Moi.
Olen serustellut poikaystäväni kanssa nyt tasan kaksi vuotta (olen 21v ja hän on 22v). Ensimmäinen vuosi oli mennyt hyvin, mutta sen jälkeen poikaystävästäni alkoi tulla pikku hiljaa etäinen ja varsinkin tämän koko lokakuun ajan hän on ollut hyvin passiivinen minulle.
Ennen hän oli paljon puheliaampi, juteltiin paljon kaikkea yhdessä ennen nukkumaan menoa, käytiin aina yhdessä ulkona ravintoloissa, baareissa ja kävelyillä, katsottiin leffoja, hän järjesti minulle silloin tällöin romanttisia iltoja ja saattoi antaa jonkun pikku lahjan tai yllättää minua ja vuosipäivänämme vei minut ulos syömään ja antoi ruusun, ja aina jos hänellä oli aikaa töitten jälkeen, teimme jotain yhdessä.
Nyt hän ei juttele minulle paljon, vuosipäivänämme ei vienyt minua ulos syömään eikä antanut ruusua, hän viettää enemmän aikaa mielellään kavereiden kanssa, he tulevat joko meille tai hän menee heille suoraan töitten jälkeen ja palaa kotiin yöllä, ja viikonloppuisin hän menee aina heidän kanssa ulos baariin eikä ikinä kutsu minua mukaan, niin kuin ennen. Jos laitan hänelle jotain viestiä, hän saattaa olla vastaamatta. Ja jos ehdotan poikaystävälleni jotain, hän ei oikein syty ideasta ja vaikuttaa epäkiinnostuneelta.
Minusta tuntuu, että hän ei olisi enään kiinnostunut minusta samanlailla, niin kuin ennen. Ennen, jos olin kipeä, hän aina kysyi vointiani ja meni kanssani lääkäriin, mutta nykyään, jos minulla on jotain, hän ei kiinnitä edes huomiota. Minua myös pelottaa se, että hän on aktiivinen minun kanssa vain sängyssä, mutta jokapäiväisessä elämässä ei. Minä olen aina valmis mihin tahansa ja mitä tahansa hän ehdottaa, mutta hän ei.
Olen yrittänyt puhua hänen kanssa tästä,ja hän sanoi, että hän haluaa olla kanssani ja rakastaa minua, mutta hänellä on paljon stressiä työn takia ja se tekee hänet tälläiseksi. Pitäisikö minun uskoa vai ei? Voiko mies oikeasti olla tosi erilainen stressaavan työn takia?
Mitä minä voisin tehdä, että hän kiinnittäisi minuun enemmän huomiota?
Haluan, että viettäisimme enemmän aikaa yhdessä, mutta hän on kokoajan vain töissä tai kavereiden kanssa...Ärsyttää se ajatus, että hänellä on aikaa ja rahaa ostaa itselleen kaljaa ja mennä baarin, mutta ei ole aikaa ja rahaa ostaa minulle pieni ruusu vuosipäivänämme...
Olen serustellut poikaystäväni kanssa nyt tasan kaksi vuotta (olen 21v ja hän on 22v). Ensimmäinen vuosi oli mennyt hyvin, mutta sen jälkeen poikaystävästäni alkoi tulla pikku hiljaa etäinen ja varsinkin tämän koko lokakuun ajan hän on ollut hyvin passiivinen minulle.
Ennen hän oli paljon puheliaampi, juteltiin paljon kaikkea yhdessä ennen nukkumaan menoa, käytiin aina yhdessä ulkona ravintoloissa, baareissa ja kävelyillä, katsottiin leffoja, hän järjesti minulle silloin tällöin romanttisia iltoja ja saattoi antaa jonkun pikku lahjan tai yllättää minua ja vuosipäivänämme vei minut ulos syömään ja antoi ruusun, ja aina jos hänellä oli aikaa töitten jälkeen, teimme jotain yhdessä.
Nyt hän ei juttele minulle paljon, vuosipäivänämme ei vienyt minua ulos syömään eikä antanut ruusua, hän viettää enemmän aikaa mielellään kavereiden kanssa, he tulevat joko meille tai hän menee heille suoraan töitten jälkeen ja palaa kotiin yöllä, ja viikonloppuisin hän menee aina heidän kanssa ulos baariin eikä ikinä kutsu minua mukaan, niin kuin ennen. Jos laitan hänelle jotain viestiä, hän saattaa olla vastaamatta. Ja jos ehdotan poikaystävälleni jotain, hän ei oikein syty ideasta ja vaikuttaa epäkiinnostuneelta.
Minusta tuntuu, että hän ei olisi enään kiinnostunut minusta samanlailla, niin kuin ennen. Ennen, jos olin kipeä, hän aina kysyi vointiani ja meni kanssani lääkäriin, mutta nykyään, jos minulla on jotain, hän ei kiinnitä edes huomiota. Minua myös pelottaa se, että hän on aktiivinen minun kanssa vain sängyssä, mutta jokapäiväisessä elämässä ei. Minä olen aina valmis mihin tahansa ja mitä tahansa hän ehdottaa, mutta hän ei.
Olen yrittänyt puhua hänen kanssa tästä,ja hän sanoi, että hän haluaa olla kanssani ja rakastaa minua, mutta hänellä on paljon stressiä työn takia ja se tekee hänet tälläiseksi. Pitäisikö minun uskoa vai ei? Voiko mies oikeasti olla tosi erilainen stressaavan työn takia?
Mitä minä voisin tehdä, että hän kiinnittäisi minuun enemmän huomiota?
Haluan, että viettäisimme enemmän aikaa yhdessä, mutta hän on kokoajan vain töissä tai kavereiden kanssa...Ärsyttää se ajatus, että hänellä on aikaa ja rahaa ostaa itselleen kaljaa ja mennä baarin, mutta ei ole aikaa ja rahaa ostaa minulle pieni ruusu vuosipäivänämme...
Vastaukset 7
Vanhimmat
toinen ihastus tai sitten suhteenne muuten vain vetelee viimeisiään
sanoppa että "puhutaanko asiasta ja koitetaan korjata vai aletaanko pakkaamaan kimpsuja ja kampsuja ja jatketaan eri suuntiin, koska näin ei voi jatkua"?
Mikään työ ei ole sellainen et on niin paljon stressia et lakkaa välittämästä tyttöystävästä. Tuskin se mikään raketti insinööri on.
Se ei rakasta sua ja kaverit on paljon kiinnostavimpia kuin sinä. Parisuhde vie paljon miehesi vapaa-aikaa et se haluaa elää vapaammin.
pakkaa kamasi ja häivy, kenenkään ei tarvitse olla kusipäisen jannun sylkykuppina.. parempi tossa tilanteessa jatkaa eri suuntiin
Kuulostaa siltä että miehellä ovat tunteet hävinneet ajat sitten. Kuten mis.sy sanoi parempi erota, älä jää kärsimään kuolleeseen suhteeseen. Se ei tule tuosta muuttumaan.
Vaikka vanha keskustelu, nii mulle tää tilanne on hyvinkin ajankohtainen. Se vaan on eria että ollaan eletty kaksi vuotta kaukosuhteessa syksystä kevääseen, vaikka olenki ahkerasti käyny hänen luonaan kotipaikkakunnalla. Noh, mies lähti tän vuoden alku puolella muualle töihin, sillä muuta vaihtoehtoa ei ollut kun töitä ei hänen kotipaikkakunnalla ollut. Minä olin palannut juuri puoleksi vuodeksi samalle paikkakunnalle. Miehelle tämä oli välttämätöntä, sillä laskuja vain kasaantui ja kasaantui ja hän oli jatkuvasti allapäin. No ei siinä, meillä meni silti hyvin kaukosuhteesta huolimatta. Mutta kesällä kun mies palasi takaisin saaden melkeni heti töitä, meni hän jonkin ajan kuluttua aivan kummalliseksi. Jutun voisin melkein lainata aloittajan viestistä. Ennen hän huomioi minut, enää ei. Minä tykkään ja rakastan vielä häntä, mutta hän vain aina tiuskii minulle kun kysyn kuulumisia eikä hän enää soita iltaisin tai laita edes viestejä! Nyt siis olen taas opiskelupaikkakunnalla kun opiskelut nyt syksyllä jatkuivat.
En tiedä mitä tehdä. Itkin yhtenä iltana kun olin hänen luonaan että hän ei taida olla enää tosissaan minun kanssa. Mies sanoi "voin minä vielä yrittää". Sitten kerroin että jos hällä ei enää kiinnosta, niin sanoo siitä suoraan niin en jää roikkumaan. Hän ei vastannut mitään. Mitä ihmettä tässä pitää nyt tehdä.... Puhelimessa en ala suhdetta selvittämään, koska puhelimessa en saa kaikesta aina selvää. Aijon mennä käymään hänen luonaan sitten kun vaan voin opiskelujen antaessa lähteä 600km päähän asioita selvittämään. En haluaisi erota, mutta toisaalta en jaksa olla tälläisessa suhteessakaan. Hänestä tuli ihan yllätten etäinen ja välinpitämätön. Hän ei enää puhu minulle asioistaan, eikä häntä myöskään näköjään kiinnosta tehdä kanssani mitään (ei ole suoraan sanonut mutta käyttäytyminen kyllä kertoo).
alkuhuuman pinkki kupla on hänellä taitanut poksahtaa.
Lisäyksenä vielä että ollaan lähemmäs viisi vuotta seurusteltu.