No siinäpä se taisi otsikossa tulla. Kannattaako ensin muuttaa yhteen vuokralle ennen kuin menee pankin kanssa naimisiin?
Meillä on seuraava tilanne: olemme olleet yhdessä 7kk, joista viimeiset pari olen käytännössä asunut miehen nurkissa. Mulla on edelleen oma asunto (asumisoikeus), enkä haluaisi enää maksaa siitä, että pidän siellä ompelukonettani.
Molemmat haaveilemme omakotitalosta syrjässä. Oma äitini tuntui lähes loukkaantuvan siitä, kun juttelin hänelle harkitsvamme vuokraomakotitaloa. Hänen mukaansa pitäisi ostaa talo vuokraamisen sijaan (ja oli kauppaamassa omaa taloaan meille).
Teemmekö ihan typerästi, jos ensin kokeilemme asua vuokraokt:ssa vaikka vuoden päivät ja katsoa, mitä sellainen asuminen on, ja vasta sitten harkita ostoa? Tässä nyt ei kuitenkaan olla vielä menossa naimisiin tai tekemässä lapsia just ens viikolla, joten mulle tulee itelle hiukan hölmö olo, jos ensin ostetaan talo ja vasta sitten mietitään tulevaisuutta. Joo meneehän se vuokraraha "hukkaan", mut oisko se kuitenkin sen kokeilemisen arvoista?
Meillä on seuraava tilanne: olemme olleet yhdessä 7kk, joista viimeiset pari olen käytännössä asunut miehen nurkissa. Mulla on edelleen oma asunto (asumisoikeus), enkä haluaisi enää maksaa siitä, että pidän siellä ompelukonettani.
Molemmat haaveilemme omakotitalosta syrjässä. Oma äitini tuntui lähes loukkaantuvan siitä, kun juttelin hänelle harkitsvamme vuokraomakotitaloa. Hänen mukaansa pitäisi ostaa talo vuokraamisen sijaan (ja oli kauppaamassa omaa taloaan meille).
Teemmekö ihan typerästi, jos ensin kokeilemme asua vuokraokt:ssa vaikka vuoden päivät ja katsoa, mitä sellainen asuminen on, ja vasta sitten harkita ostoa? Tässä nyt ei kuitenkaan olla vielä menossa naimisiin tai tekemässä lapsia just ens viikolla, joten mulle tulee itelle hiukan hölmö olo, jos ensin ostetaan talo ja vasta sitten mietitään tulevaisuutta. Joo meneehän se vuokraraha "hukkaan", mut oisko se kuitenkin sen kokeilemisen arvoista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teette mielestäni fiksusti, jos ensin kokeilette asumista vuokralla ja vasta myöhemmin alatte pohtia talon ostamista. Monilla vanhemmilla ihmisillä on vielä se asenne asumiseen, että vuokranmaksu on hukkaan heitettyä rahaa, kun voisi niillä rahoilla lyhentää omaa asuntoa. Nykyään ei kuitenkaan elämä ole niin varmaa kuin jokunen vuosikymmen sitten. Voi tulla eteeen työttömyys tai saattaa mennä sukset ristiin kumppanin kanssa (enää kun ei pysytä yhdessä hampaita kiristellen vain siksi, että joskus on hynttyyt laitettu yhteen) tai saattaa tulla eteen tilanne, jossa pitäisi harkita muuttoa toiselle paikkakunnalle jne. Fiksua on tosiaankin asua vuokralla kunnes ollaan suht varmoja molemmat, että tähän me nyt jäädään ja tässä asutaan.
Päättäkää itse omista asuinjärjestelyistänne. Ei kannata alkaa äidin taloja ostelemaan ja hänen ajatuksiaan toteuttamaan. Jos hän siitä loukkaantuu, on hänellä itsellään kasvun paikka. Te aikuisina päätätte omasta elämästänne. Ei sinun äitisi. 7kk on kuitenkin aika lyhyt aika alkaa taloja ostelemaan...
Kiitos vastauksesta. En tosiaan taida olla velvollinen tekemään kuten äitini tahtoisi, olen aikuinen ja päätän omista asioistani. Pientä kasvua tässä itselläkin, että tajuan todellakin olevani itsenäinen ihminen ja kykenevä tekemään omat päätökseni.
Ei tässä asuntoasiassa kai kauheen pieleen voi mennä, kun sekä minä että mieheni ollaan samalla linjalla tän asian kanssa.
Voisiko mies antaa omansa pois, muuttaa sinun asuntoosi ja siten jakaisitte vain yhden vuokran?
On liian aikaista ottaa yhteistä pankkilainaa vielä tässä vaiheessa kun ette ole aivan varmoja jatkatteko avioliittoon (siis yhteistä elämää kuolemaan asti).
Aivan liian usein tapahtuu että otetaan yhteistä velkaa, kohta erotaan ja nyt on tuo velkataakka maksettava uuden asunnon vuokran lisäksi. Olisiko sinulla varaa siihen?
Jos taas päätätte jakaa yhteisen elämänne ainakin niin kauan kunnes asuntovelat on maksettu, se on eri asia. Tuo vaatii järkiperäisyyttä, luottamusta ja sen arvon tuntemusta; ts. älykästä käytäntoä.
Ostitte sitten äitisi talon tai sen haaveilemanne rivitalon pätkän, on melkein sama. Asuntolaina on pitkäaikainen laillinen sitoumus jonka hankkimista on harkittava hyvin tarkkaan.
Järkevämpää ensin asua esim. pari vuotta vuokralla yhdessä paristakin syystä. Jos yhteiselo ei sujukaan, vuokra-asunnosta pääsee paremmin eroon. Ja itse en ostaisi kenenkään kanssa yhteistä asuntoa, vaan hoitaisin asian niin että asunto olisi kokonaan joko mun tai puolison nimissä.
ei ole järkeä heti ostaa taloa/asuntoa jos ei tiedä toimiiko yhdessä asuminen
Kiitos vielä vastauksista. Tuntuu hyvältä, etten ole yksin asuntokäsitykseni kanssa.
Mulla on yksiö, eikä kyllä millään mahduta miehen ja hänen kahden lapsensa kanssa sinne. Ja mulla tulee mukana ompelimo, joten en mahdu hänen kerrostalokolmioonsa kokonaisuudessaan.
Olen nyt kuitenkin irtisanonut asuntoni (asumisoikeus, 3kk irtisanomisaika), ja käyneet katsomassa yhtä tarjolla olevaa kotia ja hakeneet siihen. Katsotaan. Jos emme saa 3kk kuluessa asuntoa, muutan miehelleni ja varastoin teollisuusompelukoneeni ja kangaskaappini johonkin muualle kunnes.
Vuokralle ehdottomasti ensin ennen avioliittoa. Turha ottaa avopuolison velkoja niskoilleen kumminkaan päin.