Nainen alkaa murehtia ikääntymistään
Naisasialooseri.
8161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kyl mä tiesin jo kaksivitosena, että juna on mennyt. Ja niin se olikin. Sen kriisin käy läpi, mut ei siihen tarvi jäädä. Sitä vain sitten on myöhemmin vanha näkymätön nainen, jos nyt on nähty ennenkään. Turha niistä rypyistä on surra, kukaan kattonut siloposkenakaan. Antaa hevosen surra kun sillä on isompi pää. Mut onhan se tietty pitkä elämä jos naisen biologia pistäis tekemään lapsia ja hoivaamaan niitä ja toteuttamaan itseensä. Sitä vaan sit pitää keksiä muuta ajankulua loppuelämäks.
Tää on vissiin hyvinkin tähdellinen tieto sinkkumiehille...??
Tai se, että tytöt oppivat mainoksia ja leffoja katsomalla viettelemään miehiä jo alaikäisinä.
Eli yli 29-vuotiailla pitäisi olla sellaista realismia että kohta olen vanha kurppa, parempi nyt kuin ei koskaan. Sinkkumies voi hyödyntää tätä siirtymällä vonkaamaan yli 29-vuotiaita.
Mjaa... Mä aloin huolehtia ikääntymisestä vasta nyt, 39-vuotiaana, kun ensimmäiset rypyt ovat saapuneet. Onhan se tavallaan järkytys. Vielä järkyttävämpää on, että yleensä rypyt tulevat ihmisille jo paljon aikaisemmin liiallisen auringonoton ja tupakoinnin vuoksi.
Hyvä niin, saavatkin rypyt tulla. Onkin ollut aika tuskaisaa potkia nuoria, kolmikymppisiä junnuja pois ympäriltä piirittämästä. Jospa se tästä. :P
Sitähän minäkin, että naisia ei kiinnosta kolmekymppiset pojanklopit.
Ei tosin vastapainoksi kiinnosta yli viisi vuotta vanhemmatkaan miehet - ja nekin ovat siinä rajoilla. Ei siis kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Yleensä miehet ovat olleet /-2 vuotta omasta iästäni. Pari kertaa kuusi vuotta nuorempia, vahingossa, kun näyttivät ikäistään vanhemmilta.
Mä murehdin hetken ikääntymistäni kolmenkympin jälkeen, sitten ajattelin, että paskat, jos mä en ennenkään ole murehtinut, en kyllä nyt aloita. Me eletään, vanhetaan ja kuollaan, miten se nyt voi kenellekään uutisena tulla? Ketä kiinnostaa. Itse olen osannut aina nähdä kauneutta ja hyviä puolia myös vanhemmissa ihmisissä, ja elämähän vain muuttuu mielenkiintoisemmaksi, samoin ihmisen tarina. Joten ketä muutama juonne tai ryppy haittaa... Ei ketään! Miksi murehtia kun voi elää?
No, tosin, mä olen ihan nätti kyllä ollut aina, mutten ulkonäkökeskeinen, enemmän mulle antaa tekeminen ja eläminen kun peiliin tuijottaminen. Myös naisena ajattelen itseni tekijänä, ja että minussa on niin paljon muutakin kuin ikä ja/tai ulkonäö: jos joku ei ihmisessä muuta nää, miksi se olisi minun murheeni? Mä en ole siis kamalan herkkä ulkonäköimarteluille ollut koskaan ja suoraan sanottuna, mun mielestä se on tylsää, sitä on kuullut ihan riittämiin. Aivan sama, vanha ta nuori, kunhan on mielenkiintoista elämää.
Mä suosittelen jättämään voivottelun niille, ketkä siitä saa jotain!
mä surkuttelin asiaa 24-vuotiaana, tunsin itseni ikivanhaksi. Nyt olen 35 ja tunnen itseni kauniiksi ja itsevarmaksi. Saan huomiota miehiltä ja pidän huolta ulkonäöstäni :)