Meidän lapsuudenkodissa oli hankala kasvaa ns.terveeksi aikuiseksi.Isä oli ollut nuorena fyysisesti ankara ja oli äitikin lapsia nokkosvihdalla lyönyt.
Vanhemmat sisarukset samoin olivat jopa fyysisesti ankaria nuoremmille sisaruksilleen.Äiti ja isä saivat lapsia vielä vanhempanakin ja heitä he eivät enää lyöneet.Äiti kuitenkin aina varoitti,että olkaa hiljaa,ettei isä suutu.Tämä oli jokahetkistä ns. henkistä väkivaltaa.Valokuvistakin näkee,miten me lapset olimme alistuvin ilmein joka kuvassa,ellemme jopa itkeneet.Kun isä kuoli,olin silloin nuori.Muistan,että se oli suuri helpotus.
Äiti tosin vieläkin pelotteli isällä,jos en toiminut hänen tahtonsa mukaan.
"Jos isä eläisi,hän kyllä suuttuisi" -tähän tyyliin.
Sitten aikanaan kuoli äitikin.Viimeiset sanat sairasvuoteella äidillä oli minulle:"Täällä sitä juostaan,ettei saa ees täällä rauhassa levätä"
Eipä mennyt kun kolme vuotta äidin kuolemasta ,kun nuorin siskoni "nousi minua vastaan" On perinyt isän ankara-tyylisen luonteen.En aluksi voinut uskoa,miten hän siskoaan puhutteli.Sitten meni pari vuotta,toinen siskoni alkoi tuiskia minulle.Nyt jo kolmas siskonikin taitaa nämä haukkumis-touhut.
Niinpä olen tullut siihen tulokseen,etten enää ole tekemisissä heidän kanssaan.
Olen sitä mieltä,että he ovat saaneet narsistisen luonteen,joko perintönä tai ankaran kasvatuksen seurauksena.Narsistisuutta ei ilmeisesti voi parantaa ja ainut suojautumiskeino on vältellä narsistia.
Narsistisen ihmisen hyökkkäysten kohteeksi ei tarvitse alistua.
Aluksi en tahtonut uskoa,että sisareni jatkaisivat siitä,mihin vanhempani kuollessaan jäivät."Meikkasin totuuden piiloon" ja yritin ymmärtää heitä.Mutta nyt on vaan katsottava totuutta,niin kuin sen omin korvin on kuullut ja toimittava sen mukaan.
Vanhemmat sisarukset samoin olivat jopa fyysisesti ankaria nuoremmille sisaruksilleen.Äiti ja isä saivat lapsia vielä vanhempanakin ja heitä he eivät enää lyöneet.Äiti kuitenkin aina varoitti,että olkaa hiljaa,ettei isä suutu.Tämä oli jokahetkistä ns. henkistä väkivaltaa.Valokuvistakin näkee,miten me lapset olimme alistuvin ilmein joka kuvassa,ellemme jopa itkeneet.Kun isä kuoli,olin silloin nuori.Muistan,että se oli suuri helpotus.
Äiti tosin vieläkin pelotteli isällä,jos en toiminut hänen tahtonsa mukaan.
"Jos isä eläisi,hän kyllä suuttuisi" -tähän tyyliin.
Sitten aikanaan kuoli äitikin.Viimeiset sanat sairasvuoteella äidillä oli minulle:"Täällä sitä juostaan,ettei saa ees täällä rauhassa levätä"
Eipä mennyt kun kolme vuotta äidin kuolemasta ,kun nuorin siskoni "nousi minua vastaan" On perinyt isän ankara-tyylisen luonteen.En aluksi voinut uskoa,miten hän siskoaan puhutteli.Sitten meni pari vuotta,toinen siskoni alkoi tuiskia minulle.Nyt jo kolmas siskonikin taitaa nämä haukkumis-touhut.
Niinpä olen tullut siihen tulokseen,etten enää ole tekemisissä heidän kanssaan.
Olen sitä mieltä,että he ovat saaneet narsistisen luonteen,joko perintönä tai ankaran kasvatuksen seurauksena.Narsistisuutta ei ilmeisesti voi parantaa ja ainut suojautumiskeino on vältellä narsistia.
Narsistisen ihmisen hyökkkäysten kohteeksi ei tarvitse alistua.
Aluksi en tahtonut uskoa,että sisareni jatkaisivat siitä,mihin vanhempani kuollessaan jäivät."Meikkasin totuuden piiloon" ja yritin ymmärtää heitä.Mutta nyt on vaan katsottava totuutta,niin kuin sen omin korvin on kuullut ja toimittava sen mukaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.