Olen muuttamassa yhteen poikaystäväni kanssa.
Mitä pitäisi ottaa muutossa huomioon??
Miten suhde tulee sitten muuttumaan??
Kertokaa kokemuksia yhteen muuton hyvistä ja huonoista puolista....
Mitä pitäisi ottaa muutossa huomioon??
Miten suhde tulee sitten muuttumaan??
Kertokaa kokemuksia yhteen muuton hyvistä ja huonoista puolista....
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse olen seurustellut avomieheni kanssa 8 vuotta, yhdessä asumista takana reilu 4 vuotta. Helpointa on jos olette suurinpiirtein samassa elämäntilanteessa, ei tule niin helposti raha-asioista riitaa. Asumiskulut puoliksi, joitain yhteisiä hankintoja voi olla mukava tehdä jos esimerkiksi huonekaluja puuttuu, tuntuu kotikin sitten enemmän yhteiseltä kuin jos vaikka kaikki tavarat olisivat toisen. Pidemmässä suhteessa en näe kyllä yhteenmuutossa mitään huonoja puolia jos se elämä on kerran tarkoitus toisen kanssa jakaa ns. hamaan tulevaisuuteen?
Vaan se jakaminen ei aina onnistu, että toinen on valmis aina mööpelikauppaan kun haluat, tai hänellä on ihan eri näkemys väreistä, hinnasta, laatuluokasta.
Ei ole halukas omia varojaan pistämään juuri shoppailemiseen puoliksi.
Taitaa tämä olla asia, joka alkaa riipimään aika monessa suhteessa.
Minunkaan mieheni ei todellakaan jakele rahojaan huonekalujen vaihtoihin, uusiin tapetteihin. Hän on hyvin tiukka rahojensa suhteen.
Joten meillä ei sitten vaihdella verhoja edes kahteenkymmeneen vuoteen, ei autojakaan vaihdella ennenkuin ovat todella loppuun ajatte, huolletaan hyvin kuitenkin.
Nyt kuitenkin saimme tehtyä remontin kodissamme, maksoin omilla perintövaroilla, mutta kyllä kovilel otti, kun ihan jonkinlaisen sovun säilyttämiseksi piti omista ajatuksista joustaa aika paljonkin, mutta on kuitenkin nyt tehty.
Vätit olivat yksi asia, joka ei miehelle käynyt, aina sanoi, että sairaalassa hän ei asu, joten valkeaa ei saanut olla. Vaalea piti siten jotenkin sävyttää. Tapetteja hän inhoaa niin syvästi, että millään ei suostunut. Tämä inho on noussut esiin entisestä kodistaan, jossa repaleiset tapetit roikkuivat seinillä.
Jotakuinkin kaikki kuitenkin saaneeratiin, katot, seinät, kaapistot, maalattiiin vaaleilla sävyillä. Parketti hiottiin ja lakattiin. Nyt pitäisi olla aika allergia vapaa asunto, remontti jatkuu pesuhuoneen täydellä remontilla, jossa vesieristykset on a ja o, tosin ei meillä mitään vesivanhinkoja ole ollut ja samalla käyttövesipuket uusitaan pintaan. Joten pitäisi talon arvonkin nousta jonkin verran, onneksi tiilipintainen talo ei vaadi vuosikymmienkään jälkeen mitään toimenpiteitä.
Joustaminen on kannattanut, tosin kaikkeen uuteen pitää hiljalleen alkaa tekemään työtä jo kuukauisia tai vuosia ennen, sitten voi onnistuakin.
Onnekseni itsellä on sen verran varoja, että verhot ja jotain pientä voin itsekin hankkia.
Autotkin saimme vaihdettua tuoreempiin nyt, meillä on niitä kaksi, joten eiköhän tässä taasen ne suuurimmat ponnistukset ole kunnossa, muuten ihan ok mies, mutta kaikki tuo lähtee hänen lapsuudestaan, se on isketty niin kovasti hänen mieleensä, äitinsä on niin voimakas hahmo.
yhden asian olen laittanut merkille, että nuorempana oli helpompaa, nyt vanhetessa ne lapsuuden kodin tekemiset oikein nousevat esille. Mielestäni lapset on siinä kodissa alistettu oikein olan takaa.
Susta tulee heti palvelija miehellesi. Sinä siivoat , teet ruokaa, moppaat ja peset pyykit.
Sellainen suhde: todellakin toivon etteimieheni näin ajattele,mutta piankos asiaan tulee selko.
Pelottaa vaan pirusti muuttaa yhteen,vaikka tiiän olevani siihen valmis kävi miten kävi.....
toi on niiiin totta!
mekin kun miehen kanssa muutettiin yhteen, niin pikkuhiljaa touhu on enemmän ja enemmän mennyt siihen että minä naisena teen suurimman osan kotitöistä, ja enää ei miehen kanssa tehdä mitään muuta yhteistä kuin että käydään kaupassa ja ollaan vain kotona..
mies kyllä saa mennä kavereidensa kanssa ja harrastaa mutta auta armias jos minä teen saman niin koko ajan soitellaan perään ja kysellään milloin mitäkin typerää..
toisin sanoen minulla ei enää ole muuta elämää kuin koti ja kotihommat:
- minä laitan ruokaa koska mies ei osaa laittaa vielä 30 vuotiaanakaan ruokaa.
- minä siivoan
- minä pesen pyykkiä
- minä tiskaan
- minä leivon
mies saa juuri ja juuri roskat vietyä ulos...
tällä hetkellä haen mieheltä salaa omaa vuokra-asuntoa..en kestä tätä enää.
ja tämän suhteen jälkeen tuskin enää ryhdyn parisuhteeseen yhtään kenenkään kanssa koska niin pahasti petyin tässä suhteessa.
monta vuotta yhdessä ja ei minkäänlaista vihjausta edes mistään "isommasta" tai muista tulevaisuudensuunnitelmista ei vaikka niistä silloin tällöin puhuttiinkin yhdessä.
äidinkorvikkeeksi en rupea enää yhdellekään miehelle.
Lpeta ne kotihommien tekeminen ja kun menet omia menoja niin kännykkä äänettömälle tai kiiinni niin hyvä tulee äl'k' alistu miehesi oikutteluihin vaan teeppä niinkuin itse haliuat. Jos sinulla omaa pääomaa niin osta se seuraava asunto itellesi ja muutat vähibn äänin ja ososite ja puhelin saliseksi niin hyvä tulee. Itse miehnä teen kotihommia ja joskus toppuuttelen naistani ettei niitä kokajan tartte tehdä ja voi ottaa renommin ja sopu on pysynyt. Nyt itsellä saunan viimeistely kesken ja hyvä tulee ja kämpän arvo nousee.
ei ole pääomaa lainkaan, kun töitä ei saa/ole vaikka hakee.
ja nykyään tarvii vähintään olla se 5% omistusasunnon hinnasta itsellä ennenkuin saa lainaa oman ostoon.
muuten kyllä mielelläni muuttaisin omakotitaloon.
olen kokeillut tuota kotihommien tekemisen lopettamista..en kokeile enää! meni 2vkoa ennenkuin mies sanoi että vois ehkä siivota(???!!!)..no suurin osa siivoamishommista lankesi minulle..jälleen kerran.
ja jos olen ollut omiani touhuilemassa ja kännykkä on ollut äänettömällä kun en ole muistanut laittaa ääniä päälle, niin siitä mies pitää ns. kolmannen asteen kuulustelun että "miksi kännykässä ei ollut äänet päällä ja miksi en vastannut kun hän soitti"..ei kiitos riitoja.
olen koko ajan hakemassa töitä ja lähes päivittäin laitan cv:eni jonnekin rekryfirmaan/työpaikalle siinä toivossa että saisin töitä..turhauttaa ihan perkeleesti kun miettii miten paljon on elämäänsä yhteen ihmiseen hukannut kun tajuaa ettei ole edes onnellinen.
mutta en todellakaan voi kellekään suositella avoliittoa..miehet alkavat alun teeskentelyn jälkeen käyttämään naista siekailematta hyväkseen ajatellen vain omaa etuaan.
Miehelläsi on paha mustasukkaisuus ongelma ja ei luota sinuun ollenkaan ja lähde vielä kun voi koska tuo miehesi ongelma pahenee vanhetessaan. Pse vain omat vaatteesi ja teet itsellesi vain ruokaa ja annat miehn kulkea likaisissa vaatteissa ja jos tulee sanomista niin kerrot että' peseppä itte tai vie pesulaan. Hnaki itsellesi jokin harratu vaikka joka illalle niin hyvä tulee ja jos tulee sanomista niin kerrot että kun me ei tehdä mitään yhdessä niin täytyy itse kekesiä harrastuksia ja älä alistu miehesi alistamiseen ja pidä oma tahtosi niin miehesi voi herätä jos herää tai sitten kun lähdet hän jää yksin ja sitten joutuu tekemään ne kotithommat.
Sinun taytyy ottaa vaikka väkipakolla se oma tila suhteessanne ja ei se riitelyä ole vaan oman elämän hallintaa ja kysyppä miehltäsi että miksi sinä et voi mitää harrataa ja kavereita tavata ja kerrot ett ätämä suhde ei toimi ja et halua olla mikään kotipiika koska se ei kiinnosta. Se oma tilä ja elämä on vain otettva suhteessa ja ei ihmiset riitele vaan asiat riitelee niin hyvä tulee. Lopeta kaikki ne hommat mitä miehesi pitäsii tehdä ja opeta miehesi ruokaa tekemään niin voit pelastaa suhteenne tai siteen olet täysin kypsä koko miehen saamattomuuteen.
ollaan keskusteltu noista asioista NIIIIIIIN monta kertaa, mutta mikään ei tunnu auttavan ja jos yritän taas asioista alkaa puhumaan niin miehen vastaus on vaan että;"älä jaksa inistä/onko pakko jauhaa samaa paskaa"..
hiemanko on toivoton fiilis.
miehen panostus suhteeseen on suurinpiirtein mahdollisimman matalalla tasolla, ja silloinkin kun minulla oli työpaikka, niin sain silti tehdä suurimman osan kotitöistä, koska mies halusi tehdä "vain omia juttuja ja olla oma itsensä"..minä vissiin en sitten saa olla oma itseni...
ja mitä tulee harrastuksiin niin ei minulla ole sellaisia ihan vain sen takia koska minulla ei ole varaa harrastuksiin nykyisen tilanteen vuoksi..mies taas käyttää omat rahansa kalliiseen harrastukseensa, ja minulle valittaa kun ei ole rahaa ja ei nyt voida "törsätä" mihinkään "turhaan"..jepjep.
ennen edes kävimme joskus leffassa ja ulkona syömässä ja muutenkin vietettiin laatuaikaa keskenämme..nykyään nuo hetket ovat kaunis muisto vain, miehestä on tullut entistä itsekkäämpi ja minä tunnun olevan vain "välttämätön paha" jos tarvii jonkun palvelemaan ja leikkimään miehelle "äitiä".
olen kyllä jo sillä kannalla että jos vuokrakaksio mulle löytyy niin sinne muutan vaikka heti..en jaksa ruveta kinastelemaan tai puhumaan asioita läpi enää sen tuhannetta kertaa..pääsenpähän elämään ihan omaa elämää ilman yhden ainuttakaan passattavaa miestä.
Miehesi ei ole niitä mihiä jotak panostavat suhteeseen ja kun saat kämpään niin muuta salaa ja silloin kun mies on töissä ja otat omat tavarasi ja ne mahdolliset huonekalut mitä olet ostanut mukaasi ja jätä vain avain pöydälle ja lappu että tämä oli tässä niin hyvä tulee. Laitat vielä osoitetiedot slaiseksi niin ei pääse perille missä asut ja sen jälkeen kun muutat niin miehsi voi huomata virheensä tai sitten haluaa olla vain passattava. Miehesi on kasvatettu tai on itse kasvanut siihen että joku tekee määrätyt hommat kotona eikä näe sitä kun nainen väsyy liiallisiin kotihommiin ja parempi että muutat pois kun miehesi ei sinun puhetta usko ja saa sitten vapaana tehdä mitä haluaa niin hyvä tulee.
Minä ja poikaystävämme olemme tunteneet toisemme vasta kuukauden (siis virallista seurustelua), mutta olemme tutustuneet 5 kuukautta sitten. Eli siis viiden kuukauden ystävyys syveni parisuhteeksi. Olemme myös miettineet yhteenmuuttoa, sillä yhteisiä harrastuksia on paljon eikä kahden asunnon välillä "matkaaminen" on järkevää. Onneksi kotitöistä ei tule riitaa - harjoiteltu on =)
Kannattaa sopia kotitöiden jakamisesta ja kulujen jakamisesta etukäteen ja mahdollisista muista tärkeistä asioista. Vaikka ei sekään niin varmaa ole, että asiat sujuu. Kun aina ei pidetä kiinni yhdessä sovitusta. Tai ensiksi ollaan yhtä mieltä, mutta myöhemmin toinen muuttaa mieltään. Ainahan sitä on helppo puhua, mutta kun pitäisi siirtyä sanoista tekoihin...