Citalopram / Sepram TUKI PALSTA

Mr panic

Hei, ajattelin aloitella ihan uuden tuki palstan kaikille citalopraamia syöville. Tästä aiheestahan on käyty paljon erilaisia keskusteluja, mutta olis hyvä jos olis yksi ja sama palsta, jossa voisi vaihtaa kuulumisia ja saada tukea. Säännöt ovat yksinkertaiset eli kaikki, jotka käytävät tai ovat käyttäneet ko. lääkettä voivat kommentoida ja antaa tukea ja neuvoja kaikille tarvitsijoille. HUOM! tämä keskustelu ei ole tarkoitettu mollaamaan tai tuomaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja tai lääkkeitä, vaan ainoastaan sitalopraamin käyttäjien ( mahdollisten tukilääkeiden käyttäjille tarkoitettu TUKIPALSTA.

Lääkkeethän ovat niin yksilöllisiä kuin ihmisetkin, mutta varmasti löytyy aina samankaltaisiakin kokemuksia ko. lääkkeestä ja sen vaikutuksista.

Oma tarinani: olen 45 vuotias mies, joka on aloittamassa kolmatta citalopraami kuuria = citalopram-ratiopharma paniikkihäiriöön. Oireet ovat aikaisemmilla käyttökerroilla pysyneet ainakin jotenkin aisoissa, mutta nyt kun viimeksi lopettelin reilu vuosi sitten, niin oireet ovat tulleet takaisin "korkojen kera" eli en kokenut muuta mahdollisuutta kuin aloittaa ko. lääkkeen käytön. Olen aina ollut sosiaalisissa tilanteissa jännitävää tyyppiä ja erityisen vaikeina olen kokenut kaikki yhteiset ruokailutilanteet ja ryhmätyöt varsinkin työpaikalla. =) todella epämukava pyörryttävä / huimaava olo, ruoka ei maita haluaisi paeta maan alle. Lääkityksen kanssa nämä menivät huomattavasti paremmin, sen vuoksi nyt lääkityksen jälleen kerran aloittelin :-(.

Vaikeinta tässä aloittamisessa on se, että aina on tullut hirvittäviä sivuvaikutuksia, jotka ovat kestäneet aivan liian kauan, mutta lopulta hellitäneet. Meille paniikkihäiriöisille ko. lääke aiheuttaa usein vaikeita aloitusoireita. Tästä syystä aloittelin nyt tosi varovasti eli vain 5mg citalopraamia ekat kahdeksan päivää ja nyt olen lisännyt 10mg;aan oireet ovat tosi voimakkaat varsinkin nyt. Aluksi meni uni katkonaiseksi 1-3 tuntia keralla yhteensä max ehkä 5-6 tuntia, nyt olen ottanut tuota 10mg annosta vajaan viikon ja oireet vain pahenevat: suurin oire on nyt valtava palelu/hikoilu ongelmat eli vaikka kotona on lämmitys päällä ja asteita 24 - 25 niin paleltaa vietävästi ja kun laitan lisää päälle niin rupean hikoilemaan, tuntuu kuin sisäinen lämmönsäätely olisi pahasti sekaisin. eli ei ole hyvä olla vähemmillä vaatteilla, mutta toisaalta vaateiden lisääminenkin aiheuttaa hirmu hikoilua. Ja vilustumisoireista ei ole kysymys. Muutaman opamoxin olen ottanut, mutta se ei auta tähän lämmönsäätö asiaan. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten tämä tästä lähtee kehittymään, voisiko olla järkevä palata tuohon 5mg annokseen vai luottaa siihen, että tämä menee ohi. Nyt olen siis käyttänyt lääkettä pari viikkoa. Kiitokset vastauksista ja tehdään tästä tukipalsta kaikille meille sitä tarvitsiville ja tukea ja neuvojahan aina tarvitsemme.

P.S onko joku tosiaan saanut avun jo 5mg annoksella? lääkäri sanoi, että pienin terapeuttinen annos olisi vähintään 10mg citalopraamia.

180

9861

Vastaukset

  • Hei,
    itse aloittelin kk takaperin 10mg annostuksella ja en voinu ottaa kun 4 päivää, niin kauhea olo tuli ja pyörrytti. Soitin lääkärille ja neuvoi pitämään parin päivän tauon ja aloittamaan uudelleen. Aloitin sitten vaan 5mg, nyt olen sitä ottanut jo 10 päivää ja sivuoireita on ollut vähän. Nyt meinasin tänään jos otan 7,5mg ja sitä jonkun päivän ennenku uskallan ottaa sen 10mg.Propralia ollut tässä sivussa joka ehkä vähän helpottaa oloa.

    • Minulla menee paniikkihäiriöön 40 mg Sepramia, joskus annos ollut 60 mg. Ei mitään sivuvaikutuksia, mitä nyt alussa ruokahaluttomuutta.

      Aloitin 10 mg:lla, kahden viikon kuluttua nostin 20 mg:n, siitä sitten suoraan 40 mg:n. Tuo 60 mg oli jossain vaiheessa kun ph:n lisäksi sairastuin depressioonkin. Josta nyttemmin olen toipunut.

      Propralia tarvittaessa, 40 mg 1-3 krt.vrk. Diapam 5 mg tarvittaessa (käytännössä en ota sitä kuin pari kertaa kuukaudessa).


    • Soitin tänään lääkärilleni ja hän sanoi, että palaa takaisin siihen 5 mg. Eli huomenna aloitan taas "alusta" 5 mg:lla ja annan aivoille aikaa sopeutua. Ihme juttuja nämä aivokemiat, kun joku voi ottaa 60mg ilman merkittäviä sivuoireita ja me "herkät" saadaan jo pienestä murusesta kaikenmaailman ikäviä haittavaikutuksia. Kysyin myös lääkäriltäni onko hän potilaista ollut noita järkyttäviä lämmönsäätely häiriöitä, johon hän vastasi, että ei ole tullut vastaan mutta kaikenlaista voi esiintyä eri ihmisillä.

      Itselleni ei sopinut tuo Propral ollenkaan, vaan otan tarvittaessa opamoxia. Harmittaa vain, jos näitä joutuu rouskimaan näihin haittavaikutuksiin pilleritolkulla, viimeksi viisi vuotta sitten söin varmaan 80 kappaletta opamoxia noihin haittavaikutuksiin, (eikä sekään olisi riittänyt). No nyt edetään toivottavasti rauhallisemmin ja toivotaan, että aivot sopeutuu ja elämä rupeaisi voittamaan, Toivottavasti tuo 7,5mg nosto menee sinulla hyvin, ehkäpä minäkin vielä tulen perässä samalla annoksella, tsemppiä.


    • Soitin tänään lääkärilleni ja hän sanoi, että palaa takaisin siihen 5 mg. Eli huomenna aloitan taas "alusta" 5 mg:lla ja annan aivoille aikaa sopeutua. Ihme juttuja nämä aivokemiat, kun joku voi ottaa 60mg ilman merkittäviä sivuoireita ja me "herkät" saadaan jo pienestä murusesta kaikenmaailman ikäviä haittavaikutuksia. Kysyin myös lääkäriltäni onko hän potilaista ollut noita järkyttäviä lämmönsäätely häiriöitä, johon hän vastasi, että ei ole tullut vastaan mutta kaikenlaista voi esiintyä eri ihmisillä.

      Itselleni ei sopinut tuo Propral ollenkaan, vaan otan tarvittaessa opamoxia. Harmittaa vain, jos näitä joutuu rouskimaan näihin haittavaikutuksiin pilleritolkulla, viimeksi viisi vuotta sitten söin varmaan 80 kappaletta opamoxia noihin haittavaikutuksiin, (eikä sekään olisi riittänyt). No nyt edetään toivottavasti rauhallisemmin ja toivotaan, että aivot sopeutuu ja elämä rupeaisi voittamaan, Toivottavasti tuo 7,5mg nosto menee sinulla hyvin, ehkäpä minäkin vielä tulen perässä samalla annoksella, tsemppiä.


    • Soitin tänään lääkärilleni ja hän sanoi, että palaa takaisin siihen 5 mg. Eli huomenna aloitan taas "alusta" 5 mg:lla ja annan aivoille aikaa sopeutua. Ihme juttuja nämä aivokemiat, kun joku voi ottaa 60mg ilman merkittäviä sivuoireita ja me "herkät" saadaan jo pienestä murusesta kaikenmaailman ikäviä haittavaikutuksia. Kysyin myös lääkäriltäni onko hän potilaista ollut noita järkyttäviä lämmönsäätely häiriöitä, johon hän vastasi, että ei ole tullut vastaan mutta kaikenlaista voi esiintyä eri ihmisillä.

      Itselleni ei sopinut tuo Propral ollenkaan, vaan otan tarvittaessa opamoxia. Harmittaa vain, jos näitä joutuu rouskimaan näihin haittavaikutuksiin pilleritolkulla, viimeksi viisi vuotta sitten söin varmaan 80 kappaletta opamoxia noihin haittavaikutuksiin, (eikä sekään olisi riittänyt). No nyt edetään toivottavasti rauhallisemmin ja toivotaan, että aivot sopeutuu ja elämä rupeaisi voittamaan, Toivottavasti tuo 7,5mg nosto menee sinulla hyvin, ehkäpä minäkin vielä tulen perässä samalla annoksella, tsemppiä.


    • Mr panic kirjoitti:

      Soitin tänään lääkärilleni ja hän sanoi, että palaa takaisin siihen 5 mg. Eli huomenna aloitan taas "alusta" 5 mg:lla ja annan aivoille aikaa sopeutua. Ihme juttuja nämä aivokemiat, kun joku voi ottaa 60mg ilman merkittäviä sivuoireita ja me "herkät" saadaan jo pienestä murusesta kaikenmaailman ikäviä haittavaikutuksia. Kysyin myös lääkäriltäni onko hän potilaista ollut noita järkyttäviä lämmönsäätely häiriöitä, johon hän vastasi, että ei ole tullut vastaan mutta kaikenlaista voi esiintyä eri ihmisillä.

      Itselleni ei sopinut tuo Propral ollenkaan, vaan otan tarvittaessa opamoxia. Harmittaa vain, jos näitä joutuu rouskimaan näihin haittavaikutuksiin pilleritolkulla, viimeksi viisi vuotta sitten söin varmaan 80 kappaletta opamoxia noihin haittavaikutuksiin, (eikä sekään olisi riittänyt). No nyt edetään toivottavasti rauhallisemmin ja toivotaan, että aivot sopeutuu ja elämä rupeaisi voittamaan, Toivottavasti tuo 7,5mg nosto menee sinulla hyvin, ehkäpä minäkin vielä tulen perässä samalla annoksella, tsemppiä.

      Tuli näköjään kolmeen kertaan, alkukankeutta .............enpä ole juuri aiemmin harjoitellut ..............lol



  • hei,mulle myös tuttu lääke citalopram.aloitin 5mg ja nykyisin 20mg menossa toinen viikko.panikikkihäiriöitä varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä,ollut varmaan jo 2 kk..aiemmin oli enemmän kohtauksia päivisin töissä,kaupassa käydessä jne..joka ilta "pelottaa" sänkyyn meno.käytän myös ajottain propalia
    joka ehkä vähän helpottaa.nyt ottanut myös puolikkaan nukahtamis tabletin 2-4 kertaa viikossa. liittyykö muilla paniikkihäiriöön myös hetkelliset kova pistävä
    kipu päässä?ky lääkkeistä en ole huomannut mitään sivuvaikutuksia.

    • Itselläni vaikein aika on aamusta, jolloin odottelen millä voinnilla tämä päivä lähtee käyntiin, yleensä ilta ollut paras aika minulle. Yöt olleet myös nyt alussa vaikeita koska herään keskellä yötä hikoiluun enkä saa enää helposti unen päästä kiinni.
      Tosta pistävästä kohdasta päässä olen huomannut, että minulla on keskellä päälaella hieman oikealla puolella pistävä kipukohta aika usein, jota olen ihmetellyt. olen nimennyt sen serotoniinin puutospisteeksi, tiedä häntä. Kiva,että sinulla muuten on alkanut citalopram ilman sivuvaikutuksia.


  • Minulla myös kova hiki ja palelu vaikka en yleensä ole palelevaa sorttia. Kolme viikkoa mennyt sitalopramia ja tuntuu, että elimistö käy koko ajan ylikierroksilla. Olen laihtunut neljä kiloa vaikka syönyt normaalisti. Vähensin myös itse 20mg 10mg:hen mutta ei ole ainakaan vielä auttanut. Duunistakin pari päivää saikkua noiden vale vilujen kanssa. Onko muilla kokemuksia samasta asiasta ja miten nopeasti tasoittuu? Hyvä palsta tämä jos vain toimii, eli pyörii näiden citalopramien ympärillä. KUINKA kauan kannatta odotella, että tasaantuu?

  • Mielestäni erittäin hyvä aloitus, sillä sitalopraami on edelleen käytetyin masennuslääke Suomessa ja meitä käyttäjiä on kymmeniä tuhansia. Olen käyttänyt sitalopraamia nyt 12 vuotta ja kokeillut välillä kaikkia muitakin ssri-lääkkeitä ja efexoria. Annos ollut 20-40mg, mutta selkeästi parhaan hyödyn olen saanut 40mglla. Annoksista vielä sen verran, että tutkimusten mukaan alin tehoava annos masennuksen hoidossa on 20mg, mutta teho paranee annosta nostamalla. Pienemmät annokset (5-10mg) eivät eronneet lumelääkkeestä.
    Ainoa hankala haitta, minkä vuoksi olen kokeillut muita lääkkeitä, on päiväsaikainen väsymys. Vaikka nukun vähintään 8h/yö, olen silti päiväsaikaan väsynyt ja vetämätön. Tämä haittaa melko paljon työn tekoa. Onkohan kenelläkään mitään keinoa (luontaistuotteet tms) tähän ongelmaan?

    • Minua kiinnostaisi tietää, minkä tutkimuksen /tutkimusten mukaan 5-10 mg annokset eivät eronneet lumelääkkeistä. Olisiko antaa jotain tarkempaa viitettä?


    • ahdistuja kirjoitti:

      Minua kiinnostaisi tietää, minkä tutkimuksen /tutkimusten mukaan 5-10 mg annokset eivät eronneet lumelääkkeistä. Olisiko antaa jotain tarkempaa viitettä?

      Yksilölliset erot antidepressanttien vasteissa ovat suuret ja jotkut saattavat hyötyä jo hyvinkin pienistä annoksista. Suurissa tutkimuksissa on todellakin todettu, että alin tehoava annos sitalopraamilla on 20mg esim. jo 15 vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa todettiin:
      "Metanalysis of the placebo controlled results with citalopram demonstrated that the dose-response curves based on log odds ratios showed a very flat curve across the 20-60 mg range and that 20 mg appeared therefore to be the minimum effective dose".
      Toinen juttu on tietenkin se, että aloitusannos varsinkin paniikkihäiriöpotilailla tulee olla alhainen, koska nämä potilaat ovat erityisen herkkiä alkuvaiheen mahdollisille haitoille. Paniikkihäirössäkin tavoiteannos on kuitenkin min. 20mg. Googlaamalla ja pubmedista löytyy paljon tutkimuksia citalopraamin annosvasteista. Hyvää tietoa antidepressanteista löytyy googlaamalla: Preskorn antidepressants.


  • En syö enää Sepramia. En osaa edes sanoa, auttoiko se paniikkiin. Mutta jos asiaan uskoo, niin jopa kalkkitabletti auttaa :)

    Rouskin lääkettä reilun vuoden, alussa 40mg annoksella josta pian pudotettiin 20mg annokseen ja nyt 6kk ilman.

    Luulen, että terapia lääke on se oikea yhdistelmä. Pelkällä lääkeellä kun korkeintaan saadaan oireita kuriin, mikä tietysti sekin on hyvä asia.

    Propralia vielä menee, en oikeen tiedä miksi :) Mutta se on harmiton lääke. Ja auttaa samalla hieman koholla olevaan verenpaineeseen.

    Sepramin hyödyt, en osaa sanoa, koska samaan aikaan oli terapiaa. Ehkä se siinä sivussa auttoi toipumisen alkamiseen.

    Haitat minulla. Seksihalut pysyi, mutta orgasmia oli mahdotonta saada. Tämä on kuulemma erittäin yleistä, sekä miehillä että naisilla. Monet leikkisästi puhuukin, että Sepram on ehkäisypilleri miehille ;) Tosin parin kuukauden kuluttua lääkeen aloittamisesta homma jotenkin "onnistui" mutta kyllä saikin jyystää pitkään ja hartaasti.

    Toinen haitta minulla oli suun ja silmien kuivuminen.

    Lopettaminen ei tuntunut pahalta, ja nuo sivuoireet katosivat, onneksi.

  • Ihmejuttuja tosiaan nämä lääkkeen annostukset. 5 - 10 mg tutkimuksen mukaan?? vastaa sokeripalaa, no eipä ainakaan minulla, koska oireet ovat olleet tosi rankkoja noilla annoksilla. Ja huom. en ole mitenkään miettinyt näitä sivuoireita, vaan ne ovat tosiaan tuleet ja viisi vuotta sitten kun ajateltiin, että annosta pitää nostaa 50 mg:hen olin niin huonossa kunnossa, että olin varma, etten tästä enää selviä, mutta onneksi annosta laskettiin 20mg:hen ja aivot ja minä kiitimme.

    Ei noita voida oikein tutkia objektiivisesti, mikä on terapeuttinen annos kullekin, maksa pilkkoo kullakin lääkeaineen eritavalla = metaboloituu elimistöön eri vahvuuksina; vähän sama asia kun joku voi juoda kossun ja olla "lähes" selvän oloinen...ja joku ei voi juoda edes keskiolutta olemmatta juopuneen oloinen.
    Aika kovaa kamaa tää sokeripala = 5mg silopraamia: no hauska yksityiskohta oli kun kävin tänään makuunissa ostamassa irtokarkkeja ja sielä oli kassa verkkoyhteys poikki ja myyjä kysyi voin myydä nämä irtokarkit sinulle (käteisellä), mutta sinun tulee näyttää henkilöllisyystodistus. Minä siihen totesin: "Aika kovaa kamaa nää irtokarkit, näihin tarvitaan ainakin 30vuoden ikä lol".

    Itselläni nostin nyt 7,5mg:hen ja edelleen on tuo lämmönsäätely aikalailla hukassa; eli välillä kauhea hiki ja sitten äärimmäinen palelu, johon ei meinaa auttaa mikään. Välillä tulee aika epätoivoinen olo tosta, koska palelu on niin kovaa, että ei pysty keskittymään mihinkään muuhun. Ja uni on edelleen aika vähissä kolmen viikon aikana pystynyt nukkumaan heräämättä maksimissaan kolme tuntia. kun ennen lääkeen aloittamista nukuin AINA HERÄÄMÄTTÄ 6 - 9 tuntiin.

    • Minäkin olen niitä herkkiä, jotka saavat voimakkaita oireita jo pienen pienissä annostuksen muutoksissa. Jos olen aamulla unohtanut ottaa Sepramin, huomaan sen iltapäivällä siitä, että päässä alkaa tuntua "katkoksia". Ja tämä ei tosiaan ole mikään kuviteltu oire, koska sitä ennen en ole edes huomannut, että lääke on jäänyt ottamatta.

      Olen yrittänyt lopettaa Sepramin kaksi kertaa. Jos aloittaminen on vaikeaa, lopettaminen on helvettiä. Tällä toisella kerralla olen lopetellut ihan superhitaasti. Olen puolittanut lääkettä ihan muruksi asti. Siinä mielessä uskon, että 10 mg on pienin toimiva annos, koska sen jälkeen ahdistus- ja paniikkioireet alkoivat minulla taas lisääntyä. Söin aika kauan 5 mg, ja paniikkioireet lisääntyivät selvästi. Kun puolitin vielä siitä, elämä alkoi muuttua pelkäksi ahdistukseksi. Parin kuukauden jälkeen luovutin, aloitin nostaa annostusta uudelleen. En näköjään pärjää ilman lääkkeitä, ainakaan vielä.

      Taustaksi, että olen syönyt Sepramia vuosia, ja käynyt kolmen vuoden psykoterapian. Pärjään Sepramin kanssa hyvin, mutta eroon siitä en näköjään pääse. Koitan nyt kuitenkin palata tuohon 10 mg annostukseen, ja pärjätä sen kanssa. Olkoonkin se sitten vaikka lumevaikutusta, mutta tällaisella yliherkällä se näköjään toimii.

      Tsemppiä Mr Panic!


    • ahdistuja kirjoitti:

      Minäkin olen niitä herkkiä, jotka saavat voimakkaita oireita jo pienen pienissä annostuksen muutoksissa. Jos olen aamulla unohtanut ottaa Sepramin, huomaan sen iltapäivällä siitä, että päässä alkaa tuntua "katkoksia". Ja tämä ei tosiaan ole mikään kuviteltu oire, koska sitä ennen en ole edes huomannut, että lääke on jäänyt ottamatta.

      Olen yrittänyt lopettaa Sepramin kaksi kertaa. Jos aloittaminen on vaikeaa, lopettaminen on helvettiä. Tällä toisella kerralla olen lopetellut ihan superhitaasti. Olen puolittanut lääkettä ihan muruksi asti. Siinä mielessä uskon, että 10 mg on pienin toimiva annos, koska sen jälkeen ahdistus- ja paniikkioireet alkoivat minulla taas lisääntyä. Söin aika kauan 5 mg, ja paniikkioireet lisääntyivät selvästi. Kun puolitin vielä siitä, elämä alkoi muuttua pelkäksi ahdistukseksi. Parin kuukauden jälkeen luovutin, aloitin nostaa annostusta uudelleen. En näköjään pärjää ilman lääkkeitä, ainakaan vielä.

      Taustaksi, että olen syönyt Sepramia vuosia, ja käynyt kolmen vuoden psykoterapian. Pärjään Sepramin kanssa hyvin, mutta eroon siitä en näköjään pääse. Koitan nyt kuitenkin palata tuohon 10 mg annostukseen, ja pärjätä sen kanssa. Olkoonkin se sitten vaikka lumevaikutusta, mutta tällaisella yliherkällä se näköjään toimii.

      Tsemppiä Mr Panic!

      Kiitos kannustuksesta, itselläni tuo lopettaminen on ollut jopa yllättävän helppoa, mutta aina sitten vuoden parin päästä ovat nuo paniikkioireet tulleet takasin ja tuntuu, että aloittaminen on aina vaan vaikeampaa. Nyt on tosiaan mennyt jo yli kolme viikkoa aloituksesta 5 - 10 mg/päivä ja melkoisia oireita vieläkin: Pahimpana ja täysin uutena ilmiönä on minulle tullut tuo järkky palelu ja yöllä hikoilu. Palelu on niin voimakasta, että vaikka laittaa lisää vaatekertaa, niin ei meinaa millään lämmetä ja sitten kun vihdoin lämpenee niin tulee taas törkyhiki. Ja uni edelleen hyvinkin vaihtelevaa 1 - 5 tuntiin yössä lepäilyä jos pystyy. En tiedä kauan kestän tätä kylmän kalmaa palelua, joka vie kaiken keskittymiskyvyn eikä pysty tekemään yhtään mitään muuta kuin yrittää laittaa lisää lämpöä. =) himassa nyt 26 ja välillä paleltaa (nyt ei vielä tullut edes hikeä, mutta yöllä taas varmaankin). Yleensä tosiaan olen ollut sellainen kuumverinen ja tullut toimeen kesät ja talvet t-paidassa, että muutos on kyllä tosi dramaattinen, mahtaakohan johtua jostain muusta?


  • Hikoilua edelleen pukkaa ja palelua myös. Onko muilla kokemuksia, miten nopeasti elimistö on tottunut, lääkäri sanoi, että kyllä elimistö tottuu tuohon lääkkeeseen ja oireet helpottaa. Nostettiin 15mg sitalopraamia, arghhhh... no kattoo taas mitten äijän käy. Tosiaan kolme ja puoli viikkoa takana annoksella 5 - 10mg ja noi hikoilu ja palelukohtaukset eivät ole poistuneet. Huomasin myös sen että lämmönsietokyky on heikentynyt, koska en pystynyt ottamaan kovia löylyjä saunassa, vaikka usein tykkään viskoa kauhatolkulla löylyä, nyt jo pari kauhallista oli liikaa. Ihme ja kumma kylmävesiallas ei tuntunut ollenkaan pahalta, vaikka arvelin, että se tuntuu varmaan aivan mahdottomalta. No tämä kertoo aikalailla siitä, että palelu on ollut kovaa ja sen takia pystyin myös helposti menemään 6 asteiseen veteen paremmin kuin ennen, Ihme juttuja nää elimistön lämpöjutut, Eli kuulisin mielellään josko jollakin olisi ollut samankaltaisia kokemuksia tuosta lämmönsäätöhäiriöstä sitalopraami lääkityksen kanssa ja miten nopeasti olette sopeutuneet.

    • Serotoniinitaso nousee kun taas dopamiinit ym. hauskat hormonit vähenevät.


    • Hikoilu ei lopu, ennenkuin lopetat lääkkeen. Minulle lääkäri määräs nukahtamiseen sipraleksia ihmettelin miksi oksettaa kun luin tuote selosteen on masennuslääke, hierveä hikoilu ja jalkakivut 5mg, se loppu siihen en edes pyytänyt mitään unilääkettä tai masennus että tälläista sattuu tänäpäivänäkin, meni luotto lääkäreihin!


  • Itselläni menee 20mg paniikkiin sitalopraamia. Mielialaan huomaan hieman vaikutusta, mutta uni on tosi katkonaista ja ahdistusta enemmän kuin ennen. Syönyt noin kuukauden ko. lääkettä. Milloinkohan uni mahtaa tasoittua ja häviääkö tuo ahdistus myös ajansaatossa?.

  • Itselläni diagnosoitiin paniikkihäiriö kesäkuussa 2012. Ensin sain propralia 10mg sydämen tykytyksiin joka oli aivan yhtä tyhjän kanssa. Ei auttanut paniikkihäiriöön lainkaan,ainoastaan syke laski todella alas ja huimasi vaikka annosta pienensikin. Itse paniikkioireet pysyivät. Heinäkuussa 2012 aloitettiin Cipralex 5mg ½tbl jonka jälkeen nostettiin 10mg tablettiin. Aluksi sivuoireet olivat ihan kamalia niinku lääkäri sanokin että ne ovat toisilla voimakkaita,mutta ei kannata siitä huolimatta lopettaa lääkkeen syömistä. Oireina tuli pahoinvointi,ruokahaluttomuus,pupillien laajeneminen ja keskittymisvaikeudet. Näitä kesti n. 2 viikkoa jonka jälkeen keho alkoi tottua lääkitykseen. Nyt olen syönyt lääkettä n. puolivuotta kohta ja olen tyytyväinen. Joskus harvemmin jonkin asteen paniikkikohtauksia tulee,mutta ei vedä vertoja todellakaan niille kohtauksille ja ahdistukselle mitä oli ilman lääkitystä. Kaikki alkoi näyttää valoisammalta ja pikkuhiljaa alan ymmärtämään että ei tähän nyt ehkä kuolekkaan :) psykologikäynnit jatkuvat n. kerran kuukaudessa. Ja sulle ''SITALOPRAAMI33'' itsellä kans nukkuminen oli vaikeaa mutta syön kovaan ahdistukseen Ataraxia. Yleensä nukkumaan mennessä alkaa ahdistamaan ja juuri iltaisin. Otan ½tbl ataraxia niin kyllä uni tulee hyvin eikä jää koukkuun siihen lääkkeeseen ja ahdistus helpottaa hetkessä. Voimia kaikille! :)

    • Toi Atarax ei toimi itselläni ollenkaan, päinvastoin tuntuu, että kun ottaa unettomuuteen niin ahdistaa ainakin seuraavana päivänä enemmän. Onko muilla vastaavia kokemuksia. Myös diapam 5mg aika huono auttamaan, opamox 15mg auttaa parhaiten. Xanor 0,25mg ei myöskään toiminut minulla. Eli ihme juttuja nääkin zydeemit.


  • Nyt takana yli kuukausi sitalopraamia .........ajoittain parempia päiviä varsinkin illat, mutta aamut yhtä ****** ja uni edelleen aika huonoa, eli nukun 1-2 tuntia herään ja jos hyvin käy niin nukun vielä 1 1 1 tuntia, eli hyvin katkonaista. eikä tähän auttanut edes imovane. Milloinkahan mahtaa tuo uni normalisoitua? ei tätä kauaa viittis kattoa. No päivä kerrallaan mennään ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

  • Kyselisin teiltä, jotka syövät sitalopraamia paniikkiiin, niin onko masennus kenties ensin pahentunut? Itse olen syönyt nyt kohta 6 viikkoa annoksella 20mg ja paniikki helpottanut, mutta masennus pahentunut, onko tavallista? Kuulisin mielelläni kokemuksia asiasta.

  • Moi,

    On myös hyvä muistaa että lääkkeet supressoivat kognitiivistä oppimista, joka on juuri se alue, joten tarvitaan paniikkihäiriön hallintaan ja sosiaalisissa tilanteissa. Lääkkeet kyllä auttavat, varsinkin benzot, mutta samalla korvaavat elimistön normaalit reaktiot ko. tilaiteita vastaan.

    Oman kokemuksen pohjalta näin jälkikäteen voin todeta että lääkkeistä oli paljon enemmän haittaa kuin hyötyä, samoin lääkäreiden ohjeistus oli vaan saada mahd paljon potilaalle nappia että saadaan lääkkeitä myydyksi. Pelastukseni oli kognitiivnen terapia, jonka avulla sain ajatukset oikeille raiteille ja sitä muka kun vieroitin itseni lääkkeistä pois ja kävin terapissa, olo parani.

    Viimeinen eye opener tuli tästä tutkimuksesta, suosittelen lukemaan:
    http://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf

  • Mistä voi tietää, onko tullut riippuvaiseksi bentsoista? Kun joutuu käyttämään useita viikkoja sitolapraamin tukilääkitykseksi, ilman ei pärjää. Olen pitänyt kaksi bentsotonta päivää joka viikko ja annos ollut muutenkin pieni eli 15mg opamoxia tai 5mg diapamia. Mutta tunnen edelleen, että tarvitsen noita bentsoja ahdistukseen .................. aikaa kulunut 7 viikkoa.

    Kaikkihan on yksilöllistä, ja täälläkin on ollut tapauksia, jotka ovat rouskineet bentsoja isojakin määriä vuosikausia ilman riippuvuuden syntymistä, mutta haluaisin tiedustella niiltä, jotka ovat syöneet suhteellisen lyhyitä aikoja ja pieniä annoksia, niin onko riippuvuus kuitenkin syntynyt, eli lähinnä ahdistuksen muodossa? Ellei ota bentsoa niin ahdistus pysyy? Ja miten olette selvinneet ko. asiasta. Nykyisin syön sitolapraamia päivittäin 20mg.

  • Kyllä riippuvuus syntyy Bentsoista helposti, jokaisella. Se että joku on 20v vetänyt benzoja "ilman ongelmia" on vaan omanlaisensa illuusio jonka benzojen hyvä ja rento tunne on tuonut tullessaan. Bentsojen pahin ongelma on että ne rajoittavat ja estävät kognitiivistä oppimista, joka on juuri se tärkein osa-alue paniikkihäiriöiden osalta.

    Taistelin itsekkin monta kktta bentsoista eroon, mutta ennen sitä piti pää saada kuntoon terapiassa, ettei tipahda takaisin vanhaan tilaan eikä osaa käsitellä asioita. Pikkuhiljaa bentzoja pois ja ennenkaikkea terapiaa, oma mieli sen paniikkihäiriön on syypää, ei ne lääkkeet sitä korjaa.

  • En jaksanut ihan kaikkia lukea,huomenna jatkan...mutta,mulla on lääkityksinä päivittäin 60 mg citalopramia ja nyt viisi vuotta oon popsinut ihan päivittäin,plus opamox ja quetiapin. Alkuun oireet tuli tuhat kertaisina,jotain ihan järkyttävää!
    Pahoinvointi,huimaus,epätodellinen olo,suuri väsy,hikoilu,tärinä,ajatuskatkokset,muistihäiriöt jne. on joka päiväset oireet.
    Väsymys ei anna myöden paljoa kerralla keskustella mutta onhan päivä huomennakin.

  • Aika kova annos toi 60mg, onkohan liian suuri vai pitääkö olla noin suuri, että tehoaa? Onko väsymys nyt lisääntynyt voisien varrella ja auttaisiko siihen pienempi annos. Tosiaan joku kirjoitti, että ensin sitalopraami vie unet ja myöhemmin alkaa väsyttämään, niin on vähän mullekin käynyt. Eli ensin unet tosi vähissä, mutta nyt jonkun aikaa käytettyäni unettaa jo (ehkä) liikaakin, mutta parempi tämäkin kun kokonaan unettomuus, mutta tasoittuukohan tämä? Eli tuntuu, että mennään ääri laidasta laitaan = unettomuudesta =) liian väsyttävyyteen.

  • Kova on väsymys! Apteekista lääkärille soittivat että 60 mg on liian suuri annos kun suositellut päivän mg:t on muuttuneet, ihmisille tullut sydänoireita tms.
    Lääkkeistä tuskin on mun kohalla apuja,itsemurha yritys takana ja voin edelleen pahoin enkä vieläkään uskalla ulos.
    Mietin sitäkin jos lähtisin itse laskemaan lääkeannoksia,pikkuhiljaa...

  • Noista sydänoireista, onko jollakin kokemusta niistä. Sivuoireissa mainitaan pitkittynyt GT-aika ja muita mahdollisia sydänoireita. Itselläni ollut Sepram käytössä yli kaksi kuukautta ja pulssi oli aluksi 80 - 90 per minuutti. Nyt lepopulssi on lähempänä 50:tä eli aika matala, kun normaalisti ollut ennen lääkkeen aloitusta
    60 - 70, onko syytä huoleen vai meneekö ohi? Vai ottaako elimistö hieman takaisin aiemmin paniikissa syntynyttä liikoja sydämen lyöntejä ja tasaantuu aikanaan.

  • Itse olen aloittanut syömään essitalopraamia (cipralexia) ahdistukseen 12 päivää sitten. Tämä on jo toinen kertani kyseisellä lääkityksellä. Annos on pieni murunen 2,5mg, joka vastaa 5mg sitalopraamia. Aloitusoireet ovat olleet kamalia ja en ole vielä uskaltanut nostaa annosta 5mg. Minulla on ollut sisäistä tärinää, vapinaa, palelua, hikoilua, ruokahaluttomuutta ja paha unettomuus. Tänään on ollut ensimmäinen päivä, kun tunnen sivuoireiden hieman hellittäneen. Unen olen saanut vain rauhoittavan ja unilääkkeen yhdistelmällä ja silloinkin nukun aina tunnin kerrallaan ja herään. Saan kuitenkin uudestaan unen päästä kiinni. Ilman noita yölääkkeitä en saanut unta ollenkaan. Minulla oli samanlaista unettomuutta myös viimeksi, kun aloitin lääkettä. Kuukauden päästä pystyin lopettamaan unilääkkeen käytön mutta uni pysyi senkin jälkeen ainakin kuukauden ajan katkonaisena. Annosta nostettiin vielä myöhemmin, mikä aiheutti taas uniongelmia. Lopulta tilanne kuitenkin parani ja pystyin nukkumaan. Muistan kyllä, että aloin näkemään paljon unia. Koko yö oli yhtä unien näkemistä. Jokin univaihe taisi siis jäädä välistä.

    • Nyt nostin eilen annoksen 5mg (vastaa 10mg citalopraamia). Aluksi päivällä ja iltapäivällä ei tuntunut mitenkään uudelta mutta illalla alkoi kova sisäinen tärinä ja nyt aamulla se tuntuu vain jatkuvan. Myös kuvottava olo on tullut takaisin. Olen laihtunut tämän parin viikon aikana jo neljä kiloa. Yritän syödä väkisin, vaikka mitään ei tee mieli.
      .


  • Tuttuja juttuja noi aloitusoireet, varsinkin unettomuus, kesti 7 viikkoa ennenkuin alkoi tasaantumaan, Nukuin siis vain 1 - 3 tuntiin yössä, joskus ehka hieman enemmän, nyt parin kuukauden jälkeen tasoittunut ja haluaisi nukkua ehkä liikaakin. eli tulee nukuttua myös 1 -2 tuntia iltaisin yö unien lisäksi. Itsekin laihduin aluksi 5 kiloa, mutta söin väkisin niin kuin sinäkin ja nyt ruoka maittaa taas liiaksikin ja kilot tulleet takaisin. Nyt annos on 20mg eikä enää noita aloitusireita ole niinkään, mutta hieman vielä masista pukkaa ja vähän epävarmaa oloa, varsinkin kun nämä systeemit menevät laidasta toiseen unettomuudesta = liika nukkumiseen ja ruokahaluttomuudesta liialliseen syöntiin, mutta toivottavasti tasaantuvat, =) myös sinullakin.

    • Helpottavaa kuulla, että jollain toisella on ollut samanlaisia oireita kuin minulla. Viime yö oli lääkkeen noston vuoksi hankala. Aluksi unilääkkeen ja rauhoittavan yhdistelmäkään ei saanut minua nukahtamaan. Sitten otin puolikkaan lisää rauhoittavaa ja loppuyön olen nukkunut ehkä tunnin pätkissä. Tänään aamulla uskalsin kuitenkin ottaa taas saman korkeamman annoksen cipralexia. Minulla ahdistukseen auttaa hyvin kävely ulkona. Teen myös palleahengitys- ja lihasrentoutusharjoituksia. Ne tuovat ainakin joksikin aikaa rennon olon. Päivisin en ole enää ottanut rauhoittavaa.


    • cipralex-kuuri kirjoitti:

      Helpottavaa kuulla, että jollain toisella on ollut samanlaisia oireita kuin minulla. Viime yö oli lääkkeen noston vuoksi hankala. Aluksi unilääkkeen ja rauhoittavan yhdistelmäkään ei saanut minua nukahtamaan. Sitten otin puolikkaan lisää rauhoittavaa ja loppuyön olen nukkunut ehkä tunnin pätkissä. Tänään aamulla uskalsin kuitenkin ottaa taas saman korkeamman annoksen cipralexia. Minulla ahdistukseen auttaa hyvin kävely ulkona. Teen myös palleahengitys- ja lihasrentoutusharjoituksia. Ne tuovat ainakin joksikin aikaa rennon olon. Päivisin en ole enää ottanut rauhoittavaa.

      Tämä lääkkeen aiheuttama tärinä on outoa. Minusta tuntuu, että vatsani sisällä tärisee jokin. Tärinä alkaa vaivata iltaisin. Minullakin on muuten ollut omituista palelua. Ensin on todella kylmä ja sitten kun laitan lisää vaatetta tulee kuuma. Kun taas vähennän vaatteita, alan uudestaan palella. Tämä on nyt toinen kerta cipralexia elämäni aikana. Lopetin viimeksi lääkkeen neljän vuoden käytön jälkeen, kun olo oli hyvä. Viisi kuukautta pystyin olemaan ilman lääkettä mutta sitten oireet palasivat yllättäen kertarysäyksellä ja tosi voimakkaina. Ahdisti vain koko ajan. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa lääke uudelleen. Nyt tällä uudella kerralla unettomuus on tullut vielä voimakkaampana kuin aiemmin. Muuten sivuoireet tuntuvat samoilta. Nyt ei auta kuin toivoa, että lääke auttaisi tälläkin kertaa. Välillä murehdin, jos se onkin menettänyt tehonsa eikä enää toimisi. Jostain olen tosin kuullut, että näiden sivuoireiden ilmaantuminen tarkoittaisi sitä, että lääke toimii kyseisellä ihmisellä. Jos sivuoireita ei tule, niin lääke ei toimi. En tiedä, pitääkö se paikkansa. Viimeksi ainakin sain todella suuren avun lääkkeestä.


  • Moi, jos luet mitä kirjoitin aiemmin myös tuosta palelusta, eli vaikka oli kotona 26 astetta lämmintä, niin palelin ihan kuin olisin ollut horkassa ja kuume nousussa, mutta siitähän ei ollut kyse vaan sitalopraami vaikuttaa myös lämmänsäätelyyn ja palelu ja hikoilu vuorottelevat, mutta kahden kuukauden jälkeen tasaantunut. Kyllä se alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, mutta odottavan aika on todella pitkä kun puhutaan parista kuukaudesta, harvat jaksavat odottaa niin kauan.

    Lääkäri tosiaan sanoi minulle, että kun kyselin, että eikö nyt jo kolmannen kerran jälkeen olisi helpompi aloittaa, niin ei se tule olemaan yhtään helpompaan kuin aiemmilla kerroilla ja oikeassa oli, Ainoa asia, minkä tein toisin oli hitaampi lääkkeen lisäys, muutoin alkuoireet olivat samanlaisia ja mitä tuohon paleluun tulee niin nyt oli kyllä kaikista pahin palelu. ELI tsemppiä vaan muutaman viikon jälkeen vielä uskon, että helpottaa sinullakin.

  • Terve

    Olen itse 30v mies ja kokemusta lääkkeistä ja näistä helv...oireista ja sairauksista jo monen vuoden osalta. Nyt tilanne meni syksyn edetessä siihen että lokakuussa huomasin jatkuvasti paineen tunnetta päässä. Sitten loka-marraskuun vaihteessa tilanne meni selvästi huonompaan. Aloin nukkumaan huonommin. Tarttis usein arkena ottaa puolikkaan mirtasapiinin unta antamaan. Myös muutamia rauhottavia meni. Pahin olo oli aina kun töistä pääsi iltapäivällä niin ajaessa. Tuli jatkuvia ahdistuspiikkejä. Ajatus lähti kiertää kiertää ja kiertää. Ne eivät yltyneet paniikkikohtaukseksi asti mutta erittäin tukalan ja ahdistavan olon jättivät. No, joulukuun alusta aloitin sitten citalopramin ottamisen. Eka viikko 10mg ja sitten nostettiin 20mg. Eka viikko, en huomannut juurikaan vaikutusta suuntaan enkä toiseen. Kauheita sekoamisen tunteita ja kontorollin menettämisen pelkoa oli usein. Eivät mitenkään tilanteeseen taikka tiettyyn ajatukseen liittyviä vaan täysin hallitsettomia. Viikon jälkeen annos sit nostettiin 20mg niin lievää ahdistuksen pahenemista huomasin. Unen laatu heikkeni entisestään.
    No, menin sitten tekemään pahimman virheen. Vedin kännit työpaikan p.jouluissa 2vkon käytön jälkeen. Siitähä tuli hirveä olo vlopuksi. Su iltana en rauhottunut ennenku otin 2xopamoxin. Alkuviikosta olo vähän parani mutta loppuviikosta tietynlainen pään "yliaktiivisuus" tila jäi päälle. Edelleen piikkimäisiä ahdistusajatuksia. Sekoamisen tunnetta jne. Tätä olo on ollut kohta sen 2vkoa. Lääke on nyt ollut siis käytössä vähän yli 4vkoa.
    Viime yönä iski taas pienen tauon jälkeen hirveä olo. Tuntui että sekoaa. Mikä tahansa ajatus saatto aiheutta paniikin. Ja yhden asian olen huomannut.
    JOtkut jutut/asiat ovat nyt jääneet jyllää helpommin päähän ahistavalla tavallaa lääkkeen käytön aikana. Yleisesti ottaen ole voinut huonommin lääkkeen käytön aikana kuin ennen jos kaikki - jutut ottaa huomioon. Pikkuveljen housuissa lääke on hiljentänyt täysin. Tinnitus, mistä olen kärsinyt aiemminkin, tuntuu että olis vain pahentunut. Tosin, minulla on niska ja hartiat ihan jumissa muutenkin.
    Ke olisi aika psyk.kli. sairaanhoitajalle. En tiedä mitä tässä kohta keksii. Ollut kyllä yksi helvetillisimmistä kuukausista mitä muistan.... :(

    • Minullakin lääke aiheuttanut ahdistuksen kasvua ja eilen aloin saamaan jonkinlaisia irrationaalisia pakkoajatuksia. Niitä tuli myös viimeksi kun aloin käyttämään lääkettä. Menivät kyllä sitten ohi. Viimeksi ne tulkittiin sairauteni oireiksi mutta mielestäni ne johtuvat lääkkeestä. Tämä ahdistus on kyllä aivan valtavaa. En meinaa uskaltaa olla yksin kotona. Aamulla pelkkä suihkussakäynti ahdistaa. Rauhoittavia en ole päivällä ottanut. En tiedä kannattaisiko. Haluan uskoa, että tämä lääke taas parantaa minut niin kuin paransi viimeksikin.


    • tuttuja tuntemuksia. voimia sulle ja kiitos että jaoit. lohdutti mua.


  • Rahoittavat ajavat asiansa, kunhan niitä käyttää vain tarvittaessa, eikä päästä annosmääriä kasvuun. Edellisellä kerralla ahdistus oli aivan järkky ja söin päivittäin 1-3 tabua bentsoja 6 viikon ajan, sitten hiljallee lopettelin, yhteensä varmaankin 70 tabua. Mutta jos ahdistus on niin kova, kannattaa ottaa välillä tukilääkityksenä rahoittavia. Ja jos pystyy niin pitää ainakin pari perättäistä bentsotonta päivää, riski riippuvuuteen on näin pienempi.

    Nyt tämän kolmannen aloituksen kanssa olen tarvinnut vähemmän kuin viimeksi rahoittavia noin 30 kappaletta parin kuukauden aikana. Toki kyllä vieläkin helposti haluaisi rahoittaa itseään bentsoilla useamminkin, mutta noudatan itse tuota vähintään kaksi peräkkäistä päivää ilman bentsoja ja annosmäärät mahdollisimman pieniä = 15mg opamox tai 5mg Diapam.

    Ja tosiaan toi unijuttu on nyt aivan päinvastainen, eli voisin nukkua hyvinkin puolet vuorokaudesta ja melkein mihin aikaan vaan, kun aiemmin en saanut milään unta kuin tuntia kaksi kerralla ja en koskaan ilta- tai päivätorkkuja. Eli aika metkoja juttuja nämä aivojen säätelyjärjestelmät.

  • Hei Mr panic tai muut, jotka jo toistamiseen ovat aloittaneet saman lääkkeen käytön paniikkiin/ahdistukseen. Onko toisella aloituskerralla käynyt niin, että lääke ei olisi vaikuttanut niin nopeasti kuin ensimmäisellä kerralla tai auttanut ollenkaan tai että toisella kerralla olisitte joutunut käyttämään isompaa annostusta? Tuntuu niin kuin lääke ei auttaisi. Se on kyllä tuonut selvästi lisää virtaa, koska jaksan ilman väsymyksen tunnetta kävellä pitkiäkin matkoja. Ahdistukseen se ei ole tosin vielä auttanut. Olen tosin vasta 9 päivää syönyt cipralexia 5mg annoksella (eli vastaa 10mg sitalopraamia). Sitä ennen jo kaksi viikkoa 2,5mg. Alkaa tuntumaan jo toivottomalta. Lääkäri käski jatkamaan lääkitystä 5mg annoksella.

    • on käynyt. kirjoitin pitkän kertomuksen juuri tästä. nyt uudestaan sepramin aloittaneena tauon jälkeen tuntuu ettei se lainkaan sovi minulle samalla tavalla kun aikaisemmin.,


  • Joo kolmas kerta menossa ja vaikutus tulee vasta parin kuukauden jälkeen ja annos on kovin yksilöllinen, mutta 20mg sitlopraamia= 10mg cipralexia lienee aika monelle sopiva annos. Alku hankaluuden jälkeen olotila parantunut, mutta kyllä tuota ahdistusta vielä toki on ja olen ottanut siihen tarvittaessa rahoittavan, mutta ei kannata liian useasti ottaa, jottei toleranssi nouse ja vaikutus lakkaa.

    Tosiaan vaikea sanoa, onko nyt kolmannen aloitus kerran jälkeen nostettava vielä annosta tuosta 20mg sitalopraamista, mutta menen tässä nyt päivä kerraallaan ja nostan sitten jos vaikutus ei tunnu riittävän, mutta kyllä ahdistusoireet ovat nyt helpottaneet alun jälkeen ja uskon, että sinullakin helpottavat ajan kanssa ja sopivan annoksen kera.

  • Terve taas!

    Joo, kuten tuossa olikin puhetta niin on kuulemma havaittu että joskus jos joku lääke on toiminu ja se on lopetettu ja alotettu taas myöhemmin uudelleen, ei olekkaan välttämättä enää auttanut.
    Citalopramin osalta itellä on sellaista historiaa että 2006 keväällä aloitin cipralexin käytön ja heinäkuussa se vaihettiin sepramiin hinnan takia mutta vaihoin sen pian takasin cipralexiin. Olen yrittänyt muistella millä tavalla se oloani silloin huononti mutta en jaksa muistaa. Mutta pakkohan se oli niin tehdä, miksi muuten olisin lääkkeen vaihtanut pois?

    No mutta tähän päivään.
    Nyt kävi itsellä niin että citalopram lopetettiin viime viikon to. Otin vielä ke ja to 10mg ja sitten pois. Jos joku lukin minun edellisen tekstin niin se olo mikä alkoin n.viikko juomisesta niin on jatkunut tähän päivään saakka. Joulun ja uv.n välissä on pikkuriikkisen parempaa aikaa mutta ei missään nimessä hyvää. Uv olikin sitten yhtä helvettiä. Aattoa edeltävä yönä jouduin ottaa rauhottavan. Sekä uv.päivänä jouduin turvautumaan yhteen. Sitten to ku otin viimisen 10mg citalopramin, jouduin yöllä ottaa 2x opamoxin ennenkuin rauhoituin. Aivan karmea olo.
    No viime pe alotettiin sitten risperidon 0,5mg joka ilta tilalle sekä mirtasapiini 15mg. Pe-la yö meni ihan ok, sain nukutuksi vaikka ahia olikin ilmassa. MUTTA, sitten la hävis yöunet. En nukkunu varmaan kun 1-2 tuntia ja sekin ihan valveunta. Menin päivystykseen su-iltana ja lääkäri anto imovanea 0,5mg. Otin sitä su-iltana ja toissailtana molempina yhen mutta ei juurikaan vaikutusta.
    Soitin eilen päivystykseen jossa lääkäri sano että ota 2xrisperidon 15mg mirta 2x 0,5mg imovane. No tuolla koktaililla sain jopa viime yönä kohtalaisesti nukuttua.
    Eli edelleen sama p...ska pyörii päässä. Ahdistus tulee ihan ilman kontrollia ja piikkimäisesti. Sekoamisen tunne, välillä meinaa yltyä ihan kohtaukseksi asti. Korvissa paineen tunnetta ja päässä. Paine säteilee nenänvarteen asti (uusi oire). Todella vaikea selittää millaista tää oireilu on mutta kauheaa se on, sen voin sanoa. Ikäänkuin jokin aivojen osa olisi aktivoitunut päälle eikä meinaa laantua olleskaan.
    Ollut aivan helvetillinen 1,5vkoa tässä, tai oikeastaan 1,5kk mutta kuiteskin. Ikinä ennen ei ole näin pahasti vaikuttaneet yöuniin ja se on pelottavaa.
    Tuskin on kohtalotovereita...?

    • en osaa kuvitella miltä tuntuu, olen kaikesta huolimatta yleensä kyennyt nukkumaan. jos en otan minulle määrätyn ketipinor25mg ahdistukseen/levottomaan oloon. uni tulee 1/2-1h. pam. vältän viimeiseen asti sen käyttöä koska siitä seuraava päivä on puuroinen ja jopa ärtsy.nuo muut lääkkeesi ovat sellaisia joita minulle ei edes määrätä historiani takia (itsetuhoisuus) paitsi mirtatsapin jota kokeilin, mutta turvotti, vaikka muuten olen hoikka ja makeaa teki mieli koko ajan. muuten en syö kun salmiakkia. voin ainakin sanoa että kevät jännittää koska en tiedä mitä se tullessaan tuo, ollut yleensä aika haastavaa aikaa. etkä ole yksin aaltoilevien tuntemustes kanssa, minulla ihan samanlaisia. ensin ok ja sitten pohjassa. aamuni alkoi tänään itkulla kun heijastelin menneitä. kiitos tästä palstasta, minua helpottaa paljon tieto siitä etten ole yksin. niin pitkään luulin asian olevan näin. voimia!


  • Olen lukenut joistakin kommenteista, että eri lääkemerkeillä olisi eri vaikutus, vaikka kyseessä olisi sama vaikuttava aine eli sitalopraami 20mg, voiko pitää paikkansa? Eli Citalopram-ratiopharma ja Sepram 20mg vaikuttaisivat muka eri tavalla, kysyn tätä koska minulla vaihtui juuri noin päin äsken, enkä ole ihan varma johtuuko lääkkeestä vai jostakin muusta, mutta vaikutus ehkä hieman erillainen=huonompi. Mutta ei kai näissä voi ole käytännössä mitään eroja jos vaikuttava aine on sama ja annos on sama, ainoastaan sidosaineet hieman eroavat toisistaan, kommentteja tai kokemuksia em. kaivataan

  • Hei Apua!!!

    Olen viikon syönyt Sepram 10mg aamuisin masennukseen, paniikkiin ym...
    Ja koko tämän viikon on kädet vapisseet!!! Ihan kamalaa. Tekstaria jos yrittää kännykällä laittaa niin jestas että sormet vatkaa. Ja oikeastaan kaikki mitä teen on hankalaa kun kädet tutisee. Herää kysymys että meneekö tää ohi?????? Vai soitanko lääkärille että lääke vaihtoon???
    Lisäksi oon huomannut että kun tan lääkkeen aamulla, niin n. neljän tunnin päästä tulee semmoinen lääkehuuruinen olo. Vaikea keskittyä ja jotenkin ihan pöpperössä. Tosi samea olo .

    Mut toi käsien vapina, onkohan toivoa että olisi vain aloitusoire? onko kokemuksia vastaavasta??

    • Valitettavasti lääkettä pitää melkein se 4vkoa syödä ennenkuin tietää auttaako se. Joissakin tapauksissa jopa pidempään. Olen itse huomannut sen että mitä huonompi olo on silloin kun jonkun lääkkeen aloittaa, niin sitä huonommaksi yleensä lääke vielä sen saa. Siinä se ongelma sitten onkin erottaa mikä johtuu lääkkeestä ja mikä ite "sairaudesta"...


    • mulla ainakin suurin osa ns. fyysisistä sivuoireista hellitti jonkun ajan käytön jälkeen. jotkut sanoo että 1-3kk voi mennä että elimistö tottuu..


  • Jatkoa vielä...

    Kerroin siis tuosta käsien vapinasta.
    Sain lääkkeen myös paniikkiin, mikä lähinnä ilmenee epätodellisena olona ja huimausken tunteena niin ja sydämmen tykyttelynä. Nyt tämän sepramin aloiutuksen myötä olen huomannut että sen lisäksi kun kädet vapiset kokoajan, saan sosiaalisissa tilnanteissa hirvittäviä vapinakohtauksia. Kädet alkaa vatkata vielä reilummin ja tuntuu että koko keho tutisee ja ääni alkaa "värisemään". Eli jotenkin tämä lääke nyt pistänyt sympaattisen hermoston sekaisin?? Onko tässä mitään järkeä..huoh!!

  • Miten teillä on auttanut Sepramin nosto 20 =) 40mg:hen kokemuksia lukisin mielellään.

  • Joo,eli minäkin kuulisin kokemuksia ko. asiasta. Itselläni kävi niin, että 20mg noston jälkeen pahoinvointi lisääntyi ja palasin takaisin 20mg:hen. Mustaakseni on myös täällä todettu, että monesti käytetään liian pieniä annoksia?? Onko tästä myös kokemuksia? Eli lisäys olisi tuonnut paljon paremman olotilan??

  • Minä aloitin citalopramin käytön suoraan 10mg annoksella ilman minkäänlaisia sivuoireita, ja nyt tuntuu että pitäisi nostaa annosta kun ei tunnu riittävän nykyinen annos. Silti arveluttaa tuo annoksen lisääminen kun ei koskaan tiedä mitä siitä seuraa.

  • Hei, olen kohta 28 vuotias keskivaikea mas. sekä BPD diagnoosilla. En ole koskaan kuullut että 5mg aloitusannosta olisi käytetty. Aloitin 9 vuotta sitten cipramilillä ja vaihdoin pian sepramiin, silloinen aloitus annos (min.) oli 10mg. sitä määrättiin minulle masennus/ ahdistukseen. annosta nostettiin parin viikon sisällä 20mg, sitten suoraan 40mg. koin saavani apua kyseisestä lääkkeestä masennukseen, ainakin yleensä ellei muutamia notkahduksia lasketa, se tosin sai minut äkkipikaisemmaksi ja jopa (puheessa sekä itseäni kohtaan) agressiiviseksi. sen takia halusin kokeilla monen vuoden käytön jälkeen jotain muuta, joka ei muuttaisi persoonallisuuttani "liikaa", koin etten ollut oma itseni, etenkään jos nautti pari alkoholiannosta niin en osannut hillitä puhettani. lopetin tosin lääkkeen käytön hölmösti liian äkkinäisesti, en suosittele kenellekkään! itsetuhoisuuteni oli silloin huipussaan ja mikään ei antanut enään minkäänlaista mielihyvää.. myös luovuuteni ja elämän muista nautinnoista nautiskelu tyssäsi täysin seinään. niinpä aloitin sertralin(50mg) nimisen lääkkeen käytön pienen tauon jälkeen, sivuoireet tuntuivat kauheilta, julkiset paikat pelottivat, kaupassa ahdisti jopa valot, hikoilin, kasvot ja kaula tulessa etenkin jos jouduin sosiaaliseen tilanteeseen kuten vaihtamaan pari sanaa kassaneidin kanssa. joten lopetin ne, taas. oireisiin saattoi toki liittyä se että olin raskauden alkuvaiheessa, jouduin keskeyttämään raskauden elämäntilanteeni vuoksi, joka oli minulle todella kova isku. itsetuhoisuus ja masennus pääsi aivan uudelle tasolle, en enää todellakaan ollut oma itseni, päivät kuluivat itkien ja itsetuhon suunnittelun ympärillä. päätin kuitenkin että haluaisin vielä yrittää, vaikkakin yli 10 vuotta itsensä kanssa painimisen jälkeen luovuttaminen on käynyt mielessä. joten aloitin sepram 20mg uudestaan. nyt olen n.2 viikkoa syönyt niitä ja olen taas huomannut tämän levottomuuden, äkkipikaisuuden, hermostuneisuuden ja puheen paljouden etenkin viinilasin äärellä. koen myös luovuuteni olevan hukassa, sekä seksielämäni passivoituneen. nämä asiat masentavat minua, etenkin luovuuden puutos kun se on minulle niin tärkeää. Ajattelin vain kysyä olisiko jollain kokemusta tästä sertralinistä. Kannattaisiko minun sittenkin kokeilla sitä.. ihan ajan kanssa nyt kun muut hormonaaliset seikat eivät ole "häiritsemässä"? vai onko sivuoireet ns. normaaleja kyseisen lääkkeen kanssa? ja voinko vaihtaa sepramista(20mg) suoraan tähän sertraliniin (50mg)? kiitos, toivon kaikille voimaa antavaa valoisaa kevään odotusta.

  • Hei!

    Minulle määrättiin citalopram orionia 20mg/pv masennukseen ja otin reseptin vastaan tietämättä mitään masennuslääkkeistä. Otin selvää lääkkeestä ja nyt pelkään aloittaa kuurin. Täällä ja muualla netissä keskustellaan paljon mahdollisista haittavaikutuksista. Aloittamisoireet eivät pelota, vaan pysyvät. Mitä oireita olette kokeneet jotka eivät ole menneet ohi ajan kanssa? Onko palstalla ketään jonka seksihalut ja kyvyt olisivat säilyneet ennallaan lääkityksestä huolimatta? Kärsiikö luovuus väistämättä? Väsyttääkö?

    • Kärsiikö luovuus? Oman kokemukseni perusteella: kyllä, sitalopraami tappaa luovuuden. En suosittele, ainakaan jos teet luovaa työtä tai luovuus on sinulle muuten tärkeä voimavara.


    • Mulla citalopram ei ole vienyt haluja melkeimpä päin vastoin lisäsi niitä.


  • Moi!

    Olen syönyt Sepramia 10mg nyt yhteensä kahden viikon ajan. Aloitusoireet ovat olleet tosi rajuja! Ensimmäisinä päivinä otin lääkkeen aamuisin, niin parin tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta alkoi raju pahoinvointi, oksetti ja oli todella sekava ja huimaava olo. Levottomia unia ja hikoilua yöaikaan. Rinnalla on ollut pakko käyttää Oxaminia 15mg tablettia, olen ottanut tarvittaessa 1/4-1 tablettia päivässä, mutta päivittäin olen joutunut käyttämään, koska olo on ollut niin hirveä. Lääkärini mukaan alkuoireet ovat normaaleja ja suurin osa näistä kärsii. Ahdistus on kylläkin lisääntynyt. Lääkitys aloitettiin minulle, kun sairastelin pitkään ennenkuin sain oikean diagnoosin (astma) ja tätä kautta rupesin saamaan näitä kohtauksia. Aikaisemmin en kyllä saanut mitään paniikkikohtauksia missään muualla kuin kotona, koska astmaan liittyen hengenahdistusta aina oli, mutta nyt sairauden peltojen hävittyä, on lähes koko ajan ahdistava olo ja hieman ruvennut jopa pelkäämään ihan tavallisia sosiaalisiatilanteita kuten kauppaan menoa.

    Öisin nukun huonosti, muutaman tunnin pätkissä ja kun en saa nukuttua, seuraava päivä menee pitkälle että tulee edes hieman normaalimpi olo. Herätessä on yleensä sellainen olo, että ihan kuin olisi pienessä humalassa ja pään ympärillä on semmoinen panta. Nyt annosta pitäisi sitten nostaa 15mg, mutta pelottaa vain, että millainen olo siitä sitten tulee... Onko kellään muulla olleet oireet näin rajuja? Töihin pitäisi ensi viikolla mennä,mutta tuskin siitä mitään tulee, koska on suurimman osan päivästä ihan tööt-olo!

    • Lue minun aikaisemmat kirjoitukset tänne. Et ole todellakaan yksin. Voimia ja jaksamisia!


    • Joo tosiaan lue myös minun kommenttini ko aiheesta. Eli aika rajuja oireita voi tulla ja ne voi kestää 4 - 7 viikkoakin, mutta lopulta hellittävät hieman. Yleensä sanotaan, että jos tulee alussa kuvotusta, niin lääke saattaa sopia ja auttaa, mutta tämän tietää valitettavasti vasta muutamien viikkojen jälkeen. Tsemppiä.


  • Hei,
    Olisi kiva tietää millaisiin paniikkihäiriöoireisiin olette alkaneet syödä Sepramia?
    Itselläni on nyt ollut 20mg avaamaton paketti Sepramia kotona odottamassa että uskallan alkamaan käyttämään sitä.
    Mutta mitä enemmän luen lääkkeen sivuvaikutuksista ja muista asioista näiltä palstoilta niin sitä varmemmin se pysyykin avaamattomana.

    Minulle tuon lääkkeen määräsi paikallinen TK lääkäri paniikkihäiriöön jotka viime syksyllä ilmaantuivat ekaa kertaa 44vuotisen elämäni aikana haittaamaan arkeani.
    Olenkin diagnosoinut syyksi erittäin huonon itsetunnon johtuen 2010 saamastani lopputilistä,tosin meidät kaikki irtisanottiin,mutta kuitenkin, entisestä tärkeästä elämästä tulikin vähempi tärkeä ja se sai ajan kanssa mielen mustumaan.
    Itse paniikkihäiriön oireet ovat kuitenkin ajoittain lievät, esim kaupassa pystyn olemaan pääsääntöisesti normaalisti, tosin jos on jonoa ja aikaa ajatella olevansa kaikkien silmätikkuna niin sitten saattaa alkaa ahdistamaan ja tekee mieli lähteä pihalle ja lujaa. Samoin tapahtuu muissakin julkisissa paikoissa.
    Kotona ja muissa tutuissa paikoissa on aina yleensä normi olo.
    kannattaako mun edes alkaa popsimaan kyseisiä lääkkeitä vaan yrittää olla ja elää näin ja toivoa vaikka työpaikan saannin jälkeen parantuvansa itsetunnon kohentumisen myötä?

    Onko kellään muulla alkanut paniikkihäiriö vasta jonkun vastaavan tapahtuman jälkeen ja onko "sairaus" parantunut silloin ilman lääkitystä?

    Itseäni pelottaa lääkkeen vieroitusoireissa myös se paljastumien pelko, emäntähän ei edes tiedä että kärsin paniikkihäiriöstä lapsista puhumattakaan, hyvä niin koska en halua mitään ns hullun leimaa vaikka tiedän että siitä tässä ei ole kyse. Milläs sitä selittäis että normisti rikas seksielämä kuivuu kasaan tai että kuljen yöt oksentelemassa ja muun ajan itken tyynyyn.
    Pakko vielä yrittää ilman.

  • Itse kirjoitin tuossa edellä, että minulla paniikkioireet puhkesivat toisen sairauden pitkän sairastamisen myötä. Suvussa kun vielä tuota paniikkia muillakin on, niin en kyllä epäröinyt aloittaa lääkitystä ollenkaan. Ehkä olisin, jos olisin arvannut alun olevan niin hankalaa. Mutta, kaikki ovat yksilöitä, eikä toisille isotkaan annokset tee mitään oireita. Itse olen vaan yleensäkin lääkkeiden kanssa tosi herkkä, niin ehkä senkin takia aloitus on ollut hankalaa. Nyt olen syönyt 15 mg annosta viisi päivää ja en ole enää Oxaminiin oikeastaan joutunut turvautumaan. Nyt pyrin, että en enää sitä ottaisikaan. Ehkä lääke alkaa jo nyt yhteensä kolmen viikon käytön jälkeen paremmin vaikuttaakin.

    Onko muilla tullut sellaista, että jos lääkkeen ottaa aamulla ihan tyhjään vatsaan, tulee herkemmin huono olo ja pientä huimausta? Siis näinkin pitkän ajan jälkeen vielä, kun kolme viikkoa olen kohta lääkettä syönyt? Onneksi suurin väsymys ja pahoinvointi ovat kuitenkin jo helpottaneet. Hikoilu kyllä ei ole vielä mulla rauhoittunut, öisin nukun ilman paitaa, koska muuten heräilee siihen, että on tosi hikinen olo!

    Miten muilla muuten alkoholin kanssa? Itselläni ei ole mikään pakko juoda ollenkaan, mutta eilen naistenpäivänä join yhden shamppanjalasillisen tosi hitaasti ja kun nousin liikkeelle, iski päälle taas ihan kauhea hiki ja sydänkin löi kovempaa. Kuuluuko nämäkin oireet tähän alkuun vai onko viisainta pitää ihan tipatonta siihen saakka, kunnes pärjään ilman lääkitystä?

  • ex-.happy suosittelen vaan alottamaan. syön itse samaa lääkettä aloitin sen noin 4kk sitten ja paniikkihäiriö poistunut 80 %! tiedän tasantarkkaan miten pelottavaa lääkeen aloitus on. kärsin itse lääkekammosta ja odotin 2,5 vuotta ennen kun alotin lääkkeen,jokaikinen päivä lupasin ittelleni alottaa lääkkeen.. päivät meni vuodet meni kunnes alotin lääkkeen psykologini luona olessa. otin siellä ekan pillerin alotin ihan pienellä murulla kun pelkäsin kuollakseni sivuoireita.. annos oli varmaan 2mg :D sitä söin viikon kunnes lisäsin sitä viikon päästä 5mg.. sitä söin seuraavan 2 viikkoa ja nostin 10mg:n ja viikkojen päästä 20mg. mulla ei sivuvaikutuksia tullut luulen et se mitä tuli" et olin aika todella lievästi kierroksilla johtu tasan vaan siitä et tein sen olon itselleni ajattelemalla et lääke tekee vaikutaa mun kropas. Oon syönyt muitakin lääkkeitä ja mulla ei oo muu auttanut kun sepram. Sepram on hyvä ja vanha lääke joka on tutkittu kunnolla. ei siis mitään hätää mä niin toivon että saat rohkeutta aloittaa lääkkeen.. mä en olisi enää varmaan tässä jos en olis alottanut :/ 6 vuotta rajuja paniikkeja 10 päivässä masennusta ahdistusta ja lieviää pakkoajttelua. ja hei kaikki me ollaan yksilöitä jollekkin tulee oireita toisille ei mutta mieti se niin että jos vaikka tuliskin se kestää muutaman viikon ja sit helpottaa! muutama viikko on" pieni aika " kun ikuisesti paniikin pauloissa. kaikille tasapuolisesti voimia ja jaksamista! haistatetaan pitkät paniikille!

  • Moi kaikille!

    Olen syönyt Sepramia nyt neljä viikkoa. Muuten olo on suhteellisen hyvä, mutta aina aamuisin herätessä on semmosta kuvottavaa oloa. Johtuukohan tämä tästä lääkkeestä vai mitä? Onko muilla tuollainen pahoinvointi jatkunut näin pitkään? Lääkkeen otan yleensä aamuisin ja yleensä aamupalan syötyäni tämä kuvotus menee ohi.

    Miten pitkään olette yleensä lääkettä syöneet? Itselläni siis paniikkikohtauksiin lääke aloitettiin.

  • Terve

    3 kuukautta mennyt citalopramin kanssa, annosta nostettu vähitellen ja nyt n. kuukausi 40mg annoksella. Itselläni siinä mielessä vähän ärsyttävä tilanne, että ei oikein voi sanoa onko oireet lääkkeestä johtuvia vai sairaudesta (Paniikkihäiriö & masennus). Näitä nyt esim hikoilu,voimattomuus,väsymys,virtsankarkailu jne.Ongelmat libidon ja orgasmin kanssa tosin pistän citalopramin syyksi. Toisaalta voin todeta kyllä, että on lääkkeestä kaikesta huolimatta ollut helkkarin suuri apu. Vaikka kohtauksia tulee edelleen päivittäin niin ne ovat huomattavasti miedompia kuin ennen. Ei enää sellaista tunnetta että jalat halvaantuneet, mutta ehkä tuotain mieluisampi asia on että ei tarvitse enä hyperventiloida.Sekoamiseen ja kuolemaan liittyvät pelkotilat iskee enää vaan öisin kun pitäisi nukahtaa.Tuohon nukkumiseen kokeiltu tuloksetta ties mitä, mutta nyt tuntuu löytyneen onneksi pelastus nimeltä Ketipinorr.
    Koko ajan mennään kuin pienessä sumussa, mutta kaikesta huolimtta parempi tilanne nyt kuin 3kk sitten.

    • TÄMÄN KIRJOITIN 19.3.13

      Itsellä alkoi Cipralex.lla 5mg pari viikkoa, mutta vaihdettiin Sepramiin, koska sain hirveät ahdistukset ja en pystynyt olemaan paikallani. Nyt on Sepramia menny sellanen 2,5 vkoa 10mg.

      Haittavaikutuksena kaikista häiritsivin on päiväväsymys. Noin kahden kolmen aikaan päivällä pystyy vasta lähtemään ulos jalottelemaan..
      Lisäksi on aamuisin juostava vessassa 10min välein ripulin takia, sen nyt vielä kestää. Päätä särkee, sekään ei niin haittaa, mut muuten olo on ihan hyvä iltaa kohti, mutta noi aamut ja aamupäivät on sellasia, että haluaa olla vaan sängyssä "turvassa", eikä oikein mikään huvita ja kaikki pelottaa jopa jos puhelin sattuis soimaan.

      Otin aluksi kolme päivää 5mg ja nyt mennyt siis tuo 10mg vasta. Ensimmäisen viikon otin aamuisin, mutta kokeilin viikon ottaa myös illalla. Sama päiväväsymys.
      Kiitollinen olen vastauksista ja voimia samojen fiilisten kanssa painiville!


    • ssri76 kirjoitti:

      TÄMÄN KIRJOITIN 19.3.13

      Itsellä alkoi Cipralex.lla 5mg pari viikkoa, mutta vaihdettiin Sepramiin, koska sain hirveät ahdistukset ja en pystynyt olemaan paikallani. Nyt on Sepramia menny sellanen 2,5 vkoa 10mg.

      Haittavaikutuksena kaikista häiritsivin on päiväväsymys. Noin kahden kolmen aikaan päivällä pystyy vasta lähtemään ulos jalottelemaan..
      Lisäksi on aamuisin juostava vessassa 10min välein ripulin takia, sen nyt vielä kestää. Päätä särkee, sekään ei niin haittaa, mut muuten olo on ihan hyvä iltaa kohti, mutta noi aamut ja aamupäivät on sellasia, että haluaa olla vaan sängyssä "turvassa", eikä oikein mikään huvita ja kaikki pelottaa jopa jos puhelin sattuis soimaan.

      Otin aluksi kolme päivää 5mg ja nyt mennyt siis tuo 10mg vasta. Ensimmäisen viikon otin aamuisin, mutta kokeilin viikon ottaa myös illalla. Sama päiväväsymys.
      Kiitollinen olen vastauksista ja voimia samojen fiilisten kanssa painiville!

      Tänään mennyt siis 1kk 5 päivää aloituksesta.
      Annoksen nostin 28.3 15mg.n, sitä ennen alkoi oireet helpottaa mutta ilmeisesti nyt tuo annoksen nosto sai taas olon palaamaan noihin aloitusoireisiin.

      Ripuli on hellittänyt, mutta toi aamu ja aamupäivän olo ei helpota.
      Osasyynä voi olla kun ei ole mitään tekemistä/seuraa niin sitä helposti hautautuu niihin paska oloihin. Mutta jostain syystä aina iltapäivällä alkaa sellainen että nyt aletaan taas toimimaan :) Suurin olo on että ei tavallaan vaa "uskalla" lähteä ulos ja olo tuntuu sellaiselta epävarmalta ja hieman sekavalta, pelokas olo!

      Tälläisiä olen itsessäni huomannut:
      "laiskempi" kuin ennen lääkkeen aloittamista! lääkityksen myötä olen tipahtanut ihan sohvaperunaksi. päivät menee myös jotenkin ihan sumuisessa olossa, päivät vaan vilahtaa samalla kaavalla.
      Kaikki menee jotenkin ohi kun pää ei vastaanota mitään, pökkyrä, tyhjä pää, omassa maailmassa.

      Olisin iloinen jos saisi kokemuksia kuulla lisää, hyvä aihe!


  • Unohtu viel haittaoireista mainita huippaaminen. Eli vieläkin jatkuu..

    • Minulla on tullut Sepramista hankalaa vatsakipua. Olin syönyt sitä 20-40mg -annoksina paniikkiin ja ahdistukseen.

      Lääkäri vaihtoi Mirtatsapin 30 mg ja Seroquel prolong
      1,5. tbl iltaisin. Nyt syönyt n. 4 vkoa, mutta edelleen
      hankala olo, karmeata vaivojen valitusta vaimolle ja lapsille.

      Ahistaa. Onko kenelläkään rakentavaa ratkaisua/ neuvoja
      tilanteeseen??


    • Liukkaalla jäällä kirjoitti:

      Minulla on tullut Sepramista hankalaa vatsakipua. Olin syönyt sitä 20-40mg -annoksina paniikkiin ja ahdistukseen.

      Lääkäri vaihtoi Mirtatsapin 30 mg ja Seroquel prolong
      1,5. tbl iltaisin. Nyt syönyt n. 4 vkoa, mutta edelleen
      hankala olo, karmeata vaivojen valitusta vaimolle ja lapsille.

      Ahistaa. Onko kenelläkään rakentavaa ratkaisua/ neuvoja
      tilanteeseen??

      Minulle aloitettiin Sepram noin 2 kk sitten aluksi 10mg yhdenviikonajan sitten nostettiin 20 mg 1kk.n ajaksi ja nyt syön 40 mg ja tabletit otan illalla.Alussa oli myöskin noita sisäisiä palelu kohtauksia ,ne oli kyllä aika ikäviä. nyt olo on paljon parenpi,ei ole aina niin lentoon lähtevä olo ja osaa ottaa arkiset ongelmat lunkimmin kun aikaisemmin,siis huolestuneisuus ei niinpaha kuin ennen.Illalla otan tarvittaessa ketipinor 50mg jos ei nukuta. Sitten jos oikein on joku paine tilanne niin sitten otan Opamaksin 5mg.Näillä on nyt menty aika hyvin tämä 60 kymppisen mummun elämää eteepäin:)


  • Pikaisella googlaamisella toi seroguel aiheuttaa vatsavaivoja..?
    Juotko muuten kahvia, sekin voi pahentaa lääkkeiden kanssa vatsavaivoja..

  • Eikö ketään löydy?

  • Itselläni ollut tänään aika mielenkiintoinen pvä. Lähdin kirjastoon taas ja sinne kun pääsin, kerkesin 10min istuu niin alkoi hiipii sellanen ihme olo, ei jaksanu oikein hiirtä liikutella ja tuli sellanen fiilis et nyt täält pois. Kotiin kun tulin takas niin alkoi hieman ahdistaa ja tuli sellanen paniikinomainen tunne. Otin 15mg opamox.a ja 2 luontaistuotetta L-teaniinia ja sit peiton alle. Ihan sekava meininki, silmät kiinni alkoi tuntumaan siltä että katsoi telkkaria! Todella ikäviä ajatuksia alkoi tulemaan, mietin jo et miten täältä pääsis pois! Voi herranen aika, täytyy varmaan maanantaina ruveta soittelee lääkärille mitä täs ny tekis ton lääkkeen kans? On ollu kova usko et sais nää pelot tolla lääkkeellä kuntoon, mut ei tätä tämmöstä elämää kauan jaksa.

  • 5 päivää ottanut 10mg päivässä paniikkihäiriöön ja olo on tosi sekava ja huimaa koko aika. toivottavasti menee ohite

  • @citalopram1 Syötkö Sepramia myös? Kerro vähän lisää taustoja. Ikä, käytätkö alkoholia, juotko kahvia tai muuta kofeiinipitoisia juomia jne..

  • Mulla on varmaan ollu huippuhyvä mäsis en ole saanut citalopramista mitään sivuoireita, alotettiin kyllä vuonna -96 ja oon siis syönyt sitä vuosi tolkulla. Mut kun mun paniikki iskee aina takas jos yrittää olla ilman. By the way tänään yks työpsykologi selitti mulle ettei paniikkihäiriö ole mikään sairaus eikä siihen tarvi ottaa mitään lääkkeitä, arvaatte varmaan et tuli kysyttyä onko hän ehkä joskus saanut kohtausta, no ei tietenkään ollut, sanoinkin että ääni kellossa varmaan muuttuis jos olis kokemuksia ettei tarvis tulla aukoon päätään asioista mistä ei mitään tiedä.

  • Tilanne nyt... Aurorassa. Sepram lopetettu ja tilalle paroksetiini 10mg lennosta, aloitettu 25.4. Tällä hetkellä 15mg ja huomenna nouee 20mg.n. Tavoite 40mg. Iltalääkkeenä ketipinor 100mg ja 50mg prazine. Viimeisenä oljenkortena Stella. Ensi yöksi kokeillaan vielä atarax.ia. Ahdistukset ja pelot menneet ohi, mutta nukkuminen katkonaista. Tsemppiä kaikille sepramin kanssa taisteleville ja toivottavasti tästä on jollekin joskus apua, senkin takia tätä olen tänne kirjoitellut.

  • Itse käytän citalopram 10mg aamuisin ja ainakin minun kohdallani lääke on auttanut hyvin nostamaan mielialaani. Pitäisi jossain vaiheessa nostaa puolikas tabletti kokonaiseen, mutten näe tarvetta siihen, kun lääke tuntuu jo viikon kokeilun jälkeen toimivan aivan mainiosti - nyt kun pahimmat aloitusoireet on poissa.

    Alussa oli ahdistusta, negatiivisia ajatuksia, ripualia, kuvotuksen tunnetta, mutta toisaalta mikähän osa noistakin oli lääkkeen aiheuttamaa, kun olen itse niin järkyttävä stressaaja ja panikoija.

    Paniikkikohtausta en lääkkeen aloittamisen jälkeen ole saanut, vaikka alussa ahdistus jostain syystä korostuikin. Kiva herätä aamulla tyynenä:) Toki olen päivisin väsynyt, mutta uskaltaisin sanoa, että johtuu todetusta uupumuksesta, ei itse lääkkeestä.

    Onko suurimmalla osalla siis itse lääkkeestä ollut enemmän haittaa kuin hyötyä? Ihmeellistä:o

    • Citalopramia menny täälläkin paniikkihäiriöön. Pari ensimmäistä viikkoa 10mg:lla oli karmeeta, mutta ei mitään verrattuna siihen mitä oli edessä kun seurasi nosto 20:mgaan. Se oli n. kuukauden päivät yhtä helvettiä, mutta sitten olo tasottui.
      Koska paniikkikohatauksia tuli kuitenkin edelleen päivittäin oli edessä nosto 40:mg. Pari ekaa viikkoa 30mg että nosto ei olisi niin raju. Satsin ollessa 40mg taas mentii. Vaati oikeesti mielen lujuutta, että kesti ne OLOT. Muutama kuukausi 40mg kanssa ja kaikki oli taas ihan ok. Ainoa miinus sähköiskut päässä, nukkuessa se oli aina pahinta. Paniikit oli kuitenkin poissa ja hyvä niin.
      Usein saattoi tulla ikään kuin sellainen kohtauksen alkuvaihe, mutta se ei enää vienyt mukanaan kuten ennen. Kuitenkin nämä sähköshokit ja sellanen voisiko sanoa ylivireystila koko ajan kropassa sai miettimään. Tuntuu kuin kroppa kävis koko ajan ylikierroksilla. Epäilin että 40mg saattaisi vain olla liian iso satsi ja kaikki olisi ok jos annosta vähennettäisiin. Noh, missasin sitten yhden psykiatri käynnin jonka kanssa yleensä lääkitys sovittiin. Parin viikon päästä menin käymään terveyskeskuksessa, jossa työskentelevä lääkäri määräsi lääkkeet mulle. Ilmoitin siellä päivistyjälle, että lääkkeeni loppuvat n. 6 päivän päästä ja resepti pitäisi vähintäänkin uusia. Mielellään soittoaika tai aika lääkärille tms. Sieltä toinen lääkäri sitten katsoi koneelta, että homma tosiaan on kuten sanoin. 40mg citalopramia on täältä meikälle määrätty ja saisin n. viikon kuluessa viestin että resepti on uusittu. Olin jo pitkään miettinyt lääkkeen mahd. nopeaa lopettamista tai vähintäänkin vähentämistä. Viikko kului ja mitään ei kuulunut. Toisena päivänä ilman lääkettä olo oli karmea. Päätin kuitenkin että on tästä pahemmastakin selvitty ja sinnitellään nyt nämä reflat vaan pooiis. 2 viikkoa taitaa olla nyt menty ilman lääkettä ja voin sanoa että olo on todella outo. Kuin olisi kännissä, pilvessä, krapulassa ja valvonut pari yötä putkeen. Tänään on jo kohtalainen päivä. Päässä todela erikoista huminaa :D
      Muita 40mg seinään lopettaneita?


    • citalopram todella hyvä lääke söin yli 10v.sit kokeilin uudempia markkinoille tulleita hirveet sivuoireet päädyin sekavuustilassa ensiapuun nyt citalopram alotettu uudestaan ei mitään haittavaikutuksia ole ollut olo tosi hyvä pirtee.Huomenna lääkäri soittaa haluan annoksen nostoa nyt 20mg ei vielä auta paniikkiin tarpeeksi mutta hyvä olo muuten on suosittelen.


  • Voi että tuo kuulostaa jo pahalta Hegepram:D nimenomaan kun sanotaan, että pitäisi asteittain lopettaa lääkitys. Itse käytän alle 10mg ja pienennän sitä koko ajan, koska tuntuu, että lääke ei vain sovi minulle ja se määrättiin minulle vääristä syistä. Millainen olo sinulla on nyt?

  • Itse olen syönyt nyt citalopramia (~ 10mg) noin vähän yli 4 viikkoa ja huomaan edelleenkin, että päiväsaikaan olen tokkurainen ja väsynyt. Toisaalta en osaa sanoa, että johtuuko tokkuraisuus itse lääkkeestä vai uupumuksesta, mutta näen lääkärini torstaina ja ajattelin ottaa asian puheeksi. Miten kauan teillä on mennyt sivuvaikutuksien loppumiseen? Puhelimessa sanoivat, että voi mennä jopa 6 viikkoa ennenkuin kaikki ovat kadonneet etc.

  • joo toi oli kieltämättä perseest ku ei tienny mikä johtuu mistäkin. mulla ainaki oli sillee että nukahtaminen oli välillä oikeesti mahdotont. oli öitä että ei saanu nukuttuu ku sen pari tuntia ja pidemmätkin poikkeukseutta katkonaisia. herätessä tuntui aina siltä et vois nukkuu Iltaa asti. mut ku nous vaa väkisin niin kyllä sitä sitten heräs päivää kumminkin. oon nyt 24v ja itellä kyl unen kans ollu aina ongelmia että sillee pärjännyt hyv in ku ei mikää uus juttu. mikä täst teki hirveetä nii se että paniikkihäiriön takia pelkäsin aina et kuolen väsymyksee :D
    3 viikkoa taitaa olla nyt menty ilman lääkettä ja olo alkaa normaalisoituu. tsemii muille

  • Miten Camilla sulla menee?!!

  • Onko muilla ollut muistikatkoksia..Itse olen syönyt kohta kaksi kuukautta citalopramia 20 mg masennukseen..Olo on ollut parempi, mutta muisti ei toimi kuten ennen..Ihmiset ovat huomautelleet kun en muista aina mitä oli keskusteltu ja sovittu..Koko ajan tuntuu vaan muisti huononevan.. Oikeastaan en varmaan jaksa kuunnella muita...En jaksa keskittyä kunnolla mihinkään. Viikon päästä pitäisi palata töihin sairas ja kesäloman jälkeen. Mitenkähän meneekö tämä ohi? Työssäni pitäisi muistaa asioita aika paljon..

  • Äityliäippä mulla menee ihan kohtalaisesti :) Mitään kunnon paniikkikohtauksia en ole enää saanut. Lievempiä ahdistuskohtauksia kyllä. Näissä on vain oireina sykkeen nousu, hengenahdistus ja lievä epätodellinen olo. Osaan onneksi rentouttaa kehoni jo aika hyvin, joten kaikki se menee aika nopeasti ohi. Keskityn vain palleahengittämiseen ja sanomaan itselleni, että oireet ovat vain kehoni tapa reagoida stressitilaan: mitään pahaa niistä ei voi seurata ja ne menevät ajallaan ohi. Kohtaukset ovat kestäneet ehkä noin 0-15min. Näitä tulee ehkä 1-2 kertaa viikossa, joka on mielestäni aikas vähän. Muutenkin ilmenevät vain stressaavissa tilanteissa, kuten metrossa tai tenttisalissa (Kuitenkin pysyin tilanteessa eikä niissä oleminen enää tuntunutkaan niin pahalta kun oireet menivät nopeasti ohi:)) Yöni nukun jo paremmin, noin 8-9h yössä, vaikkakin näen välillä aikas vilkkaita unia. Heräily on kokonaan loppunut, ehkä kerran nousen käymään vessassa, tuo on minulle aivan normaalia. Ainoa vaiva mikä minulla vielä on on vain levottomuus: hauskaa että tokkuraisuus on muuttunut energisyydeksi:) Kuitenkin sitten topuutan itseni rentoutumaan ja tekemään vain pakolliset työtehtävät päivän aikana, kuten tenttiinluvun. Olen myös lukenut paljon itsehoitokirjallisuutta ja aloitin joogan, joka on auttanut aivan mielettömästi avaamaan stressiperäisiä lihaslukkoja:)

  • Hei,olen kohta 47v nainen,sain reilu vko sitten citalopram orion 10mg paniikkiin. Joskus parikymppisenä oli paniikkia mutta ihan erilaiset oireet kun nykysin,silloin sain muutaman ison kohtauksen,jotenki sitten itekseen meni ohi ilman lääkitystä.Nyt meni pari pvää että uskalsin alottaa koko lääkkeen kun luin netistä kaikenmaailman kauhukertomuksia lääkkeestä..Lääkäri sano että tarvittaessa voin nostaa parin vkon jälkeen 20mg annostuksen. Olen lääkkeen ottanu illalla,uni on parantunut,en heräile niin useasti kuin ennen. Nyt pari pvää tuntunu huimausta ja iltasin sydämentykytystä enemmän.(tosin mulla on pari krtaa tehtykatetriablaatio svt:n vuoksi,viimisestä reilu 5kk aikaa) Myös iltapvällä alkava haukottelu on aika reilua. Eilen illalla alko sitten se palelu,nytkin naamaa kuumottaa,muuten palelee,aamuisin ripulia,nyt tuntuu välillä että tulee pissa housuun...
    Ehkäpä tämä tästä helpottuu vielä :)

  • Hei, mainostan tässä erästä blogia jonka löysin. Kirjoittajalla on paniikkihäiriö ja kertoo lisää omista kokemuksistaan jos ihmiset haluavat kuulla :)

    http://anniinaslifestyle.blogspot.fi/

  • Kyselisin teiltä muilta lopettamisoireista. Nyt väsyttää niin, että kohta taju lähtee, joten en jaksa kirjoittaa pitkästi...Olen itse "pitkän linjan paniikkihäiriöinen" eli aloittanut citalopramin eka kerran jo -97 ja popsin muistaakseni 20mg olisko ollut jotain 9v. Silloin pääsin lääkkeistä eroon melko kivuttomasti...oikeastaan rupesin ensin vähentämään tietoisesti hiljalleen ja sit vaan huomasin, etten ollut enää muistanut ottaa koko lääkettä.
    Tämän jälkeen oli useamman vuoden lääkkeetön kausi, vain opamoxia tarpeen vaatiessa.

    Reilu vuosi sitten jouduin aloittamaan uudelleen 20mg citalopramia. Nyt olen taas hiljokseen lopetellut ja nyt kun otan enää joka viides päivä tabun, on iskenyt aivan käsittämätön väsymys ja uupumus. Huimauksen tunteita jonkin verran, mutta ainakin toistaiseksi olo muuten ihan rauhallinen, ilman opamoxiakin....Viimeksi lopettaesani en muista kärsineeni erityisen paljon väsymyksestä..pelottaa jo, että.onko tämä normaalia. Onko muilla ollut samanlaisia oireita?

  • Hei kaikille!
    Oon aloittanut essitalopramin muutama päivä sitten, ja olo on kyllä kamala. Lääkäri määräsi aloitusannokseksi 20 mg, jonka varalta puolitincja otin iltaa vasten. No, yö meni panikoidessa ja pyöriessä, joten nyt ole pari iltaa ottanut vain 5 mg. Pahinta levottomat jalat ja ruokahaluttomuus, ja vatsa sekaisin. Hulluksitulemisen pelkoa öisin ja ajatusten pyörimistä ja "luuppamista" päässä. Kuitenkin esim tanssitunneilla pystyin keskittymään tekemisiini, mutta yksin ollessa ihan hirveää. Kuulostaako tavallisilta sivu-/aloitusoireilta?

  • Just, ja oliko TK-lääkäri kuka aloitti?
    Escitalopraamin suositeltu aloitusannos on 10 mg ja paniikkihäiriöpotilaille 5 mg.
    20 mg saa varmasti kaikki mahdolliset aloitusoireet - huhhuh!

    • Juu kyllä oli TK-lääkäri. Onneksi sen verran itsekin ymmärsin etten lähtenyt ottamaan koko annosta. Nyt ihan kohtuullinen olotila, koska ilta, toivottavasti sais nukuttua edes jonkin aikaa. Tosiaan nuo levottomat jalat haittaa unentuloa eniten, mietin voiko olla sivuoire vai kipulääkkeen vieroitusoire? Onko kokemuksia sitalopraamin käyttäjillä?


  • Aloitin Sepramin tasan viikko sitten 20 mg annoksella. Ensimmäiset 4 vrk oli tosi tuskainen ja ahdistunut olotila. Lääke määrättiin minulle paniikkihäiriöön/ahdistukseen/masennukseen.
    Nyt on jo kaksi päivää tuntunut tosi hyvältä. Vähän väsyttää, mutta muuten tuntuu kun linnut olisivat alkaneet taas laulaa ja koko elämä palannut väreihinsä!
    Loistolääke, olen ennenkin syönyt.
    Ainoana haittavaikutuksena on silloin ollut suun kuivuminen, lievä hikoilu ja orgasmin saamattomuus.
    Mutta ne ovat pieniä vaivoja paniikkeihin yms verrattuna. Hyödyt ovat siis olleet paljon suuremmat ko lääkkeestä!

    • moi en tienny mihin laitan tän joten laitan tänne. OOn 14v tyttö ja saan silloin tällöin ahdistuskohtauksia. Ja melkein joka päivä ahdistaa, itkettää, pelottaa, pelkään kuolevani, hengitys on sellasta tuskaa, pelkään tukehtuvan, pelkään etten saa nää hengitettyä, tärisen, seisoessani tuntuu siltä että pyörtyisin, en uskallla kertoa tästä kellekään tutulle aikuisella en edes vanhemmille, en terkkarille en kellekää. Pelottaa ajatus siitä että joutuisin syömään lääkkeitä, (lääkekammo). Ja paljon ne lääkkeet edes maksaa? Ahdistaa kun joku huutaa. Oikeesti auttakaa mua!! En tiedä mitä teen! :'( tää on yhtä tuskaa!


  • Lääketie on aina vaarallinen, olet vielä niin nuorikin. Tiedätkö tai osaatko päätellä mistä ahdistuksesi johtuu? Mikä ikinä syynä onkin siihen kannattaa yrittää vaikuttaa. Ensimmäisenä pitää sulkea pois, että ei ole mitään sairautta. Siis oikeaa sairautta, unohda psykiatrien keksimät 'häiriöt' vaan, että olet fyysisesti terve.

    • en tiedä mistä se johtuu mutta olen varma että minulla on paniikkihäiriö tai ahdistushäiriö tai jotain. En ole kertonu asiasta kellekään koska ahdistaa japelottaa se mitä ne sanoisivat


    • 14v tyttö joka tuskailee kirjoitti:

      en tiedä mistä se johtuu mutta olen varma että minulla on paniikkihäiriö tai ahdistushäiriö tai jotain. En ole kertonu asiasta kellekään koska ahdistaa japelottaa se mitä ne sanoisivat

      No se ei ole sairaus tai mitenkään epänormaaliakaan, jos jännittää mikä itsellä on. Kaikkiahan jännittää, jos ei osaa selittää omia vaivojaan tai mitä muut sanoisivat. Oletko käynyt keskustelemassa asiasta esimerkiksi koulun terveydenhoitajan tai muun lääkärin kanssa. Ahdistukselle yleensä kyllä löytyy jokin syy, kun asiaa alkaa purkamaan esimerkiksi jonkun psykologin kanssa. Joskus voi riittää ihan, että kaverin kanssa juttelee, jos on elämän suruja. Asiaan voi sitten alkaa itse vaikuttamaan ja etsimään ratkaisuja. Paniikkihäiriönkin kanssa kuulemma oppii elämään, kun siihen valmentautuu. Näin olen kuullut muilta, joilla vastaavaa on.


    • 2+20 kirjoitti:

      No se ei ole sairaus tai mitenkään epänormaaliakaan, jos jännittää mikä itsellä on. Kaikkiahan jännittää, jos ei osaa selittää omia vaivojaan tai mitä muut sanoisivat. Oletko käynyt keskustelemassa asiasta esimerkiksi koulun terveydenhoitajan tai muun lääkärin kanssa. Ahdistukselle yleensä kyllä löytyy jokin syy, kun asiaa alkaa purkamaan esimerkiksi jonkun psykologin kanssa. Joskus voi riittää ihan, että kaverin kanssa juttelee, jos on elämän suruja. Asiaan voi sitten alkaa itse vaikuttamaan ja etsimään ratkaisuja. Paniikkihäiriönkin kanssa kuulemma oppii elämään, kun siihen valmentautuu. Näin olen kuullut muilta, joilla vastaavaa on.

      olen kertonut kavereille eikä asiat helpota, sen sijaan alan itkeä kuin hullu eikä loppua näy. olen suunnitellut jo kaikenlaista että tä loppuis, mutta tajusin että ne vaan pahentais tilannetta. Ja ongelmana on se että en uskalla mennä kertomaan asiasta kellekään aikuiselle. En ole koskaan kertonut mistään kellekään. Saan jonkinlaisia kohtauksia paljon kotona ollessa mutta muualla niitä ei tule niin paljon. Enkä halua kertoa lääkärille koska olen varma että he kertovat vanhemmilleni asiasta. Ja varmasti määräisivät jotain rauhoittavaa lääkettä minulle. En vain jaksa enää tätä, haluun et kaikki loppuu :'(


    • 14v tyttö tuskailee kirjoitti:

      olen kertonut kavereille eikä asiat helpota, sen sijaan alan itkeä kuin hullu eikä loppua näy. olen suunnitellut jo kaikenlaista että tä loppuis, mutta tajusin että ne vaan pahentais tilannetta. Ja ongelmana on se että en uskalla mennä kertomaan asiasta kellekään aikuiselle. En ole koskaan kertonut mistään kellekään. Saan jonkinlaisia kohtauksia paljon kotona ollessa mutta muualla niitä ei tule niin paljon. Enkä halua kertoa lääkärille koska olen varma että he kertovat vanhemmilleni asiasta. Ja varmasti määräisivät jotain rauhoittavaa lääkettä minulle. En vain jaksa enää tätä, haluun et kaikki loppuu :'(

      Oletko koskaan lukenut mitään kirjaa paniikkihäiriöön ja sen hoitoon liittyen? Nettihaulla varmasti löydät eri kirjoja, joista voisi olla sinulle iso apu. Löysin Suomi24:sta myös tällaisen keskustelun, joka voisi olla myös sinulle avuksi.

      http://keskustelu.suomi24.fi/node/9325297


  • Moi 14v tyttö.

    Minä täytin tuossa juuri 27 vuotta ja minulle on alkanut tulemaan vähän samantapaisia oireita.

    Iltaisin alkaa jalkapohjaan pisteleen ja satunnaisia päänsärkyjä eli päähän pistelee myös. Yleensä aina aamuisin töihin ajaessa automatkat on todella tuskaa, henkeä alkaa ahdistaan niin että tuntuisi tosi raskaalta ottaa happea ja välillä tuntuisi menevän ihan sekaisin kun tuntuu ettei se hengittäminen enää toimi automaattisesti. Vasta kun pääsen työn touhuun niin oireet hälvenevät.

    Ja kotona jos jään yksin tai välillä vaikka en olekkaan yksin niin tunnen sydämmen tykytykseni ja välillä luulen saavani pienen rytmihäiriön ja sitten tulee se ns. kuuma-aalto, eli päästä varpaisiin menevä nopea lämpimän tuntuinen väre ja menen hetkeksi ihan veteläksi ja meinaan pyörtyä.

    Elokuviin tai keikoille on tuntunut lähes mahdottomalta mennä koska äänet on niin kovalla että tuntuis kun ne jyskyttäis sydämmen irti rinnasta. :/

    Että tälläisiä oireita tullut tässä tämän vuoden aikana, viellä viimevuonna minulla ei ollut mitään näistä oireista. Ja totesin että kyllä minulle on tainnut tulla jonkinsortin paniikkihäiriö. :(

    Lääkärit on tähän mennessä antanut närästyslääkettä ja kipulääkkeitä, viimesin lääke oli propral, pientä beta-salpaajaa kaiketi, en ole uskaltanut sitä syödä ihan muuten vaan, ottanut sitä ääritapauksissa ja sekään ei kyllä tuntuisi auttavan.

    Pitäisikö minun alkaa menemään pikkuhiljaa lääkärin kautta psykiatrille ja saada joku toimiva lääkitys tähän? tosin pelottaa nämä tarinat Sepramista ettei siittä pääse sit enään eroon :(

  • Söin 13 vuotta 20mg Sepramia ahdistuksen hoitoon. Ahdistusireet pysyivät hyvin kurissa, mutta sosiaalisten tilanteiden pelkoon ei ollut vaikutusta. Sivuvaikutuksina painon nousu n. 25kg, seksuaalisten tarpeiden väheneminen (orgasmivaikeudet) sekä yleinen sellainen välinpitämättömyyden tunne asioissa. Lopetin käytän asteittain viime vuoden lopussa. Muita vieroitusoireita ei ollut, muuta kun ihan järkyttävät sähköiskujen tunteet päässä miltei koko ajan. Oireet vähenivät n. kuukaudessa. Nyt olen ollut 9 kuukautta ilman sepramia ja ottanut L-Tryptofaania ja välillä 5-HTP:tä. Nyt alkaa taas tuntua ahdistuneisuutta samalla lailla kun silloin 13 vuotta sitten. Ei ilmeisesti L-tryptofaani riitä enää yksinään. Aloitin nyt Anksilon lääkkeet, joka kuuluu busbironilääkkeisiin. Katsotaan miten alkaa vaikuttamaan, jos alkaa.

    Teille, jotka kärsitte ahdistuksesta, suosittelen ensin testaamaan L-tryptofaania tai 5-HTP:tä, jotka ovat serotoniinin esiasteita ja luonnollisia aminohappoja. Olisi aivan mahtava juttu, jos ei tarvitsisi alkaa käyttämään keskushermostoon vaikuttavia SSRI lääkkeitä tai bentsoja.

    Tsemppiä kaikille!

    • Hei, vahvistaisin ehdottomasti muutaman kerran esiin tulleen erittäin tärkeän asian. Terapian. Fyysiset oireet ja henkisetkin saa pois lääkkeillä, mutta oikeasti paremman olon tuo vasta terapia ja omien ajatusten tutkiskelu. Itse söin Sepramia useamman vuoden ja en mennyt terapiaan vaikka useampi lääkäri jopa suositteli sitä. Tultuani raskaaksi lopetin lääkkeet ja olo oli pitkään hyvä. Mutta lapsi toi kaikki mieltä kaivertavat ajatukset ja ahdistukset esille ja vihdoin, lapsen takia sain etsittyä itselleni terapeutin. Käyn myös Mindfulness kurssilla. Rankkaa, tylsää ja turhauttavaa itsensä tutkiskelu ja puhuminen on mutta myös antoisaa, rauhoittavaa ja innostavaa. Odotan saanko Kelan tuen terapiaan, mutta vaikka en saisi aion jatkaa. Vain terapia on todella auttanut käsittelemään ahdistusta. Nähkää siis se vaiva ja aloittakaa työskentely itsenne kanssa. Helvetin rankkaa, mutta kyllä se palkitsee myös. Aivan eritavalla kuin pelkästään lääkkeistä saatu päälle liimattu rauhallisuus. Terapeuttini toki myös sanoi, että nuo miedommat serotoniinin takaisin ottaja lääkkeet voivat olla aivan kohdallaan terapian ohessa. Siis sopivasti molempi niin löydätte sen oikean itsenne joka osaa käsitellä ahdistusta niin ettei se estä elämästä omaa elämää.


  • Heippa! Täällä kirjottelee 21v nainen. Elikkäs kävin tänään työterveyshuollossa toistuvien paniikkikohtausten takia, ja sieltä määräsivät Sepram 20mg. Nyt olen alkanut epäröimään lääkkeen aloitusta, kun olen näitä viestiketjuja lukenut. Ensimmäisen kerran paniikkia ilmeni 2010, johon sain tarvittaessa Propral 40mg ½ - 1 tabl. Silloin en monestikaan joutunut lääkettä ottamaan, ja kohtaukset väheni itsestään. Nyt kuitenkin pari viikkoa takaperin tuli pitkästä aikaa taas paniikkikohtaus, jonka jälkeen niitä on tullut lähes päivittäin. Tällöin minulla oli vielä lomaa töistä. Loma loppui eilen ja piti mennä yövuoroon. Ei tullut töihin menosta mitään, sitten se taas iski. Puristavaa tunnetta rinnassa, sydämen tykytystä ja pulssi huitelee 120-150xmin. Normaali n. 60-70xmin. Päälle vielä vapina ja hikoilu. Siksi tässä nyt kirjoittelen, että onko järkevää vielä aloittaa pidempi aikaista lääkitystä (takana oireilua n 2 vk jatkuvana) kun edelliskerrallakin (2010) meni ohi melkein itsekseen?
    Eniten juuri pelottaa lääkkeen aloituksessa ilmenevät sivuvaikutukset ja lopussa mahdolliset vieroitusoireet.. Auttakaa raukkaa hädässä.

    • Hei, "keittiöpsykologi" täällä vastailee. Lääkemääristä kannattaa melkein kysyä lääkäriltä. Siihen en uskaltaisi ottaa kantaa. Jäi kuitenkin mieleeni, että kohtaukset lisääntyivät loman loppua kohden. Mitä mieltä olet työstäsi? Ahdistavaksi siinä/siellä joku? Alitajuisesti kroppasi saattoi kertoa sinulle, että töihin paluu ahdistaa. Kaikkia se ehkä ahdistaa jonkin verran, mutta jos ahdistus ilmenee paniikkikohtauksina jotain on pielessä. Luin myös joskus tutkimuksen, että yötyöskentely rasittaa ihmistä todella paljon. Toisille se ei välttämättä sovi lainkaan. Onko sinulla mahdollisuutta tässä kokeilla tehdä vaikka vain aamu/päivävuoroa. Säännöllinen päivärytmi, itselle sopiva ruoka ja liikuntaa 2-3 kertaa viikossa saattavat helpottaa oloa. Itselleni yksi lääkäri kertoi, että liikunnalla on testattu olevan samat vaikutukset kuin miedoilla mielialalääkkeillä. Sinullekin suosittelen terapiaa ja puhumista. Onko sinulla läheisiä joille voit puhua asioista? Työpaikkalääkärin kanssa juttelidin ensin siitä, voiko hän suositella, että tekisit tosiaan vain päivä/aamu vuoroja. Muista, että kehosi tietää, mitä mielessäsi on vaikka itse et sitä aina tiedosta. En siis suosittele pelkästään lääkkeitä vaan toivottavasti haluat löytää myös syyn paniikkikohtausten taustalla. Tsemppiä


  • Kiitos vastauksestasi Poison Ivy
    Terapiassa olen alkanut käymään, ensi viikolla kylläkin vasta toinen kerta. Mutta kuitenkin. Aloitin tosiaan lääkityksen pari viikkoa sitten, viikko 10mg ja siitä nosto 20mg. Aluksi oli mahdottoman unelias olo, olisin voinut nukkua vaikka koko ajan. Mutta kun nostettiin annostusta, väsymys pysyi mutta nukuttua ei silti saanut. Lääkäri ohjeisti, että iltaisin ottaa 0,25mg xanoria. Johan tepsi ja yöt saa nukuttua kunnolla.
    Työpaikallani olen pomoni kanssa puhunut työvuoroista, että nyt kokeillaan yövuorojen kanssa siten, että 1 yö kerrallaan viikossa. Eli tekee 3 yötä per lista. Katsotaan kuinka lähtee sujumaan. Jos ei auta, niin kai se on luovuttava yötyöstä, vaikka niistä niin pidänkin :( Ja on myöskin onneksi läheisiä, joille asioista pystyy puhumaan. Nyt kun lääkkeen "alkukankeus" (sivuoireet) on alkanut hieman hiipua, odotellaan sitten lääkkeen täyttä tehoa ja apua. Eiköhän tämä tästä, tarvittaessa kun on tuo xanor, siihen asti kun Sepram alkaa kunnolla toimia kehossani. Sitä odotellessa.
    Hyvää talven odotusta ja tsemppiä kaikille!

  • Moi,
    Kirjoittelen ekaa kertaa nyt tälle palstalle. Oma tarinani alkoi kun opiskeluaikana 2003 diagnosoitiin paniikkihäiriö. Tuolloin aloitin sepramin syönnin ja söin sitä vuoden verran jolloin oireet helpotti. Oireina oli epätodellinen olo, huimaus, hikoilu, sekoamisen pelko yms. "normaalit oireet". Minut tutkittiin päästä jalkoihin ettei mitään ruummillista syytä löydy. Lopetettuani lääkkeet, oireet kuitenkin palaili takaisin ja aloitin uudestaan Sepramin. Mulla annoksena oli 20mg joka riitti hyvin pitämään oireet kurissa ja tuomaan normaalin olon. Kun lopetin opiskelut 2007, niin lopetin myös lääkkeet. Lopetin tuolloin myös pitkän parisuhteen. (liekö auttanut)
    Olen ollut erossa lääkkeistä tähän päivään saakka ja nyt meinasin aloittaa uudelleen kyseisen lääkkeen. Eli sairaus voi tulla takaisin uudestaankin ja siitä ei eroon pääsekään niin vain. Oireena ei ole kuitenkaan ihan paniikkihäiriön kaltaiset oireet eli paniikin puolelle ei ole mennyt. Ainoa oire jonka takia oikeastaan aloitan tämän kuurin on ahdistus. Minulla tulee kausittain aivan järjetöntä hengenahdistusta, täytyy haukkoa henkeä kuin kala kuivalla maalla. Haukottelen jatkuvasti. Jännä että oireet sitten katoavat ja pysyy poissa kunnes taas alkavat.
    Näiden oireiden seurauksena sitten esiintyy väsymystä ja huimausta jonkin verran. Ja pistely sormissa ja naamassa. Liittyy tietynlaisiin tilanteisiin, esim. ruokailu isolla porukalla. Olen itsetutkiskellut asiaa ja mieltänyt niin, että itselle epämieluisat tilanteet eivät ole parhaita. Tuolloin ahdistaa eniten. Olen myös huomannut että kiire ja stressi vaikuttaa paljon asiaan. Näitä pitäisikin opetella välttämään.
    Lääkkeen aloitusoireista sen verran, että nyt kun olen syönyt vasta kolme päivää 5mg annosta, niin ahdistaa, ripulia on ollut, hikoiluttaa ja väsyttää. Muita oireita ei ole toistaiseksi tullut. Odottelen tässä että lääke alkaisi tehoamaan :)
    Muuten, käyn ihan normaalisti töissä ja urheilen normaalisti. Juoksen ja käyn salilla rehkimässä. Joten minua tämä ei ainakaan ole lamauttanut ja toivon että muutkin pystyisivät toimimaan normaalisti. Liikunta auttaa sen olen todennut!

    • mielenterveys ongelmia jo vuodesta sirppi ja vasara. Oma citalopram kokemus plussat ja miinukset.
      pelasti takaisin mukaan "normaali" elämään
      paniikkikohtaukset harvinaisia nykyään
      pakkoajatukset loppuivat
      masennus muuttui jatkuvasta, harva jaksoiseksi ja lievemmäksi.
      toinen kuuri ei lainkaan aloitusoireita teho silti tallella
      ei elämistä haittaavia merkittäviä sivuvaikutuksia, halut yms.

      -aloitusoireet ensimmäisen kuurin alussa 20mg oli liian suuri aloitusannos itselleni.
      -masennus uusiutui myöhemmin, luultavasti liian lyhyt kuuri oma vika.
      -lopetusoireita jonkin verran

      huom nämä siis omia kokemuksiani citalopramista. Jokainen ihminen reagoi varmasti yksilöllisesti.


  • Hei! En ihan koko ketjua jaksanut lukea läpi, mutta tässä minun kokemukseni Sepramista. Olen syönyt sitä nyt varmaankin 6vuotta putkeen paniikkihäiriöön. Aoitettiin 10 mg ja parhaimmillaan söin 40mg muutaman vuode. Ihan aloituksen jälkeen kohtauksia tuli tiheämpään ja kerran oli pakko soittaa ambulanssi kun luulin, että kuolen, sydän hakkasi kahtasataa ( ennätin siinä paniikissa mitata verenpaineenikin) muistan kun seisoin peilin edessä vessassa siinä kamalassa olotilassa ja mietin että jos kuolema tuntuu tältä niin kestän sen, koska mitään kipua ei ollut. No kohtaus meni kuitenkin jo melkeen ohi kun ambulanssi tuli, mutta lähdin käymään lääkärissä ja todettiin kaiken olevan kunnossa ja kohtauksen johtuvan lääkenostosta. Sain Alproxia, jota voin ottaa kohtauksiin ennenkuin Sepram alkoi vaikuttaa. Hitaasti sitten lääkettä nostettiin ja aina kolmantena - neljäntenä nostopäivänä tuli jotain oireita, mutta kun oltiin päästy 40 mg paniikkioireet jäivät pois ja varsinaisia kohtauksia ei ole tullit. Joskus vuosia sitten ollut sellaisia tuntemuksia, että jos nyt ei olisi lääkitystä olisi kohtaus, mutta se ei pääse valloilleen lääkityksen ansiosta. Aloin sitten toooosi hitaasti vähentää lääkitystä ja nyt olen pärjännyt toista vuotta 10 mg. Mutta en halua lopettaa kokonaan, koska en halua kokea enää sitä aloitusta ja koska mitään sivuvaikutuksia ei lääkkeestä minulle ole aion jatkaa sitä. Alkuaikoina mullakin oli väsymystä, mutta vaihdoin sitten lääkkeen oton iltaan niin sitäkään ongelmaa ei ole enää ollut! Tsemppiä kaikille ja itse ainakin voin suositella kokeilemaan kyseistä lääkettä!

    • Onko kellään ollut jatkuvia vatsavaivoja sepramin pitkäaikaisesta käytöstä. Eli lähinnä löysä vatsa alvaariinsa ja kipuja vatsassa suht usein. Ärsyttää jos johtuu tuosta lääkkeestä, onko neuvoja helpottaako jollakin juomalla tai ravinnolla?


  • Tänään minulla 2 viikkoa takana Citalopramin aloituksesta. Lääke määrätty kipukynnyksen nostamiseen, eli minulla on fibromyalgia. Taustalla on myös ahdistusta ja paniikkihäiriö.

    Ensimmäitset 4 vrk (10mg annoksella) ja voi luoja sitä ripulointia ja oksentamista. Paniikki ja ahdistus lisääntyi, niin etten kauppaan uskaltanut mennä. Kun aloituksesta oli mennyt n. 7 vrk, olo oli kuin uudesti syntyneellä :) kivut vähentyneet huomattavasti, mielialakin ihan uusissa ulottovuuksissa ja paniikkia ei ole tullut. Eilen oli annoksen osto 20mg ja ripulointi alkoi uusiksi ja pahoinvointi, muttei läheskään niin pahana. Ahdistus ja paniikkituntemukset myös nostaneet päätään.

    Hyvin toiveikkain mielin olen lääkkeen suhteen. Ja uskon että menee taas muutama päivä, että pääkoppa tottuu annoksen nostamiseen ja olo taas helpottuu. Hope so :)

  • Sain 1,5vk sitten työterveyslääkäriltä Sepramia ahdistusoireisiin.Viikon söin 10mg josta tuli pieniä haittavaikutuksia (kuvotus,päänsärky jne) 3 päivää sitten siirryin 20mg hoitoannokseen ja eilen huomasin että silmien pupillit on normaalia isommat ja jotenkin kuivan oloiset silmät :o Osaako kukaan sanoo meneekö tämä ohi parissa viikossa vai joudunko vaihtamaan taas lääkettä? :/ Aikasemmin söin Optiparia 12vk mutta se väsytti jumalattomasti niin jouduttiin vaihtamaan se. Kiitos vastauksista

  • Mulle lääkäri kirjoitti 30 pv:n reseptin Sepramia. Ongelma on sosiaaliset pelot ja niistä aiheutuva masennus sekä ahdistus. Vähän epäilyttää toi 30 pv:n kuurin lyhyys. Ehtiikö lääke edes kunnolla vaikuttaa niin lyhyellä kuurilla? Ja mitä sitten kun kuuri loppuu, kyseessähän on ongelma joka liittyy persoonallisuuteen, eikä siinä kuukauden kuuri paljoa auta. Toisaalta en haluaisi syödä mielialalääkettä loppu ikääni (mikäli se auttaisi), vain sen tähden, että voisin käydä töissä. Terveellisempi vaihtoehto olisi jäädä eläkkeelle. Vaan pääseekö?

    • Otetaanpa tähän semmoinen lyhyt päättelyharjoitus. Jos ongelma liittyy persoonaasi ja elämääsi, millä tavalla uskot kemikaalin parantavan sinua ihmisenä? Mitä sinun pitäisi tehdä, jos ongelmasi on lähtöisin sinusta itsestäsi; tavoista ja ajatuksistasi? Kannattaako olla huumeissa tai kännissä loppuelämä, jotta pelot ja huolet kaikkoaa vai kannattaisiko sittenkin opetella hallitsemaan pelkoja ja ajatuksia itse ja kehittyä näin ihmisenä. Onko ratkaisu siis pullo tai pilleri vai kehittyminen ihmisenä oman itsensä kuninkaaksi.

      30pv:n annos on riittävä aiheuttamaan sinulle pysyviä aivomuutoksia ja koukuttamaan pysyvästi mielialalääkkeisiin. Jos haluat syödä mielialalääkettä loppuelämäsi, syö toki nyt sinulle tarjottu "lyhyt" kuuri ja katsostaan pääsetkö siitä vielä irti kuukauden kuluttua. Jos taas haluat pitää ihmisyytesi ja oppia hallitsemaan pelkojasi oikealla tavalla ilman tunteitesi lamaamista, hakeudu psykoterapiaan ja jätä pillerit narkkareille. Terapiavaihtoehtoja on lukuisia erilaisia ja vaihtoehdoista saat kuulla osaavalta lääkäriltä.

      Niin ja vielä tietoiskun paras ja ironisin osuus lopuksi: Masennuslääkkeiden yleisin haittavaikutus on masentuneisuuden lisääntyminen ja kroonistuminen. Ole hyvä ja tsemppiä.


    • Kauhakuormaaja kirjoitti:

      Otetaanpa tähän semmoinen lyhyt päättelyharjoitus. Jos ongelma liittyy persoonaasi ja elämääsi, millä tavalla uskot kemikaalin parantavan sinua ihmisenä? Mitä sinun pitäisi tehdä, jos ongelmasi on lähtöisin sinusta itsestäsi; tavoista ja ajatuksistasi? Kannattaako olla huumeissa tai kännissä loppuelämä, jotta pelot ja huolet kaikkoaa vai kannattaisiko sittenkin opetella hallitsemaan pelkoja ja ajatuksia itse ja kehittyä näin ihmisenä. Onko ratkaisu siis pullo tai pilleri vai kehittyminen ihmisenä oman itsensä kuninkaaksi.

      30pv:n annos on riittävä aiheuttamaan sinulle pysyviä aivomuutoksia ja koukuttamaan pysyvästi mielialalääkkeisiin. Jos haluat syödä mielialalääkettä loppuelämäsi, syö toki nyt sinulle tarjottu "lyhyt" kuuri ja katsostaan pääsetkö siitä vielä irti kuukauden kuluttua. Jos taas haluat pitää ihmisyytesi ja oppia hallitsemaan pelkojasi oikealla tavalla ilman tunteitesi lamaamista, hakeudu psykoterapiaan ja jätä pillerit narkkareille. Terapiavaihtoehtoja on lukuisia erilaisia ja vaihtoehdoista saat kuulla osaavalta lääkäriltä.

      Niin ja vielä tietoiskun paras ja ironisin osuus lopuksi: Masennuslääkkeiden yleisin haittavaikutus on masentuneisuuden lisääntyminen ja kroonistuminen. Ole hyvä ja tsemppiä.

      Olen syönyt actavis essitalopraamia 10mg lokakuun lopusta. Olen voinut todella hyvin joulukuun alusta alkaen ja enää ei ole mitään sivuvaikutuksiakaan :)


  • Hei nimimerkki ahdistushäiriö.

    Oliko sulla mitään haittavaikutuksia alkuun? Sulla meni siis reilu kuukausi ennekuin olo koheni....Hyvä tietää että aikaa saattaa kulua.
    Itse aloittelen samaa lääkettä....

  • Onko kukaan käyttänyt Sepramia joka toinen päivä säännöllisesti. Itse käytän nyt reilun vuoden käytön jälkeen joka toinen päivä 20mg tabletin ja illalla nukkumaan mentäessä, Tuntuu sopivan minulle hyvin näin. Lääkärithän eivät tälläistä suosittele, mutta tuntuu toimivan minulla paremmin. Onko muilla vastaavia kokemuksia.

    • Sitalopraamin puoliintumisaika on niin lyhyt, että joka toinen päivä käytettynä varmasti tulee vieroitusoireita annosten välillä ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta itse en suosita käyttämään koko myrkkyä, tai muitakaan myrkkyjä, ollenkaan.


  • Heippa!

    Itse aloitin 10mg citalopramia ja nyt 13 päivää syönyt ja olo ihan hyvä lukkunottamatta aamuja jolloin TODELLA levoton ja herään jännitykseen, tietämättä syytä ja johtuuko lääkkeestä :( lääkäri sanoi että voin nostaa tarvittaessa 20mg mutta nyt pelkään että sivuoireet palaavat, joten käännyn teidän puoleenne ja kysyn voiko sivuoireet palata pahempina vai samanlaisina tai ei ollenkaan?

  • hkr1984, mihin syöt Sepramia? Onko ollut mitään aloitusoireita/haittavaikutuksia?

  • Olen syönyt Sepramia ehkä 6-8 vuotta paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. On ollut myös ahdistusta ja masennusta ja pakko-oireita. Paniikkikohtauksia en ole enää saanut ollenkaan, pakko-oireet ovat aika paljon helpottaneet. Jollain tavalla se on auttanut myös sosiaalisten tilanteiden pelkoon, mutta kyllä kärsin siitä edelleen. Samaten yleisestä ahdistuneisuudesta.

    En oikein tarkasti muista aloitusoireitani. Ainakin oli kauhea jano koko ajan ja ahdistus paheni. Joskus olen unohtanut ottaa lääkkeen tai unohtanut uusia reseptin ja joutunut olla pari päivää ilman lääkettä. Silloin tulee heti vierotusoireita: päässä menee "sähköiskuja", maha on sekaisin, huimaa, on sekava olo jne.

  • Heippa!

    En oikein itsekään vielä tiedä mihin syön citalopramia, mutta taitaa syynä olla ahdistus ja siitä johtuen yksittäinen paniikkikohtaus.. Nostin tänään annosta 10mg:sta 20mg koska jokapäiväinen jännittävä tunne ja puristus palasi rintaan. Ärsyttää koska en tietoisesti ajattele mitään kauheuksia, paitsi välillä mietin mitä pojalleni tapahtuu jos minä kuolen :( se on kaikkein ahdistavin ajatus! Osaako joku kertoa mista tuo jokapäiväinen jännityksen tunne ja kihelmöinti rinnassa oikein johtuu?? kun tietoisesti een ainakaan enää kauheuksia ajattele ja se on ärsyttävä tunne kun ei voi rauhoittua ja päivää/iltaa myöten muutun ärtyneeksi ja tiuskin miehelle ja pojalle :(

    • Ajattelit ratkaisuksi sitten aivojesi lobotomointia? Voi hyvänen aika teitä. Ja itse päätit nostaa 10mgsta 20mgaan... Sulata aivosi, jos niin tahdot. Ja et tiedä vielä mihin syöt??!


    • 15+5 kirjoitti:

      Ajattelit ratkaisuksi sitten aivojesi lobotomointia? Voi hyvänen aika teitä. Ja itse päätit nostaa 10mgsta 20mgaan... Sulata aivosi, jos niin tahdot. Ja et tiedä vielä mihin syöt??!

      Tosiaan lääkärin ja psykologin päätöksellä nostanut lääkettä että turhaan tuommoista tekstiä.. jostain syystä itselle epäselvää onko paniikki vai ahdistus tai sitten molempia kun näin alkuvaiheessa olen. Ja ajatuksia sairauksista ym pyörivät mielessä..


  • Aloitus oireina oli järjetön levottomuus, väsymys ja hikoilu, suu kuivui, ripuli, tutina ja kylmä aamuisin lääkkeen oton jälkeen, niskat jumissa, ohimolla sellainen puristus... Nyt on melkein kaikki oireet hävinny, paitsi hikoilu ja pikkuisen vielä väsyttää. Heti kun aloitus oireet hävisi niin tuo jännitys palasi takaisin :( toivotaan jos annoksen nosto auttaisi!

  • Ainii ja oireista unohtui ettei ruoka maistunu moneen päivään, ja silmät eivät pysyneet perässä sekä ahdistus ja huono olla!

  • hkr1984,vieläkö olet linjoilla? Kauan sulla väsymys kesti? Ite käyttänyt 3viikkoa Sepramia ja ainut miinus on päiväväsymys. Ei tosin mikään paha mutta kuitenkin.

    • Heippa!
      Väsymys kesti noin 1,5kk johtuen ehkä siitä että annosta nostettii välissä :) nyt ihan ok jos ei ota huomioon rinnassa tuntuvaa puristusta/ahdistusta..


    • hkr1984 kirjoitti:

      Heippa!
      Väsymys kesti noin 1,5kk johtuen ehkä siitä että annosta nostettii välissä :) nyt ihan ok jos ei ota huomioon rinnassa tuntuvaa puristusta/ahdistusta..

      Heippa!
      Mä oon nyt vähä vajaa 2kk syöny escitalopramia ahdistukseen, nyt noin 2-3vko annoksella 15mg. Opamox 15mg menee päivittäin, pahimpina 2-3 tablettii.

      Ahdistus on siis edelleen joka päiväistä että taitais olla aika nostaa 20mg mut pelkään taas mahdollisia noston sivuvaikutuksia.. huomenna ois aika psy lääkärille keskustelee lääkkeist ko enää ei oikeee yks opamoxkaan auta ku oikee pahasti ahdistaa.

      Haluis vaan niin jo helpotusta tähän.. ens viikolla pitäs työtki alottaa.


    • pää hajoo kirjoitti:

      Heippa!
      Mä oon nyt vähä vajaa 2kk syöny escitalopramia ahdistukseen, nyt noin 2-3vko annoksella 15mg. Opamox 15mg menee päivittäin, pahimpina 2-3 tablettii.

      Ahdistus on siis edelleen joka päiväistä että taitais olla aika nostaa 20mg mut pelkään taas mahdollisia noston sivuvaikutuksia.. huomenna ois aika psy lääkärille keskustelee lääkkeist ko enää ei oikeee yks opamoxkaan auta ku oikee pahasti ahdistaa.

      Haluis vaan niin jo helpotusta tähän.. ens viikolla pitäs työtki alottaa.

      Minä syön 30mg citalopramia per päivä.. opamoxeja meni kanssa alku kuukaudet päivittäin mutta nyt taitaa olla jo kuukausi kun viimeksi ottanut :) edelleen ahdistunut olo mutta sen verran lievänä ettei taryte opamoxeja ottaa!

      Kyllä se siitä helpottaa ja hyvä kun menet juttelemaan jos sinulle myös auttaa annoksen nosto :)


    • pää hajoo kirjoitti:

      Heippa!
      Mä oon nyt vähä vajaa 2kk syöny escitalopramia ahdistukseen, nyt noin 2-3vko annoksella 15mg. Opamox 15mg menee päivittäin, pahimpina 2-3 tablettii.

      Ahdistus on siis edelleen joka päiväistä että taitais olla aika nostaa 20mg mut pelkään taas mahdollisia noston sivuvaikutuksia.. huomenna ois aika psy lääkärille keskustelee lääkkeist ko enää ei oikeee yks opamoxkaan auta ku oikee pahasti ahdistaa.

      Haluis vaan niin jo helpotusta tähän.. ens viikolla pitäs työtki alottaa.

      Niinja 3 kertaa minulla nostettu ja yhdestä kerrasta tuli pariksi päiväksi sivuoireita..


    • hkr1984 kirjoitti:

      Niinja 3 kertaa minulla nostettu ja yhdestä kerrasta tuli pariksi päiväksi sivuoireita..

      Mulle tuli kans viime nostosta tai sit kuvittelin vaan. Toi on varmaan viel aika pieni annos toi 15mg et jos se nosto 20mg on edessä ni toivottavasti se alkais jo niin helpottaa että opamoxit jäis vähemmälle. Ei haluis niihin kuitenkaan jäädä koukkuun vaikka enhän mä niitä muuten popsi kun ahdistaa. Tole voi alkaa tulla jos ei ne aina oikeen pure ja väsyttävää vaikutusta niistä ei enää mulle tuu.

      Fyysiset oireetki on viel niin kauheita kun alkaa oikeen ahdistaan et toivottavast pikkuhiljaa alkais auttaa ettei olis niin häiritsevää.

      Ensimmäinen kerta muuten kun kirjottelen tälläselle ja kiva että vastasit :)


    • pää hajoo kirjoitti:

      Mulle tuli kans viime nostosta tai sit kuvittelin vaan. Toi on varmaan viel aika pieni annos toi 15mg et jos se nosto 20mg on edessä ni toivottavasti se alkais jo niin helpottaa että opamoxit jäis vähemmälle. Ei haluis niihin kuitenkaan jäädä koukkuun vaikka enhän mä niitä muuten popsi kun ahdistaa. Tole voi alkaa tulla jos ei ne aina oikeen pure ja väsyttävää vaikutusta niistä ei enää mulle tuu.

      Fyysiset oireetki on viel niin kauheita kun alkaa oikeen ahdistaan et toivottavast pikkuhiljaa alkais auttaa ettei olis niin häiritsevää.

      Ensimmäinen kerta muuten kun kirjottelen tälläselle ja kiva että vastasit :)

      Heippa :) mielenkiinnosta kysyn millaisia fyysisiä oireita sulla on ja alkoiko kaikki yhtäkkiä eli onko aikasemmin ollut vai tuliko jonkun "tapahtuman" myötä?


    • hkr1984 kirjoitti:

      Heippa :) mielenkiinnosta kysyn millaisia fyysisiä oireita sulla on ja alkoiko kaikki yhtäkkiä eli onko aikasemmin ollut vai tuliko jonkun "tapahtuman" myötä?

      Millon mitäkin.. enimmäksee sydän alkaa hakkaa iha hulluna, huimaa, jalat menee iha velliks, kädet tärrää.. sit voi olla kipuja, ylävatsaa/mahaan.. suu kuivuu ja kurkkua kuristaa.. sillon siis kun ahdistus on pahimmillaan.

      Kaikki alko iha yhtäkkiä, ei mitään tapahtumaa mikä ois laukassu..päivystykses sai rampata enne ko sanottiin et jos mul onkin ahdistusta..

      Tosiaa huome ois nosto 15mg-> 20mg, toivottavast ei tuu mitää sivuvaikutuksii. Sit lääkäri myös anto reseptin Peratsin 2mg jos ei toi nosto ala helpottaan oloa. Oon niin lääkekammonen et en tiedä alotanko tota ollenkaa. Mut opamoxist vois pääst ton avulla eroon. Mut en tiedä.. onks kellään kokemusta tosta Peratsinist?


    • pää hajoo kirjoitti:

      Millon mitäkin.. enimmäksee sydän alkaa hakkaa iha hulluna, huimaa, jalat menee iha velliks, kädet tärrää.. sit voi olla kipuja, ylävatsaa/mahaan.. suu kuivuu ja kurkkua kuristaa.. sillon siis kun ahdistus on pahimmillaan.

      Kaikki alko iha yhtäkkiä, ei mitään tapahtumaa mikä ois laukassu..päivystykses sai rampata enne ko sanottiin et jos mul onkin ahdistusta..

      Tosiaa huome ois nosto 15mg-> 20mg, toivottavast ei tuu mitää sivuvaikutuksii. Sit lääkäri myös anto reseptin Peratsin 2mg jos ei toi nosto ala helpottaan oloa. Oon niin lääkekammonen et en tiedä alotanko tota ollenkaa. Mut opamoxist vois pääst ton avulla eroon. Mut en tiedä.. onks kellään kokemusta tosta Peratsinist?

      Ok kyllä se siitä helppaa ajan kanssa :) minä ainakin uskon niin, minu mt.Hoitaja hokee aina ettei saa pyöritellä ajatuksia siinä ahdistuksessa ja niissä fyysisissä oireissa mutta vähän vaikeet se on mutta totta hän puhuu.. mitä enemmä saa ajatuksia muualle ni sen enemmä se helpottaa :) eikä takapakeista saa lannistua vaan ne kuuluvat asiaan...


    • hkr1984 kirjoitti:

      Ok kyllä se siitä helppaa ajan kanssa :) minä ainakin uskon niin, minu mt.Hoitaja hokee aina ettei saa pyöritellä ajatuksia siinä ahdistuksessa ja niissä fyysisissä oireissa mutta vähän vaikeet se on mutta totta hän puhuu.. mitä enemmä saa ajatuksia muualle ni sen enemmä se helpottaa :) eikä takapakeista saa lannistua vaan ne kuuluvat asiaan...

      No nyt on kyl tullu takapakkia, sunnuntaist asti ollu päivittäist ahdistust eli opamoxia menee :( ja on laittanu kyl mielen iha maahan..

      En viel nostanu escitalopramia 15-> 20 ku oli sillon paremmat olot ja ajattelin et ei tartte mut nyt varmaa tarttis sitäki kokeilla nostaa jos auttais..

      Ja tota uuttakaa lääket en hakenu ku en haluais alottaa enää mitää uusia lääkkeitä...


    • pää hajoo kirjoitti:

      No nyt on kyl tullu takapakkia, sunnuntaist asti ollu päivittäist ahdistust eli opamoxia menee :( ja on laittanu kyl mielen iha maahan..

      En viel nostanu escitalopramia 15-> 20 ku oli sillon paremmat olot ja ajattelin et ei tartte mut nyt varmaa tarttis sitäki kokeilla nostaa jos auttais..

      Ja tota uuttakaa lääket en hakenu ku en haluais alottaa enää mitää uusia lääkkeitä...

      No voi :( Olot menee ylös alas et ainaki sen pitäisi olla normaalia.. Millaiset olot sulla on kun opamoxeja tarviit? Onhan mullaki päivittäistä ahdistusta mutta viimeksi ottanut opamoxin joku pari kuukautta sitten :) Nosto vois auttaa ja tuskin siitä nyt sivuoireita tuu kun olet tuota 15mg syöny jo niin kauan :)


    • hkr1984 kirjoitti:

      No voi :( Olot menee ylös alas et ainaki sen pitäisi olla normaalia.. Millaiset olot sulla on kun opamoxeja tarviit? Onhan mullaki päivittäistä ahdistusta mutta viimeksi ottanut opamoxin joku pari kuukautta sitten :) Nosto vois auttaa ja tuskin siitä nyt sivuoireita tuu kun olet tuota 15mg syöny jo niin kauan :)

      No nyt menee jo paremmin, opamoxeista on tullu 1-2 pvän taukoja ettei oo tarvinnu lainkaa ja jos tarvii niin puolikas riittää koko päiväks. Et uskon että parempaan suuntaan ollaan jo menossa. :)


    • pää hajoo kirjoitti:

      No nyt menee jo paremmin, opamoxeista on tullu 1-2 pvän taukoja ettei oo tarvinnu lainkaa ja jos tarvii niin puolikas riittää koko päiväks. Et uskon että parempaan suuntaan ollaan jo menossa. :)

      En tiedä tuleeko tää viesti oikeeseen kohtaan mut ei voi mittää.aloitin syömään citalopram lääkettä seitsemän viikkoa sitten. Eka viikko 10mg ja tokalla viikolla nostettiin 20mg (lääkärin ohjeen mukaan).ekalla viikolla sain hirveen paniikkikohtauksen (ei se mitään muutakaan voinut olla?). Se alkoi kun heräsin yöllä siihen etten saanut henkeä (mulla astma) ja otin avaavaa lääkettä joka on aina sängyn vieressä. Lähdin pissalle ja kun istahdin niin se alkoi. Vapisin, tuntui siltä että jommasta kummasta päästä tulee jotain vaikka mitään ei tullut, huimasi (samalla tavalla kun jos nousee nopeasti makuulta seisaalleen) sen jälkeen iski paniikki päälle että mitä tämä on. Menin äkkiä istumaan sängyn laidalle jos helpottais.kaikki oireet jatkuivat lisäksi en saanut kunnolla henkeä ja sydän löi kiivaasti.herätin puolisoni että pitäiskö soittaa ambulanssi mutta sinnittelin ja jonku ajan päästä olo helpottui.meinasi tulla takasi mut onneks sain ajatukset muualle. Sen jälkeen kohtaus on uusinu kaksi kertaa mutta tuplasti lievempänä.mietinki että oliko tuo paniikkikohtaus vai joku muu? Olen joskus yli 10v sitte saanut paniikkikohtauksia mutta paljon lievempiä eikä kaikkia fyysisiä oireitakaan ole ollut. Nyt pelottaa että millonka kohtaus uusii ja lisäksi on kummallista että kaikki kohtaukset on tulleet yöllä vessassa käynnin yhteydessä. Jotenki kummallinen tuo ajan kohta. Sain lääkkeen masennukseen ja ahdistukseen. Olin ennen tämän lääkkeen aloitusta 4kk:ta ilman lääkettä.piti aloittaa lääkitys kun masis oireet palasivat. Tämä on siis uusi lääke minulle. Olisin kiitollinen jos joku viitsisi ottaa kantaa!!!


  • Kyllä masennuslääkkeen pitäisi auttaa. Onko huoneilma hyvä? Joogan hengitysharjoitus/palleahengitys auttaa yleensä kuukaudessa. Eli aamuin illoin yhteensä menee 1/2 tuntia päivästä. Pieni vaiva, suuri hyöty. Opamox pilleri aina lähellä, antaa turvallisuuden tunnetta.

  • Hei kohtalotoverit
    Käytin Citalopramia enimmillään 20 mg vrk toistakymmentä vuotta. Korjasi pahan masennukseni ja paniikkihäiriöni parissa viikossa. Olin sairastanut jo masennusta lääkkeen saadessani pari vuotta. Silloin pelasti elämäni. Koska kukaan lääkäri ei seurannut tilannetta (asuin kehitysmaassa, jossa ei asiantuntijoita), jäin jotenkin koukkuun. Yli vuosi sitten yritin päästä lääkkeestä pikkuhiljaa irti. Vähensin 10 mg:aan ja lopetin kokonaan. 3 kk pystyin olemaan ilman, kunnes maailma romahti. Aloin itkeskellä ja tulla hyvin ahdistuneeksi, eikun oli aloitettava uudelleen. Citalopramista pitkään käytettynä on haittavaikutuksia ainakin minulla: pahat joka öiset painajaiset, unettomuutta, epämääräisiä ahdistuksia, pakkoajatuksia, ihon keltaisuutta, pitentynyt QT aika (altistaa rytmihäiriöille) jne. Lopettaa masennuslääkkeitä en uskalla, joten sain Sertralinia 50 mg aluksi sitten 100 mg. Olo on alkanut silti olla kamala: hiottaa (en koskaan aikaisemmin ole hionnut), päätä särkee, välillä on kuuma ja välillä kylmä, ahdistus lisääntyi ja kuumeilu alkoi.

    Onko vastaavasta kokemuksia ja kuinka kauan menee ennen kuin ole tasoittuu. Sertralin poikkeaa Citalosta sillä tavalla, että pitäisi olla laajavaikutteisempi useisiin mielialahormoneihin liittyen. Sairauteni ja lääkkeen käyttöni on ilmeisesti mennyt krooniseksi vuosikausien käytöstä. Onko kohtalotovereita? Psykoottinen en koskaan ole ollut vaan diagnoosini on keskivaikea uusiutunut masennus.

    • Niin, ymmärsithän, että oireesi tuolla 3 kuukauden kohdalla lopettamisesta saattoivat olla vieroitusoireita.


    • Itse käyttänyt useamman vuoden citalopramia. Aluksi Ratiopharmin versiota, nykyään Lundbeckin Sepramia. Selvä ero sivuvaikutuksissa sekä aloittaessa että lopettaessa. Sepram ehdoton valinta!

      Käytän Sepramia SAD-masennukseen, joten käytän sitä vain n. puolet vuodesta. Vaikka lääkärit väittävät, että terapeuttinen annos on min. 10 mg/vrk, niin omasta kokemuksesta väitän, että jo 2,5 mg vaikuttaa.

      Myös lääkkeen sisälleajossa ja lopettamisessa ovat lekurit hakusessa: Aloitus on parempi tehdä 2,5 mg 1 - 2 viikkoa, minkä jälkeen voi n. 1 - 2 viikkoa välein nostaa annosta 2,5 mg kerralla. Tällain jäävät sivuvaikutukset ainakin minulla hyvin lieviksi (lähinnä hieman suun kuivuutta). Kun olen aloittanut lääkkeen lekurin ohjeen mukaan, on oireet olleet melkosen ikävät (tosin pahimmat Ratiopharmin citalopramilla).

      Joka kevät ajan lääkkeen alas käänteisellä menetelmällä: vähennys 2,5 mg n. 1-2 viikon välein.

      Valitettavasti olen myös huomannut pidemmän aikaa joskus lääkettä käyttäessäni, että aivot tottuvat lääkkeeseen ja annosta pitää sitten nostaa. Itselläni alkaa tulla muistiongelmia kun annos nousee yli 20 mg, mikä on varsin ikävää. Mikäli joutuisin käyttämän Sepramia vuosikausia, harkitsisin parin vuoden välein lääkkeen vaihtamista johonkin toiseen, mikä vähentäisi tätä aivojen toleranssikehittymistä.


    • SAD-tarina kirjoitti:

      Itse käyttänyt useamman vuoden citalopramia. Aluksi Ratiopharmin versiota, nykyään Lundbeckin Sepramia. Selvä ero sivuvaikutuksissa sekä aloittaessa että lopettaessa. Sepram ehdoton valinta!

      Käytän Sepramia SAD-masennukseen, joten käytän sitä vain n. puolet vuodesta. Vaikka lääkärit väittävät, että terapeuttinen annos on min. 10 mg/vrk, niin omasta kokemuksesta väitän, että jo 2,5 mg vaikuttaa.

      Myös lääkkeen sisälleajossa ja lopettamisessa ovat lekurit hakusessa: Aloitus on parempi tehdä 2,5 mg 1 - 2 viikkoa, minkä jälkeen voi n. 1 - 2 viikkoa välein nostaa annosta 2,5 mg kerralla. Tällain jäävät sivuvaikutukset ainakin minulla hyvin lieviksi (lähinnä hieman suun kuivuutta). Kun olen aloittanut lääkkeen lekurin ohjeen mukaan, on oireet olleet melkosen ikävät (tosin pahimmat Ratiopharmin citalopramilla).

      Joka kevät ajan lääkkeen alas käänteisellä menetelmällä: vähennys 2,5 mg n. 1-2 viikon välein.

      Valitettavasti olen myös huomannut pidemmän aikaa joskus lääkettä käyttäessäni, että aivot tottuvat lääkkeeseen ja annosta pitää sitten nostaa. Itselläni alkaa tulla muistiongelmia kun annos nousee yli 20 mg, mikä on varsin ikävää. Mikäli joutuisin käyttämän Sepramia vuosikausia, harkitsisin parin vuoden välein lääkkeen vaihtamista johonkin toiseen, mikä vähentäisi tätä aivojen toleranssikehittymistä.

      Olet ihan oikeassa, 2.5mg vaikuttaa tuntuvasti kyllä. Lääkäreillä eikä psykiatreilla ole tietämystä miten mikäkin annosmäärä vaikuttaa, koska eivät ymmärrä aineen vaikutusperiaatetta eikä heillä ole henkilökohtaista kokemusta käytöstä. Väitän, että pienempikin annos kuin 2.5mg sitalopraamia voi vaikuttaa siten, että vaikutuksen huomaa. 10mg on selvästi tuntuva annos eikä edes mikään ihan pienikään annos (vaikka lekurit näin saattavat väittää). Olet tehnyt muutoinkin hyviä havaintoja, joita yleisesti harva kuluttaja tai alalla toimiva henkilö tajuaa.


  • Jos on yli kymmenen vuotta käyttänyt masennuslääkettä, luulen että lopettamisaika tulisi olla vähintään puolivuotta.

    Liike on lääke - muistakaa tämä. Ilman sitä kaikki on vaikeampaa.

  • Hei. Löysinpä täältä tarpeellisen ketjun itselle. Miten teillä tällä hetkellä menee? Itse aloitin sitalopraamin 3vkoa sitten paniikkikohtauksiin ja masennukseen. Aloitus annos oli 5mg ja viikon välein nosto että hoitoannos on sitten 20mg. Aloitusoireita oli suun ja huulten pistely ja vatsan löysyys ja pahoinvointi. Näitä esiintyy vieläkin pari tuntia lääkkeen oton jälkeen parin tunnin ajan. Paniikkikohtauksia olen vielä saanut mutta aiempaa lievempänä. 6kk ainakin tarkoitus käyttää.

    • Miksi lobotomoit pääsi syiden ratkaisemisen sijaan?


    • 4y45f53 kirjoitti:

      Miksi lobotomoit pääsi syiden ratkaisemisen sijaan?

      Paniikkihäiriö on aivojen kemaillinen toimintahäiriö, sitä ei poisteta terapialla. Sama kuin sanoisit diabeetikolle että hoida sitä terapialla.

      Minulla mennyt citalopraami 14 vuotta, annos 40 mg. Paniikkihäiriö vaatii isomman annoksen kuin masennus ylläpitohoitoon. En muista tuliko aloittaessa oireita, ainakaan sen jälkeen ei ole ollut mitään sivuoireita.


    • sepramii kirjoitti:

      Paniikkihäiriö on aivojen kemaillinen toimintahäiriö, sitä ei poisteta terapialla. Sama kuin sanoisit diabeetikolle että hoida sitä terapialla.

      Minulla mennyt citalopraami 14 vuotta, annos 40 mg. Paniikkihäiriö vaatii isomman annoksen kuin masennus ylläpitohoitoon. En muista tuliko aloittaessa oireita, ainakaan sen jälkeen ei ole ollut mitään sivuoireita.

      Ei ole paniikkikohtaukset aivojen häiriö vaan normaali reaktio elämän tapahtumiin. Asian käsittelemällä paniikeista voi päästä. Ei ole sama kuin sanoisi diabeetikolle, että hoida terapialla, koska diabetes on oikea, kirjaimellinen sairaus eli sen tausta on fyysinen, ei psyykkinen. Paniikit ovat psyykkisiä reaktioita.


    • Et taida paljon paniikkihäiriöstä tietää. On normaalia reagoida panikoimalla johonkin järkyttävään tapahtumaan, se ei ole paniikkihäiriötä. Paniikkihäiriössä kohtaukset tulevat nimenmaan ilman mitään syytä, koska aivojen kemia heittelee.


    • 6r8gor8 kirjoitti:

      Ei ole paniikkikohtaukset aivojen häiriö vaan normaali reaktio elämän tapahtumiin. Asian käsittelemällä paniikeista voi päästä. Ei ole sama kuin sanoisi diabeetikolle, että hoida terapialla, koska diabetes on oikea, kirjaimellinen sairaus eli sen tausta on fyysinen, ei psyykkinen. Paniikit ovat psyykkisiä reaktioita.

      Citalopram todella hyvä pitkään käytetty lääke varsinkin yksityiset psykiatrit määrää sitä hyvin vähän haittavaikutuksia,minulla ei ollut mitään,venlaflaxiin meinasin henkeni menettää en suosittele.


  • Hyvä juttu - kyllä lääkettä kannattaa kokeilla jos on paha paniikkihäiriö tai masennus. Ja sen lisäksi terveet elämäntavat.

    • Tuo humausaineen käyttö se vasta terve elämäntapa onkin.

      Kaikki tavallaan.


  • Miksi tungette napaanne tätä lumelääkettä jonka ainoa apu on rajut sivuoireet jotka alkavat jo ensimmäisestä pilleristä. Sitten vielä uskotte sitä paskaa mitä lääkärit teille syöttää, että mitä kamalampi olo aloittaessa sen paremmin toimii. Kyseessä on vain serototiinireseptoreita aivoissa säätelevä pilleri. Saman avun saa lenkillä käydessä tai syömällä esim. e-epaa ilman haittavaikutuksia. Jos on niin paha paniikkihäiriö että nuo eivät auta. Kannattaa suosiolla vain lopettaa se paskassa liejuminen ja aloittaa loppuelämän kestävä bentsolääkitys. Esim. Xanor, Rivatril, Temesta, Diapam ja muita mitä on tarjolla.

  • 10 vuotta Citalopram 60 mg joka aamu. Apteekki soittanut lääkärille kun annos kuulemma liian suuri nykysuosituksiin. Aloitin juuri vähentämään itse, puoli tablettia kerrallaan.

  • hei. itse olen käyttänyt nyt noin 4 vuotta citalopraamia. todettiin keskivaikea masennus, johon määrättiin ensin 20mg, muutaman kk kuluttua annos nostettiin 40mg. sitä annosta söin noin 3 vuotta, auttoi loistavasti. elämä alkoi tuntua taas hyvältä elää, niinkuin nyt edelleenkin. hyvin pikkuhiljaa olen annostusta tiputtanut.. ensin 20mg, sitä söin kuukausia. muutamia ahdistus oireita tuli. päässä tuntui yhtäkkiä painetta ja itketti. yritin tiedostaa että olivat vain vieroitusoireita. viime lokakuussa tiputin annoksen 10mg, saman kaltaisia oireita tuli kuin aiemminkin.. selvisin kuitenkin hienosti. elo tuntuu hyvältä. nyt olen päättänyt tiputtaa annosta vielä puoleen, eli 5mg. olkoon lumelääkettä tai ei, tämä tuntuu itsestäni hyvältä ajatukselta.. aion syödä sitäkin useita kuukausia, rauhassa katsellen, kantavatko omat siipeni. matka on ollut pitkä tähän pisteeseen. jossain vaiheessa luulin etten selviä mutta nyt olo tuntuu tasapainoiselta. saa nähdä miten käy. toivotan onnea ja jaksamista jokaiselle.

  • Minulla on myös sepram 20mg käytössä. Sovimme lääkärini kanssa, että puolitan tabletin, eli otan aamulla 10mg ja illalla 10mg. Tämä annostus tuntuu hyvältä. Julkisten paikkojenjännittäminen on jäänyt, mutta junaan, tai linja-autoon en mene...lentokoneeseen kylläkin,joka saattaa tuntua oudolta.

  • Oma tarinani on pitkä ja polveileva. Olen käyttänyt Sepramia lähes kymmenen vuotta. Syy, miksi minulla se aloitettiin vuonna 2007 oli keskivaikea masennus ja työuupumus.

    Annostus nostettiin vähitellen 20mg ja sitten jopa 40mg asti. En enää muista, kuinka kauan söin noin suurta annosta, mutta taisi siinä vierähtää tovi. Sivuvaikutuksista en muista muuta kuin lievän kuvotuksen tunteen alussa ja huimauksen, jotka menivät ohi. Muita koko ajan pysyviä haittavaikutuksia olivat hurja hikoilu, paha suun kuivuminen ja painonnousu. Lihoin 30kg. Apua kuitenkin koin saaneeni. Olen sellainen huolehtija ja stressaaja, joten sellainen hällä väliä-olo oli tervetullut.

    Jossain vaiheessa aloin kuitenkin vähentää annosta vähitellen, kunnes otin sitä enää 5mg päivässä. En halunnut syödä mielialalääkettä, vaikka silloin ei vielä puhuttu ssri ym. lääkkeiden haittavaikutuksista. Minä en ainakaan tiennyt. Voin ihan hyvin monta vuotta. Psykiatria tapasin kerran vuodessa tai kahdessa. Kerroin hänelle vähennyksestä lopulta. Hän vai sanoi, että 5mg ei ole paljon mitään, mutta älä lopeta sitä kuitenkaan kokonaan ennen kuin kerrot hänelle. Painoni tippui tuona aikana huomaamatta siihen, mitä se oli ollutkin.

    Nyt marraskuussa jouduin sairauslomalle unettomuuden ja totaalisen psyykkisen ja fyysisen loppuunpalamisen takia (työperäinen). Minulle määrättiin Sepram nostettavaksi 30 mg. Nostin sitä taas vähitellen, mutta nyt 30mg annos sai aikaan aivan oudon ja epänormaalin olon. Päässä aivot tuntuivat olevan ylienergisiä, sydän hakkasi eli olotila oli kuin sarjakuvissa esim. Aku Ankalla, kun hän on vaikkapa koskenut sähköjojtoon: silmät lautasen kokoisina ja kaikki höyhenet suorina soittaen. Kuitenkaan en uupumiseltani kyennyt muuta kuin makaamaan sohvalla. Nukuttua ei saanut lääkkeilläkään. Rupesin itse vähentämään annosta ja otin 20mg pari kuukautta ja sähköiskuolo loppui.

    Ihmettelin ja ihmettelen edelleen sitä, että sydämeni hakkaa ja kropassa on outoa kuumotusta, jonka ilmenemiselle ei ole mitään normaalia perustetta. Makaan sohvalla, ja yhtäkkiä koko kroppaa kuum ottaa ja sydän takoo kamalaa nopeutta. Ajattelin sen ehkä johtuvan Speramista. Voihan se johtua monesta muustakin. Vähensin kuitenkin ennen pääsiäistä annokseni 15mg. Toissapäivävä ja eilen kuumotusta ja sydämen hakkausta ei ollut. Nyt on taas.

    Vasta nyt olen lukenut suomo24-palstalta ja ylen MOT-ohjelmia netistä kuunnellen ja englannin kielisiä sivuja selaten, mistä ns mielialalääkkeistä on oikein kysymys. Olen järkyttynyt. Ainoa tavoitteeni noiden lääkkeiden suhteen on päästä niistä eroon mahdollisimman nopeasti. No, siis nopeastihan sitä ei saa tehdä, enkä aiokaan. Pelkään vain,uskallanko koskaan lopettaa Sepramia kokonaan, koska viimeksi rotiusoireet/haittavaikutukset lopettamisen jälkeen ovat niin hirveitä.

    Kunpa ei koskaan olisi tarvinnut alkaa syödäkään niitä.

    • Vähän myöhässä kirjoitukseesi vastaan, mutta minulla tuli vähän vastaavanlainen olo aloittaessani Cipralex - lääkkeen uudelleen. Se oli niin kummallinen olo etten ikinä ollut vastaavaa ennen kokenut. En siis ensimmäisellä aloituskerrallakaan. Sydän hakkasi kokoajan nopeaa, vaikka makasin. Käsiä ja jalkoja kihelmöi, ja tuntui että oli pakko olla liikkeessä kun oli niin levoton tunne kehossa. Semmoinen kuumotus. Olin väsynyt mutta en kyennyt nukkumaan ja tuntui kuin kävisin jollain kierroksilla. Jouduin päättämään sen kokeilun siihen enkä sen koommin ole näitä pillereitä ottanut.


  • Anteeksi kirjoitusvirheeni. Kosketusnäyttö...

  • Moi mulla on aloitettu citalopram ratioparm nyt on menossa neljäs päivä.väsyttää,jalat tärisee välillä,päätä juilii ja nipistelee samoin käsiä nipistelee.... Välillä kuuma ja välillä kylmä.maha kipeä ja huono olo.ei meinaa saaha ruokaa alas.... Mutta eiköhän se helpota jossain vaiheessa.

  • Ja välillä itkettää:(

  • Jos 2 viikon jälkeen sivuoireet ei hellitä, vaihda venlafaxiin. On parempi lääke ja vähän sivuoireita.

    • Venlaflaxia ei ikinä hyvä etten kuollut tähän fenlaflaxiin kaks kertaa päivystävällä lääkärillä kaks kertaa ambulanssi kävi lopulta päätyin keskellä yötä ensiapuun.Siellä päivystävä psykiatri sanoi ettei itse määrää kellekään potilaistaan venlaflaxia hirveät haittavaikutukset ei kunnolla tutkittu lääke mun kohdalla ainakin meni infoo eteenpäin todella vaarallinen lääke en suosittele ketään ees koittamaan?Itellä 3kk.hirvee painajainen tästä lääkkeestä.Vanhan lääkkeeni citalopramin otin takaisin käyttöön nyt voin hyvin!!!!


  • Tuli myös paha paniikki kohtaus :( tärisin,haukoin henkeä ,mahaan sattui ja päähän 😢 itketti paljon...

  • Mulla oli masennusta ja ahdistusta vaihtelevasti n. reilu pari vuotta johtuen enimmäkseen traumaattisista kokemuksista teini-iässä ja muista psykologisista ongelmista.
    Hain ensiksi apua 2012 kunnalliselta puolelta ja sain psykologilta vaan lukuehdotuksia ja joogaharjoituksia. Ne voi joitakin auttaa, mutta mulle niistä ei ollut apua. Puhuminen auttoi vähän mutta tapaamiskerrat olivat liian harvakseltaan (kerran parissa kuukaudessa) vaikka asiaa olisi ollut paljon. Sitten päätin purra hammasta ja kärsin vielä lisää kunnes opiskelemaan pääsemisen jälkeen masennus/ahdistus paheni sen verran etten jaksanut enää ja taas hain apua, mutta tällä kertaa opiskelijaterveydenhuollosta. Siellä lääkäri ymmärsi mistä kyse, määräsi Citalopram lääkityksen (20mg kerran päivässä porrastetusti aloittaen) ja pääsin psykologille puimaan traumat läpi.
    Aloitusoireet olivat kovat n. 3 viikkoa mutta sen jälkeen kaikki kääntyi ympäri, sain itseni takaisin ja ilon elämääni. Eikä lievän seksuaalisen haluttomuuden lisäksi sivuoireita aloituksen jälkeen juurikaan ollut. Tämä tuntui pieneltä hinnalta maksaa siitä, ettei ahdistanut ja masentanut enää.
    Tästä on nyt kulunut kolme vuotta ja lääkärin kanssa päätettiin marraskuussa (14.11.) että nyt voisi kokeilla lopettamista, koska olo oli hyvä ja elämäntilanne tasainen.

    Annostani oltiin puolitettu kahdestakymmenestä milligrammasta puolikkaaseen pilleriin (10mg) päivässä jo pitkä aika sitten (en muista mutta olisiko puoli vuotta-vuosi sitten?), eikä muistaakseni tästä vähennyksestä koitunut oireita. Lopetin 10mg annoksen seinään ja pari-kolme viikkoa oli klassisia keskivahvoja vieroitusoireita (perus sähkötykset, mielialan vaihtelua, huimausta jne) mutta sitten haihtuivat.
    SITTEN ennen joulua 21.12. heräsin aikaisin aamulla todella pahaan oloon, oli kuumeinen olo (vaikkei mittari näyttänyt mitään erikoista), huimasi paljon, oli pahoinvointia, ahdistusta, verenkierron heittelyä raajoissa ja TODELLA vahva uupumus. Isä heitti päivystykseen parin päivän jälkeen jossa testattiin verensokerit, tulehdusarvot, sydänfilmi, happisaturaatio eikä missään mitään hälyttävää. Siispä lääkäri sanoi kun kerroin lääkityksen lopettamisesta että luultavasti johtuu siitä. En ollut uskoa koska nämä oireet olivat niin fyysisiä. Tänään pääsin puhumaan opiskelijaterveydenhuollon lääkärin kanssa eikä hän ollut kuullut että vieroitusoireita olisi vielä näin myöhään lopettamisen jälkeen, mutta oireet olivat klassisia lääkityksen sivuoireita joten luultavasti johtuu niistä.
    Siitä 21.12. päivystyskäynnistä tulee nyt kuluneeksi huomenna kolme viikkoa. Tuntui, että oireet olisivat laantumaan päin joten eilen kävin ensimmäistä kertaa lenkillä sitten tämän jouluepisodin ja uupumus palasi takaisin voimakkaasti ja on mukana edelleen.
    Tämä on tärkeää aikaa minulle koulussa, koska pitäisi saada opinnäytetyötä tehtyä ja toivottavasti valmistuttua keväällä, eli nyt ei olisi aikaa potea näitä oireita. Päätettiin siis, että menen ottamaan esim kilpirauhasen arvot ja jotain muita verikokeita huomenna, mutta jos tosiaan johtuu lääkityksen lopettamisesta, niin seurataan jonkin aikaa, jos oireet eivät laannu niin takaisin lääkitykselle ja kokeillaan lopettamista uudelleen sitten esim kesällä.

    Eli kysymys kuuluu: Onko kenelläkään kokemusta samanlaisista lopettamisen jälkeisistä vieroitusoireista? Enää ei huimaa tai sähkötä mutta tämä uupumus alkaa käymään hermoille...
    Ja tsemppiä teille kaikille! Olette todella urheita! :)

    • Noniin päivämäärä on nyt 16.1. Eli paria päivää vaille kuukausi siitä kun 21.12. alkoivat nämä voimakkaat "toisen aallon" vieroitusoireet. Olo on tuntunut menevän todella hitaasti parempaan suuntaan ja tämän kirjoituksen jälkeen kokeilen taas lenkille lähtemistä. Peukut pystyssä toivon ettei jälkeenpäin tule taas kovat uupumusoireet jne. 11.1. Kävin ottamassa varmuuden vuoksi kilpirauhasen arvot verikokeissa ja ne olivat viitearvojen sisällä.
      Tänään oli myös ensimmäinen "kunnon" koulupäivä joka meni hyvin, voimia riitti jne. Ainoa huomautus vaan, että vähän neuroottisesti jäänyt monitoroimaan omia fiiliksiä mutta siitä pääsen irti ajan kanssa.
      Lääkärin kanssa sovittiin, että jos ei 23.1. mennessä oireet ohi, niin palaan takaisin lääkkelle pienellä annoksella, eli katsotaan miten viikko etenee!


    • Loppuviikosta terve.
      Lenkki itsessään tuntui mukavalta, ja sen jälkeen tulin kotiin, join kahvia ja oli suhteellisen normi ilta. Mutta nyt torstai-illassa mennessä voin sanoa että aika uuvuttavaa oloa taas ollut. Fiilikset ovat korjantuneet, ei ole masennusta tai ahdistusta, mutta fyysisesti edelleenkin ajoittain uupunut, jumittaa todella paljon ja veto poissa suurimman osan ajasta. Eipähän ainakaan pelota kaikki, eli helvetin hienoa!
      Maanantaita odotellessa, silloin tosiaan lääkärin soittoaika.
      Olen miettinyt että kerran jos vieroitusoireet kohdallani näin huomattavat, niin mieluummin olisin palaamatta lääkkeelle, jos näin lääkäri neuvoo. Keittiön pöydällä tuossa vielä monta liuskaa samaa lääkettä.
      Haluaisin oman itseni takaisin taas, mutta en kadu mitään, tämä lääke pelasti minut pahimmasta.


    • Noniin nyt on 30.1. ja olo on ollut hyvä viime torstaista asti! Tänään kävin taas lenkillä kokeilemassa ja olo on hyvä! Viikonloppuna oli ehkä asteen verran jopa maaninen olo, mutta luulen että se on mun tapauksessa ns. normaalia. Muistan että vuosia sitten se oli mulle ainakin normaalia, ennenkö masennus, ahdistus ja lääkitys alkoi.

      Pointti on se, että Torstain jälkeen ei ole tuntunut enää mitään oireilua lääkityksen lopettamiseen liittyen joka on mahtavaa! Tässä nyt vielä vähän varovaisin mielin liikkeellä koska tuntui että aina liikunnan jälkeen oireilu paheni, eli huomista odotellessa. MUTTA jos nämä oireilut olivat tässä, niin mainiota. Eli minulla ne siinä tapauksessa menivät seuraavanlaisesti:
      Lääke lopetettu vajaan kolmen vuoden käytön jälkeen 10mg päivittäisestä annoksesta (ollut maksimissaan 20mg) 14.11. Tämän jälkeen lievää oireilua, mielialojen ja verensokerien heittelyä esim, ja näitä kuuluisia "sähköshokkeja".
      Ne menivät ohi, mutta 21.12. eli reilun viiden viikon päästä lopettamisesta alkoi todella raju oireilu johon kuului sitten suurin osa tiedetyistä haittavaikutuksista. Kova huimaus, kuumeinen olo, verenkierron heittelyä, pahoinvointia, masennusta, ahdistusta, tajunnan tason vaihtelua, jne. Jotka pahimmat laantuivat parin viikon sisällä mutta sitten tyhjäpäisyys ja jumitus varsinkin jäivät vielä loppuajaksi.
      Oireilu loppui viime Torstaina ja sen jälkeen ollut hyvä olo, eli reilu 10 viikkoa lopettamisen jälkeen tuntuu olo normalisoituneen. Jos tämä oli vain väliaikaista niin raportoin takaisin, mutta jos tämä oli viimeinen viestini tähän ketjuun niin tarina on saanut onnellisen lopun!
      Tsemppiä ja jaksamista! :)


    • Nyt on Helmikuun viimeinen päivä. Lopettamisesta on nyt reilu kolme kuukautta.
      Psyykkiset oireet laantuivat ja olo on ollut hyvä, PAITSI että jos harrastan liikuntaa tai rasittavaa toimintaa niin olo muuttuu huonoksi. Oireet vastaavat todella hälyttävästi kroonista väsymysoireyhtymää, paitsi mitään virusinfektiota tms ei ollut ainakaan tiedostetusti, eikä lihas- tai nivelsärkyjä. "Aivosumu" saattaa tulla kovinkin voimakkaana, väsyttää, uuvuttaa ja on verenkierron muutoksia. Siis jos harrastan rasitusta tai liikuntaa.
      Tätä on nyt jatkunut sen verran pitkään, että rupeaa kärsivällisyys loppumaan. Minua ei ahdista tai masenna, ärsyttää vaan ettei pysty käymään kävelylenkillä edes koska jälkiseuraamukset ovat todella ikäviä. JOS tämä johtuu sitalopraamista niin lääkkeen takaisin ottamisen pitäisi eliminoida oireet. Aion ottaa lääkkeen takaisin viikon päästä pienellä annoksella. Ottaisin heti, mutta lähden keskiviikkona reissuun loppuviikoksi enkä uskalla ottaa mahdollisia sivuoireita reissun päälle.
      Taas kerran, jos lääkkeelle meneminen auttoi ja oireet poistuivat, niin tämä on viimeinen kommenttini, mutta jos oireet jatkuvat niin palaan asiaan.
      Kyllä tämä tästä!


    • VW1989 kirjoitti:

      Nyt on Helmikuun viimeinen päivä. Lopettamisesta on nyt reilu kolme kuukautta.
      Psyykkiset oireet laantuivat ja olo on ollut hyvä, PAITSI että jos harrastan liikuntaa tai rasittavaa toimintaa niin olo muuttuu huonoksi. Oireet vastaavat todella hälyttävästi kroonista väsymysoireyhtymää, paitsi mitään virusinfektiota tms ei ollut ainakaan tiedostetusti, eikä lihas- tai nivelsärkyjä. "Aivosumu" saattaa tulla kovinkin voimakkaana, väsyttää, uuvuttaa ja on verenkierron muutoksia. Siis jos harrastan rasitusta tai liikuntaa.
      Tätä on nyt jatkunut sen verran pitkään, että rupeaa kärsivällisyys loppumaan. Minua ei ahdista tai masenna, ärsyttää vaan ettei pysty käymään kävelylenkillä edes koska jälkiseuraamukset ovat todella ikäviä. JOS tämä johtuu sitalopraamista niin lääkkeen takaisin ottamisen pitäisi eliminoida oireet. Aion ottaa lääkkeen takaisin viikon päästä pienellä annoksella. Ottaisin heti, mutta lähden keskiviikkona reissuun loppuviikoksi enkä uskalla ottaa mahdollisia sivuoireita reissun päälle.
      Taas kerran, jos lääkkeelle meneminen auttoi ja oireet poistuivat, niin tämä on viimeinen kommenttini, mutta jos oireet jatkuvat niin palaan asiaan.
      Kyllä tämä tästä!

      Miksi pahoinpitelet itseäsi vaan enemmän? Jos olet saanut jo noin pahasti siipeesi sitalopraamista tai SSRI-aineista yleensä, miksi jatkaa myrkyttämistä? Kuvitteletko tosissas, että lisämyrkytys korjaa oireet? Lyhyessä tähtäimessä voit saada helpotusta, tai sitten et saa, mutta pidemmässä juoksussa joudut maksamaan korot vain entistä suurempana. Sellaista se on kaikkien muidenkin huumausaineiden kanssa. Pidempi suru lyhyemmästä ilosta -kaava on tuttu suurimmalle osalle SSRI-aineita käyttäneistä ympäri maailman. Kannattaisi harkita opetella elämään aivovaurio-oireiden kanssa eikä laajentaa niitä. Sinä totta kai päätät minkä koet itsellesi parhaimmaksi. Sitä kunnioitettakoon.


  • Mää sai lääkityksen.KETIPINOR 100mg.
    Aamu 100 mg.
    Päivä 100 mg.
    Ilta 300 mg+puolikas Mirtazapin 30 mg.

  • Siis mä söin citalopramia 20mg varmaan yli 10v.Sit kuitenkin halusin kokeilla utta markkinoille tullutta lääkettä Venlaflaxinia siitä alko 3kk. painajainen ihan hirveitä haittavaikutuksia pari kertaa kävi ambulanssi silmät ja kasvot turpos pelkäsin sairaasti kaikkea,kauheeta paniikkia,vapinaa koko ajan lopulta ensiapuun luulin sekoavani lääke lopetettiin.Citalopramin otin takasin ei mitään oireita tullut,lievää päänsärkyä.Hyvä lääke tosi tyytyväinen oon annos nosto kohta edessä 40mg voin todella hyvin taas!!!!

  • Ollen nyt syöny citalobramia yli 2 viikko ahdistukseen, elämäni helvetillisimmät viikot, ympyrää p kävellä ja itsemurha pyörii päässä, lääkäri määräsi 10 minuutin juttelun jälkeen! Uni menny seksi ei toimi ruoka ei maistu! Huomenna lopetan koko myrkyn, ei ikinä enää näitä mömmöjä, parempi elää ahdistuneena ja käydä terapiassa ja lenkillä, palaan takausin elämään,

  • Moro, itse aloitin citalobraamin sosiaaliseen ahdiatukseen ja lievään masennukseen noin puolitoista vuotta sitten. Alotin 10mg aamusin 10pv. Tuli siitä vähä ihme olo ja helvetin väsynyt. No sitte nostin 20mg ja väsytti ja haukotutti jatkuvasti siltikin. No siinä meni pari kuukautta ja mietin että kokeilis iltasin ottaa aina annoksen, niin se oli oikea ratkaisu! Hyvin nukku yön ja heräs virkeenä ja ei ollu muutenkaan mitään sivuoireita. Nyt nostin kuitenkin 30mg päivä ja nyt elämä luistaa, muisti parantunut eikä ahista tai masenna ja töissä menee hyvin ymym. Sen oon kans huomannu että jos ottaa olutta vähä reippaamminkin niin ei tuu puoliakaan niin pahaa rapulaa mitä ennen citalobraamin alotettua. Enkä käytä mitään muita lääkkeitä. Mutta mulle passaa ehottomasti lääkkeen otto ennen nukkumaan menoa 😁

  • Itselläni käytössä paniikkihäiriöön ja jo pienehkö aloitusannos sai elimistön hyvin sekaisin. Se aloitusannos on katottava yksilön reagoinnin mukaan. Itse saan useimmista lääkkeistä sivuvaikutuksia oli sitten kyse mistä lääkkeestä tahansa. Pienellä annostuksella on hyvä aloittaa ja neuvoteltava lääkärin kanssa, jos ei hyödy tästä. Kaikkein tärkeintä on saada hyvä hoitosuhde. Itselläni sairauden kanssa eloa yli 20 vuotta. Citalopramia 20 mg on ehkä minimiannos pitämään paniikkioireita kurissa. Itselläni Xanor lisänä apuna kohtauksiin, joita silti tulee. Tuki on hyvä olla ja moni hyötyy terapiasta. Nykyisin sitä ei ole paljon tarjolla muuten kuin itse maksamalla ja se on valitettavasti kallista. Sinänsä harmi. Tsemppiä tämän kanssa elämiseen. On hyvä jutella tästä ja löytää vertaisia. Tauti ei tapa, mutta on hyvin invalidisoiva pahimmillaan jos ei saa lääkitystä ja tukea.

  • Mitä mieltä olette Xanor lääkkeestä. mulla ollut jo kauan 0,5 mg. päivällä Nyt 1.mg illalla ennen nukkua ja samalla Mirtazapin 15 mg uni tulee hyvin...mutta n. 5 tunnin kuluttua yleensä herään...

  • Hei! Olen saanut avun 5 mg ylläpitoannoksella omiin vaivoihini, tosin kohdallani ei ole kyse paniikkihäiriöstä mutta jännitys- ja sosiaaliset ongelmat ovat saman tuntuiset. Sitalopraami näyttää auttavan moniinkin erilaisiin ongelmiin. Minulla se hillitsee hyvin jännityspäärsärkyä. 5 mg:lla se vaiva pysyy poissa. Ehkä paniikkihäiriössä tarvittaisiin 10 mg, en tiedä. Jossain vaiheessa vuosia sitten suositus oli 20 mg ja aloitusannos 10 mg. Ei ole mitään minimiannosta mikä kenellekin auttaa, me ihmiset olemme niin erilaisia. Esimerkkinä: joskus tarvitsen nukahtamislääke Stilnoctia mutta en. 10 mg:n tableteista murhan hampailla murusia ja nukahdan melkein heti, kun taas eräs toinen ottaa koko tabletin.
    Sitalopraamin sivuhaitoista sen verran vielä että en palele niin herkästi kuin jos en käyttäisi ja tuo vilutus/hikoiluvuorottelu on minullekin tuttua.

  • Minulle määrättiin aikanaan citalopram, koska silloinen puolisoni otti yhteyttä työterveyslääkäriini ja kertoi että olen masentunut ja tarvitsen lääkityksen. Todellisuus oli, että olin niin ahdistunut siinä liitossa, että olin sen vuoksi menettänyt vuosien saatossa itsearvontuntoni ja itsekunnioitukseni täysin. En kyennyt siinä vaiheessa muuta kuin ottamaan vastaan lääkityksen ja ajatuksen että kai tässä sitten ollaan masentunut. Alkuun fyysiset oireet olivat kamalat, mutta niiden tasaannuttua alkoivat aivoni käymään ylikierroksilla ja persoonallisuuteni muuttui täysin ja muutaman kk päästä aloituksesta olin kuin lentoon lähdossä ja lähdinkin lentäen siitä pesästä. Tässä vaiheessa voi sanoa että lääke antoi hetkittäisesti siivet tehdä päätöksiä, mutta ongelmat alkoivat piakkoin. Minulla alkoi voimakkaat pakko-ajatukset pyöriä päässä, joista ei päässyt eroon millään. Fyysisiä ongelmia, kuten vaikea virtsankarkailu, sydämen tykytyskohtaukset ja paniikkikohtaukset.
    Lääkitystä alettiin asteittain purkamaan, mutta sivuoireet eivät hävinneet täysin kuin vasta muutaman vuoden päästä. Tämä siis esimerkki siitä mitä voi käydä kun masennuslääke aloitetaan ilman varsinaista masennusta, vaan ainoa mistä kärsin oli karmea ketutus joka johtui epävakaasta ja epänormaalista parisuhteesta ja kyvyttömyydestä ja pelosta lähteä siitä pois. Tästä on jo vuosia aikaa ja minkäänlaisesta masennukseen viittavasta en ole kärsinyt tämän jälkeen. Vieläkin joudun häpeämään asioita, joita sain "lentovaiheessa" aikaan läheisilleni ja tuttaville, koska monessa kohtaa puheista ja teoista hävisi kontrolli ja ikäänkuin jarru luisti pahasti. Olenkin tämän vuoksi sitä mieltä, että masennuslääkkeitä määrätään nykyään aivan liian kepein perustein kaivautumatta tarkemmin syihin, jotka voivat aiheuttaa ihmisessä alavireisyyttä tämän kuitenkaan ollessa varsinaisesti lääketieteellisessä mielessä masentunut diagnosoitavaksi asti.

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.