tuntuu, että jos pommitan vielä, on peli taatusti pelattu. Aikuisia ollaan molemmat, ei rasitteita.
121734
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Jos sinusta ei täälä hetkellä löydy sen vertaa rohkeutta, että uskaltaisit (huom. "aikuisena ihmisenä") kysyä asiasta suoraan häneltä itseltään, on kaikki aika selvää: hän pitää siitä, mikä saattaisit ehkä halutessasi/yrittäessäsi olla, mutta ei pidä siitä, että olet mieluummin saamaton nyhverö, joka joutuu vielä aikuisenakin kyselemään näinkin typeristä teinixjutuista anonyyminä nettipalstalla.

Hoito-ohje: katso pari John Wayne ja Clint Eastwood -leffaa - kyllä se siitä... :D

Äänestä
  • Hiljaa hyvää tulee ..ei sitä heti halua kuulla naimisiin menosta.

    Äänestä

  • Nainen kirjoitti:

    Hiljaa hyvää tulee ..ei sitä heti halua kuulla naimisiin menosta.

    tosenlaisiakin kokemuksia näin miespuolisellakin. Muutaman meilin jälkeen pitäisi muuttaa yhteen tai etelään...

    Äänestä

Niin, olen kertonut että voitais minun puolestani syventää juttua. Hänestä taas ei siltä tunnu. Pitää kuitenkin yhteyttä, vaikka tietää että olen paljon enemmän vakavissani kuin hän. Ei tässä nyt saman katon alle olla heti sentään hinkumassa tms.
- Itäpuun toimintamalli ei ehkä paras, mutta itsehillinnän harjoittaminen ei liene pahaksi...

Äänestä
  • Mulle kävi niin että menin kipsiin, kun olin tutustunut meiliailen miehen kanssa´ja sovimme tapaavamme...mutta enpäs uskaltanutkaan!(olinhan vasta ottanut takkiini pahemman kerran.... Pelkäsin taas satuttavani itseni ja mahdolliseti tytärtäni... ja tällä miehellä oli niin kova vauhti edetä kuin pikajuna,minä taas olisin halunnut tutustua hitaaseen malliin jotta tunteet varmistuisivat oikeaksi...joten näin tarpeelliseksi lopettaa vaikka ,itku siitä seurasikin ja suuri ikävä!!! ...enkä uskalla enää ottaa yhteyttäkään... !
    Ole sinä rohkea ja keskustele naisen kanssa,etene hitaasti tunnustellen,kaikkea hyvää sinulle...


    T.ikuisesti yksin:(

    Äänestä

  • eräs(N-36) kirjoitti:

    Mulle kävi niin että menin kipsiin, kun olin tutustunut meiliailen miehen kanssa´ja sovimme tapaavamme...mutta enpäs uskaltanutkaan!(olinhan vasta ottanut takkiini pahemman kerran.... Pelkäsin taas satuttavani itseni ja mahdolliseti tytärtäni... ja tällä miehellä oli niin kova vauhti edetä kuin pikajuna,minä taas olisin halunnut tutustua hitaaseen malliin jotta tunteet varmistuisivat oikeaksi...joten näin tarpeelliseksi lopettaa vaikka ,itku siitä seurasikin ja suuri ikävä!!! ...enkä uskalla enää ottaa yhteyttäkään... !
    Ole sinä rohkea ja keskustele naisen kanssa,etene hitaasti tunnustellen,kaikkea hyvää sinulle...


    T.ikuisesti yksin:(

    Voihan nyt sitten! Intressit ei aina (useinmiten) vain luista. Tietenkin ottaapi pattiin moinen kun muuten olis hyvä tapaus ehkä…

    Etenepä tuossa nyt hitaasti ja harkiten jos kortit on jo tavallaan käännetty!

    Äänestä

Eipä tunnu oikein vakuuttavalta. On paljon terhakkaampia typyjä olemassa. Pitäisin tuollaista veivaajaa aika selvänä tapauksena. Ei muuta kuin nokka toiseen suuntaan oikeita naisia vainuamaan!

Äänestä

tokaisin puheimeen saman, tilanne oli että toinen osapuoli (mies) onkin jollakin tasoa varattu. Kohdattiin viikko sitten ja treffattiin pari kertaa. Meillä tunteet tuntuivat olevan molemminpuoliset, niin sanoin ton kaveripohjalta siksi, koska haluan että mies itse tekee ratkaisun kumman valitsee. Toki itse toivon että mies valitsisi minut, muttei väkisin ketään voi saada ja uskon että jos suhde alkaa niin se lähtee paremmalta pohjalta, kun mies on tehnyt ratkaisunsa tässä tilanteessa. Välimatkaakin on ja nyt vain odottelen, josko tämä komistus soittaisi....
On aika kauheeta kun toiseen tykästyy kovin ja sitten ei voi tehdä muuta kuin odottaa ja katsoa tilannetta.

Äänestä
  • Ehdottomasti kannattaa ottaa puheeksi, ei voi kun voittaa oikeastaan. Tietysti joku voi myös hämääntyä puheista ja alkaa empiä enemmän kuin puheitta. Kertomani tapaus myönsi, että olisi ehkä mukava nähä taas, otapa siitä sitten selvä...
    Tässä kans matkaa välissä, kattoo nyt. Oottelu on tosiaan syvältä, pitkäjänteistä hommaa.

    Äänestä

  • Kertokaa! kirjoitti:

    Ehdottomasti kannattaa ottaa puheeksi, ei voi kun voittaa oikeastaan. Tietysti joku voi myös hämääntyä puheista ja alkaa empiä enemmän kuin puheitta. Kertomani tapaus myönsi, että olisi ehkä mukava nähä taas, otapa siitä sitten selvä...
    Tässä kans matkaa välissä, kattoo nyt. Oottelu on tosiaan syvältä, pitkäjänteistä hommaa.

    Minusta kantsii kyllä jatkaa soittelua, sopivin väliajoin. Välillä voi pitää vähän taukoa (esim.viikko), ettei tule tunne, että juokset perässä. Nainen on kuitenkin otettu siitä, että joku on TODELLA ihastunut, eikä vain kokeile onneaan vähän siellä ja täällä. Tietenkin voi myös olla, että tytöllä on jokin muukin säätö...Mutta, jos on reilu, sanoo sen sulle varmaan jossain vaiheessa

    Äänestä

  • nainen-69 kirjoitti:

    Minusta kantsii kyllä jatkaa soittelua, sopivin väliajoin. Välillä voi pitää vähän taukoa (esim.viikko), ettei tule tunne, että juokset perässä. Nainen on kuitenkin otettu siitä, että joku on TODELLA ihastunut, eikä vain kokeile onneaan vähän siellä ja täällä. Tietenkin voi myös olla, että tytöllä on jokin muukin säätö...Mutta, jos on reilu, sanoo sen sulle varmaan jossain vaiheessa

    Kun hän nyt on multa kuullut toiveen mahd. syvemmästä ystävyydestä, mikä näkemys ainakin tällä haavaa on yksipuolinen, onhan tuossa valossa jopa yhteydenottokin tulkittavissa perässäjuoksuksi? Ehkä soitto pitkän tauon jälkeen voidaan pitää ikäänkuin hätävaran hereilläpitämisenä, mikä täysin väärä ajatus olisi. Pitänee ehdottaa tapaamista ja varmemmaksi vakuudeksi vääntää rautalangasta että missä mennään.

    Äänestä

Naiset on sellaisia otuksia, että ne toimivat tunteen mukaan. Eli jos kyseinen tyttö on rakastunut sinuun, niin hän haluaa syliisi vaikka pitäisi matkustaa maailman ääriin.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Eli hän ei rakasta sinua.

Eikä mikään maailman puhuminen auta. Ei naista voi vakuutella rakastumiseen. Ja hän tietää kyllä tunteesi, jos niistä mainitsit. Luultavasti tiesi jo ennenkuin otit asian puheeksi, naiset kun lukevat miehiä paljon paremmin kuin miehet naisia.

Turha odotella ja kärvistellä. Sanoit ja teit sen mikä oli mahdollista. Enempää et voi. Parempi että lähdet tsekkailemaan muita naisia ja unohdat tämän.

Jos haluat vielä joskus toisen mahdollisuuden, niin tärkeää on että ET pyri siihen. Roikkumalla hänen perässään ja vannomalla rakkautta saat hänet vain ahdistumaan.

Menit nimittäin luultavasti tekemään perisynnin: Ryhdyit heti alussa tytön "tyttöystäväksi". Ja sieltä on pirun vaikea enää päästä poikaystäväksi.

Tapaile muita tyttöjä. Tapaa tätä kyseistä tyttöä silloin tällöin "kaverimielessä" ja kerro samalla muista romansseistasi, niinkuin kavereille kerrotaan. Jos hän on kiinnostunut, hän tulee mustasukkaiseksi ja haluaa sinua enemmän. Flirttaile hänelle, niin samalla hän huomaa, että oletkin MIES etkä tyttö, niinkuin hän aikaisemmin luuli.

Ja kun seuraavan kerran tutustut mielenkiintoiseen tyttöön niin älä missään nimessä pidä hänen kanssaan "hauskaa viattomissa merkeissä". Mitä seksikästä ja kiinnostavaa viattomuudessa on? Ole mieluummin flirttaileva, tyylikkäästi rietas, hieman "pahis", tytöstä riippuen jopa härski. Ainakaan et enää päädy kenenkään tytön tyttöystäväksi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kertokaa! kirjoitti:

Erään tytön kanssa tutustuin ja hauskaakin oli viattomissa merkeissä. Lopulta sanoi, ettei kannata eri syistä mitään syvempää rakennella, juuri kun alkoi tuntua oikealta. Kuitenkin pidetään yhteyttä silloin tällöin "kaveripohjalta", tosin aina minun aloitteestani. Jatkosta ei tiedä kun tarina on varsin nuori. Eikö hän pahoittanutkaan mieltään, kun kuvittelin kaikkea, vai säälistäkö vastaa puhelimeen? Olisiko niin, ettei hän itsekään tiedä, mitä tehdä? Hän tietänee kuitenkin tunteeni. Kovasti mietityttää, en tahtoisi luovuttaa... Tuntuu, että jos pommitan vielä, on peli taatusti pelattu. Aikuisia ollaan molemmat, ei rasitteita.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu