Hei,
Löytyisikö muita isänsä/äitinsä äkillisesti menettäneitä? Oma isä kuoli äkillisesti 58-vuotiaana sydänpysähdykseen... Tänään siitä tulee 8 kk. Ahdistus on ajoittain kova ja minulla on sairauksien ja oma kuoleman pelko. Minulla on lapsi ja mies, mutta en halua purkaa jatkuvasti ahdistustani miehelle.....Onko kohtalotovereita?
Löytyisikö muita isänsä/äitinsä äkillisesti menettäneitä? Oma isä kuoli äkillisesti 58-vuotiaana sydänpysähdykseen... Tänään siitä tulee 8 kk. Ahdistus on ajoittain kova ja minulla on sairauksien ja oma kuoleman pelko. Minulla on lapsi ja mies, mutta en halua purkaa jatkuvasti ahdistustani miehelle.....Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on menetyksestä kolme kuukautta...kyllä se koville ottaa. Mun mielestä kannattaa jutella mahdollisimman paljon peloista ym, jollei miehelle niin sitten jollekin muulle. Ystäville....tai vaikkapa jollekin ulkopuoliselle.
Isäni kuoli mysös 58-vuotiaana. Minut vapautti kuoleman pelosta uskoontulo. Kaikki me kerran kuolemme.
EI OLE KOHTALOTVEREITA
Täällä löytyy myös yksi isänsä äkillisesti menettänyt.
Kuolemasta on kulunut nyt 2 v. Isä oli kuollessaan 58 v. Ensimmäinen vuosi meni kuin sumussa/surussa ja kaipauksessa. Nyt tunne on vaihtunut kovaan ikävään ja kaipaukseen.
Mietiskelenpaljon viimeisiä näkemisiä,hänen sanojaan,ilmeitään ja hymyään. Muistot tulvii nyt entistä kirkkaammin ja selkeämmin mieleen.
Päivä kerrallaan mennään ja eletään. Suru helpottuu jossain vaiheessa
menetin äitini kun olin vasta täyttänyt 17v. Äitini oli vasta täyttänyt 40 vuotta, mutta sydän ei vaan ksetänyt. Kaikki tuli niin yllättäen että asiasta ei meinannut ollenkaan päästä yli.sain opinnot suoritettua ja elämän ns. uomiin. suurin kiitos kuuluu aviomiehelle jonka kanssa jo tuolloin olin jo jonkin aikaa seurustellut. Haikeana mietin kuinka olisi mukavaa näyttää mummolle 5 upeaa lastenlasta. päivä ja hetki kerrallaan