Kirjoitin saman viestin jo tuonne avioliito osioon. En tiedä onko tämä oikea "osasto" kokematon kun olen. Ehkä tavoitan jonkun näin.
Mä en tiedä enää mitä mun pitäisi tehdä. Olen 35 vuotias pienten lasten kotiäiti. Alkuun kaikille tiedoksi että kotona olen molempien tahdosta, mieheni siis toivoi että lapset hoidetaan kotona. Mä nautin suunnattomasti lapsistani, teen paljon työtä kotona, mm. kasvatan ruokaa, teen kaikki kotityöt ja pyrin aina pitämään kaikki kunnossa. Mun, tai meidän ongelma on, että mun mieheni menettää ajoittain hermonsa.
Kyllä mä tajuan että välillä on vaikeita aikoja, mutta juuri silloin kun on kiire, raha- ongelmia tai muita vastoinkäymisiä, mun mieheni kilahtaa. Mua ei ole koskaan lyönyt, mutta käyttää henkistä väkivaltaa lapsiamme kohtaan, varsinkin esikoista, joka on myös voimakastahtoinen. Myös minä olen osani saanut, mutta vahvana ja itse melko voimakastahtoisena persoonan olen varmasti myös itse toiminut väärin häntä kohtaan.
mies on tietoinen ongelmasta, pyrkii korjaamaan käytöstään, on rakastava isä mutta...
Lisäksi on sitten tämä läheisyyspuoli, kun olen etääntynyt hänestä kauas, kun minulla on tunne että joudun lapsia suojelemaan hänen ailahtelevalta käytökseltään kun on vaikeaa, joko minun kanssani tai sitten perheen ulkopuolisten juttujen kanssa.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Jos on niin oletteko saaneet jostakin apua?
Mä alan olla umpikujassa, olemme käyneet paikkakunnan perheneuvolassa, mutta ongelma on sellainen että aina kun on stressiä ja pitäisi voida saada tukea miehestä, hän purkaa oman pahan olonsa ja stressinsä meihin. Enkä ymmärrä mitä voisin tehdä, kuinka hoitaa homman niin että näin ei kävisi. Silloin kun on raha-asiat kunnossa ja mihinkään ei ole kiire, on hän suorastaan loistava isä ja aviomies.
Nyt en voi olla hänelle se nainen jonkalaisen hän minussa näkee, enkä kykene hänelle läheisyyttä suomaan. En niinkauan kuin iso mies purkaa kiukkunsa lapsiin
Mä en tiedä enää mitä mun pitäisi tehdä. Olen 35 vuotias pienten lasten kotiäiti. Alkuun kaikille tiedoksi että kotona olen molempien tahdosta, mieheni siis toivoi että lapset hoidetaan kotona. Mä nautin suunnattomasti lapsistani, teen paljon työtä kotona, mm. kasvatan ruokaa, teen kaikki kotityöt ja pyrin aina pitämään kaikki kunnossa. Mun, tai meidän ongelma on, että mun mieheni menettää ajoittain hermonsa.
Kyllä mä tajuan että välillä on vaikeita aikoja, mutta juuri silloin kun on kiire, raha- ongelmia tai muita vastoinkäymisiä, mun mieheni kilahtaa. Mua ei ole koskaan lyönyt, mutta käyttää henkistä väkivaltaa lapsiamme kohtaan, varsinkin esikoista, joka on myös voimakastahtoinen. Myös minä olen osani saanut, mutta vahvana ja itse melko voimakastahtoisena persoonan olen varmasti myös itse toiminut väärin häntä kohtaan.
mies on tietoinen ongelmasta, pyrkii korjaamaan käytöstään, on rakastava isä mutta...
Lisäksi on sitten tämä läheisyyspuoli, kun olen etääntynyt hänestä kauas, kun minulla on tunne että joudun lapsia suojelemaan hänen ailahtelevalta käytökseltään kun on vaikeaa, joko minun kanssani tai sitten perheen ulkopuolisten juttujen kanssa.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Jos on niin oletteko saaneet jostakin apua?
Mä alan olla umpikujassa, olemme käyneet paikkakunnan perheneuvolassa, mutta ongelma on sellainen että aina kun on stressiä ja pitäisi voida saada tukea miehestä, hän purkaa oman pahan olonsa ja stressinsä meihin. Enkä ymmärrä mitä voisin tehdä, kuinka hoitaa homman niin että näin ei kävisi. Silloin kun on raha-asiat kunnossa ja mihinkään ei ole kiire, on hän suorastaan loistava isä ja aviomies.
Nyt en voi olla hänelle se nainen jonkalaisen hän minussa näkee, enkä kykene hänelle läheisyyttä suomaan. En niinkauan kuin iso mies purkaa kiukkunsa lapsiin
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.