Olen kuullut monesta paikkaa sanonnan "jos ei rakasta kumppaniaan liikaa, ei rakasta tarpeeksi". Mitä mieltä olette tästä?
Itsellä pari vuotta kestänyt parisuhde, välillä ollut myös vaikeuksia ja erottu on meinattu moneen kertaan. Välillä olen mielestäni ollut kovastikkin rakastunut, mutta nyt on riidelty niin paljon että vähän laimeampaa ollut. Enkä edes ole varma onko se koskaan ollut tuollaista kun sanonnassa. Kuuluisiko se vakaassa parisuhteessa aina olla "liikaa" rakastamista? Ja miten riitojen aikana ja jälkeen?
Itsellä pari vuotta kestänyt parisuhde, välillä ollut myös vaikeuksia ja erottu on meinattu moneen kertaan. Välillä olen mielestäni ollut kovastikkin rakastunut, mutta nyt on riidelty niin paljon että vähän laimeampaa ollut. Enkä edes ole varma onko se koskaan ollut tuollaista kun sanonnassa. Kuuluisiko se vakaassa parisuhteessa aina olla "liikaa" rakastamista? Ja miten riitojen aikana ja jälkeen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikenlaisia sanontoja olen kuullut, mutta tämä oli minulle uusi.
Kumppanin rakastamisen lähtökohtana on itsensä rakastaminen. Ellet osaa ensin rakastaa itseäsi, et todennäköisesti osaa rakastaa muitakaan. Tätä ei nyt pidä sekoittaa narsistiseen itsensä palvomiseen. Omaan napaan kohdistuva terve rakkaus on itsestään välittämistä.
En tiedä mitä liika rakkaus on, mutta todennäköisesti sillä on lähinnä tuhoisia seurauksia. Minulle liika rakastaminen tarkoittaisi todennäköisesti edellä olevaa. Rakastaisin kumppania niin paljon, etten ajattelisi ollenkaan omia tarpeitani. Kaikki toimintani tähtäisi puolison tarpeiden tyydyttämiseen ja hänen viihdyttämiseen. Tällä tavalla ajan mittaan turhautuisin ja katkeroituisin. Näin olisi parisuhdesotku valmis.
Tässäpä yksi näkökulma asiaan.