Olemme vähän päälle kolmekymppinen, avoliitossa elävä pariskunta. Meillä on hauskaa ja mutkatonta yhdessä, läheisyyttäkin on päivittäin, mutta järisyttävää intohimoa tai arjen ylittävää romantiikkaa suhteemme ei juurikaan sisällä. Tämä ei suuremmin haittaa, koska emme kumpikaan ole yltiöromantikkoja luonteeltamme.
Ongelmaton ei parisuhteemme kuitenkaan ole. Harrastamme seksiä vain n. 1-3 kertaa kuukaudessa, ja itseäni seksin vähyys vaivaa aika ajoin. Nautin yhteisistä petipuuhista, mutta en ole koskaan kokenut että libidoni olisi kovin korkea; kerta tai korkeintaan kaksi viikossa riittää mainiosti. En myöskään herkästi itse tee aloitetta, koska haluni syttyy nimenomaan siitä, että mies haluaa minua ja osoittaa sen. Mies on nuorempana ollut varsin villi tällä saralla, mutta nyt hänelle tuntuisi riittävän vähempikin. Hän on meistä kyllä se joka kaipaa enemmän hellyyttä ja kosketusta, mutta harvoin tuo lähekkäin olo johtaa varsinaiseen seksiin. Pahinta on, että häntä ei edes tunnu haittaavan, jos tauko venyy usean viikon mittaiseksi.
Tämän tilanteen kanssa olemme tasapainoilleet nyt kaksi ja puoli vuotta, paljoakaan asiasta puhumatta. Todelliseksi ongelmaksi tilanne on muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana, kun nostin pöydälle jo hyvän aikaa tuntemani tarpeen: perheen perustamisen ja lasten hankinnan. Vauvakuume tuli minulle yllättäin ja niin voimakkaana, että tarve tuntuu olevan hyvin perustavanlaatuinen. Kerroin tästä miehelleni ja viritin keskustelun mahdollisesta lapsen hankinnasta. Mies suhtautui asiaan positiivisesti ja yhteisellä päätöksellä päätimme aloittaa yrittämisen. Kovin syvällisesti emme asiasta keskustelleet, mutta hyvässä yhteishengessä kuitenkin.
Nyt on kulunut lähes puoli vuotta, ja olemme ”yrittäneet” lasta tasan yhden kerran. Aina kun kerron lähestyvästä ovulaatiosta, mies toteaa, että ei seksiä voi harrastaa ilman tunnetta, eli toisin sanoen sen pitäisi olla täysin spontaania. Minä yritän vain vihjata että seksiä ja yhteistä kivaa olisi luvassa ko. ajankohtana, ja yritän viritellä miestä asiaan jo etukäteen. Jos en kertoisi ovulaatiosta, menisi jokainen arkipäiville osuva ovulaatio hukkaan, koska emme koskaan ole harrastaneet seksiä viikolla, jolloin molemmilla on muita kiireitä. Tuntuisi täysin teennäiseltä esittää, että mitään ovulaatiota ei ole, kunhan yritän arki-iltana vietellä miestä petipuuhiin.
Ilmeisesti oma toimintani on täysin vääränlaista, koska tämän lapsen ”yrittämisen” myötä seksi on vähentynyt lähes olemattomiin. Lisäksi mies torjui minut viimeksi aloitteen tehdessäni. Tämä aiheuttaa valtavaa turhautumista tilanteessa, jossa en malttaisi hetkeäkään odottaa raskaaksi tulemista. Asiasta on tullut nyt parina viime kertana riitoja, kun yritän puhua tilanteesta ja mies hermostuu ja väittää että syyllistän häntä koko tilanteesta. Tämä johtaa pattitilanteeseen, jossa emme puhu oikeista asioista vaan väittelemme epäolennaisuuksista ja siitä, kuka on syyllinen mihinkin. Tämä ei todellakaan edesauta lapsen hankintaa tai lisää seksihaluja, saati paranna suhteemme tilaa.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa, miten ratkaisitte asian? Tai osaako joku minua viisaampi ja kokeneempi kertoa, mitä voisin tehdä omalta osaltani tilanteen parantamiseksi? Itse en asian tunnepitoisuuden vuoksi enää näe metsää puilta, ja keskusteluyhteys asian tiimoilta on tukossa. En missään nimessä halua erota miehestäni, mutta haluaisin muuten hyvin toimivaan suhteeseemme enemmän seksiä ja eroottista läheisyyttä, jotta kokisimme suhteen paremmaksi ja myös tämä jälkikasvun saaminen joskus onnistuisi.
Ongelmaton ei parisuhteemme kuitenkaan ole. Harrastamme seksiä vain n. 1-3 kertaa kuukaudessa, ja itseäni seksin vähyys vaivaa aika ajoin. Nautin yhteisistä petipuuhista, mutta en ole koskaan kokenut että libidoni olisi kovin korkea; kerta tai korkeintaan kaksi viikossa riittää mainiosti. En myöskään herkästi itse tee aloitetta, koska haluni syttyy nimenomaan siitä, että mies haluaa minua ja osoittaa sen. Mies on nuorempana ollut varsin villi tällä saralla, mutta nyt hänelle tuntuisi riittävän vähempikin. Hän on meistä kyllä se joka kaipaa enemmän hellyyttä ja kosketusta, mutta harvoin tuo lähekkäin olo johtaa varsinaiseen seksiin. Pahinta on, että häntä ei edes tunnu haittaavan, jos tauko venyy usean viikon mittaiseksi.
Tämän tilanteen kanssa olemme tasapainoilleet nyt kaksi ja puoli vuotta, paljoakaan asiasta puhumatta. Todelliseksi ongelmaksi tilanne on muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana, kun nostin pöydälle jo hyvän aikaa tuntemani tarpeen: perheen perustamisen ja lasten hankinnan. Vauvakuume tuli minulle yllättäin ja niin voimakkaana, että tarve tuntuu olevan hyvin perustavanlaatuinen. Kerroin tästä miehelleni ja viritin keskustelun mahdollisesta lapsen hankinnasta. Mies suhtautui asiaan positiivisesti ja yhteisellä päätöksellä päätimme aloittaa yrittämisen. Kovin syvällisesti emme asiasta keskustelleet, mutta hyvässä yhteishengessä kuitenkin.
Nyt on kulunut lähes puoli vuotta, ja olemme ”yrittäneet” lasta tasan yhden kerran. Aina kun kerron lähestyvästä ovulaatiosta, mies toteaa, että ei seksiä voi harrastaa ilman tunnetta, eli toisin sanoen sen pitäisi olla täysin spontaania. Minä yritän vain vihjata että seksiä ja yhteistä kivaa olisi luvassa ko. ajankohtana, ja yritän viritellä miestä asiaan jo etukäteen. Jos en kertoisi ovulaatiosta, menisi jokainen arkipäiville osuva ovulaatio hukkaan, koska emme koskaan ole harrastaneet seksiä viikolla, jolloin molemmilla on muita kiireitä. Tuntuisi täysin teennäiseltä esittää, että mitään ovulaatiota ei ole, kunhan yritän arki-iltana vietellä miestä petipuuhiin.
Ilmeisesti oma toimintani on täysin vääränlaista, koska tämän lapsen ”yrittämisen” myötä seksi on vähentynyt lähes olemattomiin. Lisäksi mies torjui minut viimeksi aloitteen tehdessäni. Tämä aiheuttaa valtavaa turhautumista tilanteessa, jossa en malttaisi hetkeäkään odottaa raskaaksi tulemista. Asiasta on tullut nyt parina viime kertana riitoja, kun yritän puhua tilanteesta ja mies hermostuu ja väittää että syyllistän häntä koko tilanteesta. Tämä johtaa pattitilanteeseen, jossa emme puhu oikeista asioista vaan väittelemme epäolennaisuuksista ja siitä, kuka on syyllinen mihinkin. Tämä ei todellakaan edesauta lapsen hankintaa tai lisää seksihaluja, saati paranna suhteemme tilaa.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa, miten ratkaisitte asian? Tai osaako joku minua viisaampi ja kokeneempi kertoa, mitä voisin tehdä omalta osaltani tilanteen parantamiseksi? Itse en asian tunnepitoisuuden vuoksi enää näe metsää puilta, ja keskusteluyhteys asian tiimoilta on tukossa. En missään nimessä halua erota miehestäni, mutta haluaisin muuten hyvin toimivaan suhteeseemme enemmän seksiä ja eroottista läheisyyttä, jotta kokisimme suhteen paremmaksi ja myös tämä jälkikasvun saaminen joskus onnistuisi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Teiltä puuttuu seksuaalinen himo toisiinne. Olette vain hyviä kavereita. Arvelen, että suhteenne ei kanna tulevaisuuteen, siksi perheenperustamistakin olisi hyvä miettiä vielä.
Mies ei halua lasta kanssasi.
Mietipäs asiaa miehesi kannalta. Teet ilmeisesti aloitteen seksiin vain ovulaatiosi aikoihin eli silloin, kun sinulla on mahdollisuus tulla raskaaksi. Haluat seksiä siis vain lapsentekotarkoituksessa. Ehkä tämä tuntuu miehestäsi hyväksikäytöltä. Et halua häntä oikeasti hänen itsensä takia vaan sen takia, että haluat tulla raskaaksi. Onko joku ihme, jos miehesi halut ovat hiipuneet? Hän tuntee olevansa vain spermanluovuttaja.
Se, että miehesi on suhtautunut lapsenhankintaan positiivisesti, voi tarkoittaa myös sitä, että hän on vain myöntynyt sinun tahtoosi. Haluaako hän lasta oikeasti, haluaako sinun kanssasi, haluaako nyt? Ehkä hän ei olekaan ollenkaan varma asiasta, mutta ei ole saanut sanottua kantaansa.
Pitäisikö teidän ensin keskustella siitä, millä tolalla teidän keskinäinen suhteenne on? Onko miehesi tyytyväinen suhteeseenne, haluaako hän sitoutua sinuun? Jospa hän ei haluakaan lasta kanssasi, koska on alkanut epäillä koko suhteenne kestävyyttä ylipäätään.
Jos suhteenne on kunnossa ja lapsi tervetullut - molempien mielestä - unohda ne ovulaatiot vähäksi aikaa. Takuuvarmasti tunnelma latistuu, jos alat vaatia, että seksiä on harrastettava jonain tiettynä ajankohtana. Alkuun voisi ottaa tavoitteeksi ihan vain sen, että seksiä olisi hieman nykyistä enemmän.
Just joo. Täytyy olla melkoinen oraakkeli, että pystyy ennustamaan jonkun parisuhteen kohtalon ja kestävyyden pelkän seksin määrällä. Varsinkin, kun ihmiset on seksualisuudeltaan aika erilaisia.
Arvasin että palaute on todennäköisesti tätä luokkaa, joten turha jatkaa keskustelua. Kiitos Klovni_ asiallisista kommenteistasi.