Miesystäväni kanssa olen seurustellut n. vuoden, mutta meillä on ollut välissä paljon riitoja ja pari eroa. Mutta enään en kestä. En halua enään olla hänen seurassaan, välttelen häntä kaikin tavoin. Haluan pois tästä ahdistuksesta, erota. Olen ollit aina se joka jättää, mutta se on ollut aina jonkun esimerkiksi riidan takia, ja eronnut syynä vaikka enää jaksa riidellä, en kestä häen käytöstään tai vastaavaa. Nyt hän ei ole tehnyt mitään, ja eroaminen on hankalampaa. En voi vain sanoa: En kestä enään läsnäoloasi. Mitä hänelle sanon?
Ero vähin äänin
eroavaine
6197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Olen aina ollut se joka jättää". Tämä on aivan omituista. Ei parisuhteessa aina voi olla jättämässä. Ei joka riidasta heti jätetä, vaan riidat sovitaan. Minun miesystävä kanssa koko sen ajan, jonka olemme tunteneet eli kolmatta vuotta, on käyttänyt tuota erouhkausta keinona saada tahtonsa läpi ja hyvin on saanutkin. Vähitellen hän on saanut minut alistumaan aivan ihmeelliseen parisuhteeseen, jossa en saa kysyä tai kyseenalaistaa. Jos yritän avata suuni parisuhteen tilasta niin heti uhataan erolla. Tänään sanoin, että ikävöin häntä, kun hän ei koskaan soita eikä mitään ja tulee kun huvittaa. No erohan siitä heti sillä silmänräpäyksellä tuli, kun ainoastaan kerroin, miten häntä ikävöin jne. Mies tulkitsi sen heti siten, että yritän sitoa häntä. Erotkoon sitten.
sksksksksk2, sinun kuuluisi erota. Tuo ei ole tervettä teille kummallekaan. Muista, että rakkaus ei ole riittävä syy suhteeseen. Molempien pitää myös viihtyä suhteessa.
Sepä se on, että minä kyllä viihdyn hänen kanssaan silloin kun hän viitsii olla luonani. OIkeasti viihdyn hänen seurassaan, koska hän on hyväksynyt monet vajavaisuuteni. Meillä on kuitenkin se ongelma, että minä haluan sellaista perinteistä parisuhdetta, jossa kumppani on se elämän tärkein henkilö ja tehdään asioita yhdessä ja välitetään mitä toiselle kuuluu ja tavoitellaan yhteistä elämää ja yhteistä kotia. Mies taas haluaa sellaisen tapailusuhteen, jossa saa elää niin kuin sinkku, eikä tartte miettiä toisen asioita, mutta jossa on sitten se paikka jonne tulle viettämään sitä turvallista kotielämää kun se tuntuu mukavalta. Ja kun hän on viettämässä niitä sinkkupäiviä, niin minä kärsin ikävästä ja odotan hänen tuloaan kuin kuuta nousevaa. Mutta hän ei halua lieventää ikävääni edes soittamalla minulle joskus ja hän halveksii sitä, että ylipäätään tunnen ikävää. Luulen, että hänkin on sitten kumminkin omalla omituisella tavallaan ainakin välillä edes hitusen viihtynyt suhteessa, koska ei ole vielä lähtenyt pois lopullisesti.
"minä haluan sellaista perinteistä parisuhdetta, jossa kumppani on se elämän tärkein henkilö ja tehdään asioita yhdessä ja välitetään mitä toiselle kuuluu ja tavoitellaan yhteistä elämää ja yhteistä kotia. Mies taas haluaa sellaisen tapailusuhteen, jossa saa elää niin kuin sinkku, eikä tartte miettiä toisen asioita"
No, okei, teillä eletään miehen unelmaa, ja sinä kärsit. Meillä on toisinpäin: eletään naisen unelmaa, ja minä kärsin.
Mutta se erouhkailu on silti epätervettä. Minä pitäisin sitä kyllä syynä eroon.
tiedätkö mitä on läheisriippuvuus, roikut hänessä siis, mutta tuollainen suhde ei toimi, eikä tule koskaan toimaankaan, mies ei arvosta sua minkäänvertaa , olet vaan pelkkä panopuu hänelle...usko vaan, mut se on vaan sinun luulo et hän muka susta vähät välittää"omalla omituisella tavallaan"....ompa omituinen tapa välittää, ja on vain ajankysymys koska mies lähtee lopullisesti.
vastaus oli edelliselle, sksksksk2