Eli missä vaiheessa parisuhdetta on mielestäsi oikea aika keskustella tällaisista yhteiseen tulevaisuuteen liittyvistä asioista, kuten lasten hankinnasta ja muusta sellaisesta.
Olen itse varsin varma siitä, että en tule hankkimaan omia lapsia, ja tiedän että tämä päätökseni todennäköisesti karkoittaa suurimman osan miehistä pois. Ja jotenkin tuntuisi järkevältä tehdä asiat selviksi heti suhteen alkuvaiheessa, että molemmat voivat sitten jatkaa omiin erillisiin suuntiinsa, kun näinkin isosta asiasta on erimielisyyksiä.
Toisaalta taas, tuntuisi jotenkin hölmöltä alkaa tuomaan esille näinkin isoa asiaa siinä vaiheessa, kun vasta suunnilleen ollaan tutustumassa, ja että perheen hankkimisesta keskustellaan vasta sitten, kun ollaan oikeasti varmoja siitä, että tässä ollaan nyt tositarkoituksella liikenteessä molemmin puolin.
Olen itse varsin varma siitä, että en tule hankkimaan omia lapsia, ja tiedän että tämä päätökseni todennäköisesti karkoittaa suurimman osan miehistä pois. Ja jotenkin tuntuisi järkevältä tehdä asiat selviksi heti suhteen alkuvaiheessa, että molemmat voivat sitten jatkaa omiin erillisiin suuntiinsa, kun näinkin isosta asiasta on erimielisyyksiä.
Toisaalta taas, tuntuisi jotenkin hölmöltä alkaa tuomaan esille näinkin isoa asiaa siinä vaiheessa, kun vasta suunnilleen ollaan tutustumassa, ja että perheen hankkimisesta keskustellaan vasta sitten, kun ollaan oikeasti varmoja siitä, että tässä ollaan nyt tositarkoituksella liikenteessä molemmin puolin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jaa-a varmaan kuitenkin aika ajoissa, jos nyt ei heti ekoilla treffeillä. Sillain luonnikkaasti kun puhuu asioista alusta asti, taitaa olla mukavempi molemmille. Ettei vasta sitten, kun ollaan jo korvia myöden rakastuneita ja sitten toinen nakkaa sen pommin syliin. Ainiin, emmä muuten halua koskaan lapsia.
Meinaan umpi rakastuneena monen asian sanominen tuntuu olevan vaikampaa, kun silloin kun ei toinen vielä ole kaikki kaikessa. Tämmönen havainto. Sitten lykätään tärkeistä asioista puhumista, ettei vaan loukattas toista ja aiheutettas ongelmia. Tai menetetä sitä mihin ollaan ihan lääpällään. Siksi mä suosittelen puhumaan ajoissa, kaikesta rehellisesti, että kumpikin alusta alkaen tietää mihin on ryhtymässä ja millaisen ihmisen kanssa.
Jos ero myöhemmin, asiaan liittyen, tuntuu sinulle ylitepääsemättömältä ajatukselta, niin silloin asia kannattaa ottaa esille mahdolissimman pian, (tosin onko sillä sitten vaiktusta, jos toinen ei ole rehellinen tai ei tiedä vielä mitä haluaa...).
Muutoin taas stressaat aivan suotta, eli ota asia puheeksi silloin kun asia tulee muutoinkin puheeksi toisen taholta. Kyllä se toinen ihan itse otaa asian puheeksi jossain vaiheessa esille, jos asia on hänelle tärkeä.
Samaa itsekin mietin, ja olen lähes varma, että juuri se omaehtoinen lapsettomuus (eli en halua lapsia, vaikka pidän niistä) karkottaa kutakuinkin 3/4 miehistä karkuun. Ex-poikaystäväni alkoi lapsista puhumaan kun olimme olleet yhdessä alle vuoden. Puhettakin oli tyyliin joskus, ehkä, tulevaisuudessa. Kihloista tuli puhetta ennen kuin olimme olleet hädin tuskin vuotta yhdessä. Nekin tulevaisuusjutut jäi sille tielle.
Itse varmaan ollessani miehen kanssa kaveri, tekisin selväksi etten halua äidiksi, ettei ala myöhemmin haaveilemaan mahdottomasta. Pidän kyllä niistä vintiöistä, mutten näe itseäni äitinä. Pystyn olemaan onnellinen tätinä
Itse olen aina sanonut heti tutustumis/kaverivaiheessa.
En todellakaan halua lähteä ihastumaan/rakastumaan johonkin ihmiseen ja sitten huomata että ne tulevaisuuden haaveet onkin ihan vastakohtia. Sydänsuruilta siinä välttyy kun heti kertoo.
Itse tutustun aina omiin miesehdokkaisiin ensiksi ystävänä. Silloin tutustutaan ja muutenkin puhellaan kaikesta ja siinä samalla tulee usein se lapsiasiakin keskusteltua.
Parasta olisi mainita jo ennen suhteen alkua, silloin juuri säästyy suurimmilta murheilta. Jos pidät päätöksesi salassa pitkään niin saattaa mies pettyä vielä pahemmin.