Olen aiemmin kirjoittanut tänne jo erostani... Nyt siitä on kulunut jo 4kuukautta. Seurustelimme yhteensä 4 vuotta.
Eron jälkeen tapailimme eksäni kanssa ja nyt jokin aika sitten lopetimme senkin hänen toiveestaan. (hän siis myös jätti minut).... Olimme eräänä päivänä tässä tapaamassa ystävinä ja hän skippasi tapaamisemme vedoten väsymykseen. Myöhemmin sain tietää, että tämä oli vale ja oikeasti hän tapasi toista naista..
Minua ei oikeastaan kiinnosta ollenkaan se, että hän tapailee jotakuta uutta. Tässä tapauksessa minua kuitenkin ärsytti älyttömän paljon se, että yhä eromme jälkeenkin hänen täytyy valhedella minulle ja yrittää satuttaa minua monin eri tavoin... Hän on siis kertonut minulle asioita, joiden ainoa funktio on ollut vain satuttaa minua... Miksi jättäjä haluaa vielä kaiken tämän jälkeen satuttaa jätettyä? Erosimme vielä todella hyvissä väleissä ja eroon ei liittynyt mitään kriisejä. Olemme useaan otteeseen sopineet olevamme nyt hyviä ystäviä... As if.
No jotakin hyvää tässäkin ärsytyksessä taas oli, koska nyt viimeistään ymmärrän, että hän ei todellakaan ollut hyvä mies minulle. Tuntuu peräti todella järjettömältä, että olen koskaan edes halunnut seurustella näin ilkeän ja moraalittoman ihmisen kanssa....
Nyt olen tavannut todella kivan uuden ihmisen ja tajunnut että hitto vie on niitä kivempiakin ihmisiä olemassa.... Suoraan sanottuna kahvikutsuja on tullut vähän liikaakin tämän 4kk aikana! Itse tosiaan myös itkin tänne eron jälkeen, että josko sitä koskaan löytää ketään toista ja että mistä niitä ihmisiä nyt löytää tämän ikäisenä, mutta itse olen aiankin törmännty heihin ihan keskellä tietäkin :D
Tahdoin ehkä kirjoittaa tämän vain tsemppinä kaikille muillekin eronneille, että kyllä, minäkin olin ihan maassa eron jälkeen (melkein jopa itsetuhoinen) ja nyt 4kk myöhemmin olen onnellisempi kuin koskaan! Niin ja ne eksämme eivät todellakaan ole ne ainoat ihanat ihmiset maan päällä..
Kaikille eronneille tsemppiä! Usein jälkikäteen ajateltuna on ero aina ollut oikea ratkaisu, ei sitä muuten vaan erota :)
Eron jälkeen tapailimme eksäni kanssa ja nyt jokin aika sitten lopetimme senkin hänen toiveestaan. (hän siis myös jätti minut).... Olimme eräänä päivänä tässä tapaamassa ystävinä ja hän skippasi tapaamisemme vedoten väsymykseen. Myöhemmin sain tietää, että tämä oli vale ja oikeasti hän tapasi toista naista..
Minua ei oikeastaan kiinnosta ollenkaan se, että hän tapailee jotakuta uutta. Tässä tapauksessa minua kuitenkin ärsytti älyttömän paljon se, että yhä eromme jälkeenkin hänen täytyy valhedella minulle ja yrittää satuttaa minua monin eri tavoin... Hän on siis kertonut minulle asioita, joiden ainoa funktio on ollut vain satuttaa minua... Miksi jättäjä haluaa vielä kaiken tämän jälkeen satuttaa jätettyä? Erosimme vielä todella hyvissä väleissä ja eroon ei liittynyt mitään kriisejä. Olemme useaan otteeseen sopineet olevamme nyt hyviä ystäviä... As if.
No jotakin hyvää tässäkin ärsytyksessä taas oli, koska nyt viimeistään ymmärrän, että hän ei todellakaan ollut hyvä mies minulle. Tuntuu peräti todella järjettömältä, että olen koskaan edes halunnut seurustella näin ilkeän ja moraalittoman ihmisen kanssa....
Nyt olen tavannut todella kivan uuden ihmisen ja tajunnut että hitto vie on niitä kivempiakin ihmisiä olemassa.... Suoraan sanottuna kahvikutsuja on tullut vähän liikaakin tämän 4kk aikana! Itse tosiaan myös itkin tänne eron jälkeen, että josko sitä koskaan löytää ketään toista ja että mistä niitä ihmisiä nyt löytää tämän ikäisenä, mutta itse olen aiankin törmännty heihin ihan keskellä tietäkin :D
Tahdoin ehkä kirjoittaa tämän vain tsemppinä kaikille muillekin eronneille, että kyllä, minäkin olin ihan maassa eron jälkeen (melkein jopa itsetuhoinen) ja nyt 4kk myöhemmin olen onnellisempi kuin koskaan! Niin ja ne eksämme eivät todellakaan ole ne ainoat ihanat ihmiset maan päällä..
Kaikille eronneille tsemppiä! Usein jälkikäteen ajateltuna on ero aina ollut oikea ratkaisu, ei sitä muuten vaan erota :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
4 kk ja ohi on, en usko alkuunkaan, moni juttu on vielä käsittelemättä ja ennenkaikkea se miten elämän kanssa edetään, mitä on vastuu.
Tämä vastuu juttuhan yleensä on hukassa kun erotaan ja eron jälkeen se jossain vaiheessa tulee käsiteltäväksi tavalla tai toisella.
Suomessa ihminen ei voi elää kovin kauaa kenenkään siivellä tai ilman viranomaisia, on velvllisuuksia, jos taas sosiaalitoimisto tai Kela tulevat kuvioihin, on heillä kaikkeen rajansa ja sinä joudut kyllä totuuden paikan eteen.
Täällä tarvitaan asunto ja jossakin on oltava kirjoilla, siitäkin viranomaiset pitävät huolen.
aika outo vastaus tähän??? Tässä edellisessä viestissähän ei puhuttu mitään asunnottomuudesta.
Minulla on ihan oma asuntoni ja vastuuta olen ottanut jo nuoresta asti. Eli kyllä tuo kriisivaihe on kyllä jo ylitetty ajat sitten... Tietenkään ero ei ole vielä kokonaan koettu, mutta yksi iso uusi harppaus on otettu kohti sen lopullista ylipääsemistä.