Kuinka todennäköistä on, että ex ottaa eron jälkeen yhteyttä. Ex jätti minut n. 3 kuukautta sitten. Ennen eroa olin puhunut erosta, jolloin mies vastusti eroa. Kuitenkin parin päivän ja suuren riidan jälkeen erosimme. Minulle ero on ollut suunnattoman raskas... olemme olleet eron jälkeen tekemisissä jonkin verran mm. tavaroiden vaihdon tiimoilta. Olemme harrastaneet seksiä kerran eron jälkeen ja humalassa mies on osoittanut välillä kaipaavansa. Viimeksi olemme nähneet toisemme pari viikkoa sitten, kun kävimme syömässä. Pitkälti yhteydenpito on tapahtunut minun taholtani. Nyt en ole ottanut mieheen yhteyttä, koska haluan antaa hänelle tilaa, jota kuulemma suhteessakin tarvitsi. Toivon vain, ettei yhteydenpito kokonaan lopu nyt. Kaipaan häntä niin.
Miehellä on ollut paljon naisia eron jälkeen ja hän on sanonut minulle, etteivät naiset merkitse hänelle mitään. Minulla ei ole ollut yhtään ketään, koska ajatus toisten miesten kosketuksesta etoo minua. Viimeksi kun näimme, meillä oli molemmilla kivaa. Mainitsen vielä, että ex on erittäin herkästi ahdistuva ja vastoinkäymiset ahdistavat todella paljon. Suuri syy eroon oli ongelmat, joista halusin puhua mutta mitä ex vältteli. Loppujen lopuksi hänen mielestään painostin häntä kohtuuttomasti. Haluaisin mahdollisuuden korjata virheeni. Suhteessa oli niin paljon hyvää kuitenkin. Jotenkin tuntuu, etten voi kokea kenenkään muun kanssa intohimoa tai mielihyvän tunnetta. Tiedän, että olen exälle vielä tärkeä, mutta voiko hän nähdä tulevaisuutta vielä kanssani. Kerran eron jälkeen olemme puhuneet yhteenpaluusta, mutra ex totesi, että tällä hetkellä kuitenkin parempi näin. Luulen, että hän nauttii jonkin verran vapauden tunteesta, kun saa mennä ja juhlia niin kuin huvittaa. Ikinä en tosin estänyt häntä menemästä, koska olen itsekin menevä tyyppi. Toivoin kuitenkin enemmän yhteistä aikaa. Voiko siis olla niin, että tämän oikean tauon (jolloin emme ole tekemisissä) aikana hän voisi tulla toisiin ajatuksiin.
Pahoittelen sekavaa vuodatusta, kuvastaa sekavaa olotilaani.
Miehellä on ollut paljon naisia eron jälkeen ja hän on sanonut minulle, etteivät naiset merkitse hänelle mitään. Minulla ei ole ollut yhtään ketään, koska ajatus toisten miesten kosketuksesta etoo minua. Viimeksi kun näimme, meillä oli molemmilla kivaa. Mainitsen vielä, että ex on erittäin herkästi ahdistuva ja vastoinkäymiset ahdistavat todella paljon. Suuri syy eroon oli ongelmat, joista halusin puhua mutta mitä ex vältteli. Loppujen lopuksi hänen mielestään painostin häntä kohtuuttomasti. Haluaisin mahdollisuuden korjata virheeni. Suhteessa oli niin paljon hyvää kuitenkin. Jotenkin tuntuu, etten voi kokea kenenkään muun kanssa intohimoa tai mielihyvän tunnetta. Tiedän, että olen exälle vielä tärkeä, mutta voiko hän nähdä tulevaisuutta vielä kanssani. Kerran eron jälkeen olemme puhuneet yhteenpaluusta, mutra ex totesi, että tällä hetkellä kuitenkin parempi näin. Luulen, että hän nauttii jonkin verran vapauden tunteesta, kun saa mennä ja juhlia niin kuin huvittaa. Ikinä en tosin estänyt häntä menemästä, koska olen itsekin menevä tyyppi. Toivoin kuitenkin enemmän yhteistä aikaa. Voiko siis olla niin, että tämän oikean tauon (jolloin emme ole tekemisissä) aikana hän voisi tulla toisiin ajatuksiin.
Pahoittelen sekavaa vuodatusta, kuvastaa sekavaa olotilaani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pitääkö VIELÄKIN kiusata itseään ja toista?! Vaikka on jo EROTTU!
Uskomaton logiikka.
Sinähän sen erouhan siemenen teidän suhteeseenne kylvit joten korjaa nyt sato mukisematta. Miehessä oli sentään sen verran tahdonvoimaa, että hän myös TOTEUTTI sen millä sinä vain uhkailit. Mutta ei ollut sitten siinäkään ihmisessä sen vertaa aikuista itsesuojeluvaistoa ja itsekuria, että olisi PYSYNYT erossa kun itse teki päätöksen.
Mitä teistä pitäisi vielä tulla, tuollaisen pelleilyn jälkeen? Joku "onnellinen pari" vai? Toisiaan kunnioittavat, ehdottoman luotettavat kumppanukset missä vaan tilanteessa?
Miten?
Erositte leikisti, naitte silti (mut huomhuom VAIN kännissä) ja elätte nyt eri osotteissa, muka erossa, muka itsenäisinä, jotain kuvitteellista "omaa elämää" mut kauhee on ikävä vaikka satutettiin sitä jota niin julmetusti rakastetaan ja paettiin paikalta kun ei kestetty enempää ja vielä vaan pitäis jatkaa sitä samaa...
Ei ihme jos pää on jo niin sekaisin, että kuvittelee jonkun romanttisen comebackin haihduttavan kaikki ikävät muistotkin huitsin nevadaan.
Itse olette soppanne keittäneet joten itse saatte siitä syntyneen tunnehelvetinkin nyt kokea. Eikä sen ole tarkoituskaan olla kivutonta, mutta sen pitäisi kyllä opettaa teille jotakin. Ilman oppien sisäistämistä ei tietenkään ole varmaa, etteikö sama tilanne tulisi eteen kohta uudelleen.
Olisko jo aika kasvaa vastuunsa kantavaksi aikuiseksi ja lopettaa se omien ja toisen tunteilla leikkiminen.
En koita kiusata ketään, toivon exälle pelkkää hyvää, koska näen hänestä, kuinka ahdistunut hän on (ei liity pelkästään meihin). Myönnän, että erokortin esilleotto oli tyhmää, mutta halusin tehdä selväksi, että olen tosissani. Exäni ei pysty puhumaan hyvin vakavemmista asioista, joten suhteesta ja siinä olevista ongelmista emme pystyneet rakentavasti puhumaan. Tämän vuoksi itse ahdistuin ja aloin haastamaan riitaa. Olen tajunnut, etten suhteemme aikana ajatellut asioita exän näkökulmasta ja haluaisin yrittää uudelleen vielä. Mietin vain, miksi exä ei kaipaa minua lainkaan. Suhteessa ollessamme kaipasimme toisiamme jo lyhyen erossaolon jälkeen. Mihin kaipuu oikein katoaa?
Ymmärrän, että monen mielestä tilanne on naurettava. Itse olen enemmän sydän sanoo ihminen ja nyt tuntuu tältä.
Niin niin, että sun sydän sanoo, että sitä miestä pitää edelleenkin lähestyä puheilla suhteesta jossa hän ei halua olla? Ja sekö on rakkautta?
Ja sun sydän sanoi, että jos ihminen ei kykene puhumaan sulle ikävistä asioista silloin kun sinä haluat, sille pitää tehdä selväksi, että sitten tulee ero? Vaikkei tullutkaan, ennen kuin hän lähti nostelemaan.
Sinähän valehtelet itsellesi. Selität kaiken itsellesi sopivaksi, toivotat "exälle" muka kaikkea hyvää mutta samalla kidutat itseäsi ja häntä haluamalla takaisin suhteeseen jossa kumpikin ahdistui.
Ihmettelet vain sitä, miksi mies ei nyt ilmaise kaipaavansa sinua niin kuin sinä kaipaat häntä tai niin kuin hän kaipasi sinua vielä silloin kun teidän välillänne oli kaikki hyvin.
Miksi ihmeessä hän kaipaisi takaisin sinun rinnallesi?! Hänhän saa sinulta palveluja ilman yhteen muuttamistakin. Ja yhteiselo oli hänelle yhtä painostuksen alla elämistä ja se ahdisti häntä (kaiken muun ahdistavan lisäksi).
Vain itsestään piittamaton typerys kaipaa takaisin siihen mistä lähti kävelemään oma-aloitteisesti.
Sinun, joka väität rakastavasi sitä ihmistä, tulisi kunnioittaa hänen päätöstään valita itse oman elämänsä suunta, sillä se on rohkean ja itsenäisen ihmisen merkki. Tukisit nyt edes sitä rohkeutta hänessä, koska näet kuinka ahdistunut hän on!
En ymmärrä sun "sydän sanoo" ihmisen logiikkaasi, en kertakaikkiaan, minusta se ei ole totta, vaan pelkkää sanahelinää jolla sinä yrität sumuttaa itseltäsi peittelemällä omaa lapsellista itsekkyyttäsi ja pelkoasi yksin jäämisestä.
Antaisit sen ihmisen mennä. Se olisi jo aikamoinen rakkauden teko.
No kuule, on tässä aika paljon muutakin. Enkä tässä ole pakottamassa ketään suhteeseen vaan mietin, onko siihen mahdollisuutta. Hän itse otti aduan noin kk sitten esille. Kyllä, todella rakastan häntä ja uskon, että virheistä oppii. Tiedän myös, että hän on itsensä kanssa sekaisin ja annan hänelle tilaa olla ja miettiä, mitä haluaa. Ihmeellisen aggressiivista tekstiä sinulta..