En enää tiedä pitäisikö ryhtyä vanhaksi piiaksi, koska minun on todella vaikeaa löytää itselleni sopivaa miestä. Olen nuoresta pitäen ollut työteliäs ja tehnyt paljon asioita sekä huolehtinut itsestäni. Minua kiusattiin nuorena koulussa, joten olen aika tunneherkkä ja varautunut siinä mielessä, että en lähde jokaisen miehen matkaan ja valitsen seurani tarkkaan.
Mitä kaipaisin suhteelta, niin sitä, että mies kykenee haastamaan minua henkisesti. Tiedän kokemuksesta, että omalta puoleltani tunteet laimenevat jos mies vain laiskottelee. Kun katselen ympärilleni, näen paljon periaatteessa lupaavia nuoria miehiä, jotka kuitenkin kuluttavat aikaansa baarissa ja tekemässä kaikkea turhaa. Minusta alle 30-vuotiaan miehen tulisi kehittää itseään säännöllisesti, jotta hänestä kasvaisi normaali mies. Siis kuinka monta masentunutta ja itsesäälissä rypevää miestä olen kohdannutkaan. Olen yrittänyt parhaallani rationaalisella tasolla tukea heitä, mutta en minä ainakaan rehellisenä naisena halua johdattaa miehiä harhaan tunteilla. Olen yhden miehen kohdannut, jolla meni vuosikausia saada itsetunto kohdalleen, kun nainen oli vain pelleillyt hänen tunteillaan.
Sitten kun kerron rehellisesti mitä ajattelen miehestä, että olet hyvin älykäs ihminen, mutta sinun tulisi kehittää itseäsi, jotta tulevaisuudessa menestyt. Osa tosissaan loukkaantuu. Olen yrittänyt parhaallani kehua, mutta samalla antaa palautetta.
Ok. Jään sinkuksi. Minä olen valitettavasti liian rehellinen itselleni.
Herätkää nyt naiset. Miettikää miehenne parasta.
Mitä kaipaisin suhteelta, niin sitä, että mies kykenee haastamaan minua henkisesti. Tiedän kokemuksesta, että omalta puoleltani tunteet laimenevat jos mies vain laiskottelee. Kun katselen ympärilleni, näen paljon periaatteessa lupaavia nuoria miehiä, jotka kuitenkin kuluttavat aikaansa baarissa ja tekemässä kaikkea turhaa. Minusta alle 30-vuotiaan miehen tulisi kehittää itseään säännöllisesti, jotta hänestä kasvaisi normaali mies. Siis kuinka monta masentunutta ja itsesäälissä rypevää miestä olen kohdannutkaan. Olen yrittänyt parhaallani rationaalisella tasolla tukea heitä, mutta en minä ainakaan rehellisenä naisena halua johdattaa miehiä harhaan tunteilla. Olen yhden miehen kohdannut, jolla meni vuosikausia saada itsetunto kohdalleen, kun nainen oli vain pelleillyt hänen tunteillaan.
Sitten kun kerron rehellisesti mitä ajattelen miehestä, että olet hyvin älykäs ihminen, mutta sinun tulisi kehittää itseäsi, jotta tulevaisuudessa menestyt. Osa tosissaan loukkaantuu. Olen yrittänyt parhaallani kehua, mutta samalla antaa palautetta.
Ok. Jään sinkuksi. Minä olen valitettavasti liian rehellinen itselleni.
Herätkää nyt naiset. Miettikää miehenne parasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen yksinäinen.
Jää toki sinkuksi. Olen myös samaa mieltä, että itsesääli on ruma piirre ihmisessä. Mutta mitä tarkoitat tällä: "sinun tulisi kehittää itseäsi, jotta tulevaisuudessa menestyt"?
Mikä on menestynyt mies? Sellainen, jolla on työpaikka vai? Vai sellainen, joka ei ole ongelmissa lain kanssa? Vai sellainen, jolla ei ole ongelmia alkoholin kanssa? Vai sellainen, joka on tyytyväinen elämäänsä?
Kuulostaa siltä, että arvostat vain sellaista ihmistä, joka aina pyrkii parempaan eikä koskaan ole tyytyväinen nykyisyyteen. Ja ehkä parempi sinulle tarkoittaa rahaa, ylennyksiä ja arvonimiä eikä esimerkiksi high-scorea kännykkäpelissä.
Ehkä sinun pitäisi hieman kehittää ihmisyyttäsi.
Itse näin miehenä tuon kehittämisen seuraavina esimerkein:
Jos on sairas niin hakee ja yrittää parhaimmalla tavalla hakea parannusta sairauteen eikä jäädä rypemään itsesääliin.
Jos on työtön niin hakee töitä ja vaikka ei saiskaan hyvää työtä heti niin sekin kelpaa, kunnes on kompetenssia tarpeeksi siirtymään parempaan töihin, mikä itselle kelpaa pitkällä kantamalla ajatellen. Fiksumpi kouluttautuu kokonaan uuteen ammattiin kun elämäntilanteessa on uusiutumisen ja itsensäkehittämisen paikka.
Jos on sinkku niin tekee kaikkensa, että löytää haluamansa ihminen. Ensimmäisenä siis tutkii itseään, että mitkä ovat omat hyvät ja huonot puolet ja miten ihmiset näkevät minut. Lisäksi jos ei tunne itseään niin alkaa ottamaan selvää, kääntämällä ajatukseen sisiimpään. Sitten vasta ulkoiset tekijät: Ulkonäkö, talous, jne mihin itse uskoo, että millä "saa" miestä/naista. Kehittyvä ihminen tekee radikaalejakin tekoja tässä tapauksessa jos todella haluaa olla parisuhteessa.
Jos on heikko yleissivistys ja itsekin on kuullut siitä niin sivistää itseään ottamalla asioita selville, ilman että se olisi pakkopullaa.
Jne jne.
Ymmärrän aloittajan pointin, että useimmat miehet tuhlaa elämänsä notkumalla viinapäissään ympärikyliä kun voi olla mielekkäämpääkin tekemistä.
Eikä tässä haeta miehessä nyt mitään ikiliikkujaa, että kokoajan pitäis olla keksimässä jotain uutta.
"useimmat miehet tuhlaa elämänsä notkumalla viinapäissään ympärikyliä"
Oho, ihanko useimmat. Ja minä kun en ole ikinä törmännyt sellaisiin miehiin.
Minun kokemukseni mukaan useimmat miehet pelaavat säännöllisesti jalkapalloa.
No korjataan siihen, että monet miehet niin sulle ei tuu paha mieli ja ei siten koske ainakaan sinua.
"No korjataan siihen, että monet miehet niin sulle ei tuu paha mieli ja ei siten koske ainakaan sinua."
Ei kyllä todellakaan niin monet että se olisi jotenkin suurin selitys sille että sopivaa miestä ei löytyisi. Suurin osa miehistä ei hoipu pitkin kyliä humalassa.
Viittaan tällä nyt erääseen mieheen, joka on kohta 30-vuotias eikä ole vieläkään valmistunut yliopistosta. Pidin aidosti miehestä, mutta samalla minun on mietittävä realitistisesti molempien parasta.
Olen oikeasti koko elämäni ollut hyvin humaani ihminen, mutta rajansa kaikella. Pitäisikö minun valehdella miehelle, että kaikki on hyvin ja johdattaa hänet harhaan? Jonkun on kerrottava miehelle, miksi hänen elämässään kaikki menee pilalle. Olen itsekin ollut joskus masentunut ja tuntenut huolia milloin mistäkin, joten minulle on turha tulla kertomaan, etten ymmärrä mitä on olla humaani. Kulutin valehtelematta elämästäni 10 vuotta siihen, että mietin muiden parasta ja kuinka asettelen sanani oikein. Seurauksena oli se, että löysin itseni milloin mistäkin ihmissuhteista, joissa minua kuormitettiin muiden huolilla. Samalla kun muut menivät eteenpäin, niin minä jäin taakse. Näin tässä miehessä saman tilanteen, joten aidosti oikeasti humaanisista syistä tuin häntä. Hän on ajamassa itsensä katkeruuden pisteeseen.
Ei voi kun hämmästellä miten te 20-30 ikäiset jaksatte elää tässä maailmassa tällä nykymenolla?! Kaikki kuulostaa olevan joko teidän kimpussanne tai teitä vastaan, kaikki, päiväkodista opiskeluun ja työelämään ja ihmissuhteisiin asti. Niin hirveästi kaikenlaisia paineita joka tuutista, että hämmästyttää miten teillä pää kestää.
Kiesus sentään.
Kyllä olen helpottunut, että elin oman nuoruuteni aivan erilaisessa maailmassa, kuin missä te nyt joudutte tarpomaan.
Voimia vaan kaikille ja pitäkää puolenne etteivät ympäristönkin paineet käy liian raskaiksi kestää ja sietää. Nykynuorelta vaaditaan aivan erityistä itsesuojeluvaistoa ja poikkeuksellisen hyviä selviytymistaitoja.
Minä itse olen tullut siihen lopputulokseen, että vietän aikaani enimmäkseen yksin. Tämä mieskin viihtyi minun tavoin metsässä ja luonnossa. Yritin varovasti sanoakin hänelle, että keskittyy nyt opintoihin ja rauhoittuu luonnossa, jossa häntä ei painosteta.
Olen keskustellut isäni kanssa hänen nuoruudesta, ja tuntuu, että elämä oli silloin aivan toisenlaista. Ns. sosiaalinen paine oli olematon ja oli aivan normaalia, että opiskelijalla ei ollut varaa ostaa kalliita tavaroita. Nykyään tuntuu, että opiskelijalla täytyisi olla varaa kaikkeen menoon. Illallisiin ravintolassa, matkusteluun jne. Minä en kuitenkaan usko, että onni on rahassa, vaan päinvastoin. Tavattuani miehen oivalsin viimein kuinka loppujen lopuksi olen onnekas, kun saan opiskella ja olla terve. Facebookkiin en profiilia enää koskaan palauta, koska siinä on yksi sosiaalinen pakote, joka vie nuorilta aikaa oleelliselta eli itsensä kehittämiseltä.
Toivon, että mieskin ITSE tajuaa mitä tekee. Niin kuin aikaisemmin sanoin, minä aidosti välitin miehestä, mutta en minä voi kantaa huolta itseni lisäksi myös tasapainottomasta miehestä. Joka siis omalla olemuksellaan aiheuttaa tasapainottumuutta myös minuun.
Menestynyt mies ottaa vastuun elämästään ja kykenee olemaan kunnioitettava naisen silmissä. Miehen ei tarvitse olla rikas, kunhan asenne on kunnossa. Masennus ja katkeruus johtu siitä, että ihminen alisuoriutuu. Jää aika miettiä kaikkea olematonta.
Harmittaa kun kaikilla muilla on joku rakas ja itsellä ei ketään. Ei ole edes vanhempia. Ei voi tehdä mitään kenenkään kanssa. yksin aina vaan. Olen tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen.