Olen käytännössä täysin avuton, sillä mies muutti alaisensa asuntoon asumaan, jossa hän on viettänyt pian kaksi vuotta maksamatta vuokraa ja ruuistaan - tai edes tänne kotiinkaan. Tämän naisen takia tilanne on päässyt jatkumaan niin pahaksi, sillä mies ei ole juuri käynyt kotona kuin pimeän aikaan vilahtamassa ja aamuisin katoamassa. keskustella hän ei ole halunnut. Nyt kun olen tervehtynyt tästä kriisistä niin paljon, nostin metelin ja mieheni kuittasi sen aikomalla hakea erohakemusken. Tuntuu ikävältä, että mieheni on nuljake joka ei kykene vastaamaan teoistaan, vaan pakenee sellaisen naisen kainaloon, joka sallii hänelle kaiken. Meidän perhettä on kohdannut sellainen halvin mahdollinen A-luokan kakkonen.
Ote elämästäni
Tarja2
7245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Otapa nyt ensimmäisenä itseäsi niskasta kiinni ja myönnä se tosiasia, että olet ottanut mieheksesi A-luokan niljakkeen!
Mistä voit tietää, mitä potaskaa mies on puhunut toiselle naiselle sinusta ja parisuhteestanne?
Nostit metelin ja mies hakee eroa - no ajattelitko oikeasti, että saat metelin pidolla miehesi takaisin? Mies on asunut toisen luona pari vuotta ja sinä olet vain ihmetellyt?
Anteeksi, jos kommenttini on kärkevä tms., mutta sinulla vaikuttaa palikat olevan edelleen aika pahasti leväällään ; miehen teon kuittaat, että tuntuu ikävältä, kun mies on nuljake ja syyllistät sata lasissa toista naista?! Nainen on toki osallisena soosissa, mutta tuskin hän miestäsi ase ohimolla pakotti luokseen muuttamaan ja jäämään kahdeksi vuodeksi?
Kaikki on pahasti levällään. Se on totta. Hain tietysti eropaperit ja muutin toisaalle, mut oli yksin ja itkin yötäpäivää, kun poikaa ja miestä oli niin ikävä. Kun menin pojan synttäreitä järjestämään, sain kuulla että isänsä oli ollut viikolla ja viikonloppuja poissa ja jättänyt pojalle vastuut. Meidän koirakin oli hoitamatta. Sen lääkkeet oli jätetty antamatta ja sillä oli korvatulehdukset molemmissa korvissa. Kerroin jääväni kotiin ja miehestä ei näkynyt kuin perävalot kun kaasutti pihasta.
Kaiken pahan lisäksi olin joutunut työttämäksi, joten olin täysin avuttomassa tilassa. En tiedä miten olisin jaksanut, jollei parisuhdeterapeuttini, joka toimi toisella paikkakunnalla olisi neuvonut hakeutumaan oman kunnan mielenterveystoimistoon (mieheni ei tietenkään osallistunut terapiaan). Omalla paikkakunnallani minut otettiinkin välittömästi pikaisesti välitöntä kriisiapua tarvitsevana henkilönä. Lämpimät kiitokset heille, jotka ovat auttanut minua tätä läpi käymään.
Tänä aikana jouduin kokemaan kaikkea kamalaa, jota vain pahimmissa painajaisissa osaisi odottaa mieheltään. Mies matkusti ympäri maata nainen matkassaan. Hän vei naisen parhaiden perheystäviemme seuraan eräässä kesätapahtumassa, ymmärtämättä että ystävätkin pöyristyisivät sellaista käytöstä. Hän vuokrasi naisen kanssa kesämökin, jossa viettivät yhteistä aikaa kulkien yhdessä työpaikalleen. Työpaikalla oli tietysti toimittu välittämättä muusta henkilökunnasta. Kotona mies kävi vain sukujuhlissa ("minua tukemassa", mutta katosi saman tein, kun viimeinen vieras lähti).
Olin voimaton ja masentunut ja miehen toimien seuraaminen lamautti minua entisestään. Kännykkä soi koko ajan kotona ollessaan ja mies juoksenteli pitkin autotalleja ja pihamaita. Kakkonen laittoi minulle kirjettä, jossa kertoi kuinka rakastettava mieheni pohjimmiltaan on. Mies manipuloi minua milloin mitenkin odottamaan, eikä hän tiennyt mitä haluaa, Hän saattoi itkeä pyytäen minua jaksamaan, tai kertoa tarvitsevansa kakkosen luona vain lepoa. Hän saattoi kertoa kylmästi, ettei meillä ole enää mitään yhteistä, ja toisaalta olla tyytyväinen että hoidin kodin ja vastuun, koska hän ei siihen itse olisi kyennyt ja ehtinyt, sillä nainen ja työ pidätti häntä toisella paikkakunnalla. Viime jouluna hän katosi jo joulupäivänä. Helmikuussa oli käyty kakkosen tyttären vanhaintansseissa ja ainakin kerran veljensä luona katsomassa meidän hevosta. Pati viikkoa sitten olivat viikonlopun Vuokatilla juhlien.ja sitten tavoitin heidät palaamasta keskellä yötä ravireissulta keskellä yötä arkiviikolla. Meno on ollut vauhdikasta ja hurvittelevaa.
Minä en osaa puolustella omaa lamaantunutta oloani, mutta kaipa sen jokainen ymmärtää, että paskaa satoi vain liian kovalla paineella niskaan. Nyt alan olla voimissani, ja käyn tämän loppuun niin kuin se kaikissa avioliitoissa joudutaan käydään.
Olen osittanut mieltäni sanallisesti jonka seurauksena mies kävi kiinni ja
tyrkkäsi minua niin että pääni aukesi. Lisäksi terrorisoin eilen kakkosen ja mieheni puhelinta, vaatien miestäni tulemaan selvittämään asiat päivänvalossa kanssani, eikä luikkimaan kuin varas yösin taloomme ja ennen auringonlaskua pois.
Purin pahaa oloani, enkä ole ylpeä itsestäni, mutta sentään olen toimintakykyinen entisen lammastelumääkimisen sijaan.
Suurin ongelma on se, että haluan pitää kotini sillä ainoa läheinen ihminen on poikani, jonka lähellä haluan asua. Miehei haluaa pitää myös kotimme, sillä hänen motiivinsa on saada kakkoseen etäisyyttä asuntomme avulla, sillä hän ei voi sietää vahtimista, johon kakkonen kykenee paljon yksinkertaisemmin työpaikkansa nojalla. Mieheni on riippuvainnen vapaudestaan, yhtälailla kuin häntä palvovista naisista. Tiedän ainakin sen, että suora kontrollin alaisuus tämän naisen toimesta ahdistaisi häntä, vaikka muu hyvänäpito kelpaisikin. Mies on todennut minulle sen, ettei hän kykene olemaan sen parempi tälle naiselle kuin minullekkaan. Ilmeisesti yhtä ja toista on jo sattunut, mutta intohimo pitää yhdessä.
En minä tietysti osaa kuin ihmetellä tämän kakkosen käytöstä. Todettava vaan on, että rakastanee miestäni syvästi. Oman suhteensa jatkuvuuden vuoksi, hänen olisi kannattanut toimia toisin. Nyt mies jatkaa vain samaa touhua. Kun ero on valmista, ei liene vapaus vapauta, sillä sitä hänellä on ollut niin paljon kuin halunnut.
En ajatellut saavani metelillä takaisin miestäni. En ole kuitenkaan enää lamaantunut, minkä koko henkilökohtainen tilanteeni aiheutti.
Minähän onnittelen toista naista, pääsi Tarjaksi Tarjan paikalle ja perinyt vielä yrityksen hoitajana ja valtiattarena puolet valtakuntaa (mikä valitettavasti ei ole heidän omansa, mutta josta siitä valtaa ammennetaan). Sitä saa mitä tilaa, ja sitä hän on tilannut niin perinpohjaisesti antautumalla asiaan.
Todetaanko vaikka näin, että kakkonen latasi piipun ja osoitti, eikä miehen tarvinnut kuin laukaista. Siinä kuoli meidän perhe. Kaput.The Happy End.
Kysy siltä toiselta naiselta koska aikoo noutaa miehen tavarat vai noutaako mies itse. Lukot osaat vaihdattaa. Mies lopetti suhteenne muttei vaan sanonut sinulle. Miehen selkäranka? Hän ei edes keskustele kanssasi. :( Pelimies?
Nainen ei vastaa puheluihin. Heitin mieheni vaatteet pihalle sateeseen, kun viimeisimmät temppunsa selvisivät. Kakkonen on pessyt kiltisti mieheni vaatteita jo ennen kuin tiesin suhteesta. Olin vain ihmetellyt kotoa kadonneita vaatteita, joita mieheni tiuski minua etsimään.
Mies on todellakin pelimies. Rahapelit ja hevoset voisivat viedä vaikka omaisuuden, mutta onneksi hän on ollut hyvätuloinen. Toisaalta meillä ei ole sellaista omaisuutta, jota tuloillamme olisi voinut odottaa meille säästyneen.
Mies ei kertonut salasuhteesta. Sain sen itse selville. Sen jälkeen alkoi hirvittävä hulabaloo. Kakkonen ja mieheni olivat puhelimissa kiinni. Mieheni hakkasi halkoja yötäpäivää. Käskin hänen mennä kakkosensa luo, jonne hän lähti riemumielin. Loppuviikosta oli isänsä hautajaiset, johon mies suostuen hakemaan minut ja poikani mukaan kuin huoraperheen, paikallisen kaupungin huoltoaseman pihasta. Pari viikkoa olin ajanut miehen hotellistamme ulos ja käskenyt painumaan kakkosensa luo. Hän lähti, väittäen että olin pakottanut. Minä voin kertoa että toden totta, me olimme muuttuneet mieheni silmissä alemmaksi kastiksi ihmisiä ja vain tuo toinen nainen oli tärkeä hänelle. Tätä minä kutsuisin jo rakkaudeksi, jos se ei olisi ollut niin helvetin sairasta.
Haluaisinkin kysyä, että miten normaalia on täydellinen perheensä arvon nollaaminen, vaikka vaimo ei oliskaan se kaikkein rakas?
Ota yhteys oikeusaputoimistoon ja selvitä mitä teet avioerotilanteessa.
Omaisuus jne....
Varmasti tilanteesi on hankala, vaikka jos rehellisiä ollaan, en ymmärtänyt vuodatuksestasi oikeastaan yhtään mitään.
Eli siis
-miehesi on asunut jo kaksi vuotta jonkun naisen luona joka on hänen alaisensa, mutta silti vaikka asuu muualla, luikkii yöksi "kotiin" ja lähtee aamun sarastaessa?
-Miehesi ja tämä nainen kulkevat ihan avoimesti keskenään tapahtumissa, ovat ihan avoimesti työpaikalla yhdessä muun henkilökunnan edessä ja seurustelevat jopa ystävienne kanssa?
-keskustella mies ei halua, mutta silti on sanonut toivovansa sinun jaksavan, on sanonut haluavansa erota, on ilmoittanut että teillä ei ole mitään yhteistä ja että kuitenkin on tyytyväinen että olet hoitanut kodin jne?
-olet välillä muuttanut pois ja taas palannut, olet hakenut eropaperit ja miehesi on hakenut eropaperit?
Minusta tuntuu nyt, että kaikki muut tietävät teidän välirikostanne ja erostanne (vaikkei virallista vielä olisikaan), vain sinä et ehkä halua myöntää tilannetta.
Jotenkin muutenkin tuntuu ettet ole ihan tasapainossa, kannattaisiko olla yhteydessä sinne mielenterveystoimistoon josta sanoit olleen sinulle paljon apua.