Synkkää sävellystä?

Ainakin Rachmaninohvilta löytyy!

Yksi aika synkkä kappale olisi Siegfriedin surumarssi Richard Wagnerin oopperasta Jumalten tuho (Götterdämmerung).

...Vangelis. Ei varsinaisesti puhdasta klassista, mutta pidät varmasti.

Myös Wagnerin "Siegfriedin" 2. näytöksen alkusoitto on sangen synkkä.

Samoin Wagnerin "Tristanin ja Isolden" 3. näytöksen alkusoitto. Suorastaan murskaavan synkkää...

Ja sitten on Wagnerin ystävä Franz Liszt... Häneltä on synkkä teos nimeltä "Totentanz". (Sama teema kuin Kubrickin kauhuelokuvassa "Hohto")

Pohdiskelevan synkkyyden harjoittamiseen soveltuu Goreckin 3. sinfonia.

Haikeaa synkkyyttä on mm. Beethovenin 7. sinfonian 2. osassa.

Jos haluaa siirtyä synkkyydestä kauhun puolelle, kannattaa kokeilla Pendereckin "Trenodia Hiroshiman uhreille".

Älkäämme myöskään unohtako Sibeliusta. Hänen 4. sinfoniansa on alusta loppuun suomalaista masennusmeininkiä puhtaimmillaan.

Ja tässä lisää suruvoittoista musiikkia;
synkkyydestä en osaa sanoa mitään.
Ludwig van Beethoven: Pianosonaatti nro 8
"Pathétique" c-molli op.13; 2.osa Adagio
cantabile (1797-98)
Frédéric Chopin: Preludi nro 4 "Suffocation"
op.28/4 (1836)
Edvard Grieg: Musiikista näytelmään Peer Gynt
sarja I op.46 (1888), osa Åsen kuolema
Gustav Mahler: Sinfonia nro 1 "Der Titan",
D-duuri, 3.osa
W A Mozart: Requiem KV626 (1791), osa Lacrymosa
Francis Poulenc: Konsertto kahdelle pianolle ja
orkesterille d-molli (1932), 2.osa
Henry Purcell: Queen Mary´s Funeral Music,
osa Marssi
Pjotr Tsaikovski: Sérénade mélancolique b-molli
op.26 (1875)
William Walton: Musiikkia elokuvasta Henrik V,
osa Falstaffin kuolema (1944)
Domenico Zipoli: Elevazione oboelle ja sellolle.

Siinäpä muutamia esimerkkejä "vähän kuin
hautajaismusiikista".

Kaikki J. Sibben söherrykset täyttävät sinun kriteerisi, paitsi voidaan olla eri mieltä siitä onko ao. raskasmielinen herra "hyvä säveltäjä". Kovin on junnaavaa, synkkää, raskasta ja turhaa, sanalla sanoen: suomalaista.

Mielestäni Camille Saint-Saënsin Dance Macabre ("Kalmantanssi") on hirveän ahdistava ja synkän pelottava. .

Toinen on Gustav Mahlerin Sinfonia nro 1 D-duuri (3. osa).

Mozartin Requiem on monin kohdin musiikillisesti synkkä. Esimerkiksi osa Dies irae on tuomiopäivä-synkistelyä - sanat alkavat suomeksi "vihan päivä kauhistava" tms. Lacrymosa dies illa on surumielisen synkkä.

Rachmaninov on tuotonnoltaan myös suht surumielinen. Hänen vesper-messunsa on aika raskas kuunneltava (mutta hieno!).

Bachin h-mollimessu (tuttu mm. elokuvasta Lilja 4-ever) taitaa täyttää osin kriteerit myös.

Muut olivatkin laittaneet lisää hyviä synkeitä kappaleita. :)

Albinoni Adadio.