Eromiehet+raha

Sitä olisi voinut ajatella lapsien tekoa ennen, nyt on ilojen maksun paikka.
Mutta koetapa miettiä noitten lastesi tulevaisuutta hieman enemmän kuin tuota rahaa, josko yrittäisit nyt sitäkin enemmään heidän eteensä.

Muuten mitenkä asut nyt ja onko jo uusi perhe siellä lisäksi??
Mikä siinä lasten äidissä oli vikana kun kolmen lapsen jälkeen hylkäsit?

Rahat riittää huonosti. Kolme peräikkäin syntynyttä lasta. Kulutus nousee räjähdymäisesti yläaste iässä. Nettotulot kaikkineen 2500 eur (sis elatusapu).Asuminen ja ruoka 1900. Siitä jää 600 eur lasten (ja minun) vaatteisiin, opiskellukirjoihin, lukiomaksuihin, puhelimiin, harrastuksiin ja hankintoihin. Piukkaa tekee. Välissä olen ottanut lainaa ajatellen että tässä vaiheessa satsaan lapsiin ja maksan (=myyn kodin) kun lapset ovat lähivuosina omillaan.

Aikamoisen asumismenot sinulla kyllä on omistusasunnosta. Ruokaan menee pääkaupunkiseudulla meilläkin 500 e kuussa ja ihan hyvin syödään kolmen urheilevan nuoren kanssa. Eli asumiskuluihisi meni siis 1400 e kuussa josta menisi noin 400 vastikkeeseen tai vastaaviin omakotitalossa. Netti ja sähkö yms noin 100 e kuussa..se tarkoittaisi noin 900 e kuussa lainoihin. Eli jos sinulla on nykyisillä koroilla lainanlyhennyksiä ja korkoja 900 kuussa, niin ehkä oikeasti kannattaa miettiä onko asunto liian kallis.

Mihin lukiomaksuihin?

En ole eromies vaan yh-äiti, exmies jätti vuosia sitten minut kahden pienen lapsen kanssa, onneksi ei ole pahemmin kitissyt elareista mutta joskus kun olen pyytänyt jotain niin aina vastaus, ei ole rahaa... Enpä oikein usko kun on kaksi hyvässä työssä olevaa heidän taloudessaan, mä maksan yksin yli tonnin asumisesta, siihen päälle sähkö, netti, autolaina, muut lainat, 2 harrastusta (mitkä maksetaan puoliksi) lasten sairasvakuutus, kotivakuutus, autovakuutus, bensat, lasten kännykät olen ostanut ja maksan aina kännykkälaskut, vaatteet, ruoka, maksan paljon enemmän ruoastakin kun lapset vaan 4 pvää kuukaudessa isällään ja molemmat urheilua harrastavia koululaisia joilla aina nälkä :), ostan aina opettajille lahjat, maksan jos kouluun tarvii rahaa johonkin, kaverisynttärilahjat, jne. jne...

En silti valita, mun rahat menee ihan normaalielämämiseen, joskus pystytään tekemään joku reissu, lasten isä taas pystyy tekemään kerran-kaksi vuodessa etelän reissun, käymään kylpylöissä, ostamaan uusia vaatteita itselleen, käy juhlimassa, itse ostan ehkä kerran vuodessa sukkia ja uuden paidan. Myyn kirppiksellä vanhoja tavaroita mistä saa aina vähän rahaa johonkin ylimääräseen. En käy baareissa, en polta, joskus käyn tyttöjen kanssa leffassa ja syömässä, n. kerran vuodessa.

Jaksan sillä kun tiedän ettei tämä elämäntilanne kestä ikuisuuksia, mitalia en tästä arjen sankaruudesta saa mutta olen joka päivä itsestäni ylpeä että pystyn tähän :) Ja olen silti onnellinen.

Joskus tekee pahaa lasten puolesta että heidän isällään on aina hyvää ruokaa edesssään ja uudet vaatteet, lapset joutuu välillä syömään kotona samaa makaroonilaatikkoa monta pvää mutta saavatpahan ruokaa kuitenkin joka pvä.

Joten en jaksa aina ymmärtää etäisien valitusta rahoistaan.... Tiukempaa se on lähivanhemmalla yleensä.

Oliko ennen eroa samanlaista kituuttamista rahoilla ?

Ero saa aikaan sen, että kumapaisenkin on tultava omillaan toimeen, toinen maksaa elatusmaksuja ja toinen yrittää elättää lapsia.
Kun uudet suhteet tulevat, niiden tulo ei auta tähän rahalliseen elämään, saattaa pikemminkin tulla vielä tiukempaa, sillä ei varmasti oikein kukaan lähde elättämään toisen perhettä, eikä siihen ole mielestäni edes mitään syytä.

Tosiasia on, että erossa kapenee talous, laskisin itse kyllä tuonkin asian , kun niitä haihattelevia ajatuksia alkaisi päässäni pyöriä.

Mieluimmin jonkinlainen koti, kuin kerjäten eläminen. siinä puntarissa laskisin lapsten tulevaisuuden numerolle yksi ja sitten ajattelisin omaakin toimeentulemista, mutta vaatisin samalla puolisoltani yhteistä elämää ja toisaalta vapautta harrastaa jotain ja vuorollaan katsokoon lapsia ja hoitakoon kodin.
Mutta itsekin antaisin vapautta harrastaa ja kotiini saada tulla vieraita, parempi pyytää miehen kaverit kotiin kuin päästää kapakkaan. Samalla saan itsellekin seuraa.

En vaihtaisi elämääni vaikka joskus hieman tyhjältä tuntuisikin, tuntemattomaan köyhyyteen ja yksinhuoltamiseen.

moi,mulla tulossa sama tilanne,3 lasta ja ero vielä kesken,vaimo petti ja talo vielä myymättä,tulot suunnilleen samaa

järkikin voisi olla nimimerkille, jos hän mulle osoitti kysymyksen niin ei tietenkään ollut kituuttamista avioliitossa, ja minkäs teet jos mies rakastuu toiseen, pakkohan sen on antaa mennä ja toivoa onnea heille, ketään ei voi omistaa.

Minä ainakin sanoin olevani silti onnellinen ja olen ylpeä että keksin joka vko kaikenlaista tässä elämässä, joskus on enemmän rahaa ja asiat menee noin vaan, joskus tulee kaikki vakuutusmaksut samaan kuukauteen ja on tiukempaa mutta sitten otetaan luovuus kehiin ja aina on laskut maksettu ja ruoka ollu pöydässä.

Olen asunut uudessa omistuasunnossa, ollut ne kaksi uutta autoa, hyvät työpaikat, uudet huonekalut, mies kuvioissa.

Tosta listasta mulla ei ole miestä eikä omistusasuntoa mutta ei se mua onnettomaksi teen, onnettomampi olin parisuhteessa missä ei ollut rakkautta.

Olen edelleen hyvässä työpaikassa ja kiva auto alla.

Olen elänyt elämää niin että olen voinut mennä kauppaan ja ostaa mitä vaan, kenkiä, laukkuja, mitä ruokaa vaan, mutta en silloinkaan ollut tämän onnellisempi, asiat tulivat helposti ja ilman vaivaa mutta kohta piti saada taas jotain uutta.

Nyt joudun tekemään paljon asioiden eteen että saan ne, ja se tunne kun jotain saa, se on uskomaton :) laatikosta löytyy vanhoja hienoja joulukoristeitakin mitä joskus "hyvinä vuosina" ostelen mutta silti rakkain joulukoriste on kirppikseltä 2 eurolla ostettu koriste, sen ostin joskus melkein viimeisillä kolikoillani ja on todella hieno.

Ei sun tarvitsekaan haluta tuntemattomaan köyhyyteen ja yksinhuoltajuuteen kuten sanoit, ei siihen varmaan kukaan halua, mutta siitä selviää ja jokainen yh-vanhempi on varmasti joka päivä itsestään ylpeä sisällään että taas selvisiä mahdottomasta.

Hienoa jos olet onnellinen nykyisessä elämäntilanteessasi, nauti siitä, minäkin nautin omastani :) kaikesta huolimatta... lasten takia sitä jaksaa mitä vaan.