Hermot ihan loppu! En voi käsittää miksi mun on näin vaikea luottaa kumppaniini. Olen lähes joka toinen viikko laittamassa suhdetta katkolle. Tää epäluottamus kalvaa kaikkea olemistamme ja tulevaisuudensuunnitelmia. Mihinkään en uskalla ryhtyä hänen kanssaan. Pelottaa kauheasti että sitoudun liikaa ja aidon itseäni peruuttamattomilla asioilla/päätöksillä tähän suhteeseen. Suhdetta on kestänyt lähes kaksi vuotta jo.
Kaikki on lähtenyt liikkeelle mieheni kovasta flirttailusta ja mielestäni epänormaalin suuresta kiinnostuksesta muita naisia kohtaan. Muuta ei tietääkseni ole tapahtunut. Olen kyllä mustasukkainen ja omistushaluinen ja myönnän sen. Asiasta on yritetty puhua, tuloksetta. Miehen mielestä siinä ei ole mitään pahaa jos muita katselee.
Kaikki on lähtenyt liikkeelle mieheni kovasta flirttailusta ja mielestäni epänormaalin suuresta kiinnostuksesta muita naisia kohtaan. Muuta ei tietääkseni ole tapahtunut. Olen kyllä mustasukkainen ja omistushaluinen ja myönnän sen. Asiasta on yritetty puhua, tuloksetta. Miehen mielestä siinä ei ole mitään pahaa jos muita katselee.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oikea vastaus kaikkiin luottamuspulajuttuihin on: ihminen ei luota omaan itseensä. Sinä pelkäät kaverin tekevän sitä ja käyttäytyvän samoin, kuin mitä ja miten sinä itsekin tietyissä tilanteissa tekisit ja toimisit. Joten tarkkaile itseäsi enemmän kuin pariasi.
Tuo on aivan täyttä paskaa, että kaikkiin ihmisiin pätisi sama yksinkertainen kaava kuin sinuun. Ihminen voi tulla monta kautta samaan pisteeseen, kuten traumojen kautta, jotka eivät mitenkään liity omaan käytökseen.
Ihminen voi myös inhota oman käytöksensä ja moraalinsa vastakohtia. Esim. olen aina itse uskollinen, pyrin vähentämään turhaa mustasukkaisuutta toisessa - en voi sietää ihmisiä, jotka toimivat aivan tahallaan päinvastoin, jotta kumppanilla olisi mahdollisimman paska fiilis, testaillakseen, narsistisuuttaan jne.
Hyvä bull... Kumpa entinen kumppanini saisi lukea tämän, ja vielä parempi jos ymmärtäisi lukemaansa.
"Miehen mielestä siinä ei ole mitään pahaa jos muita katselee."
Mutta jos sun mielestä on, niin sitten on! On sinunkin ajatuksillasi, mielipiteilläsi ja tunteillasi arvoa!
Jos mies ei arvosta sinun tunteitasi, ei ihmekkään, että haluat lopettaa suhteen. Itse ainakin lopettaisin.
Katseleekohan miehesi jo valmiiksi uutta kumppania, kun suhteenne on niin epävarmalla pohjalla. Mutta eihän suhde pääse koskaan vakiintumaankaan, jos jatkuvasti tähyillään muualle..
Tarkoitat siis, että kun pariutuu, pitää panna laput silmille ja esteet ohimoille, jotta ei näe mitään muuta maailmasta ja elämästä kuin sen ainoan. Kyllä menee ahtaaksi karsinaksi elämä.
Ap:n tekstistä lainattua:
".. mieheni kovasta flirttailusta ja mielestäni epänormaalin suuresta kiinnostuksesta muita naisia kohtaan."
Kaikessa on rajansa. Jokainen asettaa oman mukavuusalueensa rajat. Onko elämä joko tai, vai löytyykö mustan ja valkoisen väliltä harmaata aluetta, jonka puitteissa toteuttaa elämäänsä..
Kumppanuus on aina toisen huomioonottamista. Voisiko ap:n kumppani flirttailla ap:ta kunnioittavalla tavalla tai jopa vain silloin kun ap ei ole paikalla..
Flirtti on hyväntahtoista, vilpitöntä ja viatonta toisten ihmisten huomioimista positiivisessa mielessä eikä sillä ole mitään tekemistä vilungin, teerenpelin tai sukupuolisen kiinnostuksen osoittamisen kanssa.
Toisin kuin mustissairauksia sairastavat, huonoitsetuntoiset ja omaan itseensä vähän luottavat ja sisäänpäin kääntyneet ihmiset, flirttailijatyypit ovat juuri päinvastaista seurakuntaa, eivätkä jaksa ymmärtää, että iloisuudessa ja avoimuudessa olisi jotain pahaa ja epäilyttävää / epämiellyttävää.
Höpsistä. On ihmisiä, joiden flirtti ei johda mihinkään - ei edes väärinkäsityksiin kumppanin osalta tai niiden flirtin kohteiden osalta. Sitten on ihmisiä, joiden flirtti johtaa seksiin tai rakastumiseen, tai väärinkäsityksiin kaikkien osalta.
Paitsi että ne eivät ole flirttiä, niillä touhuilla on iiihan muunlaisia nimiä. Oletko kuullut?
Et kykene luottamaan siksi, koska sua pelottaa.
Mikä sua pelottaa? Petetyksi tuleminen? Hylätyksi tuleminen?
Jos mietit asiaa askeleen eteenpäin, siihen pahimpaan mahdolliseen suuntaan, mitäpä näet ja millaisiksi koet (näin ajatustasolla) omat selviytymiskykysi jos kumppanisi lähtisi toisen matkaan eli joutuisit kokemaan jotain todella negatiivista tunnetasolla?
Siitäkin on kyse. Pelosta ajatella ikäviä asioita loppuun asti. Pelottelet mieluummin itseäsi jo ennalta, edes ymmärtämättä sitä miten vahva kenties olet kohtaamaan vaikkapa parisuhde-eron.
Jos ihminen on oikeasti flirtin vietävissä, ei sullakaan olisi enää kumppania.
Jos taas kumppanisi on luonteeltaan flirttaava eli aina ollut sellainen, sun tulisi jo tuntea hänen flirttinsä tyyli.
Edellä Tapa & Asenne kirjoitti osin ihan osuvasti, ettei kaikkien ihmisten flirtti ole tietoisen tarvehakuista. Sinun pitäisi siis tuntea kumppanisi tyyli flirtata ja ymmärtää mitä hän siitä flirtistä saa, ja onko se "palkinto" sittenkään niin sinua uhkaava asia kuin mitä itse kuvittelet.
Flirttiä on siis monenlaista. Pitää ensin ymmärtää sen tyyli ja tarve ennen kuin sen voi tuomita tai hyväksyä.
Hmm muistaakseni en ole kirjoittanut ylläolevaa, mutta pitää miettiä kovasti että olenko, sillä juuri tuo on tilanne itsellänikin...ihan samat flirtit ja kaikki...ja mies alkaa syyttämään minua, jos jotain kysyn jostain naisesta tai naisen nimestä hänen puhelimessa tms....voi saatana...peluri mikä peluri ja niille käy aina huonosti!!!