Tänään käyskentelin tuolla läheisellä rannalla ja katselin kaihoisasti tyynelle järvelle. Mietin kohtaloa, ihmisten välisiä suhteita ja rakkautta. Tuli sellainen tunne, että jossain maailmankolkassa majailee minunkin suuri rakkauteni ja rakkaani, ihminen, jolle minä annan sydämeni. Ehkä hän on merten takana, kenties lähempänä. Voi olla, että löydän hänet näiltä lumisilta seuduilta tai jopa tästä kaupungista, sen kylmiltä kaduilta tai toreilta.
Uskon vahvasti kohtaloon. Tämä elämä on ikään kuin näytelmä, jonka käsikirjoitus on pääpiirteittäin ollut valmiina jo ikimuistoisista ajoista lähtien. Kullakin on täällä osansa. Toisen osa voi olla vähäpätöinen ja toisen loistelias. Jotkut kantavat suurta taakkaa ja jotkut pääsevät vähällä. Joidenkin elämällä on kauaskantoiset vaikutukset ja toisten piirit ovat pienemmät. Joka tapauksessa kaikki kohtalot ja elämät ovat tärkeitä. Elämäntaidossa on kyse siitä, kuka kykenee näyttelemään osansa hyvin ja kuka pelaa taitavasti saamillaan korteilla.
Rakkauteen liittyen sisimmässäni on aavistus siitä, että minun on määrä tavata se oikea, joka sytyttää suuren kaipuun ja lemmen. Kohtaloni on etsiä ja löytää hänet, todellinen sielunkumppanini. Ongelmana on vain se, etten tiedä missä tuo ihana neito tällä hetkellä on. Näinä outoina aikoina, jolloin ihmiset voivat saada yhteyden maailman toiselta laidalta toiselle silmänräpäyksessä, turvaudun etsinnässäni internettiin. Kulkekoon siis kaipuuni pitkin kaapeleita ajatuksennopeudella kaikkialle, levitköön yli taivaiden satelliittien matkassa.
Saattaahan olla, että suuri rakkauteni onkin lähempänä kuin aavistankaan, ehkä seinän takana tai seuraavassa korttelissa. Ettei tämä menisi aivan hakuammunnaksi, mainittakoon vielä, että olen 32-vuotias mies Jyväskylästä. Tällä palstalla en rohkene enempää itsestäni kertoa, mutta jos tämä sielunkumppani on jossain, minuun saa yhteyden sähköpostin kautta, joka on [email protected]. Toki otan riemulla vastaan kaikenlaiset viestit. Ystäviä, tovereita, ajatuksenvaihtajia ja muuten vain hienoja ihmisiä ei voi koskaan tuntea liikaa.
Uskon vahvasti kohtaloon. Tämä elämä on ikään kuin näytelmä, jonka käsikirjoitus on pääpiirteittäin ollut valmiina jo ikimuistoisista ajoista lähtien. Kullakin on täällä osansa. Toisen osa voi olla vähäpätöinen ja toisen loistelias. Jotkut kantavat suurta taakkaa ja jotkut pääsevät vähällä. Joidenkin elämällä on kauaskantoiset vaikutukset ja toisten piirit ovat pienemmät. Joka tapauksessa kaikki kohtalot ja elämät ovat tärkeitä. Elämäntaidossa on kyse siitä, kuka kykenee näyttelemään osansa hyvin ja kuka pelaa taitavasti saamillaan korteilla.
Rakkauteen liittyen sisimmässäni on aavistus siitä, että minun on määrä tavata se oikea, joka sytyttää suuren kaipuun ja lemmen. Kohtaloni on etsiä ja löytää hänet, todellinen sielunkumppanini. Ongelmana on vain se, etten tiedä missä tuo ihana neito tällä hetkellä on. Näinä outoina aikoina, jolloin ihmiset voivat saada yhteyden maailman toiselta laidalta toiselle silmänräpäyksessä, turvaudun etsinnässäni internettiin. Kulkekoon siis kaipuuni pitkin kaapeleita ajatuksennopeudella kaikkialle, levitköön yli taivaiden satelliittien matkassa.
Saattaahan olla, että suuri rakkauteni onkin lähempänä kuin aavistankaan, ehkä seinän takana tai seuraavassa korttelissa. Ettei tämä menisi aivan hakuammunnaksi, mainittakoon vielä, että olen 32-vuotias mies Jyväskylästä. Tällä palstalla en rohkene enempää itsestäni kertoa, mutta jos tämä sielunkumppani on jossain, minuun saa yhteyden sähköpostin kautta, joka on [email protected]. Toki otan riemulla vastaan kaikenlaiset viestit. Ystäviä, tovereita, ajatuksenvaihtajia ja muuten vain hienoja ihmisiä ei voi koskaan tuntea liikaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jokainen uskokoon niin kuin haluaa, mutta minä en usko että kenellekään on vain yhtä ainoaa oikeaa ja vain yhtä sielunkumppania, vaan useita enemmän tai vähemmän yhteensopivia. Sen lisäksi ihmiset itse eivät ole ikuisesti samoja vaan muuttuvat, niin kuin kaikki muuttuu koko ajan, "ainoastaan muutos on pysyvää". Siksi monet kasvavat erilleen.
Ei ole myöskään mitään yhtä ainoaa kohtaloa, johon elämämme kulku olisi vääjäämättömästi sidottu, vaan moni asia riippuu tekemistämme valinnoista. Emme ehkä aina edes huomaa kaikkia valintatilanteita, mutta ne ohjaavat elämäämme joskus lähes huomaamatta. Kun teemme yhden valinnan, muut vaihtoehdot lakkaavat olemasta eikä niihin voi enää palata. Joskus ne voivat tulla uudestaan kohdalle ja silloin voi olla mahdollisuus valita uudelleen toisin.
Aloittajalle: kato nyt hyvä mies sieltä niistä korteista jotka olet saanut, että missä se sun kumppanis on. Säästät aikaa ja vaivaa.
Ja kyllä tuo kohtaloon uskominen on hieno asia, voi sanoutua irti omasta vastuustaan, kun kaikki on kuitenkin ennaltamäärättyä. Voi voi!
Kerro ihmeessä saatko tuolla kohtalohöpinällä millaisia viestejä....
Heti kun joku mies kirjoittaa täällä jotain kaunista, niin toiset miehet ovat lyttäämässä hänen kirjoituksensa. Tyypillistä suomalaismiehiltä! Koska itse ei osata olla tunteellisia ja näyttää niitä, niin lytätäään ne, jotka osaavat!
Ja yhtä tyypillistä suomalaisnaiselta tulla lyttäämään suomalaismiehiä :)
Tunteellisuus on ihan ok, mutta huuhaa ei.
Minä olen kyllä nainen, mutta erotan huuhaan ja todellisuuden eikä huuhaa nyt vain kerta kaikkiaan nappaa. Jostain syystä huuhaata pidetään enemmän naisten juttuna ja naisten pitäisi muka uskoa siihen. Naisille ja miehille tarjotaan erilaista maailmankuvaa jo pienestä pitäen, miksi ihmeessä?
Sori nyt vaan, mutta Herra Huu Haan takana on nainen eli minä. Nainen joka ei usko huuhaaherroihin. Kiitos ja hyvästi : )
Ihan vinkkinä vaan miehille: kannattaa kirjoittaa kaikenlaista syvällistä löpinää, sellasesta naiset tykkää.
Itse olin aikoinaan jossain sinkkuchatissä ja kun aloin kirjoittelemaan kaikenlaisia syvällisiä pohdintoja elämästä, niin oli kyllä siiten moni nainen hetkessä kimpussa.