Olen onnellinen mies. Elän hyvässä ja läheisessä suhteessa jossa rakkaus kukoistaa. Naiseni on hyvä nainen ja osaa elää parisuhdetta niin että parisuhde toimii ja että miehenä haluan olla suhteessa enkä kaipaa jotain muuta.
Kuulostaa normaalilta? - Niin minustakin.
Epänormaaliksi tilanteen tekee sen että tälläinen suhde on muodostunut naiseen joka on yhteisön silmissä "rikki" ja joutunut kärsimään paljon vääryyttä. Hän on kroonisesti itsetunnoton ja henkisesti kaltoinkohdeltu.
Miksi tuollainen nainen on kuitenkin päätynyt hyvään suhteeseen hyvän miehen kanssa ja löytänyt lopulta onnen? Miten se on mahdollista.
Vastaus: Parisuhteen luontikulttuuri ja perusta on maassamme äärimmäisen vinoutunut. Tämä tarkoittaa sitä että ns. "normaalit naiset" eivät pysty normaaleihin parisuhteisiin sillä tasolla joka tekee parisuhteista hyvän. "Normaalit naiset" vaativat suhteensa rikki ja päätyvät olemaan kumppanien kanssa jotka eivät joko kestä ämmää pitkän päälle tai eivät piittaa naisesta joka ei reaalisesti pystyisi olemaan tasokkaan miehen kanssa.
Minulla oli onnea. Löysin naisen jota hänen perheensä oli laiminlyönyt ja jolla oli ollut erittäin kusipää ex-mies. Koska hän oli ns. maahan lyöty eikä uskonut itseensä tasapainotti hänen kurja historiansa yhteiskuntamme vinoutunutta parisuhteenluontikulttuuria. Hän olisi saattanut päätyä helposti hyväksikäyttävän kusipään uhriksi jälleen, mutta tällä kertaa kävikin hyvin - mies johon hän tutustui oli tosissaan ja hyvä mies.
Kun lasketaan yhteen naisten etuja sairauteen asti painottava kulttuuri ja henkilökohtainen nuoren naisen tragedia kohtuuttomuuksineen saadaankin keskiarvona ihan hyvä nainen.
Sellaiseen tutustuin, sellaiseen rakastuin, sellaisen kanssa haluan elämäni viettää.
Jos omaa itsetuntoaan ympäristöön oksentava koppava nykysinkkunainen ei löydä itselleen miestä voi kyse olla siitä ettei tuota naista ole raiskattu ja hakattu tarpeeksi montaa kertaa ymmärtääkseen kunnioittaa ja rakastaa hyvää miestä kun sellaisen tapaa. En tällä tarkoita että se olisi oikein ja toivottavaa se että joutuu alistetuksi ja siten kohtaamaan elämän oikeasti merkityksekkäät asiat kantapään kautta - vaan sitä että jossain muuaalla on vikaa jos hyvät parisuhteet syntyvät lähinnä moisten kohtaloiden kautta kulkeneille.
Toisaalta, en minäkään ole standardimies, joten omalla sukupuolellanikin on petrattavaa. Yksi on varmaa kuitenkin: Sinkkuhirviö-luonteisen naisen kanssa ei voi kukaan onnistua eikä se ole kenenkään muun kuin sinkkuhirviönaisen vika.
Kuulostaa normaalilta? - Niin minustakin.
Epänormaaliksi tilanteen tekee sen että tälläinen suhde on muodostunut naiseen joka on yhteisön silmissä "rikki" ja joutunut kärsimään paljon vääryyttä. Hän on kroonisesti itsetunnoton ja henkisesti kaltoinkohdeltu.
Miksi tuollainen nainen on kuitenkin päätynyt hyvään suhteeseen hyvän miehen kanssa ja löytänyt lopulta onnen? Miten se on mahdollista.
Vastaus: Parisuhteen luontikulttuuri ja perusta on maassamme äärimmäisen vinoutunut. Tämä tarkoittaa sitä että ns. "normaalit naiset" eivät pysty normaaleihin parisuhteisiin sillä tasolla joka tekee parisuhteista hyvän. "Normaalit naiset" vaativat suhteensa rikki ja päätyvät olemaan kumppanien kanssa jotka eivät joko kestä ämmää pitkän päälle tai eivät piittaa naisesta joka ei reaalisesti pystyisi olemaan tasokkaan miehen kanssa.
Minulla oli onnea. Löysin naisen jota hänen perheensä oli laiminlyönyt ja jolla oli ollut erittäin kusipää ex-mies. Koska hän oli ns. maahan lyöty eikä uskonut itseensä tasapainotti hänen kurja historiansa yhteiskuntamme vinoutunutta parisuhteenluontikulttuuria. Hän olisi saattanut päätyä helposti hyväksikäyttävän kusipään uhriksi jälleen, mutta tällä kertaa kävikin hyvin - mies johon hän tutustui oli tosissaan ja hyvä mies.
Kun lasketaan yhteen naisten etuja sairauteen asti painottava kulttuuri ja henkilökohtainen nuoren naisen tragedia kohtuuttomuuksineen saadaankin keskiarvona ihan hyvä nainen.
Sellaiseen tutustuin, sellaiseen rakastuin, sellaisen kanssa haluan elämäni viettää.
Jos omaa itsetuntoaan ympäristöön oksentava koppava nykysinkkunainen ei löydä itselleen miestä voi kyse olla siitä ettei tuota naista ole raiskattu ja hakattu tarpeeksi montaa kertaa ymmärtääkseen kunnioittaa ja rakastaa hyvää miestä kun sellaisen tapaa. En tällä tarkoita että se olisi oikein ja toivottavaa se että joutuu alistetuksi ja siten kohtaamaan elämän oikeasti merkityksekkäät asiat kantapään kautta - vaan sitä että jossain muuaalla on vikaa jos hyvät parisuhteet syntyvät lähinnä moisten kohtaloiden kautta kulkeneille.
Toisaalta, en minäkään ole standardimies, joten omalla sukupuolellanikin on petrattavaa. Yksi on varmaa kuitenkin: Sinkkuhirviö-luonteisen naisen kanssa ei voi kukaan onnistua eikä se ole kenenkään muun kuin sinkkuhirviönaisen vika.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olipa oksettavaa itsensä ylistystä ja omakehua koko teksti.
Ei minusta. Et ilmeisesti ymmärtänyt kirjoituksen pointtia, kun miesvihasi puski läpi.
Ja sun naisviha on todella sairasta.
No ei ihme, ettet ole ketään naista päässyt lähelle. Kukaan ei kestä olla vihaa ja agressiivisuutta tihkuvassa läheisyydessäsi.
Tähänastinen elämäsi on siitä todisteena.
Mikähän sinua vaivaa. Taasko sama paranoidi joka näkee teemuja joka puolella? Tuollainen paranoia ja katkeruus viittaa siihen, että sinussa itsessäsi on kaikkia niitä ominaisuuksia joita muista syyttelet.
No sähän olet Teemu, kyllä sen kaikki tietää. Olet julkkis, eiks ole ihanaa?
Tuohon on varmaan jotain lääkkeitä.
Raiskaus opettaa naisen tavoille.
Sä kirjoittelet tällaisia ja sit sä ihmettelet, ettet saa naisia.
Eikö sulla leikkaa yhtään?
höpö höpö. Naisviha ei näy minusta päälle päin mutta silti suurin osa naisista käyttäytyy todella törkeästi. Raiskaus tekisi monelle rääväsuiselle suominartulle vain hyvää.
Sinullahan se rääväsuu tuntuu olevan. Ehkä joku aids-homo voisi perseraiskata sinut, niin voisit sanoa menettäneesi ainakin persneitsyytesi jos et muuta.
Pappapröötprööt.. Yök!
Pelkkää höpinää.. Palstojen täytteeksi.
Luitko ihan uudestaan kun piti tulla uudestaan kommentoimaakin?
No en todellakaan.. Tuo oli eka kommenttini tähän ketjuun. Eikä tuollaiseen mitään muuta sanottavaa olekaan.
Papparaiset ei kiinnosta.
Alkuun tekstisi tuntui hyvältä, loppua kohdenmentäessä paha mieli.
Miksi tulet tänne yleistämään, että sinkut ovat hirviöitä?
Moni sinkuistakin on kokenut saman kohtalon kuin tarinasi nainen...
Lienet itse hirviö...
Missä kohtaa yleistin?
On selvää että merkittävä osa - olkoon se sitten 5% tai 70% - merkittävä kuitenkiin - osa sinkkunaisista on mainitsemiani sinkkuhirviö-naisia jotka luovat itse omalla toiminnallaan terveen parisuhteen luomisen estävät muurit.
Koska terveet ihmiset tyypillisesti solmivat suhteensa aikaisin niin tämä lisää näiden hullujen sinkkunaisten osuutta sinkkumarkkinoilla - hyvän naisen kun ei tarvi ilman miestä olla (ainakaan jos on toiminut tarpeeksi aikaisin, on selvää että hyvät naiset vievät heti kättelyssä hyvät miehet koska ymmätävät niiden olevan hiipuva luonnonvara). Tällöin siis sinkut-referenssissä mainitsemani naislauma on erityisen selkeästi edustettuna - eikä yhteisössämme ole juurikaan noiden ihmisten mielenvikaisuutta vastustavia voimia.
Naismedia toimii usein näiden hirviöiden mielenoikkujen purkautumisväylänä luoden vinoutunutta sukupuolikulttuuria joka promotoi juuri näiden hullujen sinkkunaisten oikkuja (Käytännössä kaikki trendimedia edistää tätä ilmiötä.), joten he saastuttavat samalla kulttuuria epäterveempään suuntaan.
On olemassa tervettäkin mediaa, mutta se keskittyy esim. varttuneille naisille suunnattuun mediaan jossa rivien välissä jaetaan myös aitoa ja toimivaa elämänviisautta. Mutta tämä "mummomedia" ei puolestaan vetoa nuoriin naisiin.
Suomeksi sanottuna: Kokonaista sukupuolvea aivopestään erittäin onnistuneesti ja laajasti erittäin huonoihin toimintamalleihin. Kirjaimellisesti ensin myydään nuorille naisille epäonnistumisen kaava, sitten myydään oikeus haukkua miehiä, sitten myydään "vihjeet" kuinka löytää "oiva" mies ja sitten myydään lääkkeet sydänsuruihin.
Nuoret naiset aivopestään idiooteiksi jotka toistavat virheitään, kyseessä on kokonainen vahingollisen elämäntavan opetuskoneisto, kollektiivinen opetuskoneisto jossa hullu sisko aivopesee terveetkin sairaiksi.
En ole koskaan toivonut enkä pidä hyvänä asiana sitä mitä kumppanilleni tapahtui ennen minua - mutta näyttää siltä että laiminlyövä perhe ja väkivaltainen ex-kumppani hakkasivat onnistuneesti häiriöisen kulttuurin pois naisesta josta tuli kelpo kumppani aidosti tasa-arvoiseen suhteeseen.
Mutta ymmärtäkää toki haluamallanne tavalla, en vastaa toisten luetun ymmärtämisen puuttumisesta tai taipumuksista kierouttaa sanottu tietoisesti omaan maailmankuvaan sopivaksi.
Voisin ja haluaisin kirjoittaa myös sairaasta mieskulttuurista jossa on omat selvästi vialliset piirteensä jotka tälläkin palstalla käyvät ilmi, mutta nyt halusin tuoda esiin oleellisen piirten naisten kulttuurista. Jokainen saakoon vuorollaan osansa.
Ja jos mies joka ei elä Cosmopolitanin "Naisten universaaleille standardeille" on hirviö niin sitten olen hirviömies. Elän itselleni, haluan hyvän naisen vakaaseen parisuhteeseen ja henkiseen läheisyyteen ja sen olen saanut, ja nainen on saanut aidosti välittävän ja kunnollisen miehen joka hoitaa osansa niinkuin pitääkin. Luotettavan, rakastavan, kunnioittavan - ei ole häpeä tiedostaa omia hyviä puoliaan.
Ja tämän kaiken voin tehdä olemalla oma oikea itseni virheineni. En epäile hetkeäkään ettenkö sijoitu sinkkuhirviönaisten hylkykuppiin, mutta toisaalta sama kohtalohan on matriarkaalisuutensa sairastuneessa kulttuurissa kenellä tahansa terveellä normaalilla miehllä. Toisaalta koska kumppanini ei ole sinkkuhirviönainen vaan ihana rakastava nainen voin olla aidosti oma itseni ja huolehdin omalta osaltani jaksamisestani ja suhteesta.
Koko pointin tuon julki vain siksi että miksi tämä on tapahtunut ns. "henkisesti kovia kokeneen" kanssa näin erinomaisesti - eikö tämä ole se mikä pitäisi tapahtua "ihan tavalliselle terveelle naiselle"?
Selitykseksi jää että "Ihan tavallinen terve nainen" on kulttuurissamme ihan aikuisten oikeasti aivan kuutamolla sen suhteen mikä on normaalia ja mikä on ns. oikeaa elämää. Kulttuurin ja yhteisön sairastuttama "normaalius" ei vaan toimi suhdemielessä, koska suhteissa toimii realismi - miehet tarvitsevat tilansa ja oikeuden olla itsensä - ja myös naisten tarvitsee panostaa se oma osuutensa parisuhteeseen. Ja jos niin ei tee niin ei sitä parisuhdetta ole eikä tule.
Jos korotan itseäni, korotan myös kumppaniani. Koska olemme yhdessä niin en se ollut vain minä joka onnistui, vaan naiseni teki oman osansa niinkuin pitääkin, hän onnistui täydellisesti ja on ansainnut kaiken hyvän.
Onneksi ukon otto on vapaaehtoista.
Samanlaisia kokemuksia minullakin. Jokainen nainen joka on kohdellut minua inhimillisesti, on ollut kovia kokenut rikkinäinen ihminen.
On loogista että jos kulttuuri on vinoutunut selvästi naisten hyväksi niin silloin "alennettu" on se joka on oikeasti tasa-arvoinen vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Sama pätee patriarkaalisissa kulttuureissa joissa esim. väkivaltainen ja avoimesti pettävä mies on se "kunnioitettu". Noissa kulttuureissa terveet parisuhteet muodostuvat niiden miesten kanssa jotka ovat kyseisten kulttuurien standardeissa ns. häviäjä-nössöjä.
Kannattaa etsiä nainen poliittisesti hyvinkin vasemmalta. Siellä on paljon pehmeitä arvoja kannattavia ihania naisia.
Onnee alottajalle naisen löytymisestä. On omienkin kokemusten kautta osittain totta tuo kertomasi. Henkisesti kärsineet naiset monesti antavat edes sen mahdollisuuden ja käyttäytyvät ihmismäisesti. Ja suhdekkin on alussa molemmin puolin rakkauden, hellyden ja huomion osoitusten täyteinen. Eli kunnioittava. Noilla henkisesti kärsineillä ne ongelmat tuppaa vaan jossain vaiheessa tulemaan pintaan. Eräs isätön naisystäväni petti minua. No eikös tämä ole jokaisen tiedossa oleva psygoliginen seikka, että isältään huomiotta jäänyt nainen hakee sit aikuisena miehiltä huomioo paljon normaalia enemmän.
Tiivistäen näin. Normi nainen on paljon vaikeampi saada suhteeseen koppavan asenteen takia. Jos siihen asti edetään niin suhde tulee olemaan vakaampi, kun kärsineen kans.