Jos kokee työkkärissä asioinnin niin ahdistavaksi ettei voi enää asioida siellä lainkaan niin mikä neuvoksi? En lähde tässä erittelemään mikä siellä mättää koska te tiedätte sen muutenkin. Onko lääkäri oikea osoite?
Mitä tehdä kun ei kestä työkkäriä?
1 5kymppinen
37793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Lääkäri ja raamatun tutkiminen ovat parhaimmat neuvoni. Lääkkeitä ei kannata popsia ellei halua zombiksi. Herran siunausta sulle. Rukoilen puolestasi.
Yksityiseltä vaan hakemaan tablettia. Lääkkeiden käyttöä ei kannata pelätä.
Käytä NLP:tä.
mä en oo käyny kun kerran työkkärissä, silloin kun tuotannollis/taloudelliset syyt iski, siitä on nyt yli 3v. ei siel tarvi käydä, riittää kun soittaa vuoden välein.Palvelu on ollut hyvää ja ystävällistä sekä käydessäni että soittaessani.
Miks soittelet kun oot kerran töissä ollut nytkin jo 3 vuotta ?!? Minkä ihmeen takia pidät itseäsi siellä kirjoilla ? Mitä sillä voitat. Jos jäät työttömäksi niin ilmoittaudut sinne sitten työnhakijaksi. Turha siellä on itseään työnhakijana pitää kun on kerran töissä.
Vuoden välein??? Jäin keväällä työttömäksi viimeisimmästä pätkätyöstä ja olen joutunut tänä aikana käymään tekemässä ensimmäisen ilmoittautumisen jälkeen työnhakusuunnitelman, päivittämään sen ja vielä yksi henkilökohtainen ilmoittautuminen. Kahta kuukautta pidempää väliä ei kyllä ole kertaakaan ollut.
Viisikymppinen myös, ja jo kauan pätkätöiden varassa suhteella 1 v töissä / 2 v työttömänä. Toivo mennyt kunnon työn saamiseksi ja todella turhauttavaa käydä noin usein selittämässä, etten ole päässyt mihinkään tai ollut edes näköpiirissä mitään, mitä hakisi.
käsitit väärin, en ole ollut töissä 3v. vaan tietysti työtön, enhän töissä ollessa sinne soittelisi.
Älä sinä kalervo puhu sontaa olet ollut nuivanniemen asiakas jo vuosien ajan.
Täällä toinen samanlainen. Jos ne rupeaa siellä TYPissä antamaan vaikka eutanasioita työttömille lähivuosina.
Työvoiman palvelukeskuksesta löytyy monipuolista apua mielenterveydellisiin ongelmiin joten ei muuta kuin nokka kohti TYP:iä. Sitten vain riittävästi kuntouttavaa työtoimintaa jotta pääset takaisin jaloillesi.
Olen nähnyt miten se homma toimii, ei mitään mahdollisuuksia lähteä sellaiseen. Elelen mieluummin nollatuloisena puolison palkalla ja voin paremmin kuin, että lähtisin nöyryyttämään itseäni, niitä kokeuksia en tässä elämässä aio enää hankkia.
Entä sitten kun puolisosi kyllästyy elättämään sinua ? Siinä vaiheessa olet asenteellasi sossun armoilla.
jos lehmällä olisi pyörät niin se olisi maitoauto. Entä sitten kun lopettaa hengittämisen niin loppu tulee, se on ihan varmaa.
nosto
ei 'kyllästy' jos rakkautta riittää... itse olen 'elättänyt' eläkkeellä olevaa puolisoani jo v. 1985 asti ja käynyt itse töissä. ja nyt olen jo putkessa, puolisoni saa 400e enemmän eläkettä kuin minä putkessa,,, eli kuka ketäkin vuorollaan 'elättää', me elämme yhdessä... ei kumpikaan toisen siivellä vaan yhdessä.
TYP auttaa miestä tai naista vastoinkäymisissä,vaadi päästä sen asiakkaaksi.Sieltä saat moniosaajien palveluita,sekä kuntouttavaatyötoimintaa.
työkkäri paska ammattitaidotonta porukkaati kyykyttää lukekaa suomen lakia ihmiset
Vie sinne työvoimatoimistoosi tuo kysely ja pyydä täyttämään. Tiedustele, miksi he kieltäytyvät sitä täyttämästä. Jätä odotushuoneeseen muutama kopio.
http://reilusuomi.wordpress.com/kysely/
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon aloituksen. Olen myös jo 5-kymppinen ja työkkärissä kävin joskus ainakin 10 vuotta sitten viimeksi. Olen oma-aloitteisesti hakenut töitä ja myös lähtenyt töistä silloin kun on siltä tuntunut. Pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä että ikärasismi rehottaa eikä työllistyminen enää tahdo onnistua tuosta vaan. En vain saa itseäni menemään työkkäriin, hirvittää ajatuskin. Se moralisointi ja ankaruus ja pakottaminen... :( Minäkin mietin että lääkäriinkö tässä pitää mennä vai mihin. Vuosien varrella juttelin työongelmistani erään psykologin kanssa. Alkuun hän suositteli minua hankkimaan kirjan jossa esiteltiin erilaisia terapioita. Psykologi sanoi että en ole sairas, olen vain hyvin herkkä ihminen. Mutta hän totesi myös että en tulisi saamaan Kelan korvaamaa terapiaa, joten siihen se suunnitelma tyssäsi. Ei ole rahaa. Eikä ole nytkään. :(
Kiitos vastauksesta, se herätti ajattelemaan asiaa näkökulmasta jota en aiemmin ole oikeastaan oivaltanutkaan. Kyllä meillä on hyvin samantyyppiset oireet ja diagnoosikin lienee aikalailla sama. Eikä minulla ole koskaan ollut varsinaisia mielenterveysongelmia, eikä ole ollut suvussakaan sikäli kun sukuani tunnen, kun niiden sanotaan usein periytyvän. Mutta luovia, taiteellisia ja herkkiä ihmisiä suvusta löytyy muitakin, ihan lähisuvustakin.
Olen mielstäni näin viisikymppisenä avoimempi uusille asioille kuin joskus nuorempana mutta työkkärin kanssa ei vaan natsaa.
Adhd-ihmiset, vasenkätiset, masentuneet, seksuaalivähemmistöt, sivarit ja monet muut erilaisuudet ja oireet on tässä maassa jo tunnustettu ja hyväksytty mutta jos kysessä on vaikkapa tuo herkkyys niin sitä ei huomioida mitenkään, vaikka se estäisi yhteiskunnan toimintoihin osallistumisen, väliinputoajia ollaan tavallaan. Toisaalta hevosen hoitaminen on turhaa silloin jos syy hevosen oirehtimiseen on huonossa hevosen pitäjässä.
Olen käynyt jonkin verran ammattikoulutusta useammallekin alalle. Työpaikkoja on ollut paljon eri aloilta, jonkun mielestä varmaan paheksuttavan paljon. Koska lapsena jo kuulin äitini arvostelevan ankarasti henkilöä joka vaihtoi usein työpaikkaa - olen välttänyt tätä puheenaihetta paitsi parin lähimmän ystäväni kesken. Sosiaalinen häpeä on suuri. En minä olisi halunnut aivan tällaista elämää mutta näin tämä vain on mennyt. Kyllä minulla on omasta mielestäni ollut aina joku hyvä syy (kauhea ahdistuneisuus tms.) joka on pakottanut lähtemään toisaalle. Joskus jos työsuhde olisi muuten näyttänyt jatkuvan pidempään, niin on ilmennyt esim. työpaikkakiusaamista tai muuten todella huono henki ja taas on alkanut maa polttamaan jalkojen alla... Eikä tämä ole rahallisestikaan ollut hyvä ratkaisu.
En ole halunnut mennä työvoimatoimistoon arvosteltavaksi. Kai minua jo jonkinlaisena rikollisena yllä olevan tunnustukseni nojalla pidettäisiin? Pari ystävääni valittavat monia asioita työpaikoillaan (työpaikkakiusaamista, epäoikeudenmukaista työnjakoa jne), mutta he kuitenkin puurtavat siellä vuodesta toiseen. Miksi minä en ole samanlainen kuin hekin - miksi minä en ole pystynyt tekemään samoin? Onko vastaus vain "olet erilainen "nuori" :P
Aiempina vuosina sai töitä aika hyvin, mutta kun ikää tulee niin mahdollisuudet vähenevät. Harvoin olen ollut työtä vailla muuta kuin jonkun viikon. Pari kertaa elämäni aikana olen pakkotilanteessa joutunut vierailemaan sosiaalitoimistossa, mutta ne ovat olleet kertaluonteisia juttuja, onneksi. Työvoimatoimistoon en edelleenkään haluaisi mennä. Yritän ajatella toiveikkaasti, että ehkä se aurinko vielä risukasaankin paistaa? En tiedä miten yrittäjyys soveltuisi kaltaiselleni ihmiselle, mutta ensin täytyisi voittaa Lotossa.
Sanotaanko näin, että minua on alkanut ottamaan järjestelmä niin pahasti päähän, että seuraavan työpaikan välittää mol.fi. Virkailija saa olla mukana työhaastattelussa varmistamassa, että homma hoituu kotiin. Itse vaivaudun antamaan vain tietoja koulutuksestani ja hakukriteereistäni. Virkailija saa sitten matchata työntekijän ja työnantajan tiedot ja kirjoittaa minulle prosentit ylös, mikä oli vastaavuus: Sen on myös oltava suurin mahdollinen vastaavuus, ts. ei ole olemassa työntekijää, joka homman paremmin hoitaisi(tämä on myös käytävä ilmi paperista).
Palkan on tietysti oltava myös hyvä. Jokainen euro, jonka palkka putoaa pyydetystä, vähentää maksamiani veroja 20 000 euroa! Eli jos työnantaja sattuisi haluamaan tinkiä palkastani 5 euroa, kustantaa yhteiskunnalle 100 000 euroa.
sut laitetaan karenssiin...
Tuo on hyvä idea. Mehän tiedämme, että syy on meissä, kun emme löydä paikkaa, jota hakea ja jos sellaisen löydämme, emme osaa selviytyä haastattelusta niin, että saisimme paikan. Opimme paljon, kun seuraamme vierestä, miten ammattilainen toimii. Mahdollisimman monen kannattaa vaatia omasta työkkärin toimistostaan joku avyksi. Se voi heistä aluksi tuntua ajan tuhlaamiselta, mutta ajatelkaapa sitä säästöä myöhemmin! Taas yksi työtön autettu töihin, yksi asiakas vähemmän.
Mainio strategia.
Tämä oli siis ironiaa, jos joku ei huomannut.
ehkä sun onni oli syntyä 60-luvun alussa.
vai että työkkärin käytös on liika rankkaa?
jospa olisit syntynyt 1910-luvulla...miten rankkaa sulla olis ollu rintamalla 40 luvulla?
noo, ehkä itse tajuat miten heikko olet.
mene potkimaan joku mummo tai kehitysvammainen ni sit sun hermoja auttaa. tai jos tarpeeksi heikko ja raukka olet,mee ryövää heikkokuntoinen sotaveteraani.
eikös se työkkärin asionti sittenkin suju helpommin kuin vaikkapa isosetäni käveleminen? hän haavoittui sodassa vakavasti ja kävelee kivuliaasti ja hänellä on sirpaleita jalassa ja lonkassa.
hänellä on ongelma ja sinulla on ongelma... v
- heikot oikeisto raukat teloitti omaa kansaa kasoihin 1918.
( yhteensä tuhotiin n. 30 0000 kpl )
- 1939-44 moni pelkäsi ja oli heikko raukka. mutta oli oltava vihollisen ja oman puolen tappajien välissä. Molemmissa suunnissa olisi tullut tapetuksi. - kätevää !
Noita nykyisiä ahneita kyykytäjiä ja tappajia ja hallitsijoita pitää käsitellä voimalla, sitä ne uskoo.
Pelko auttaa tasa-arvoon, ja vain pelko !!! -ei mikään muu.
Olen sodasa haavoittuneen, niin fyysisesti kuin henkisesti vammautunen, nyt jo kuolleen, veteraanin poika, joten ehkä tiedän jotain näistä asioista.
Seurasin tv:stä "Isien sota" nimistä ohjelmaa tässä joku aika sitten. Ohjelmassa kerrottiin sotaveteraanien lasten ja perheiden kokemuksista.
Näitä ohjelman henkilöitä yhdisti vaikeudet elää sodassa traumatisoituneen isänsä kanssa. Elämä oli ollut todella vaikeaa, isän toistuvat raivokohtaukset ja väkivaltaisuus ja muut järjettömät teot olivat perheiden arkea. Oli myös perheenjäsenten itsemurhia, tunne-elämän häiriöitä jne. Sellaisessa perhessä monet veteraanien lapset varttuivat. Ehkä ymmärrät mitä yritän selittää.
Osa näistä veteraanien lapsista ei ollut kyennyt työelämään tai kunnolliseen sosiaaliseen elämään, osalla oli mielenterveysongelmia, osa oli noiden syiden takia edelleen toistuvasti sairauslomalla jne.
Tuon ohjelman myötä tajusin, että olin itse elänyt samalaisessa perheessä ja tuolloin aloin ymmärtämään monia menneitä tapahtumia ja omaa ja läheisteni käytöstä ja tuskaakin. Kuten esimerkiksi sen, että miksi elämä ei ollut joissain toisissa perheissä sellaista kuin meillä. Niissä toisessa perheessä ei ollut sodassa traumatisoitunutta isää.
Mutta hyvä kun otit asian esille.
- on täysin turhaa alkaa Suomessa vallitsevasta työpaikkapulasta rakentaa esim kasvatus-, mielenterveys-, psyykkinen- terveys, tunneterveys, yms selitystä ja huttua.
Hauskaa tietysti on keksiä kaikkea ja onhan esim luulosairaus sairastajalle itselleen useinkin kipeä nautinto, se elämän sisältö, jne.
- Nyt 2012, se todellinen suuri ongelma on Suomessa se, että on kova pula rehellisistä palkka-töistä !
Hallinto ja politiikka kyllä esim poliittisen tem-typ toiminnan kautta yrittää tämän yhteiskuntaa vaivaavan palkka-työpaikkojen puutteen muuttaa yksilön mielenterveysongelmaksi, tms "helposti" käsiteltävksi ongelmaksi. Jotta ei tarvitseisi puhua vakavasta työpaikkapulasta - se on siisi raakaa politiikkaa !!
Itse rupesin tekään biisejä:
https://www.youtube.com/watch?v=IPmOH_XuFWI&feature=g-upl
Linkkisi oli ihan ok pari kertaa. Kannattaako sitä kuitenkaan joka ketjuun spämmätä? Ei se nyt niin uskomattoman hienosti tehty laulu ole. Tee uusia. Laita niihin linkki.
Työkkärin virkailijat ovat ongelma. He toimivat esimiestensä määräilyjen mukaan, joten esimiehet ovat ongelma. He noudattavat ainakin jossain määrin ja väljästi mutuillen Suomen lakeja, joten lait ovat ongelma. Äänestämämme poliitikot ovat vastuussa lakien väsäämisestä, joten heillä on perimmäinen vastuu huonoista laeista, jotka lopulta johtavat sinun ja minun henkiseen romahtamiseen.
Ratkaisu perimmäiseen ongelmaan?
Äänestetään muita kuin nyt "edustajiksemme" äänestämiämme puolueita. Jos jatkamme äänestämistä entiseen tapaan ja toivomme muutosta, toivomme on turhaa optimismia. Suunnataan äänemme paremmin. Mille puolueelle? Siinäpä onkin ongelma. En osaa sanoa. Onko perussuomalaiset parempi paha? Kokoomus ja keskusta ja vihreät ja ruotsalaiset ja "kristilliset" ainakin pois nyt aluksi ja lopuista sumplitaan edustajat.
Unohdin listasta pois SDP:n. Eiköhän he ole samaa sakkia muiden suurten puolueiden kanssa. On aika antaa kenttä uusille yrittäjille - ei asiat ainakaan pahemmin voi mennä. Nyt asiat menevät hyvin vain lyhyen tähtäimen voittoa tavoitteleville yrityksille ja poliitikoille itselleen. Kansa on vain lypsylehmä.
Mene työttömyysvoiman palvelukseen, sieltä saat aivan varmasti heti työpaikan (kuntouttava löylykauhoitustoiminta).
No mee töihin no ei tarvi käydä. Tai lopeta tukien nosto niin ei tarvi silloinkaan.
Kuvaavaa työttömistä ettei jaksa edes työkkäriin mennä. Tai sit kysy sun tuttavilta apua/tukea ja hakeudu johonkin psykiatrille.
Toivotan sinulle kokemusta työkkärin asiakkuudesta, ihan omaksi iloksesi. Saat näyttää, miten toimit siellä omana itsenäsi ja ilman mitään ongelmia ja osoitat työkkärin olevan aika kiva paikka loppujen lopuksi. Heh heh. Ei millään pahalla. Oppisit siitä paljon. Taloudellisesti ja mielenterveyden kannalta se ei ole hyvä vaihtoehto, joten neuvon sinua pysymään työn syrjässä kiinni kynsin hampain, jos olet työllistetty.
"Jos kokee työkkärissä asioinnin niin ahdistavaksi ettei voi enää asioida siellä lainkaan niin mikä neuvoksi? En lähde tässä erittelemään mikä siellä mättää koska te tiedätte sen muutenkin. Onko lääkäri oikea osoite?"
Ei ole lääkäri oikea osoite, ne on kalliita köyhälle, sitäpaitsi työvoimavirkailijamerkonomit on diagniosinteko pätevyydeltään erikoislääkäritasoisia jo ainakin Tampereella, kuten uutiset tänään kertoivat, joten avaudu vain ongelmastasi TE-virkailijalle reippaasti ja avoimesti, niin voit saada tuota pikaa siirron sossun asiakkaaksi. Tosin sossu saattaa pyrkiä palauttamaan sinut työkkärin harmiksi.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/11/1664650/al-tyottomyysturvaa-evatty-mielenterveysongelmien-takia
Mutta mikäkö neuvoksi? Yksi tapa voisi olla että pyrkisit hoitamaan kaiken sinulta virkailijoihin päin suuntautuvan kommunikaation siellä työkkärissä käydessä puheilmaisun sijasta signaalilippuja käyttäen, niin minäkin olen tehnyt jo noin 10 vuotta ja hyvin on aina sujunut.