Itsemurha ja pelastus

Raamatussa mainitaan Juudas Iskariot itsemurhan tejneenä opetuslapsena. Teki onnetoman ratkaisunsa sen jälkeen, kun tajusi tekonsa luonteen.

Kyseisestä kohdasta voi tulla siihen loppupäätelmään, että itsemurhaan vaikutaa jokin vakava synti.

Tämä oli oikein mukava pikku vastaus kirkon edustajalta. Tyypillinen nykyluterilainen vastaus, mahdollisimman vähän teologiaa ja mahdollisimman paljon sosiaalietiikkaa.

Ei sillä, että minä mitään teologista hienostelua kaipaisinkaan. Olen vain tällainen ihan tavallinen, yksinkertainen uskovainen, joka kovasti tahtoisi olla kuuliainen Herralleen, mutta joka kerta kerran jälkeen huomaa kaikenlaista syntiä tekevänsä.

Olen mietiskellyt asioita ja päätynyt sellaiseen lopputulokseen, että itsemurhailuni syynä on epäusko. Kirjoitin avausviestissäni, että Jeesus on kaikkeni. Huomaan tässä pettäväni itseäni. Jeesus ei ole kaikkeni. Toki tahtoisin, että Jeesus tulisi minulle kaikeksi, mutta tällä hetkellä Hän aivan ilmeisestikään ei sitä ole.

Kärsimys johtuu epäuskosta. Niin se on. Kuten sanottu, minä olen vain yksinkertainen uskovainen, joka tahtoisi olla Herralleen mieluinen. Jeesus on minulle tärkein, koska Hänet minä voin ymmärtää. Hänestä näen, millainen Jumala on, ja sitä Jumalaa minä rakastan. Tälläkin palstalla jotkut vihaiset ateistit väittävät, että Jumala on paha. Ei ole.

Jumala paransi sairaita ja karkotti pahoja henkiä. Hän otti avoimesti luokseen synnintekijät, vähäosaiset ja syrjityt eikä halveksinut heitä, vaan antoi heille saman arvon kuin kaikille muillekin. Hän piti naista tasa-arvoisena miehen kanssa. Hän korotti lapset esikuvaksi. Hän julisti kaikille ilosanoman ja antoi synnit anteeksi. Lopulta Hän antoi henkensä ihmiskunnan puolesta ja vapautti ihmiset kuoleman vallasta. Mitä pahaa Hän muka teki? Jumala on hyvä.

Uskon, että Jeesus nousi kuolleista. Uskon, että jokaisella on oma suojelusenkeli. Uskon, että Jumalansynnyttäjä ja muut pyhät rukoilevat puolestamme. Uskon, että asiat ovat näin hyvin. Silti mietiskelen itsemurhaa. Voidaan siis päätellä, että minulta puuttuu usko.

Jos Kristus nousi kuolleista, kärsimykseltä putoaa pohja. Jos Kristus todella nousi kuolleista ja elää tänäänkin, mikään ei ole ennallaan. Ylösnousemuksen valossa kaikki näyttää toisenlaiselta, uudelta, paremmalta.

Minulle tarjotaan puhelinnumeroita, vaikka minulta vain puuttuu usko. Puhelinnumeroissa, joihin muuten en aio soittaa, on se hyvä puoli, että niitä voi ihminen ihmiselle antaa. Uskoa ei voi. Uskon voi antaa vain Jumala.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, jos minulla olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran. Epäusko on synti. Mutta kyllä minä uskon, että Jeesus antaa epäuskonkin anteeksi. Edes epäusko ei voi erottaa minua Herrastani. Niin minun täytyy uskoa.

Mikä itsemurhassa siis on syntiä, on epäusko. Siinä kaikki. Onko muuta syntiä olemassakaan?

Itse murhaaja kirjoitti:

Tämä oli oikein mukava pikku vastaus kirkon edustajalta. Tyypillinen nykyluterilainen vastaus, mahdollisimman vähän teologiaa ja mahdollisimman paljon sosiaalietiikkaa.

Ei sillä, että minä mitään teologista hienostelua kaipaisinkaan. Olen vain tällainen ihan tavallinen, yksinkertainen uskovainen, joka kovasti tahtoisi olla kuuliainen Herralleen, mutta joka kerta kerran jälkeen huomaa kaikenlaista syntiä tekevänsä.

Olen mietiskellyt asioita ja päätynyt sellaiseen lopputulokseen, että itsemurhailuni syynä on epäusko. Kirjoitin avausviestissäni, että Jeesus on kaikkeni. Huomaan tässä pettäväni itseäni. Jeesus ei ole kaikkeni. Toki tahtoisin, että Jeesus tulisi minulle kaikeksi, mutta tällä hetkellä Hän aivan ilmeisestikään ei sitä ole.

Kärsimys johtuu epäuskosta. Niin se on. Kuten sanottu, minä olen vain yksinkertainen uskovainen, joka tahtoisi olla Herralleen mieluinen. Jeesus on minulle tärkein, koska Hänet minä voin ymmärtää. Hänestä näen, millainen Jumala on, ja sitä Jumalaa minä rakastan. Tälläkin palstalla jotkut vihaiset ateistit väittävät, että Jumala on paha. Ei ole.

Jumala paransi sairaita ja karkotti pahoja henkiä. Hän otti avoimesti luokseen synnintekijät, vähäosaiset ja syrjityt eikä halveksinut heitä, vaan antoi heille saman arvon kuin kaikille muillekin. Hän piti naista tasa-arvoisena miehen kanssa. Hän korotti lapset esikuvaksi. Hän julisti kaikille ilosanoman ja antoi synnit anteeksi. Lopulta Hän antoi henkensä ihmiskunnan puolesta ja vapautti ihmiset kuoleman vallasta. Mitä pahaa Hän muka teki? Jumala on hyvä.

Uskon, että Jeesus nousi kuolleista. Uskon, että jokaisella on oma suojelusenkeli. Uskon, että Jumalansynnyttäjä ja muut pyhät rukoilevat puolestamme. Uskon, että asiat ovat näin hyvin. Silti mietiskelen itsemurhaa. Voidaan siis päätellä, että minulta puuttuu usko.

Jos Kristus nousi kuolleista, kärsimykseltä putoaa pohja. Jos Kristus todella nousi kuolleista ja elää tänäänkin, mikään ei ole ennallaan. Ylösnousemuksen valossa kaikki näyttää toisenlaiselta, uudelta, paremmalta.

Minulle tarjotaan puhelinnumeroita, vaikka minulta vain puuttuu usko. Puhelinnumeroissa, joihin muuten en aio soittaa, on se hyvä puoli, että niitä voi ihminen ihmiselle antaa. Uskoa ei voi. Uskon voi antaa vain Jumala.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, jos minulla olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran. Epäusko on synti. Mutta kyllä minä uskon, että Jeesus antaa epäuskonkin anteeksi. Edes epäusko ei voi erottaa minua Herrastani. Niin minun täytyy uskoa.

Mikä itsemurhassa siis on syntiä, on epäusko. Siinä kaikki. Onko muuta syntiä olemassakaan?

Lue lisää

Hei, olet oikeassa, että vastaukseni oli juuri sellainen kuin sanoit. Silloin kun elämä tuntuu vaikealta ja miettii itsemurhaa, niin siinä keskustelussa on hyvä olla kasvotusten tai puhelimen välityksellä. Siksi laitoin avun hakemisen paikkoja. Tällaisella palstalla on hyvä keskustella teologiaa siinä olet oikeassa. Miksi ajattelet, että sinulta puuttuu uskoa? Eikö meistä jokainen välillä koe olevansa epäuskoinen. Elämässä tapahtuu jotakin ja silloin koetellaan uskoa ja helposti olemme valmiita uskosta luopumaan, vai mitä ajattelet?


Merja Lampila, pappi

Itse murhaaja kirjoitti:

Tämä oli oikein mukava pikku vastaus kirkon edustajalta. Tyypillinen nykyluterilainen vastaus, mahdollisimman vähän teologiaa ja mahdollisimman paljon sosiaalietiikkaa.

Ei sillä, että minä mitään teologista hienostelua kaipaisinkaan. Olen vain tällainen ihan tavallinen, yksinkertainen uskovainen, joka kovasti tahtoisi olla kuuliainen Herralleen, mutta joka kerta kerran jälkeen huomaa kaikenlaista syntiä tekevänsä.

Olen mietiskellyt asioita ja päätynyt sellaiseen lopputulokseen, että itsemurhailuni syynä on epäusko. Kirjoitin avausviestissäni, että Jeesus on kaikkeni. Huomaan tässä pettäväni itseäni. Jeesus ei ole kaikkeni. Toki tahtoisin, että Jeesus tulisi minulle kaikeksi, mutta tällä hetkellä Hän aivan ilmeisestikään ei sitä ole.

Kärsimys johtuu epäuskosta. Niin se on. Kuten sanottu, minä olen vain yksinkertainen uskovainen, joka tahtoisi olla Herralleen mieluinen. Jeesus on minulle tärkein, koska Hänet minä voin ymmärtää. Hänestä näen, millainen Jumala on, ja sitä Jumalaa minä rakastan. Tälläkin palstalla jotkut vihaiset ateistit väittävät, että Jumala on paha. Ei ole.

Jumala paransi sairaita ja karkotti pahoja henkiä. Hän otti avoimesti luokseen synnintekijät, vähäosaiset ja syrjityt eikä halveksinut heitä, vaan antoi heille saman arvon kuin kaikille muillekin. Hän piti naista tasa-arvoisena miehen kanssa. Hän korotti lapset esikuvaksi. Hän julisti kaikille ilosanoman ja antoi synnit anteeksi. Lopulta Hän antoi henkensä ihmiskunnan puolesta ja vapautti ihmiset kuoleman vallasta. Mitä pahaa Hän muka teki? Jumala on hyvä.

Uskon, että Jeesus nousi kuolleista. Uskon, että jokaisella on oma suojelusenkeli. Uskon, että Jumalansynnyttäjä ja muut pyhät rukoilevat puolestamme. Uskon, että asiat ovat näin hyvin. Silti mietiskelen itsemurhaa. Voidaan siis päätellä, että minulta puuttuu usko.

Jos Kristus nousi kuolleista, kärsimykseltä putoaa pohja. Jos Kristus todella nousi kuolleista ja elää tänäänkin, mikään ei ole ennallaan. Ylösnousemuksen valossa kaikki näyttää toisenlaiselta, uudelta, paremmalta.

Minulle tarjotaan puhelinnumeroita, vaikka minulta vain puuttuu usko. Puhelinnumeroissa, joihin muuten en aio soittaa, on se hyvä puoli, että niitä voi ihminen ihmiselle antaa. Uskoa ei voi. Uskon voi antaa vain Jumala.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, jos minulla olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran. Epäusko on synti. Mutta kyllä minä uskon, että Jeesus antaa epäuskonkin anteeksi. Edes epäusko ei voi erottaa minua Herrastani. Niin minun täytyy uskoa.

Mikä itsemurhassa siis on syntiä, on epäusko. Siinä kaikki. Onko muuta syntiä olemassakaan?

Lue lisää

Päinvastoin, vaikutat hyvin hengelliseltä. Sinä kerrot haluavasi olla lähempänä Jeesusta. Ettei tämä vain olisi syy siihen että haluat tehdä itsemurhan?

"Valitsemalla kuoleman en silti kapinoisi Häntä vastaan"

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei, olet oikeassa, että vastaukseni oli juuri sellainen kuin sanoit. Silloin kun elämä tuntuu vaikealta ja miettii itsemurhaa, niin siinä keskustelussa on hyvä olla kasvotusten tai puhelimen välityksellä. Siksi laitoin avun hakemisen paikkoja. Tällaisella palstalla on hyvä keskustella teologiaa siinä olet oikeassa. Miksi ajattelet, että sinulta puuttuu uskoa? Eikö meistä jokainen välillä koe olevansa epäuskoinen. Elämässä tapahtuu jotakin ja silloin koetellaan uskoa ja helposti olemme valmiita uskosta luopumaan, vai mitä ajattelet?


Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Minkä kirjoitin, sitä en kirjoittanut arvostellakseni. Asia vain on sillä tavalla, että kun ahdistus on pahimmillaan, on liian vihainen ja katkera soittaakseen mihinkään. Siinä tilassa saa olla iloinen, jos voi pahansuopuudeltaan edes vilaukselta nähdä valoa. Kun taas uupumus, joka vuorottelee ahdistuksen kanssa, on pahimmillaan, on liian väsynyt hakeakseen apua. Kun siis apua eniten tarvitsee, juuri silloin on vähiten henkisiä resursseja sitä pyytää.

Kun sitten olo on parempi, ei koe tarvetta soitella mihinkään. Kun ei ole välitöntä tarvetta syöksyä junan alle, ei ole myöskään välitöntä tarvetta pyytää apua. Silloin omaa tilannettaan voi tarkastella vähän objektiivisemmin, ja silloin voi mietiskellä tarkemmin myös näitä hengellisiä kysymyksiä. Ne kuitenkin ovat minulle tärkeitä, ja sen takiahan minä, nyt viime päivinä vähän piristyttyäni, tällekin palstalle kirjoitin.

Joku vihainen ateisti tuossa kehotti minua haistamaan pitkää hanuria. Hän oli näet tietävinään, että minä en tiedä, kuinka itsemurhaaja ajattelee. Itsemurhaaja ei kuulemma mieti ensisijaisesti kuolemaa, vaan pahan olonsa päättymistä. Näin minä hänet tulkitsin, ja näin asia varmasti onkin. Ilmeisesti tällä vihaisella ateistilla on omakohtaista kokemusta näistä asioista.

Vihainen ateisti ei kuitenkaan välttämättä osaa ottaa huomioon sitä, että tällainen yksinkertainen uskovainen ei usko siihen, että elämä ja siis varmasti myös kärsimys päättyy kuolemaan. Oikeassa tämä ateisti toki on siinä, että pahimmassa ahdistuksessa ei juurikaan tule Jumalan tuomioita mietittyä. Silloin usko typistyy yhdeksi pieneksi rukoukseksi: auta, Jeesus! (Herra onkin ainoa taho, jolta silloin apua pyydän.) Mutta sitten kun olo on taas parempi, tulee, kuten sanoin, pohdittua asioita vähän tarkemmin. Silloin voi jopa yrittää analysoida omaa kärsimystään.

Kysyt – ja minusta on mukavaa, että kysyt, kiitos siitä – miksi ajattelen itseltäni puuttuvan uskoa. Minusta asia on ihan yksinkertainen. Onnettomuuteni ilmiantaa minut. Jos todella luottaisin Herraan, en olisi onneton. Kysymys on siitä, mihin panen toivoni ja mikä minulle elämässä on tärkeintä.

Jumala on kaiken onnen lähde. Onnen määrä on kääntäen verrannollinen etäisyyteen Jumalasta. Kun Jumalan ja ihmisen välinen etäisyys pienenee, onnen määrä suurenee, ja päinvastoin. Jos siis olen onneton, se on merkki siitä, että olen kaukana Jumalasta. Jos olen kaukana Jumalasta, missä silloin olen? Puolitiessä helvettiin tietysti, mutta mikä on helvetti?

Minä olen ymmärtänyt niin, että helvetti on ihminen itse, nimittäin ihminen yksin, ihminen ilman Jumalaa. Jos en pane toivoani Jumalaan, panen toivoni itseeni, koska muutakaan ei ole, ja juuri se onkin kärsimykseni lähde.

Olen itsekäs, täynnä itseäni. Pidän itseäni ja omia asioitani hyvin tärkeinä. Tällä on ainakin kaksi kohtalokasta seurausta. Ensinnäkin huolestun siitä, että en “elä täysillä”. En koe tarpeeksi mahtavia asioita, en tapaa tarpeeksi loistavia ihmisiä, en saa tarpeeksi upeita elämyksiä, en saa tarpeeksi säkenöivää menestystä, en saa tarpeeksi hivelevää mainetta ja maireaa kiitosta, en ylipäänsä saa tarpeeksi kaikkea sitä ihanaa ja fantastista, mitä milloinkin päähäni sattuu pälkähtämään.

Toinen kohtalokas seuraus on se, että pikkumaisten kärsimysteni suuruusluokka vääristyy. Ei ole Jumalaa antamassa niille ja koko minun olemiselleni oikeaa mittasuhdetta. Koska pidän itseäni niin merkittävänä, alkavat myös pienet kärsimykseni näyttää merkittäviltä ja jopa suoranaisilta katastrofeilta, jotka tuhoavat minut, ja minähän olen niin tärkeä, että tuhoni olisi jotain aivan hirveää.

Suurin osa kaikesta inhimillisestä kärsimyksestä on seurausta ihmisen egoismista, siis minä-keskeisyydestä ja oman itsen yliarvioimisesta. Sitä ihmiset eivät kuitenkaan tahdo myöntää. Ja miksi eivät? Koska he ovat niin minä-keskeisiä! Eivät he pidä omaa egoaan ongelmana, sen sijaan heillä on muita, paljon hienostuneempia, monimutkaisempia ja trendikkäämpiä ongelmia, joita he sitten itsekeskeisesti ja omaa merkitystään yliarvioiden setvivät kaiken maailman terapeuttien kanssa. Minä ja minun ongelmani ja minun elämäni, minä ja minä ja minä. Nöyrtyminen on niin vaikeaa, ja kuitenkin vain nöyrtymällä voi kärsimystään lievittää.

Että minä kärsin, tarkoittaa sitä, että minulla puuttuu usko, ja että minulta puuttuu usko, tarkoittaa sitä, että sydämeni on niin täynnä minua itseäni, että Jumala ei mahdu sinne. En usko Jumalaan, vaan itseeni. Jumala kyllä tulisi luokseni, jos Hän vain pääsisi. Minun pitäisi vain tehdä sydämeeni tilaa Jeesukselle. Mitä pienempi on minä-keskeisyyteni, sitä enemmän Jeesus pääsee minussa vaikuttamaan. Mitä enemmän Jeesus toimii ja elää minussa, sitä vähäisempää on kärsimykseni. Kärsimyksen väheneminen perustuu siihen, että sen merkitys vähenee. Kun minun kärsimykselläni ei enää ole niin väliä, koska on muutakin kuin minä, yllättäen kärsimykseni lakkaakin olemasta kärsimystä. Silloin sitä tahtoo vain kiittää.

Itse murhaaja kirjoitti:

Minkä kirjoitin, sitä en kirjoittanut arvostellakseni. Asia vain on sillä tavalla, että kun ahdistus on pahimmillaan, on liian vihainen ja katkera soittaakseen mihinkään. Siinä tilassa saa olla iloinen, jos voi pahansuopuudeltaan edes vilaukselta nähdä valoa. Kun taas uupumus, joka vuorottelee ahdistuksen kanssa, on pahimmillaan, on liian väsynyt hakeakseen apua. Kun siis apua eniten tarvitsee, juuri silloin on vähiten henkisiä resursseja sitä pyytää.

Kun sitten olo on parempi, ei koe tarvetta soitella mihinkään. Kun ei ole välitöntä tarvetta syöksyä junan alle, ei ole myöskään välitöntä tarvetta pyytää apua. Silloin omaa tilannettaan voi tarkastella vähän objektiivisemmin, ja silloin voi mietiskellä tarkemmin myös näitä hengellisiä kysymyksiä. Ne kuitenkin ovat minulle tärkeitä, ja sen takiahan minä, nyt viime päivinä vähän piristyttyäni, tällekin palstalle kirjoitin.

Joku vihainen ateisti tuossa kehotti minua haistamaan pitkää hanuria. Hän oli näet tietävinään, että minä en tiedä, kuinka itsemurhaaja ajattelee. Itsemurhaaja ei kuulemma mieti ensisijaisesti kuolemaa, vaan pahan olonsa päättymistä. Näin minä hänet tulkitsin, ja näin asia varmasti onkin. Ilmeisesti tällä vihaisella ateistilla on omakohtaista kokemusta näistä asioista.

Vihainen ateisti ei kuitenkaan välttämättä osaa ottaa huomioon sitä, että tällainen yksinkertainen uskovainen ei usko siihen, että elämä ja siis varmasti myös kärsimys päättyy kuolemaan. Oikeassa tämä ateisti toki on siinä, että pahimmassa ahdistuksessa ei juurikaan tule Jumalan tuomioita mietittyä. Silloin usko typistyy yhdeksi pieneksi rukoukseksi: auta, Jeesus! (Herra onkin ainoa taho, jolta silloin apua pyydän.) Mutta sitten kun olo on taas parempi, tulee, kuten sanoin, pohdittua asioita vähän tarkemmin. Silloin voi jopa yrittää analysoida omaa kärsimystään.

Kysyt – ja minusta on mukavaa, että kysyt, kiitos siitä – miksi ajattelen itseltäni puuttuvan uskoa. Minusta asia on ihan yksinkertainen. Onnettomuuteni ilmiantaa minut. Jos todella luottaisin Herraan, en olisi onneton. Kysymys on siitä, mihin panen toivoni ja mikä minulle elämässä on tärkeintä.

Jumala on kaiken onnen lähde. Onnen määrä on kääntäen verrannollinen etäisyyteen Jumalasta. Kun Jumalan ja ihmisen välinen etäisyys pienenee, onnen määrä suurenee, ja päinvastoin. Jos siis olen onneton, se on merkki siitä, että olen kaukana Jumalasta. Jos olen kaukana Jumalasta, missä silloin olen? Puolitiessä helvettiin tietysti, mutta mikä on helvetti?

Minä olen ymmärtänyt niin, että helvetti on ihminen itse, nimittäin ihminen yksin, ihminen ilman Jumalaa. Jos en pane toivoani Jumalaan, panen toivoni itseeni, koska muutakaan ei ole, ja juuri se onkin kärsimykseni lähde.

Olen itsekäs, täynnä itseäni. Pidän itseäni ja omia asioitani hyvin tärkeinä. Tällä on ainakin kaksi kohtalokasta seurausta. Ensinnäkin huolestun siitä, että en “elä täysillä”. En koe tarpeeksi mahtavia asioita, en tapaa tarpeeksi loistavia ihmisiä, en saa tarpeeksi upeita elämyksiä, en saa tarpeeksi säkenöivää menestystä, en saa tarpeeksi hivelevää mainetta ja maireaa kiitosta, en ylipäänsä saa tarpeeksi kaikkea sitä ihanaa ja fantastista, mitä milloinkin päähäni sattuu pälkähtämään.

Toinen kohtalokas seuraus on se, että pikkumaisten kärsimysteni suuruusluokka vääristyy. Ei ole Jumalaa antamassa niille ja koko minun olemiselleni oikeaa mittasuhdetta. Koska pidän itseäni niin merkittävänä, alkavat myös pienet kärsimykseni näyttää merkittäviltä ja jopa suoranaisilta katastrofeilta, jotka tuhoavat minut, ja minähän olen niin tärkeä, että tuhoni olisi jotain aivan hirveää.

Suurin osa kaikesta inhimillisestä kärsimyksestä on seurausta ihmisen egoismista, siis minä-keskeisyydestä ja oman itsen yliarvioimisesta. Sitä ihmiset eivät kuitenkaan tahdo myöntää. Ja miksi eivät? Koska he ovat niin minä-keskeisiä! Eivät he pidä omaa egoaan ongelmana, sen sijaan heillä on muita, paljon hienostuneempia, monimutkaisempia ja trendikkäämpiä ongelmia, joita he sitten itsekeskeisesti ja omaa merkitystään yliarvioiden setvivät kaiken maailman terapeuttien kanssa. Minä ja minun ongelmani ja minun elämäni, minä ja minä ja minä. Nöyrtyminen on niin vaikeaa, ja kuitenkin vain nöyrtymällä voi kärsimystään lievittää.

Että minä kärsin, tarkoittaa sitä, että minulla puuttuu usko, ja että minulta puuttuu usko, tarkoittaa sitä, että sydämeni on niin täynnä minua itseäni, että Jumala ei mahdu sinne. En usko Jumalaan, vaan itseeni. Jumala kyllä tulisi luokseni, jos Hän vain pääsisi. Minun pitäisi vain tehdä sydämeeni tilaa Jeesukselle. Mitä pienempi on minä-keskeisyyteni, sitä enemmän Jeesus pääsee minussa vaikuttamaan. Mitä enemmän Jeesus toimii ja elää minussa, sitä vähäisempää on kärsimykseni. Kärsimyksen väheneminen perustuu siihen, että sen merkitys vähenee. Kun minun kärsimykselläni ei enää ole niin väliä, koska on muutakin kuin minä, yllättäen kärsimykseni lakkaakin olemasta kärsimystä. Silloin sitä tahtoo vain kiittää.

Lue lisää

Hei,
Varmasti avunhakemisen kanssa on juuri noin kuin kirjoitat. Kun on väsynyt ei jaksa ja kun taas on helpompaa niin pärjää eikä tunne tarvitsevansa. Nuo kysymykset mitä pohdit ovat tärkeitä ja sinä olet tärkeä. Ja noita mainitsemiasi asioita sinun olisi hyvä jonkun kanssa jakaa ihan kasvotusten. Siksi vieläkin pidän esillä sitä, että otat yhteyttä omaan kotiseurakuntaasi vaikka virastoon ja kysyt kenen kanssa voisit keskustella. Tai otat yhteyttä palvelevaan puhelimeen, vaikka ei niin ole akuutti tarve siinä hetkessä.

Täällä palstalla on vaikeaa keskustella henkilökohtaisesti omista vaikeuksista ja ei aina huomaa, että tämä on julkinen palsta. Itseään on hyvä suojella ja siksi kehotin sinua ottamaan näihin avun lähteisiin yhteyttä, missä voit keskustella luottamuksellisesti. Tällä palstalla me keskustelijat voimme keskustella vain hyvin yleisellä tasolla.
Ja tällaisella palstalla saattaa tosiaan saada monenlaisia kommentteja, niinkuin kerroit saaneesi.

Minua itseä on lohduttanut vaikeina hetkinä ajatus siitä, että Kristus on käynyt kärsimyksessä niin alhaalla, että ei kukaan toinen, siksi hän kantaa meitä silloinkin kun tuntuu, että kukaan ei voi auttaa.


Merja Lampila, pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei,
Varmasti avunhakemisen kanssa on juuri noin kuin kirjoitat. Kun on väsynyt ei jaksa ja kun taas on helpompaa niin pärjää eikä tunne tarvitsevansa. Nuo kysymykset mitä pohdit ovat tärkeitä ja sinä olet tärkeä. Ja noita mainitsemiasi asioita sinun olisi hyvä jonkun kanssa jakaa ihan kasvotusten. Siksi vieläkin pidän esillä sitä, että otat yhteyttä omaan kotiseurakuntaasi vaikka virastoon ja kysyt kenen kanssa voisit keskustella. Tai otat yhteyttä palvelevaan puhelimeen, vaikka ei niin ole akuutti tarve siinä hetkessä.

Täällä palstalla on vaikeaa keskustella henkilökohtaisesti omista vaikeuksista ja ei aina huomaa, että tämä on julkinen palsta. Itseään on hyvä suojella ja siksi kehotin sinua ottamaan näihin avun lähteisiin yhteyttä, missä voit keskustella luottamuksellisesti. Tällä palstalla me keskustelijat voimme keskustella vain hyvin yleisellä tasolla.
Ja tällaisella palstalla saattaa tosiaan saada monenlaisia kommentteja, niinkuin kerroit saaneesi.

Minua itseä on lohduttanut vaikeina hetkinä ajatus siitä, että Kristus on käynyt kärsimyksessä niin alhaalla, että ei kukaan toinen, siksi hän kantaa meitä silloinkin kun tuntuu, että kukaan ei voi auttaa.


Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Ok. Kaikki hyvin.

Itse murhaaja kirjoitti:

Tämä oli oikein mukava pikku vastaus kirkon edustajalta. Tyypillinen nykyluterilainen vastaus, mahdollisimman vähän teologiaa ja mahdollisimman paljon sosiaalietiikkaa.

Ei sillä, että minä mitään teologista hienostelua kaipaisinkaan. Olen vain tällainen ihan tavallinen, yksinkertainen uskovainen, joka kovasti tahtoisi olla kuuliainen Herralleen, mutta joka kerta kerran jälkeen huomaa kaikenlaista syntiä tekevänsä.

Olen mietiskellyt asioita ja päätynyt sellaiseen lopputulokseen, että itsemurhailuni syynä on epäusko. Kirjoitin avausviestissäni, että Jeesus on kaikkeni. Huomaan tässä pettäväni itseäni. Jeesus ei ole kaikkeni. Toki tahtoisin, että Jeesus tulisi minulle kaikeksi, mutta tällä hetkellä Hän aivan ilmeisestikään ei sitä ole.

Kärsimys johtuu epäuskosta. Niin se on. Kuten sanottu, minä olen vain yksinkertainen uskovainen, joka tahtoisi olla Herralleen mieluinen. Jeesus on minulle tärkein, koska Hänet minä voin ymmärtää. Hänestä näen, millainen Jumala on, ja sitä Jumalaa minä rakastan. Tälläkin palstalla jotkut vihaiset ateistit väittävät, että Jumala on paha. Ei ole.

Jumala paransi sairaita ja karkotti pahoja henkiä. Hän otti avoimesti luokseen synnintekijät, vähäosaiset ja syrjityt eikä halveksinut heitä, vaan antoi heille saman arvon kuin kaikille muillekin. Hän piti naista tasa-arvoisena miehen kanssa. Hän korotti lapset esikuvaksi. Hän julisti kaikille ilosanoman ja antoi synnit anteeksi. Lopulta Hän antoi henkensä ihmiskunnan puolesta ja vapautti ihmiset kuoleman vallasta. Mitä pahaa Hän muka teki? Jumala on hyvä.

Uskon, että Jeesus nousi kuolleista. Uskon, että jokaisella on oma suojelusenkeli. Uskon, että Jumalansynnyttäjä ja muut pyhät rukoilevat puolestamme. Uskon, että asiat ovat näin hyvin. Silti mietiskelen itsemurhaa. Voidaan siis päätellä, että minulta puuttuu usko.

Jos Kristus nousi kuolleista, kärsimykseltä putoaa pohja. Jos Kristus todella nousi kuolleista ja elää tänäänkin, mikään ei ole ennallaan. Ylösnousemuksen valossa kaikki näyttää toisenlaiselta, uudelta, paremmalta.

Minulle tarjotaan puhelinnumeroita, vaikka minulta vain puuttuu usko. Puhelinnumeroissa, joihin muuten en aio soittaa, on se hyvä puoli, että niitä voi ihminen ihmiselle antaa. Uskoa ei voi. Uskon voi antaa vain Jumala.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, jos minulla olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran. Epäusko on synti. Mutta kyllä minä uskon, että Jeesus antaa epäuskonkin anteeksi. Edes epäusko ei voi erottaa minua Herrastani. Niin minun täytyy uskoa.

Mikä itsemurhassa siis on syntiä, on epäusko. Siinä kaikki. Onko muuta syntiä olemassakaan?

Lue lisää

Kirje roomalaisille 7

14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.

16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.

17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.

18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Näin Paavali totesi tuosta synnistäsi. Ja tuon olen itsekkin todeksi havainnut.
Ja vaikka saatana kuinka syyttäisi jst. synnistä niin vetoa Jeesuksen täytettyyn työhön. Hän kuoli Golgatanristillä sinun syntiesi takia.

... kirjoitti:

Päinvastoin, vaikutat hyvin hengelliseltä. Sinä kerrot haluavasi olla lähempänä Jeesusta. Ettei tämä vain olisi syy siihen että haluat tehdä itsemurhan?

"Valitsemalla kuoleman en silti kapinoisi Häntä vastaan"

Lue lisää

Ajattelin, että en enää kirjoita tähän ketjuun, mutta koska tämä kirjoitus jäi vaivaamaan minua, täytyy minun vielä tähän sanoa jotain.

Kuten jokainen keskusteluja seurannut on varmasti huomannut, kristinuskon ja kristittyjen pilkkaaminen on hyvin yleistä tällä palstalla. Siinä ei ole mitään uutta. Mikä tahansa avoin ja heikosti valvottu kristillinen palsta, jolla on riittävästi lukijoita ja jolla voi esiintyä nimettömänä, houkuttelee paikalle vihaisia kristinuskon vastustajia. Näille ihmisille jokainen uusi syy hyökätä kristinuskoa vastaan on uusi ilonaihe. Toisin sanoen he iloitsevat, kun kristinusko saa aikaan pahaa. He iloitsevat jokaisesta kristinuskon takia tavalla tai toisella kärsivästä ihmisestä, koska sellainen näyttäisi oikeuttavan heidän hyökkäyksensä.

Sen takia minusta tuntuu, että tässäkin kirjoituksessa vähän koetetaan tölväistä kristinuskoa, ja vaikkei koetettaisikaan, joku voi siitä silti saada siitä päähänsä, että kristinusko ajaa ihmisiä itsemurhaan. Varsinkin tuntuu tällainen tulkinta pahansuovalta ja tarkoitushakuiselta, kun heti ensimmäisen viestini ensimmäisessä lauseessa selvin sanoin kerroin itsemurhani syyn: en ole tyytyväinen elämääni.

En siis ole tappamassa itseäni sen takia, että pääsisin nopeammin Herrani luo. Totta kai tahtoisin Hänen luokseen. Kaipaan ihan hirveästi Jumalaa, joka näiden murheiden keskellä tuntuu niin kaukaiselta. Rukoilen, mutta Hän pysyy vaiti. Tiedän silti, että Hän on aina kanssani eikä minun todellakaan tarvitse tappaa itseäni päästäkseni Hänen luokseen.

Minähän päinvastoin pelkään, että itsemurhallani erotan itseni Hänestä. Jumala on kaiken elämän lähde ja siis kuoleman ehdoton vastakohta, ja vaikka en itsemurhallani pyri pakenemaan Jumalaa, käytännössä ratkaisuni tietysti tarkoittaa juuri sitä: selän kääntämistä elämälle.

Toivottavasti tästä tuli nyt selväksi, että uskonto ei ole millään tavalla syyllinen ratkaisuihini. Kristinusko ei aja ihmisiä itsemurhaan. Pikemminkin se saattaa estää ihmisiä sitä tekemästä.

Itse murhaaja kirjoitti:

Ajattelin, että en enää kirjoita tähän ketjuun, mutta koska tämä kirjoitus jäi vaivaamaan minua, täytyy minun vielä tähän sanoa jotain.

Kuten jokainen keskusteluja seurannut on varmasti huomannut, kristinuskon ja kristittyjen pilkkaaminen on hyvin yleistä tällä palstalla. Siinä ei ole mitään uutta. Mikä tahansa avoin ja heikosti valvottu kristillinen palsta, jolla on riittävästi lukijoita ja jolla voi esiintyä nimettömänä, houkuttelee paikalle vihaisia kristinuskon vastustajia. Näille ihmisille jokainen uusi syy hyökätä kristinuskoa vastaan on uusi ilonaihe. Toisin sanoen he iloitsevat, kun kristinusko saa aikaan pahaa. He iloitsevat jokaisesta kristinuskon takia tavalla tai toisella kärsivästä ihmisestä, koska sellainen näyttäisi oikeuttavan heidän hyökkäyksensä.

Sen takia minusta tuntuu, että tässäkin kirjoituksessa vähän koetetaan tölväistä kristinuskoa, ja vaikkei koetettaisikaan, joku voi siitä silti saada siitä päähänsä, että kristinusko ajaa ihmisiä itsemurhaan. Varsinkin tuntuu tällainen tulkinta pahansuovalta ja tarkoitushakuiselta, kun heti ensimmäisen viestini ensimmäisessä lauseessa selvin sanoin kerroin itsemurhani syyn: en ole tyytyväinen elämääni.

En siis ole tappamassa itseäni sen takia, että pääsisin nopeammin Herrani luo. Totta kai tahtoisin Hänen luokseen. Kaipaan ihan hirveästi Jumalaa, joka näiden murheiden keskellä tuntuu niin kaukaiselta. Rukoilen, mutta Hän pysyy vaiti. Tiedän silti, että Hän on aina kanssani eikä minun todellakaan tarvitse tappaa itseäni päästäkseni Hänen luokseen.

Minähän päinvastoin pelkään, että itsemurhallani erotan itseni Hänestä. Jumala on kaiken elämän lähde ja siis kuoleman ehdoton vastakohta, ja vaikka en itsemurhallani pyri pakenemaan Jumalaa, käytännössä ratkaisuni tietysti tarkoittaa juuri sitä: selän kääntämistä elämälle.

Toivottavasti tästä tuli nyt selväksi, että uskonto ei ole millään tavalla syyllinen ratkaisuihini. Kristinusko ei aja ihmisiä itsemurhaan. Pikemminkin se saattaa estää ihmisiä sitä tekemästä.

Lue lisää

Tuohan on ihan totta että kirjoitin mitä kirjoitin koska minusta kristinuskosta on pelkkää haittaa.

Sinä uskot nyt että helvetti on totta etkä tahdo sinne joutua, mutta mitä jos joskus alat psyykkaamaan itseäsi että kyllä Jumala sinut pelastaa sieltä taivaaseen. Voi olla että sitten jopa yrität itsemurhaa.

Sinun olisi syytä mennä nyt vähän itseesi. Tulet palstalle ja sanot kohteliaasti hyvää iltaa ja sitten kerrot että aiot ehkä tappaa itsesi.

Sitten pohdiskelet asiaa hengelliseltä kantilta. Ei tuosta VOI tulla muunlaiseen johtopäätökseen kuin että usko on sekoittanut sinun pääsi.

Sinun pitäisi nyt ajatella vähän muitakin. Puhut kuin mikäkin muslimi itsemurhapommittaja.

Sinun kannattaisi hankkia ammattiapua. Minä sitä tähän ketjuun jo hankinkin ja sinulla on mahdollisuus vastata Sos-kriisityöntekijälle tuossa alla.

Muuten kuormitat muita palstalle kirjoittajia omilla ongelmillasi, jotka ovat ..siis mitkä? En tiedä sinun elämästäsi muuta kuin sen että olet pahasti haksahtanut uskoon.


Sinulle taitaa olla yllätys että tälle palstalle kirjoittelelee myös ateistit, eikä sitä ole meiltä vielä kielletty. Sinä mielelläsi vaientaisit ateistin äänen, koska et tahdo kuulla mitään negatiivista uskostasi, mutta se ei valitettavasti ollut nyt mahdollista.

Neuvoni sinulle on: hanki ammattiapua läheistesi ja itsesi vuoksi.

... kirjoitti:

Tuohan on ihan totta että kirjoitin mitä kirjoitin koska minusta kristinuskosta on pelkkää haittaa.

Sinä uskot nyt että helvetti on totta etkä tahdo sinne joutua, mutta mitä jos joskus alat psyykkaamaan itseäsi että kyllä Jumala sinut pelastaa sieltä taivaaseen. Voi olla että sitten jopa yrität itsemurhaa.

Sinun olisi syytä mennä nyt vähän itseesi. Tulet palstalle ja sanot kohteliaasti hyvää iltaa ja sitten kerrot että aiot ehkä tappaa itsesi.

Sitten pohdiskelet asiaa hengelliseltä kantilta. Ei tuosta VOI tulla muunlaiseen johtopäätökseen kuin että usko on sekoittanut sinun pääsi.

Sinun pitäisi nyt ajatella vähän muitakin. Puhut kuin mikäkin muslimi itsemurhapommittaja.

Sinun kannattaisi hankkia ammattiapua. Minä sitä tähän ketjuun jo hankinkin ja sinulla on mahdollisuus vastata Sos-kriisityöntekijälle tuossa alla.

Muuten kuormitat muita palstalle kirjoittajia omilla ongelmillasi, jotka ovat ..siis mitkä? En tiedä sinun elämästäsi muuta kuin sen että olet pahasti haksahtanut uskoon.


Sinulle taitaa olla yllätys että tälle palstalle kirjoittelelee myös ateistit, eikä sitä ole meiltä vielä kielletty. Sinä mielelläsi vaientaisit ateistin äänen, koska et tahdo kuulla mitään negatiivista uskostasi, mutta se ei valitettavasti ollut nyt mahdollista.

Neuvoni sinulle on: hanki ammattiapua läheistesi ja itsesi vuoksi.

Lue lisää

Ok. Asia selvä.

Itse murhaaja kirjoitti:

Tämä oli oikein mukava pikku vastaus kirkon edustajalta. Tyypillinen nykyluterilainen vastaus, mahdollisimman vähän teologiaa ja mahdollisimman paljon sosiaalietiikkaa.

Ei sillä, että minä mitään teologista hienostelua kaipaisinkaan. Olen vain tällainen ihan tavallinen, yksinkertainen uskovainen, joka kovasti tahtoisi olla kuuliainen Herralleen, mutta joka kerta kerran jälkeen huomaa kaikenlaista syntiä tekevänsä.

Olen mietiskellyt asioita ja päätynyt sellaiseen lopputulokseen, että itsemurhailuni syynä on epäusko. Kirjoitin avausviestissäni, että Jeesus on kaikkeni. Huomaan tässä pettäväni itseäni. Jeesus ei ole kaikkeni. Toki tahtoisin, että Jeesus tulisi minulle kaikeksi, mutta tällä hetkellä Hän aivan ilmeisestikään ei sitä ole.

Kärsimys johtuu epäuskosta. Niin se on. Kuten sanottu, minä olen vain yksinkertainen uskovainen, joka tahtoisi olla Herralleen mieluinen. Jeesus on minulle tärkein, koska Hänet minä voin ymmärtää. Hänestä näen, millainen Jumala on, ja sitä Jumalaa minä rakastan. Tälläkin palstalla jotkut vihaiset ateistit väittävät, että Jumala on paha. Ei ole.

Jumala paransi sairaita ja karkotti pahoja henkiä. Hän otti avoimesti luokseen synnintekijät, vähäosaiset ja syrjityt eikä halveksinut heitä, vaan antoi heille saman arvon kuin kaikille muillekin. Hän piti naista tasa-arvoisena miehen kanssa. Hän korotti lapset esikuvaksi. Hän julisti kaikille ilosanoman ja antoi synnit anteeksi. Lopulta Hän antoi henkensä ihmiskunnan puolesta ja vapautti ihmiset kuoleman vallasta. Mitä pahaa Hän muka teki? Jumala on hyvä.

Uskon, että Jeesus nousi kuolleista. Uskon, että jokaisella on oma suojelusenkeli. Uskon, että Jumalansynnyttäjä ja muut pyhät rukoilevat puolestamme. Uskon, että asiat ovat näin hyvin. Silti mietiskelen itsemurhaa. Voidaan siis päätellä, että minulta puuttuu usko.

Jos Kristus nousi kuolleista, kärsimykseltä putoaa pohja. Jos Kristus todella nousi kuolleista ja elää tänäänkin, mikään ei ole ennallaan. Ylösnousemuksen valossa kaikki näyttää toisenlaiselta, uudelta, paremmalta.

Minulle tarjotaan puhelinnumeroita, vaikka minulta vain puuttuu usko. Puhelinnumeroissa, joihin muuten en aio soittaa, on se hyvä puoli, että niitä voi ihminen ihmiselle antaa. Uskoa ei voi. Uskon voi antaa vain Jumala.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, jos minulla olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran. Epäusko on synti. Mutta kyllä minä uskon, että Jeesus antaa epäuskonkin anteeksi. Edes epäusko ei voi erottaa minua Herrastani. Niin minun täytyy uskoa.

Mikä itsemurhassa siis on syntiä, on epäusko. Siinä kaikki. Onko muuta syntiä olemassakaan?

Lue lisää

Itse murhaaja sanoi :
Uskon, että Jumalansynnyttäjä ja muut pyhät rukoilevat puolestamme.
___________
Mariologia ja pyhimysten rukoileminen on katolisen ja ortodoksisen kirkon
synti.
Kyse on vainajain palvonnasta.

Ei silti ole oikein että pappi antaa vain jotakin virallisia numeroita ja näin pesee kätensä koko asiasta.

Ja uskovainenhan hän on"Jeesus on kaikkeni", hän kirjoitti

... kirjoitti:

Ei silti ole oikein että pappi antaa vain jotakin virallisia numeroita ja näin pesee kätensä koko asiasta.

Ja uskovainenhan hän on"Jeesus on kaikkeni", hän kirjoitti

Lue lisää

Hei, jos auttavien tahojen esilläpitäminen on sinusta käsien pesemistä, niin kerro, mitä sinun mielestäsi papin pitäsi tehdä?

Merja-pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei, jos auttavien tahojen esilläpitäminen on sinusta käsien pesemistä, niin kerro, mitä sinun mielestäsi papin pitäsi tehdä?

Merja-pappi

Minusta sinä teet ihan oikein. Olen kiitollinen.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei, jos auttavien tahojen esilläpitäminen on sinusta käsien pesemistä, niin kerro, mitä sinun mielestäsi papin pitäsi tehdä?

Merja-pappi

Minä käyn jättämässä tästä viestin sos-kriisikeskuksen profiiliin.

Keskustelisit pappi, etkä hihhuloisi siinä minun kimpussani. Itsemurhaaja tahtoo puhua sinun kanssasi. Me muut olemme siihen liian vähäarvoisia.

Aloittaja kirjoitti:"Hyvää iltaa. Aion mahdollisesti tehdä itsemurhan"

Perään teologista pohdintaa. Asiat eivät todellakaan ole hyvin, vaikka hän niin väittää.

Hän tarvitsee nimenomaan mielenterveyspalveluja, ei enää hengellisyyttä ollenkaan. Otsikko on kammottava"Itsemurha ja pelastus".

Olkoonkin että tämä on luultavasti vain huomionhakuisuutta.

etkö ole huomannut, että netissä aina joku kirjoittaa aiheen ohi