Tai ei ainakaan kakkosen toimesta. Mielestäni Väestöliiton vastaus on järkevä, toisaalta on myös väärin, että petturin vaimo on tietämätön miehensä ptikästä rinnakkaissuhteesta. Tai todennäköisesti jotain aavistaakin. Onhan kysyjä oikeassa varmasti siinä, että käräyttäessään jokin ratkaisu tulee pakostakin.
Lue kysymys ja vastaus täältä:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/?x217578=1650086
Mitä mieltä te olette täällä?
Lue kysymys ja vastaus täältä:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/?x217578=1650086
Mitä mieltä te olette täällä?
Vastaukset 57
Vanhimmat
Minä olisin halunnut tietää, niin monta vuotta meni hukkaan kaikilla osapuolilla. En myöskään voi enää luottaa joihinkin ystäviin, koska he tiesivät. Tavallaan hekin pettivät luottamuksen. Tosin olisin halunnut kuulla sen ystäviltä, en kakkoselta. Kakkonen ei uskaltanut kertoa. Olisi saanut minun puolestani pitää omanaan!
Ei kärystä mitään muutosta tule. Vain tilapäinen hiljaisempi vaihe kakkossuhteessa. Varmaan kotosalla käräytetyllä ei ole enää ihan niin kivaa kuin ennen, mutta muuten kaikki jatkuu ennallaan.
Mikä on oikein ja mikä väärin. Oletko itse petetty vai tullut petetyksi. Kumman puolelta katsoa tilannetta jos tietää että kumminkin tapahtunut, mutta toinen ei tiedä, että toinen tietää.
Voitte ajatella näin: jos paras ystävänne tulee avautumaan luottamuksellisesti uskottomuudesta, käräytättekö hänet?
En käräytä!! Miettisin onko se ollut oikein vain väärin. Mikä olen tuomitsemaan toisen suhdetta, josta en tiedä mitään muuta kuin että ystävä vaan ilmoitti että nyt tuntuu hyvälle.
En käräyttäisi hyvää ystävää. Mutta en myöskään tukisi ystävän uskottomuutta. Ystäväni saisi minulta paljon moraalipuhetta.
Aivan. Eikö se, jos ei tee mitään, katsoo vain vierestä, kun kaveri pettää, ole hiljaista hyväksyntää? Sitten joutuu teeskentelemään kaverin vaimolle tietämätöntä.
Puhutella ainakin pitäisi, mutta työpaikoillapa taitaa olla koodi, että minä en käräytä sinua, jos sinä et käräytä minua. Sellaista kävi mielessä omalla kohdalla. Työkaverit olivat kavereita myös vapaa-ajalla, opiskeluajoista lähtien. Miksi ei edes moraalipuhetta pidetty, ennen kuin ero oli jo lähes ovella? Lisäksi miehen kaverin käytös muuttui seurassamme kumman syrjäänvetäytyväksi ja hän tuntui olevan aina tyytymätön. Eron jälkeen tajusin mistä se johtui. Olisi sitten edes teeskennellyt kunnolla tai katkaissut välit. Jouduin turhaan miettimään mikä mättää! Minähän olin tilanteeseen syytön.
"Hukattua aikaa":
Mieheni ja minun ystävät tiesivät, koska näkivät tämän suhteen edistyvän työpaikalla. Ei ollut mitään uskoutumista. Mieshän kielsi asiat loppuun asti kaikilta. Miehen työkaverin vaimo oli minun parhaita kavereita. Hän tiesi, häneltä lipsahteli (samoin kuin mieheltään) näitä asioita sen jälkeen kun ero tuli. Vaimo siis teeskenteli tietämätöntä, aina kun avauduin avoliittoni ongelmista!
Jos kyse ei ole työpaikka romansista vaan esim. sattumalta ollaan tavattu jossain, missä kumpikaan ei odottanut sen suhteen tapahtuvan? Mitä jos toinen esim. minulla heräsi tunteet toista kohtaan vahvana ( ensisilmäyksellä voi rakastua). Ensin meni ok mutta sitten tuli kapuloita rattaisiin. Kumminkin toinenkin oli vannonut / luvannut että tunteet molemmin puoleisia... Sitten paluu oman puolison luokse häntä koipien välissä. Itselle jäi vaan olo että paskaa niskaan lisää ja kiitos lupauksista.
En ymmärrä yhtään, mitä selität.
Tämän ketjun otsikko on virheellinen. Ammattilaiset antoivat neuvja yksittäiseen tapaukseen, eivät antaneeet yleistä neuvoa kaikille.
Väestöliiton vastaus oli erittäin hyvä. Tilannehan jutussa on sellainen, että pitkäaikainen kakkonen ei osaa itse päättää mitä haluaa, eikä osaa itse tehdä päätöstä jättääkö varattu mies vai ei. Sitten kakkonen pohtii epätoivoisesti, että saisi miehen tekemään valinnan, kun käräyttäisi, ehkä saisi siten miehen jättämään perheen tai itsensä.
Tuollaisessa tilanteessa, väestöliiton vastaus heikolle kakkoselle, joka ei osaa itse tehdä omaa elämänsä koskevia ratkaisuja, oli hyvä.
Käräytystä kannatan yleisesti,sillä se pakottaa pettäjän vastuuseen teostaan. Mutta en minäkään käräytystä ehdota pelkästään siksi, että heikkoluonteinen kakkonen saisi muut osapuolet tekemään ratkaisut, itsensä puolesta, omaa vastuuta omasta elämästään kantamatta.
Käräytys toimii parhaiten, kun se tehdään omalla nimellä tai face to face. Nimetön ilmoitus jossa vaan kerrotaan, että puoliso pettää ei anna petetylle oikein mitään todisteita joita sitten lyödä pöytään, kun pettäjä niitä vaatii.
Väärälle otsikolle, milloin sinusta kakkosen pitää käräyttää ukkomies? Kostosta, huonosta kohtelusta, vai vain siitä että pakottaa miehen ottamaan myös vastuun teoistaan.
Aina pitää käräyttää, paitsi jos käräyttäjällä on tuollainen itsekäs syy, oma lehmä ojassa. Kuten olisi ollut tuolla Väestöliiton kakkosella, olisi halunnut käräytyksellä oman elämänsä kuntoon, miehen itselleen tai pois.
Eiköhän tuosta vastauksesta tule pointti selville, jos osaa lukea. Käräyttämällä aiheuttaa kriisin perheelle. Ja kenenkään ulkopuolisen tehtävä ei ole ajaa perhettä kriisiin. Vai myöntääkö joku, että omaa sellaiset oikeudet?
Tie helvettiin kun on vanhan sananlaskun mukaan päällystetty hyvin aikomuksin.Tämä kannattaa "ystävien ja huolestuneiden naapurien" pitää mielessä. Parasta siis on, että jokainen keskittyy ihan vaan siihen omaan elämäänsä ja parisuhteeseensa/parisuhteettomuuteensa. Kyllä omasta elämästäänkin saa ihan riittävästi draamaa.
Itse en kertonut edes parhaalle ystävälleni, kun selvisi, että hänen miehensä pettää. Pidin kyllä tiukan puhuttelun miehelle, jonka jälkeen hän itse kertoi. Nyt ovat ihan onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä kun aikaa on kulunut jo yli viisi vuotta. Läheisistä väleistämme huolimatta minun mielestäni minun tehtäväni ei ollut sotkeutua heidän parisuhteeseensa kertomalla siitä asioita. Minun roolini oli tukea ystävääni ja kuunnella sitten jälkikäteen.
Aloittajan kopsaama teksti on hyvä avaus tälle palstalle. Mielenkiintoista nähdä, miten asiantuntijan sanoja väännetään ja käännetään itselle parhain päin. Sen sisältö varmaan muuttuu, jos pettäjällä onkin kolmen lapsen sijaan kaksi.....tai lapset ovat jo kouluikäisiä...
Ja kyllä, petetty olen. Ja mieheni kertoi itse. Siksi tiedänkin miten tärkeää petetylle on, että tieto tulee puolisolta eikä keneltäkään ulkopuoliselta. Sillä omassa parisuhteessani kaikkein läheisimmät ystävänikin ovat ulkopuolisia.
Tuo Väestöliiton vastaus oli todella kylmä. Huh, huh. Kaikki laitettiin tämän kakkosnaisen piikkiin. Ei ollenkaan tuotu esiin sitä, että luultavasti tässäkin tapauksessa se varattu mies oli se SIKA, joka kakkossuhteen aikaansaamiseksi valehteli naiselle aikovansa erota aivan lähitulevaisuudessa.
Minun mielestäni käräyttämisen yksi suuri motiivi on saada mies pysähtymään tekojensa äärelle. Pettävä mies tarvitsisi terapiaa aivan ensimmäiseksi.
Miten voi Väestöliitossa olla tällaista asennetta ja asiantuntemattomuutta.
Todella vastenmielinen kirjoitus.
Olen itse ihan sinkkunainen. En voisi ajatellakaan kakkosnaiseksi ryhtymistä, mutta eihän sitä tiedä, mihin ansaan joutuu etsiessään sitä omaa rakasta. Miehet ovat niin hyviä valehtelemaan elämästään, että yks kaks nainen voi huomata olevansa todella vaikeassa tilanteessa.
Paljon vastenmielisempää on se pettäminen. Enkä voi uskoa, että toisen naisen rooliin "joutuvat" naiset ovat niin tyhmiä ja elämänhallinan menettäineitä luusereita, että eivät osaisi omilla aivoillaan ajatella ja tehdä ja vetää johtopäätöksiä. Aina pääsee pois jos ei oma pää kestä. Sama se on kaikilla ihmisillä. Valintoja ne on, ja joskus valinnat ja päätökset tekevät kipeää tai ovat vaikeita. Ei elämä ole kenellekään helppoa joka kulmalta. Aina ei voi olla "kivaa".
Jokaisen ihmisen täytyy vain sitkeästi katsoa sitä omaa peilikuvaansa eikä etsiä syytä aina muista. Toinen nainen joutuu katsomaan omaa kuvaansa, kuten se pettäjä tai petettykin. Vastuun ulkoistaminen toiselle ei kannata, menee vain oma elämänhallinta .Pahimmassa tapauksessa paljon muutakin.
Jos haluaa saada toisen ihmisen pysähtymään tekejensa ääreen, ei ole muita vaihtoehtoja kuin kertoa, miten pahalta itsestä tuntuu toisen toiminta. Muuta me emme voi tehdä kuin luottaa ja toivoa, että tulemme kuulluksi, nähdyksi ja huomioiduksi. Jos tämä toinen ihminen ei pysähdy ja välitä meistä riittävästi pysähtyäkseen, emme vain voi sille mitään. "Käräyttäminen" on epätoivoinen teko kun ei ole itse riittänyt. Kääntää sitä asiaa miten päin tahansa, niin kyse on kostosta. Jos joku ei pysähdy tekejensa ääreen oma-aloitteisesti ja kunnioituksesta toista ihmistä kohtaan, niin ei häntä voi siihen "pakottaa": Koiran omistajana tiedän, että pakottamalla mikään ei onnistu edes niinkin yksinkertaisella olennolla. Oma tahto ja halu täytyy olla aina mukana. Ja kyllä se pettäjä sen koiran kyvyt ylittää...ainakin toivon niin:)
Toisen naisen ei kannata keskittyä, mitä se pettäjä tai vaimo "ansaitsevat" eikä pettäjän tai vaimon kannata miettiä, mitä se toinen nainen "ansaitsee". Parasta on kun kaikki keskittyvät kantamaan itsensä, elämänsä ja vastuunsa omista teoistaan ja valinnoistaan parhaan kykynsä mukaan. Ja ottamaan opiksi ja kasvamaan ihmisinä. Kaikki me teemme valintoja, joita kaikki eivät hyväksy.
Tietysti on se noinkin. Mutta ns.kaiken ymmärtämiselläkin on rajansa, ei se saa olla mikään itsetarkoitus sekään. Joskus on vaan yksinkertaisempaa kun menee ja sanoo totuuden suoraan päin naamaa, harvoin siitä kiitosta saa, se on selvä. Mutta sanotaan myös, ettei totuuden puhuja yösijaa saa.
Tuossahan oli tosiaan selvästi yhdelle tietylle ihmiselle, tietyssä tilanteessa, annettu vastaus, joka olisi saattanut jopa olla hieman erilainen, jos kysyjä olisi ollut eri ihminen, eli ilmaissut kysymyksensä toisin.
Jos vertailua käyttää, niin huonokuntoiseksi havaitulle, ei pidä antaa neuvoa harrastaa yhtä raskasta liikuntaa kuin kovakuntoiseksi havaitulle. Ohjeet on oltava ihmistä myöden.
Väestöliiton vastauksen kirjoittaja ei ole ollut koskaan rakastunut.
Tunteiden kohdetta ei voi itse valita, tunteet syntyy sydämessä ei aivoissa.
Se on tämän elämän suola, tuntea ja rakastaa.
No siinä tietenkin aitaa kaatuu ja kohta saan petetyt jyrsimään kirjoitustani mutta siitä vaan anti tulla. Eläkee tekin älkääkä kitiskö!
minä minä minä minä minä minä minä minä minä
Siinä olikin se tärkein.
Täsmennykseksi sanoisin, että tunteet syntyvät siellä aivoissa. Sydän on pelkkää lihasta, osa autonomista hermostoa jota aivot säätelevät.
Huvittaa tuo vastaus, että Väestöliiton vastauksen kirjoittaja ei ole koskaan rakastanu! Ei heidän tehtävä ole antaa neuvoja omien tunteittensa pohjalta. Minusta vastaus oli hyvä. Siinä kehotettiin miettimään motiivejaan miksi käräyttäisi ja mitä se saisi pikkulapsiperhessä aikaan. Aika itsekkäisltähän ne motiivit tuntui ja kysyjä oli aika hukassa oman elämänsä kanssa. Antoi toisen ohjailla elämäänsä, kuten varmaan usein kakkosnaiset antavat.(pidätte täsät tai ette) Ketäänhän ei voi käskeä tekemään niin tai näin.
Minulla meni vähän asian vierestä kun kirjoitin nm:llä "hukattua aikaa". Minun tapauksessani, kun lapsiakaan ei ole ja mies ei suostunut itse minulle tunnustamaan, olisi saanut käräyttää, mutta kakkonenhan ei tietenkään sitä tehnyt, sillä olisi menettänyt miehen ja jaksoi näin vuosia roikkua siinä suhteessa.
Eikä minulla riitä ymmärrys silloisille kavereillekaan, kun he työpaikalla ilmiselvään näkivät mikä oli meininki ja juoruilivat tästä ilkeästi (jälkikäteisiä paljastuksia) ja sekin ihmetyttää, että jos mies ei itse tunnusta, ei hyvä ystäväkään tee muuta kuin teeskentelee vaan. Lisäksi samat ihmiset ovat jaksaneet vihjaillen kertoa miten suhde on edennyt eteenpäin asian paljastuttua. Ei sitä vaan jaksa aina ymmärtää ja antaa anteeksi. Nyt on tärkeintä toipuminen.
En tiedä onko Väestöliiton vastaaja ollut koskaan rakastunut. Mutta luulisin, että kun työkseen katsoo avun tarpeessa olevia rikkonaisia ihmisiä, niin käsitys rakkaudesta muuttuu. Ei minunkaan mielestäni mikään rakkaus oikeuta satuttamaan muita ihmisiä. Rakkauden tulisi olla kaunis kokemus sen osapuolille ilman muiden ihmisten rikkomista. Ainakin minusta rakkaus edustaa ihmisessä sitä hyvää ja puhdasta. Se on positiivinen voima eikä muita tuhoava tornado. Mutta meitä on moneksi. Onneksi itselläni ei ole kokemusta muita tuhoavasta ja loukkaavasta rakkaudesta. Pidänkin itseäni onnellisena ihmisenä. Näin minä elän eikä tarvitse kitistä.
Enkä ole muuten koskaan joutunut mukaan pettämiseen minään osapuolena. Paitsi nyt sivullisena, kun sain tietää jotain, mitä en olisi halunnut tietää, mutta se on toinen tarina.
Luin kysymyksen ja vastauksen. Olen itse ollut kakkosena, ja lopetin suhteen puoli vuotta sitten kun tuntui että mies ei koskaan ollutkaan tosissaan aikeissaan erota tunnekylmästä avioliitostaan.
Mielestäni Väestöliiton vastaus on ihan hyvä, mutta kuten täälläkin on kirjoitettu, mielestäni se on liian kylmä ja sysää syyt kakkosen niskaan. Kakkonen on tässä tapauksesessa rehellisesti sanonut, ettei enää keksi muuta ratkaisua irrottautua miehestä kuin käräytys. Se on ehkä hieman heikon ihmisen ratkaisu, mutta jokainen joka on ollut samassa tilanteessa tietää miten vaikea on luopua ihmisestä jota rakastaa, mutta johon pettyi.
Varsinkin nämä lauseet särähtävät korviini: Kerrot, että olet päätymässä "käräytysratkaisuun". Haluat aiheuttaa kriisin perheelle, johon kuuluu isä, äiti ja kolme alle kouluikäistä lasta. Haluat aiheuttaa kriisin miehen aviovaimolle ja lapsille saadaksesi aikaan ratkaisun omaan elämääsi.
Kuka on aiheuttanut tai aiheuttaa perheen kriisin, kuka on varsinainen pääsyyllinen perheen kriisiin? Eikö se ole kuitenkin aviopuoliso, joka on harkiten tehnyt päätöksen pettämisestä, rinnakkaissuhteen aloittamisesta? Ei kakkonen. Aviopuolisokin voi olla "syyllinen", mutta oikeuttaako sekään pettämiseen, ehkä aviopuoliso arvaa ja hiljaa hyväksyykin?
Toki pettäjän tulisi kertoa aviopuolisolle rinnakkaissuhteestaan, mutta harvemmin kai niin tehdään. Eikö toisaalta jopa kaiken päivän valoon tuominen voisi olla alku jollekin paremmalle perheessä?
Väestöliiton vastaus on liian yksipuolinen ja kakkosta tuomitseva.
Samaa mieltä. Outoa on, että tässä Väestöliiton vastauksessa pettäjämies pääsee kuin koira veräjästä. Miestä ymmärretään taas. Aika outoa. Onkohan vastaaja mies vai nainen. Vastaajan elämänkokemus tuntuu kapealta ja hän on hyvin mustavalkoinen ihminen. Lämpöä saa kaivaa kuin neulaa heinäsuovasta.
Pettäjämies ei ole kysymässä neuvoa. Eikä neuvonnassa ole tarkoitus ottaa moraalisesti kantaa. Nainen itse haluaa ratkaisun, mutta mielestäni keino on väärä. Mielestäni jutussa yritetään herätellä naista kantamaan vastuu omasta elämästä, eikä vahingoittamaan toisten elämää.
Mielestäni Väestöliiton ihminen syyllistää naista hirveästi. Tulee jotenkin lapsellinenkin ajatus kirjoittajasta. Mustavalkoinen todella.
Rakkaus on tunne. Teot on jotain ihan muuta. Mulla on suhde ukkomieheen. Välillä nautin hänen olemassaolostaan, välillä kärsin tilanteesta. Itse olen itseni liemeen pistänyt ja itse myös kannan vastuun teoistani ja tunteistani. Koskaan ei ole tullut mieleen mennä vaimolle kertomaan asiasta. Miksi tekisin niin? En halua pahaa ihmiselle, josta tykkään. Kuka haluaisi?
Väestöliiton neuvo on erittäin järkevä. Vaimon pitäminen pimennossa ei tietenkään ole oikein. Mutta voin kuvitella, että kaikista kamalinta on petetyn kuulla pettämisestä joltain muulta taholta kuin pettäjältä itseltään. Käräyttäminen on äärimmäisen epätoivoinen teko kakkoselta.
Ehkä mä en ymmärrä tuota kakkosten halua käräyttää mies, koska mä en odota suhteeltani varattuun mieheen mitään muuta kuin hyvää seuraa, juttelua ja mahtavaa seksiä. Ei mulle ole mitään luvattu eikä meistä paria koskaan tule.
Olisipa mielenkiintoista kuulla mitä ns.asiantuntija sanoisi sinun tapauksestasi. Vai menisikö sanattomaksi...
Mies kertoo kakkoselle, että hänen avioliitto on hajoamassa ja kotona on kaamea vaimo. Yleensä mies kertoo, että hänen ykkössuhde on tilapäinen viritys, ja hän koko ajan hakee uutta oikeaa suhdetta. Kokematon kakkonen uskoo miehen puhuvan totta. Hän rakastuu mieheen ja suunnittelee yhteistä kotia. Mies ei sitten pystykkään eroamaan. Näin mies selittää kakkoselle. On monenlaista syytä, joiden vuoksi hän joutuu olemaan kurjassa suhteessaan vielä muutaman kuukauden tai vuoden. Kakkosen koko elämä pyörii miehen ympärillä ja hän rakastuneena edelleen uskoo ja luottaa. Jossain vaiheessa kakkoselle paljastuu, että mies ei ole missään vaiheessa aikonut erota. Pitäisikö kakkosen silloin olla epäitsekäs ja lähteä hiljaisin äänin pois? Jättää onnellinen perhe rauhaan perheenisänsä kanssa?
Pitäisi. Itse hän on osansa valinnut. Tietämätön vaimo ja muu perhe ei.
Joskus nämä kakkoset vielä tulevat "vahingossa" raskaaksikin. Mikä siinä ei ole itsekästä? Mies on tietysti täysi roisto.
Kun kakkonen lähtisi hiljaa pois vuosia kestäneestä suhteesta huomatessaan miehen valehdelleen, niin mies voisi etsiä uuden kakkosen ja kertoa saman stoorin. Siinä menisi perheellä taas useita vuosia onnellisesti. Toivottavasti sekin kakkonen olisi yhtä epäitsekäs, ja lähtisi hiljaisin äänin pois. Siinä on kuitenkin vaara, että joku kakkonen onkin sitten se inhoittava ja itsekäs ja käräyttää miehen ja pilaa miehen perheen onnen vaimolta ja lapsilta.
Niin siksikö pitäis,i käräyttää? Että ei tule uutta kakkosta? En ymmärrä.
Minun mielestäni pitäisi käräyttää ihan siksi, että saataisiin taas yksi SIKA hieman miettimään valintojaan. Miksi näissä jutuissa aina unohdetaan miehen syyllisyys. VARATTU MIES ON NÄISSÄ SE SYYLLINEN NUMERO YKSI. Haloo naiset, miksi heitä paapotaan, annetaan kellahtaa pedistä petiin, aiheuttaa naisille paljon tuskaa.
Olen itse tavannut varatun miehen, joka kertoi minulle olevansa eronnut, mikä nyt on jo todella härskiä. Teeskenteli todella surullista. Kertoi olevansa nyt todella vakavasti liikkeellä löytääkseen uuden naisystävän. No tietty tähänkin joku ehtii vastaamaan, että stupid, tottahan tarkastat miehen taustan ihan rekistereistä. Miten vain, mutta haluan vaan kertoa, että MONET VARATUT MIEHET OVAT TODELLA SIKOJA ETSIESSÄÄN ITSELLEEN SUHDETTA LIITON ULKOPUOLELTA. Millään ei tunnu olevan väliä. Tämä minunkin tapaukseni ehti ehdottaa minulle jopa yhteenmuuttoa hyvin lyhyellä aikavälillä!!! Otin sen tietty leikkinä, mutta hän tuntui olevan tosissaan. Hän asui yksin viikkokämpässään työpaikkakunnalla, joten pelleily sinkkuuden kanssa oli helppoa.
Ymmärrän vaimojen uskoa miehiinsä, koska ainahan sitä haluaa uskoa läheisistään hyvää. Niin sitten käy myös kakkoselle, kun hän on tapaillut miestä jonkin aikaa. Laulussakin sanotaan, että It´s a man´s man´s world....
Näistä työpaikan romasseista senverran, että kyllä näkisin vastuuta olevan työtoverilta senkin, että uuden ihmisen tullessa taloon varoittaa näistä työpaikan suhdemetsästäjistä.
Ja toinen vaikka juoruilu oli kuinka väärrä, niin silloin ainakin varoitettaisiin ehnkilöstä, joka on jo saatu kiinni ilmeisesti tämäkin varastamisesta työpaikallakin, mutta kun sattuu olemaan näitä täyden irtisanomissuojan olevia hienoja paikkoja on painettu vaillaisella.
Kuitenkin nyt varastaa jopa lapsien pusseista varat ja tietenkin salaa, jotta ei jäisi kiinni, lapsi kuitenkin näki tapahtuman ihan vahingossa, mutta on saanut asian vyörytettyä lapsen tekemäksi. Mutta sama on tpahtunut jo samassa hushollissa useampaan kertaan, kyllä rakastuneimmankin ihmisen silmät pitäisi avautua näkemään todellinen varas.
Myös on ollut lapsen koulusta tullessa humalassa kotona, kun täällä valtion "suojatyöpaikoissa" ei tarvitse edes paikalla olla tai sitten luusetoi jonkin kellokorttiaan käyttämään. On aika paha kun on takana myös pahoinpitelyä.
Mielestäni lapsi on ihan vaarassa.
En taaskaan ymmärrä yhtään mitään.
Varoitin nuoria uusia naisia työpaikalla vanhempien miesten suhdemetsäilystä, kun tunsin äijien kuviot. Usein viesti ei mennyt perille, nuoret naiset eivät ollenkaan uskoneet kuinka häikäilemätöntä meno oli, itse seurasin sitä 25 vuotta. Tytöt luulivat aina, että työkaveri oli rakastunut, eivät kuulleet, mitä äijät puhui keskenään kaadoista tai salasuhteista näiden naisten selän takana.
Olen kuullut samaa. Toistensa alibit varmistetaan. Joukossa voi tietysti olla "aitojakin" rakkaussuhteita, mutta kyllä monet avioliitot ovat kaatuneet työpaikkaromansseihin, vaikka ne eivät ole loppuppeleissä sitten kestäneetkään. Pahimmillaan on tullut naiselle potkut.
Mielestäni ei kaikki vastuu vaimon onnesta saisi olla kakkosen harteilla. Perheen jäsenten itsensäkin pitää tehdä jotain onnensa eteen.
Eihän se olekaan. Kyllä se pitäisi olla miehen ja hänen vaimonsa harteilla. Kakkonen on kolmas pyörä
Kun perheen isä valitsee itselleen kakkosta, on se onnenkauppaa. Valintavaiheessa mies katsoo enempi vain ulkonäköä ja vastaavia asioita eikä mieti seurauksia. Huonolla onnella saattaa sattua kakkonen, joka käräyttää miehen ja sen jälkeen vielä miehen ja uuden kakkosen suhteen ja piinaa perhettä vuosikaudet. Olen eri mieltä väestöliiton kanssa siitä, että perheen onni olisi kiinni kakkosen kiltteydestä.
Köhömköhöm. Kakkosethan onkin aina missiainesta ja vaimot karseita rumiluksia.
Kyllähän kakkoseksi otetaan se, kuka saadaan eli nainen, joka kakkoseksi suostuu. Ei siinä juuri valitsemaan pääse. Mies, joka vierasta haluaa, yrittää kaikkia ja kyllä joku säälittävä tapaus aina suostuu.
Kun rakkaus on loppunut vaimoon eikä ole enää mitään syytä jatkaa mutta kakkosen kanssa olisi rakkautta ja onnea ja tulevaisuus, vaimo on kolmas pyörä.
Mies voi kyllä sitten muuttaa majansa sen kolmannen pyörän(vaimon) luota pois. Mikä siinä on niin vaikeaa? Kyllästyttää tuo rakkauslässytys. MIten paljon miehet huijaavatkin niin vaimojaan kuin rakastajattariaan rakkauden varjolla. Siitä on rakkaus kaukana.
Niin kauan kuin aviopari on yhdessä, on kakkonen kolmas pyörä tai oikeastaan usein vain paska rattaissa, joka tippuu pois:))
Jaa. Aviopari on yhdessä koska vaimo ei tiedä miehen suhteesta mitään. Avioliittoa ei ehkä olisi ollut enää pitkään aikaan jos vaimo tietäisi. Liitto on perustunut valheelle ehkä pitkäänkin. Voi sanoa oikeastaan että koko aviosuhde on paska rattaissa siinä kun kolmas pyöräkin.
Itse olen sitä mieltä että puolison olisi aina tiedettävä toisen vieraassa hyppimisestä. Saisi valita sitten jääkö liittoon vai lähteekö elämään omaa elämää.
Kun vaimo ei tiedä pettämisestä, hän on turvassa. Hän voi onnellisena rakastaa petturimiestään ja nauttia seksistä tämän kanssa. Kun vaimo pääsee tietoon miehen kakkosesta, vaimolle ei enää seksikään oikein kunnolla maistu. Vaimosta saattaa tulla jäkättävä kyttääjä. Ilman muuta se koettelee liittoa. Väestöliitto on aivan oikeassa, että petturia ei saa käräyttää. Vaimon suuret nautinnot saavat siitä särön ja pilaavat perheen onnen.
Asian pointtihan on että vaimo VOI VALITA haluaako elää PETTURIMIEHEN kanssa. Haluaako jäädä jäkättämään ja kyttäämään vai lähteä etsimään aivan omia nautintoja sen jälkeen.
Pettäjät pitää ehdottomasti käräyttää!
Mutta sen kakkosen ei sitä pidä tehdä, vaan hänen pitää jättää tämä varattu.
Ja kuka sen petturin sitten mukamas käräyttää jos ei kakkonen? Haloo! Oletpas naivi.
Ei ne mitään asiantuntijoita ole. kertovat omista lähtökohdistaan käsin. Suurin osa vaimoista haluaa tietää minkälaisen miehen kanssa on naimisissa. Kun sammakon perspektiivistä katselee ei muuta näe kuin sammakoita.
Minä uskon. Uskon että lähes kaikki ihmiset pettävät jossakin elämän vaiheessa, tai ainakin nauttivat jonkun kolmannen osapuolen liehittelystä ihastuneina. Olisi harmi, jos ihmisen yksi taakse jäävä elämänvaihe koituisi eroksi, vaikka järki voittaisi myöhemmin.
Olisiko se nyt niin harmi? Minusta ei, varatun miehen tavanneena ja hänen valheitaan kuunnelleena, sanoisin, että juuri oikein hänelle saada kokea tekojensa seuraukset. On se kumma, että joidenkin ihmisten on niin vaikeaa käsittää, että valinnoilla on seurauksia. Normaalisti ihmiset oppivat tämän jo alle kouluikäisinä.
Uskosi ei ole samaa kuin tieto. Tutkimusten mukaan vain 30% pettää avioliiton aikana. Suurin osa ihmisistä on uskollisia.
Vähän tämä on taas tätä.
Kovasti julkisestikin puhutaan yhteisöllisyyden puolesta, sen puolesta että pitäisi kantaa toisista vastuuta ja huolta, mutta sitten taas tämmöisessä asiassa ei saisi tehdä mitään. Eli loppupeleissä sittenkin every man for himself ja jokainen tehkööt mitä tahtoo ilman seuraamuksia.
Vastaus varmaan olisi ihan sama vaikka kysyjänä olisi naapuri.
Ristiriitaista.
Mielestäni väestöliiton vastaus oli aika outo, koska vieritti syyn naisen puuttuvaan yksilöterapiaan. Eli nainen on suomeksi sanottuna hullu, jolla on pään sisäisiä ongelmia.
Mielestäni on hyvinkin kaunista, jos vaimo rakastaa miestään, hellii ja hoivaa tätä, kotia ja lapsia samaan aikaan kun mies käy vieraissa. Tämä nauttii miehen rakkaudesta ja elää onnellisessa parisuhteessa. Hän on onnellinen. Samaan aikaan tuo rakastettu, katala lurjus pitää jalkavaimoa ja nai tätä. Hän rypee syvällä synnin syövereissä ja vahingoittaa toiminnallaan omaa sieluaan. Mutta nainen vain rakastaa ja uskoo mieheensä. Uskoo, koska hän on papin edessä luvannut uskoa ja rakastaa. Kun juoni paljastuu, se on hirveä isku uskolliselle vaimolle. Hänen rakkansa onkin ollut huorintekijä, joka on tuonut vieraan naisen heidän sänkyynsä. Ja niinhän siinä käy, että uskollisen vaimon sielu murtuu. Kaikki revitään häneltä hetkessä alas. Hänen rakas miehensä olikin januskasvoinen narri, pettureiden kuningas ja lipevä don juan. Voi uskollista ja luottavaa vaimoparkaa! Hänen sielunsa huutaa, että miksi en kelvanut. Mikä minussa oli vikana?