Olen 24 vuotias nainen ja seurustellut vakituisesti 5 vuotta poikaystäväni kanssa. Meillä menee ihan ookoo tällä hetkellä. Poikaystäväni ei koskaan halua viettää kanssani aikaa julkisilla paikoilla,emmekä me näe usein koska molempien työvuorot menevät aina ristiin. Asumme kyllä samalla paikkakunnalla,mutta omissa asunnoissamme. Tuntuu jotenkin etten saa tarpeeksi rakkautta ja huomiota.. Olen mokannut muutaman kerran ja todella humalassa siis ollut toisten miesten kanssa. Tiedän ettei kännin piikkiin saisi laittaa,mutta en minä selvinpäin ikimaailmassa tekisi samoin,en ikinä! Poikaystäväni ei tiedä asiasta mitään,enkä uskalla/halua kertoa. En pysty satuttamaan häntä enää lisää,koska tiedän että hän menisi todella huonoon kuntoon jos kuulisi. En vaan ole varma haluanko itse enää jatkaa,onko hän elämäni mies,en tiedä! Olin jättämässä kuukausi sitten,hän kysyi olenko varma,en pystynyt vastata myöntyvästi sillä romahdin lattialle itkuun enkä pystynyt tehdä sitä. Pelkään liikaa sitä ikävää ja yksinäisyydentunnetta ilman rakastani. Vihaan itseäni niin paljon etten kohta tiedä mitä teen.. Tälläkin hetkellä, ainakun ajattelen asiaa silmät kostuvat ja haluan kuulla rakkaani äänen. En saa oloani paremmaksi millään.. Auttakaa,kellään ollut samoja kokemuksia? Haukkuja en tarvitse,tiedän kyllä mokanneeni enkä saa sitä hetkeksikään pois mielestäni..
oloni on hirveä
pääeikestä
3351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä voi ajatella, että salailun kautta tähän huonoon tilanteeseen on tultu. Tilanne tuskin paranee, jos salailua jatketaan, käy luultavasti päin vastoin. Mitä jos ottaisir riskin ja olisit rehellinen ja kertoisit asiat kumppanille? Voi olla, että suhde päättyisi, mutta ainakin valheessa eläminen loppuisi. Jos pystytte sitten menemään yhdessä terapiaan, se auttaisi. Tieto tulee olemaan kumppanille ilman muuta järkytys, mutta rehellisyydellä osoittaisit joka tapauksessa arvostusta hänelle. Kannattaa myös olla realisti ja lähteä siitä, että syrjähypyt paljastuvat kuitenkin joskus. Kyse on vain siitä, kerrotko niistä itse vai tuleeko tieto kumppanin korviin muuta kautta.
Kännissä et tee mitään, mistä et selvinpäin haaveilisi! Tuosta se sitten lähtee, kerran petät selvinpäinkin, huomaat ettei se ole yhtään vaikeampaa kuin kännissä. Eli känniin on turha vedota. Ei sua kukaan väkisin ole sänkyyn pakottanut.
Jos viina sekottaa noin pääsi, että et psyty hallitsemaan itseäsi, niin miksi hommaat itseksi holtittomaan tilaan? Selivitä myös itsellesi, mitä loppujen lopuksi haluat. Kyllä se on sinun itsesi selvitettävä. Emme voi sinulle täätä noin vain sanoa!