Nyt vinkkejä ja niksejä tulemaan! Tilanne tämä siis:
Olemme nyt seurustelleet ja asuneet yhdessä melkein kaksi vuotta poikaystäväni kanssa, huonosti on mennyt nyt jo muutaman kuukauden johtuen hänen alkoholin käytöstään... joka työpäivän jälkeen hän tulee kotiin 12-packin kanssa ja ''tissuttelee'' siinä sitten koko illan ja minä tietenkin joudun siivoomaan tyhjät pullot ja tölkit. Hän tekee myös ns. komennustöitä, eli voi olla viikot töissä ja viikonloppusin kotona. Komennuksilla ollessaan hän istuu työkavereitten kanssa illat baarissa ryyppäämässä ja kun tulee viikonlopuksi kotiin, sama kaljan juonti jatkuu.. Missä kulkee alkoholismin ja normaalin juomisen raja? En tiedä kuinka kauan jaksan katsoa kun hän pilaa elämänsä alkoholiin.. Ja syy aina sama, että kun on kuulemma tylsää selvinpäin ja että ei siinä muka mitään pahaa ole jos hän ''muutaman'' kaljan illassa ottaa...
Ja sitten päästäänkin toiseen asiaan.. Hän ei halua enää vapailla viikonloppuinaan olla vaikka sitä yhtä iltaa kanssani vaan menee kaverinsa luokse ryyppäämään ja tulee kotiin umpikännissä, jotten huutaisi hänelle. Jos sanon asiasta oman mielipiteeni niin sitten olen jatkuvasti valittava ämmä ja kuulemma kiellän häntä viettämästä aikaa kaveriensa kanssa.. Viime viikonloppukin meni siinä että hän oli joka ilta (pe ilta, la ilta ja su ilta) kaverinsa tykönä ja sieltä kotiin pellit kiinni ja nukkumaan.. Onko liikaa toivottu että hän olisi voinut viettää tämän sunnuntai illan kanssani kotona, lähtee kuitenkin maanantai aamuna taas viikoksi toiselle paikkakunnalle töihin... Neuvoja tulemaan! Onko mahdollista saada suhde kuntoon vai lähdenkö surutta ja jätän hänet kaljoineen yksin?
Olemme nyt seurustelleet ja asuneet yhdessä melkein kaksi vuotta poikaystäväni kanssa, huonosti on mennyt nyt jo muutaman kuukauden johtuen hänen alkoholin käytöstään... joka työpäivän jälkeen hän tulee kotiin 12-packin kanssa ja ''tissuttelee'' siinä sitten koko illan ja minä tietenkin joudun siivoomaan tyhjät pullot ja tölkit. Hän tekee myös ns. komennustöitä, eli voi olla viikot töissä ja viikonloppusin kotona. Komennuksilla ollessaan hän istuu työkavereitten kanssa illat baarissa ryyppäämässä ja kun tulee viikonlopuksi kotiin, sama kaljan juonti jatkuu.. Missä kulkee alkoholismin ja normaalin juomisen raja? En tiedä kuinka kauan jaksan katsoa kun hän pilaa elämänsä alkoholiin.. Ja syy aina sama, että kun on kuulemma tylsää selvinpäin ja että ei siinä muka mitään pahaa ole jos hän ''muutaman'' kaljan illassa ottaa...
Ja sitten päästäänkin toiseen asiaan.. Hän ei halua enää vapailla viikonloppuinaan olla vaikka sitä yhtä iltaa kanssani vaan menee kaverinsa luokse ryyppäämään ja tulee kotiin umpikännissä, jotten huutaisi hänelle. Jos sanon asiasta oman mielipiteeni niin sitten olen jatkuvasti valittava ämmä ja kuulemma kiellän häntä viettämästä aikaa kaveriensa kanssa.. Viime viikonloppukin meni siinä että hän oli joka ilta (pe ilta, la ilta ja su ilta) kaverinsa tykönä ja sieltä kotiin pellit kiinni ja nukkumaan.. Onko liikaa toivottu että hän olisi voinut viettää tämän sunnuntai illan kanssani kotona, lähtee kuitenkin maanantai aamuna taas viikoksi toiselle paikkakunnalle töihin... Neuvoja tulemaan! Onko mahdollista saada suhde kuntoon vai lähdenkö surutta ja jätän hänet kaljoineen yksin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinä tiedät jo vastauksen.
Viina alkoholistille meenee AINA kaiken muun edelle. On aivan sama vaikka koko maailma kuuluttaas sinulle että älä tuhlaa elämääsi alkoholistin kanssa, sinä teet kuitenkin mitä itse haluat.
Oli se sitten ruusunpunaisten lasien silmillä pitämistä, yrittää kehittää ympärillesi marttyyrin viittaa ( jonka kaikki muut näkevät typeryyden osoituksena), uskotella itselleen; mutku mää luulin, mutku mää uskoin, mutku mää halusin niin olettaa....
Sinä tulet olemaan häviäjä jäädessäsi alkoholistin elämään. Sinä samalla myos viestität alkoholistille että on OK , sinun nalkutuksesta huolimatta, pitää viinaa kaikista tärkeimpänä.
Elin samanlaisessa suhteessa, mikään ei valitettavasti muuttunut vaan vain paheni. Välitin hänestä todella, oman elämän ja terveytensä pilaa noin. Itse join harvemmin, eikä pahemmin enää tehnyt vähääkään enää mieli, kun näki mitä se on. Mä olin aina se ilonpilaaja, "äiti" ja mitä lie.. Surullista.
Oma kokemukseni.
Mieheni oli 12 vuotta viikot pois kotoa, ei matkatöissä vaan yksinkertaisesti töissä muualla vakituisessa suhteessa.
Uskon hänen kertomaansa, ettei hän viikolla juonut yhtään olutta.
Tullessaan kotiin perjantai-iltaisin hän aloitti tissuttelun jota jatkui sunnuntai päivään saakka.
Kun hän lauantaina puki uniasun päälleen saunan jälkeen hän vaihtoi sen päivävaatteisiin maanantaisin aamuyöstä lähtiessään ajamaan työpaikkakunnalleen.
Tietenkään emme käyneet missään ja tuttavammekin huomasivat nopeasti pysyä meiltä poissa.
Ei hän ollut häiritsevästi humalassa ja hoiti isän ja puolison rooliin kuuluvat asiat mutta täysin selvin päin en nähnyt häntä lainkaan noina 12:na vuotena.
Jäätyään suunnitellusti pitkäaikaistyöttömäksi alkoi hiljalleen jokailtainen tissuttelu. Olutta, viiniä ja teräviä.
Ei siitäkään mitään haittaa ollut mutta mieheni itse huolestui terveydestään ja odotettavissa olevien eläkepäivien laadusta ja määrästä.
Hän lopetti kotona tissuttelun täysin ja ryhtyi arkipäivisin kuntoilemaan.
Tuohon on nyt aikaa vajaa kymmenen vuotta. Mies on hoikistunut ja erittäin hyväkuntoinen.
Näinä vuosina olen nähnyt hänet yhden kerran kotona humalassa yhtenä uudenvuoden aattoyönä jolloin hän innostui juopottelemaan entisen työkaverinsa kanssa ollessamme siellä kylässä.
Matkoilla hän käyttää mietoja juomia hyvin maltillisesti. Ei koskaan humalaan saakka.
Näin on mennyt pian 10 vuotta eikä ole syytä olettaa tyylin muuttuvan.
En ole oikea henkilö neuvomaan toista. Kuvasin vain oman kokemukseni.
Koskaan en moitinut miestäni alkoholin käytöstä enkä edes omalla käytökselläni tai ilmeilläni "antanut ymmärtää" mielipiteeni.
Kyllä mieheni itse huomasi juopottelun seuraamukset häneen itseensä.
Hän kertoi myös viimeisten tissutteluvuosien olleen harmaan ilottomia.
En tiedä mitä olisin tehnyt jos tapaus olisi ollut toivottomampi.
Nyt ainakin katson toimineeni oikein kun en toiminut lainkaan.
Jokainen määrittelee itse, millaista alkoholinkäyttöä parisuhteessaan sietää ja suvaitsee. Itse lopettaisin ihan varmasti suhteen, jos mies käyttäisi noin paljon alkoholia. Jokapäiväisessä tissuttelussa ei ole mitään mieltä. Rahat ja terveys menevät. Selvin päin kotona olevan ei ole kiva katsoa, kun toinen on koko ajan pöhnässä. Ja jos kavereiden kanssa dokaaminen on jatkuvasti tärkeämpää kuin ajanvietto oman kumppanin kanssa, niin haloo! Mikä sinun roolisi on tuossa suhteessa, mitä sinä saat mieheltäsi? Itse olisin eronnut jo ajat sitten.
Meillä ei alkoholia käytetä yleensä ollenkaan viikolla. Ei sitä ole kielletty, kyllä voi silloin tällöin ottaa siiderin tai lasin viiniä. Viikonloppuisin ostetaan joskus pullo viiniä ja juodaan se illan mittaan ruoan kanssa. Toisinaan mies käy baarissa ja ottaa siellä muutaman, mutta sitä olen monet kerrat teroittanut, että sössötyskuntoon ei tarvitse itseään juoda. Omalla miehelläni lähti etenkin aiemmin juominen helposti käsistä, mutta kun olen asiasta tarpeeksi paasannut, hänen alkoholinkäyttönsä on muuttunut maltillisemmaksi.
Jokainen päättää itse, mitä sietää. Minun mielestäni känni kerran viikossa on liikaa. Ylipäätään alkoholia ei tarvitse käyttää siten, että siitä tulee humalaan.
Kenenkään ei ole pakko sietää juopottelua kotonaan. Toisaalta vaikea aikuista ihmistä on kieltääkään juopottelemasta. Jos sopua asiaan ei löydy, kannattaa varmaan erota.
Naiset rakastuu juoppoihin. Kiltillä miehellä ei tee mitään.